Uusimmat › Keskustelu › Opiskelu, työnteko ja yrittäminen › Yrittäjänurkka › Yrittäjäksi etelään?
- Tämä aihe sisältää 52 vastaukset, 14 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 15 vuotta, 12 kuukautta sitten
oleo toimesta.
- JulkaisijaArtikkelit
Isäntämme Kari on tätä asiaa käsitellyt paljon analyyttisemmin ja perusteellisesti aikaisemmin, mutta heitän silti omankin lusikkani soppaan. Toivoen, että autan pitämään edes yhdet jalat maan pinnalla – ehkäisemättä silti niitä, joille yrittäminen on vakavan harkinnan ja asioihin paneutumisen jälkeen itsestään selvä tehtävä.
En siis missään tapauksessa halua ehkäistä ketään yrittämästä (olenhan yrittäjä itsekin), mutta jos muutamasta tuulihatusta saisin propellin pysähtymään, niin saattaisin pelastaa samalla myös ihminen.Ja sitten asiaan.
Muualta muuttaneet aloittavat jatkuvasti uusia yrityksiä Espanjassa ja samaan aikaan toiset lopettavat toimintansa tai myydään uusille yrittäjille. Mutta kiinnostusta uuteen yritystoimintaan riittää.
Voisin luetella lukuisia esimerkkejä yrityksistä, joiden elämä on päättynyt erilaisista syistä jo ennen kuin edes ensimmäinen vuosi on saatu päätökseen. Ja huomautan nyt heti alkuun, etten puhu yksinomaan suomalaisista yrittäjistä.
On monia asioita, joita uuden yrittäjän kannattaa harkita vakavasti. Kassavirta, henkilöstö, kannattavuus, ajankäyttö, omat voimavarat ja jopa alkoholin tuomat häiriöt tai puoliso, jotka voivat vaikuttaa yritystoimintaan.
Kotimainen vai kansainvälinen yritys?
Talvikausi tuo Aurinkorannikolle mittavan määrän suomalaisia, jotka voisi laskea potentiaaliseksi asiakaskunnaksi. Mutta onko todella niin? Valtaosa on eläkkeellä ja kuluttaa vähemmän kuin moni yrittäjä toivoisi. Ja mikäli kuluttaa, voit olla varma on suomenkielistä tarjontaakin. Ja kuitenkin hyviä aikoja riittää vain puolisen vuotta, minkä päätyttyä muuttolinnut lentävät jälleen kotimaahan.
Opetus: Varustaudu riittävällä kielitaidolla – suomi, ruotsi, englanti ja ennen kaikkea espanja. Silloin voit palvella kansainvälistä asiakaskuntaa kokonaisen vuoden ajan. Eikä tule paha mieli kuunnellessasi valituksia hinnoista, joilla pyrit saamaan puolessa vuodessa elatuksesi koko vuoden ajaksi.
Paikallisen tietouden ja taitojen puute
Yksi suurimpia ulkomaalaisen yrittäjän virheitä on kuvitella osaavansa kaiken. Se voi olla totta kotimaassa, mutta pelin henki on täysin toisenlainen Espanjassa.
Voit nähdä paikallisten yrittäjien menestyvän ja ehkä ulkomaalaisenkin vaikuttavan siltä, kuin valitsemaltasi alalta voisi kääräistä rahat omien unelmiensa täyttämiseen. Näet kuitenkin ehkä vain kulissit.
Espanjalainen lainsäädäntö sisältää monia kiemuroita, jotka sinun olisi tunnettava. Sinun olisi tutustuttava myös toimintaympäristöön ja voitava luottaa myös siihen, mitä kuulet muiden yrittäjien kertovan, ja uskoa tarinat sudenkuopista. Tai niinkin pienistä asioista, että Espanjassa arkinen mañana saattaa olla todellista totta.
Opetus: Älä luota yksin itseesi, vaan hyödynnä yrittäjien yhteisöä, mukaanluettuina ennen kaikkea asioidenhoitotoimistot – muistaen, että kaikilla aloilla toimii myös vähemmän osaavia yrittäjiä. Valitse siksi kumppanit tarkasti.
Voimavarat ja yrityksen varat
Unohda tarinat yrittäjistä, jotka ovat kasvaneet tyhjätaskuista menestyjiksi. Toki heitäkin on, mutta itse joudut puurtamaan pitkään yrityksesi parissa ja kohtaamaan myös kyllästymisen hetket, paikkaamaan henkilökunnan sairauspoissaolot ja vieläpä maksamaan veroja kassavirran mukanaan tuomista euroista.
