Muussa asemassa

Oikeudet

Euroopan unionin kansalainen voi matkustaa mihin tahansa jäsenvaltioon ja oleskella siellä kolme kuukautta ilman muodollisuuksia, kun hänellä on mukanaan voimassa oleva henkilöllisyystodistus tai passi.

Euroopan unionin kansalaisella, jolla ei ole oleskeluoikeutta muiden yhteisön oikeuden säännösten nojalla, on oikeus oleskella toisessa jäsenvaltiossa kahdella ehdolla. Hänellä on oltava käytettävissään oleskelunsa ajaksi riittävät varat, jottei hän eikä hänen perheensä kuormita vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmää.

Lisäksi hänellä ja hänen perheellään on oltava sairausvakuutus, joka kattaa kaikki riskit vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Varat katsotaan riittäviksi, kun ne ylittävät vastaanottavassa jäsenvaltiossa sosiaaliavustuksen myöntämiselle asetetun tulorajan tai, jos tätä perustetta ei voida soveltaa, kun ne ylittävät vastaanottavassa maassa maksettavan vähimmäiseläkkeen määrän.

Oleskeluluvan saaminen voi edellyttää vain voimassaolevan henkilöllisyystodistuksen tai passin esittämistä ja sen osoittamista, että henkilö täyttää oleskeluedellytykset. Oleskeluluvan voimassaoloaika voidaan rajoittaa viiteen vuoteen, ja se voidaan uusia. Tarvittaessa jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää luvan uusimista kahden ensimmäisen oleskeluvuoden jälkeen.

Oleskelulupa on myönnettävä ja uusittava maksutta tai sellaisesta summasta, joka ei ylitä maan kansalaisille myönnettävistä henkilöllisyystodistuksista perittävää maksua.

Oleskelupa on voimassa niin kauan kuin edellä mainitut edellytykset täyttyvät. Vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään turvautuminen tilapäisissä vaikeuksissa ei saa kuitenkaan automaattisesti johtaa maasta karkottamiseen.

Jollei edellä mainituista edellytyksistä tai EY:n perustamissopimuksen ja sovellettavan oikeuden erityissäännöksistä muuta johdu, oikeus yhdenvertaiseen kohteluun jäsenvaltion kansalaisten kanssa on voimassa EY:n perustamissopimuksen puitteissa.

Perheenjäsenten oikeudet

Perheenjäsenet, jotka eivät ole jonkin jäsenvaltion kansalaisia, voivat matkustaa mihin tahansa jäsenvaltioon, jos heillä on voimassaoleva passi. Heiltä voidaan edellyttää viisumia, jonka olisi oltava maksuton.

Oleskeluoikeus myönnetään myös puolisolle ja huollettaville jälkeläisille, huollettavana oleville puolison jälkeläisille, huollettaville sukulaisille ja puolison sukulaisille ylenevässä polvessa kansalaisuudesta riippumatta.

Oleskeluluvan tai -asiakirjan myöntämistä varten vastaanottava jäsenvaltio voi ainoastaan edellyttää, että hakija esittää voimassaolevan henkilöllisyystodistuksen tai passin ja osoittaa täyttävänsä edellä mainitut edellytykset. Perheenjäsenelle, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen, myönnetään oleskeluasiakirja, jonka voimassaoloaika vastaa sille EU:n kansalaiselle myönnetyn luvan voimassaoloaikaa, jonka perheeseen hän kuuluu.

Puolisolla ja huollettavilla lapsilla, joilla on oleskeluoikeus jäsenvaltion alueella, on oikeus vapaasti työskennellä tai toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina kyseisen jäsenvaltion alueella, vaikka he eivät olisi minkään EU:n jäsenvaltion kansalaisia.

Sovellettava yhteisön oikeus

Neuvoston direktiivi 90/364/ETY, annettu 28 päivänä kesäkuuta 1990, oleskeluoikeudesta, EYVL L 180, 13.7.1990, s. 26