Rasittavan ihania vieraita Suomesta

Kun muuttaa Espanjaan pysyvämmin asumaan, saattaa sitä helposti ja puolihuolimattomasti kutsua Suomesta ystäviä, entisiä työkaverita ja sukulaisia kylään. Moni ei niin läheinenkään ystävä ottaa saadun kutsun vakavasti vastaan. Kun kerran kutsutaan, niin totta kai sitä mennään tädin tyttären perheen luokse viikoksi kyläilemään sinne Espanjan lämpöön.

Espanja.orgin keskustelufoorumissa on puitu tätä ystävien ja perheiden kestitsemistä Espanjan auringossa. Tässä muutamia poimintoja viestiketjusta:

Näin kirjoittaa Soile:

”Mitkä ovat omat kokemuksenne vieraista. Minä mielelläni kutsun sukulaisia ja ystäviä Suomesta kylään, mutta koen jatkuvat vierailut hyvin kuluttavina.

Osa vieraistani varaa edulliset lennot Suomesta parin viikon lomajaksoksi. Haen heidät kentältä, majoitan ilmaiseksi, ruokin heidät ja siivoan jäljet. Minun kotiini tullaan lomalle ja minä olen hotellin omistaja, kokki, siivooja, matkaopas, autonkuljettaja ja viihdyttäjä. Mihinkään ei haluta osallistua, ei ruuanlaittoon ei tiskaamiseen tai kodin kunnossapitoon. Osa vieraistani osaa käyttäytyä ja ymmärtää, että tämä on minun arkeni ja olen ystävällisyyttäni tarjonnut kotini yöpymispaikaksi. He osallistuvat ruuanlaittoon ja syövät myös ulkona ja antavat minulle omaa aikaa välillä.

Miten olette kertoneet hienovaraisesti täyshoitoon pariksi viikoksi saapuville vieraillenne, että osallistuakin voi? Minun mielestäni sitä ei voi tulla toisen kotiin kahdeksi viikoksi täyshoitoon. Onneksi olen päivätyössä toimistolla ja saan hengähdystauon vieraistani päiväsaikaa, mutta illallista pitää olla aina laittamassa. Kokemuksia?”

Los Knots antaa hyviä vinkkejä:

Tuon siitä saa, kun on niin kiltti. Ottaisit Soile itseäsi niskasta kiinni ja uskaltaisit vain suoraan sanoa vieraillesi, miltä sinusta tuntuu. Onko kyse siitä, ettei ymmärretä osallistua vai eikö haluta osallistua? Sellainen henkilö joka tuon asian esiin ottamisesta suuttuu, ei ole ansainnut tällaista ylläpitoa, vaan käyttää hyväntahtoisuuttasi vain hyväkseen. Ihmiset tulee luoksesi tietysti lomalle ja omaa arkeaan pakoon, eivätkä ehkä osaa ajatella asiaa sinun kannaltasi, mutta ymmärtävät varmasti, kun otat asian rohkeasti ja asiallisesti esille. Pyydät osallistumaan.”

Selma jakaa seuraavan kokemuksensa:

”Muutama vuosi sitten, kun olimme vielä työelämässä. Vuokrasimme asunnon tuttaviemme naapurista pariksi viikoksi. Siis ihan oman vuokra-asunnon. Kuinkas sitten kävikään.

Me olismme haluneet levätä vähäisellä lomallamme. Heidän kanssaan olisi pitänyt pyöriä siellä täällä. Piti mennä syömään heidän suosittelemaansa ravintolaan, heidän mukaansa katsomaan heidän mielestään pakollisia nähtävyyksiä. Tuli tunne, että meidän velvollisuus on huvittaa heitä ja samalla maksaa viulut näistä ns. huvituksista.

Ensimäinen viikko meni hämmästellessä, mutta toisella viikolla hävisimme aamuhämärissä omille teillemme. Sen jälkeen olemme kyllä muistaneet tarkistaa, että asumme tarpeeksi kaukana tutuista, vaikka mukava heitä on silloin tällöin tavata, eipä sillä.”