Jaksaako puolisosi kohdata arjen vaikeudet – tai sinä itse. Tavarantoimittajat, alihankkijat ja henkilöstö odottavat sinun maksavan saatavat ajallaan. Veroja ei milloinkaan kannata jättää rästiin. Ja kaikesta vastaat yksin sinä itse.
Yrittämisen vapaus – sinun itsesi tulee olla aina läsnä (vaikka et olisi jokaisena hetkenä edes paikalla) yrityksessäsi, jota et voi jättää vaille huolenpitoa. Joudut seuraamaan kilpailijoiden toimia, huolehtimaan huomisesta, tilaamaan ja toimittamaan, tekemään ja raportoimaan ja… Voit siis unohtaa uimarannat.
Raskaan päivän päälle raskaat huvit? Muista, että yrittäjänä olet omalle asiakaspiirillesi ja myös mahdollisille uusille asiakkaille julkisuuden henkilö. Harkitse ennenkuin kallistat lasia ja muista myös huominen. Aurinkorannikon juoruilijat ovat julmia.
Henkilöstö. Tottakai voit palkata itsellesi apua, mutta muista, että se minkä säästät pimeän työvoiman halpuudessa, saattaa maksaa sinulle lopulta enemmän, jos et tarjoa motivaatioita. Tuhlaako työntekijä turhaa aikaa, hyödyntääkö hän tilaisuudet noukkien palkanlisää pimeästä, osaako tämä onneton edes auttavasti sitä, mitä palkkasit hänet tekemään.
Opetus: Yrityksesi tulisi olla riittävän voimakas ja samalla niin tuottava, että kykenet suoriutumaan välttämättömistä maksuista ilman häiriöitä, pystyt palkkaamaan itsellesi tarvittaessa ammattitaitoista apua ja voit maksaa myös itsellesi palkkaa.
Surkeita kohtaloita ja iloisia menestyjiä
Ethän siis syöksy suoraapäätä yrittäjäksi Aurinkorannikolle. Yksin perustamistoimet ottavat aikansa, mutta yhtä lailla sinun kannattaa panostaa aikaasi paikallisten kuvioiden selvittämiseen ennalta. Ja hankkia itsellesi osaavaa apua, joista ehdottomasti tärkein ja tuottavin on asiointitoimisto.
Mutta kun kaikki lopulta on kunnossa, maistuu elämäkin paremmalta ja yritystoiminta sujuu, jos se sitten on sujuakseen. Ja se puolestaan on enimmäkseen itsestäsi kiinni, eikä siitä, paistaako aurinko.
Entäs, jos laittaisi pystyyn gallerian, jossa myisin tauluja ja muuta taidekamaa. Appiukko ja anoppi tekevät niin ihanaa taidetta, jota voisin houkutella heidän laittamaan myyntiin. Lähtökohtaisesti idea olisi laittaa paikka pytyyn ensin tänne Suomeen ja sitten myöhemmin (ehkä vuoden tai pidemmän ajan päästä) sitä voisi harkita Espanjaan. Katsoisi ensin täällä, miten homma toimisi.
Lueskelin orkista tarinaa yrittäjyydestä Espanjassa ja vielä lukemiseni jäi kesken. Tosi hyvää tietoutta!
Mutta kuinka paljon kuukausittaisia kiinteitä kustannuksia täällä Suomessa kertyy yrityksen omistajalle? Työllistäisi en ketään, työvoima tulisi omasta perheestä. 🙂 Ainakin Espanjassa kiinteiksi kuluiksi mainittiin 200 € (jotain ”lupia” tai ”leimoja”). Sitten tulevat kaikki sos. maksut kai. Tilan vuokra tietysti, mutta se olisi jo hanskassa ja mietitty valmiiksi, miten sen järjestäisin.Se, mikä minua mietityttää, ovat nuo kiinteät kulut? Onko ”pakassa” joitakin sellaisia kuluja, mitä en nyt tule huomioiduksi lainkaan? Joka mahdollisesti kaataisi ideani kokonaan.
Osaako tähän nyt kukaan kommentoida mitään!! Vasta ensimmäistä tepastelua varpailla tai niinkun paremmin sanottu kepillä heikkoa jäätä.
Nimetön • Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467Hei oleo!
Mielenkiinnolla minäkin kuulisin ”hyviä neuvoja” aiheesta ja etenkin Espanjan päästä. 🙂
Suomesta (maaseutu) meillä jo kokemusta onkin. Ehkä juuri siitä syystä minulla on täällä kotona ihan ikioma tuulihattujen alas ampuja 😉 .
Meidän taannoisessa taidepappilassamme suurimmat kulut muodostuivat vuokrasta, lämmityksestä (n. 300 neliötä) ja mainoskuluista. Kuluja säästi (tai miten sen nyt ottaa) että asunto, ateljé ja galleria olivat samassa rakennuksessa. Pääkaupunkiseudun kustannukset lienevät sitä luokkaa, että niitä ei uskalla ajatellakaan.
Ajatuksena on houkuttelevaa yhdistää nuo kaikki, mutta yhtälönä ei niin helppo toteuttaa. Asuminen ja työskentely vaativat oman rauhansa ja on edullisempaa vähän syrjässä. Galleria taas pitäisi olla erittäin hyvällä paikalla, jotta joku eksyisi ilman mainontaakin.
mutta espanjalaisesta verotus- ja muusta maksukäytännöstä olisin minäkin kiinnostunut, koskien taiteilija/freelancer/ammatinharjoittajaa. Luokitellaanko ne eri ryhmään kuin yrittäjät ja miten?
Kiitos Old Chap, painavaa asiaa ja hyviä käytännön vinkkejä yritystoimintaan! Espanjaan yrittäjiksi haaveilevien tulisi lukea Old Chapin vinkit ajatuksella läpi, eikä suinpäin syöksyä yksityiskohtien kimppuun – niiden aika tulee sitten siinä vaiiheessa, kun on ensin yrityksen perusasiat analysoitu ja päätetty, sekä tavoitteet asetettu.
Ilman perussuunnittelua suinpäin yksityiskohtiin syöksyminen johtaa helposti tilanteeseen, että uudella yrittäjällä jää ottamatta huomioon jopa sellaiset itsestään selvät asiat, joista asioista kantapään kautta tietoa hankkinut yrittäjä on juuri ehtinyt kertomaan ja jopa varoittamaan.
Rakkaat rouvat, vastaan teille nyt yhteisesti, kun kumpaisellakin lienevät lähtökohdat toisiaan sivuavia. Mutta pyrin samalla valottamaan asiaa muillekin, jotta voisimme pitää asiat päälinjoillaan menemättä yksityiskohtiin.
En siis puutu esimerkiksi henkilöverotukseen mutta kysyn, miksi taiteilija ei olisi tavanomainen yrittäjä siinä missä joku muukin käsityöläinen? Maksurumba pyörähtää käyntiin oitis, kun aloitat kaupankäynnin vaikkapa autonomona (itsenäinen elinkeinonharjoittaja, joka saattaa maalata maksua vastaan joko tauluja tai taloja).
Vähimmillään maksat sosiaaliturvastasi noin 250 euroa kuukaudessa.
Ja sitten gallerian perustamisesta.
Kuulostaisi ihan kivalta ”myydä tauluja ja taidekamaa”, kunhan vain pystyt rakentamaan tuotevalikoiman, jolla on riittävästi imua. Tutustu siksi ensin markkinoihin, ota selvää kysynnästä, kilpailusta ja tee kilpailijoistasi analyysi. Esimerkiksi Fuengirolassa myydään jo aikaisemmastaan taidetta ja ”taidetta”. Mahdutko mukaan ja miten sijoitut kentälle omalla tuotevalikoimallasi ja liikeideallasi.
Joskus saattaa olla hyväksi istua pitkiäkin aikoja kilpailijan viereisessä kuppilassa ja tarkkailla, mitä tapahtuu. Montako asiakasta sinne poikkeaa päivittäin ja montako taulua kannetaan ulos vaikkapa viikossa?
Juuri kaikki taiteeseen ja luovaan toimintaan liittyvä puuhastelu innostaa ihmisiä. Olis kivaa joo. Mutta yritystoiminnassa on pakko huomioida realiteetit ja selvittää ensin onko myytävää ja myös se, miten suureen liikevaihtoon ja millä tuotolla niillä päästäisiin. Eli ostaako joku ja maksaako myös.
Suinpäin säntäilyyn on moni menettänyt perustamiskustannuksensa. Voisin edelleen kysyä, missä ovat nyt ne muutamat yrittäjät, jotka ovat kukin aikanaan kehaisseet suomalaislehdissä laajentavansa nyt aloittavan yrityksensä toiminnan myöhemmin koko Espanjaan ja ehkäpä ihan ulkomaille asti.