Shakira jatkaa:

”Tuohon minäkin sorruin tällä ”ekalla kierroksella”. On niin kiva kutsua tuttuja kyläilemään. Ennen kuin käsitinkään mitä oli tullut sanotuksi oli jo puolet suvusta ja ystävistä varannut lentoliput Malagaan. No, menköön kokemuksen piikkiin. Tulipahan todettua, että pienen ja sangen huonosti tuottavan pensionaatin pitäminen on liian rankka harrastus vauvaperheelle. Päiväohjelman keksiminen, auton vuokraukset, retkien ja vaellusten suunnittelut, tulkkaus- ja muonitushommat ja kaikki muutkin ”vastuullisen matkanjärjestäjän” tehtävät sovitettuna pienen vauvan syöttö-päiväuni-vaipparumbaan on ollut haaste organisointikyvyilleni (ja lompakolle, koska isännän ja emännän ominaisuudessa vieraiden syöttäminen ja juottaminen tulee aika kalliiksi). Lomasta, jonka oli tarkoitus olla koko perheen toipumisloma rankkojen kokemusten jälkeen, ei tullutkaan ihan sen näköistä kuin olimme mielessämme kuvitelleet.

Ystäviä ja sukulaisia ON kiva nähdä. Saimme hienoja kokemuksia. Vauvasta on tullut täällä taapero. Olemme kaikki vielä hyvissä väleissä. Osa vieraistamme opiskelee jo innolla espanjan alkeita ja vihjailee jatkovierailuista ”jos aiomme viettää useammankin talven Marbellassa….” Juuei.

Jos (ja kun) tulemme tänne takaisin tapaamme mielellämme sukulaisia ja ystäviä, muttemme majoita ketään kotiimme. Mieluummin maksetaan vaikka hotellimajoitus vieraillemme – ja siltikin jäisimme plussan puolelle.”

Oikka jakaa samankaltaisen kokemuksen:

”Samankaltaisia kokemuksia Soilen kanssa. Viimeinen pisara oli passaamisten, kuskaamisten, nähtävyyksien näyttämisten jälkeen kun viimeisin tuttava pariskunta huuteli Suomesta saapuneisiin puheluihin, ”olemme lomalla täyshoidossa täällä Espanjassa, meitä ei saa nyt häiritä.” Kehoitimme toisen viikon puolivälin jälkeen ottamaan ruokaa jääkaapista jos on nälkä, niin paljon xituxxi heidän lomailu. Huomasivat varmaan meidän olemuksestamme. Lähtöpäivänä, lentoasemalla oli ”cool” fiilis. Emme pyydelleet uudelleen heitä vierailulle. Vaivautuneina sanoivat kiitoksia, saadessaan olla ja viettää aikaa meidän kanssa. Me lähdimme vuodevaateiden pesuun, suuresti helpottuneina.
Teimme päätöksen seuraavien sukulaisten / tuttavien kohdalla, meille majoiteta ketään 1-2 yötä pidemmäksi aikaa. Hotelleista on aina löytynyt tilaa.”

Mañana mañnanalla on vielä hyvä vinkki loppuun:

”Ennen kuin muutin Espanjaan, kävin joskus kylässä sukulaisperheen luona Tukholmassa. En ollut siellä koskaan paria päivää kauempaa. Sain kuulla, että heillä oli sääntö, jonka mukaan istäntäperhe ostaa ja valmistaa ruuat kahden yön visiiteillä oleville, mutta jo kolmannesta päivästä alkaen vieraiden tulee ostaa ruuat ja valmistaa ruuat kaikille.

Pidin järjestelyä nuukien ihmisten toimintana ja jopa vähän outona. Nyt järjestely tuntuu ihan järkeenkäyvältä. Tuolla säännöllä saa viestitettyä, että parin yön visittejä on mukava vieraille järjestää, mutta siitä eteenpäin vieraanvaraisuus loppuu ja kaikki osallistuvat kuten olisivat osa perhettä.

Yksi vieraisiin kyllästynyt perheenäiti Marbellasta suunnitteli ostavansa viereisen tontin ja rakentavansa sinne kaksi erillistä vierasrakennusta, kunnes hän otti järjen käteen ja ymmärsi, ettei hänen tehtävänään ole järjestää vieraiden lomamatkoja Espanjaan ilmaikseksi.

Harvemmin sitä tulee itsekään mentyä ystävien luo parin viikon lomalle Suomessa ollessamme. Ei siis koskaan.”

Keskustele aiheesta TÄÄLLÄ.