Propellit seis ja tutkimaan. Äläkä luota pelkästään siihen, mitä mukavat tuttavat sanovat tai toiset propellipäät, jotka yleensä innostuvat asiasta kuin asiasta jopa avuliaiksi asti. Sinun on kaivettava esille faktat ja myös hyväksyttävä ne, vaikka joutuisit myöhemmin realistina ampumaan itse unelmasi alas.
Minusta kerrassaan viehättävä ajatus, tuommoinen taidekeidas.
Minulle nousee mieleen jotain tälaista: hiukan asutuskeskuksien ulkopuolella (kustannussyistä), rakennusryhmä, jossa huonokuntoista (sama syy) mutta näyttelytilaksi/myymäläksi remontoitavaa tilaa, plus parempikuntoista (että voi asua paikalla). Toteutuksessa pieni kahvila, että näyttely/myymälä ja kahvila houkuttelisivat toisilleen asiakkaita. Kuppilalla joku piengastronominen täky, provinssin parhaat tapakset tai keitto-salaattipläjäykset tms.
Sellainen sijainti, että näkyy ohikulkevalle tielle hyvin. Parkkilääniä, että sopii taukopaikaksi.
Pari gordioninsolmua:
-pitää olla mahdollisimman korvessa, ettei maksa juuri mitään/pitää olla mahdollisimman keskellä että käy asiakkaitakin (ne ovat niitä kohtalaisen harvinaisia kaksijalkaisia löntystäjiä jotka tuntee pakoilevasta käytöksestö myyjän lähestyessä ja perstaskussa pullottavasta lompakosta. Osasta sen sisältöä ne joskus hyvin edullisten olosuhteiden vallitessa ovat suostuvaisia luopumaan )
-Soveltuu puuhaksi vain henkilölle, jolla on se terve näkemys että hyvästä harrastuksesta kannattaa maksaa.
Nimetön • Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467Niin tietenkin, kiitos OC ja kiitos Kari, olen samaa mieltä.
Mutta, mutta omalla kohdallani…Olen useasti esittänyt tämän kysymyksen täällä orgissa :
pintorA kirjoitti:…mutta espanjalaisesta verotus- ja muusta maksukäytännöstä olisin minäkin kiinnostunut, koskien taiteilija/freelancer/ammatinharjoittajaa. Luokitellaanko ne eri ryhmään kuin yrittäjät ja miten?
… mutta en ole saanut vastausta keneltäkään.
Olen taiteilija, enkä voi sille tosiaankaan mitään! Olen sitä täällä, ja kun nousen koneeseen ja kun laskeudun Malagan kentälle, olen edelleen taiteilija, ei voi minkään. 🙁
Ei minulla ole valinnan varaa siihen nähden. No jos minun pitää miettiä pääni puhki, voinko muuttaa espanjaan, kun olen taiteilija, vai onko se syy olla muuttamatta? Eikö minulle kannattaisi antaa jotain oleellisia tietoja päätökseni tueksi? 8)
Voi, Pintora, hyväähän nuo pojat tarkoittavat! Haluavat oikeasti auttaa.
Galleria-kahvila on hieno idea. JOS minulla olisi hinku vaikka AR:lle, laittaisin juuri sellaisen pystyyn.Taulut myyntinäytteille komissiolla, sillä siellä on paljon taiteentekijöitä. Sinullahan on taidetta jo omista käsistä. Aamupäivällä leipoisin korvapuusteja tuoksumaan ja houkuttelemaan asiakkaita, lounaaksi smörrebrödejä. Sellaisia ruokaisia.
Pitäisin myös mekkalaa (mainostaisin) vaikka torillakin markkinapäivinä.
Gastronomialuvat ja -ehdot, veroasiat jne. kyselisin asiantuntijoilta.
Ja pääoman, jonka mahdollinen menetys ei veisi minua mierontielle, toisin mukanani.
PintorA, kun ja jos löydän vastauksen freelancer verotuksiin ja ym., niin kerron.
Kiitos, OC, kommenteista ja min.maksu tiedoista! Paras tapa lienee suoratukan tavoin (viittaan aiempiin kirjoitukseiin aiheesta) mennä koulutukseen ja oppia muutkin penni-asiat kertaheitolla.
Seurannut viimeisen 8 v. ajan intensiivisesti kahta Hesassa toiminutta galleriaa. Toinen toimi mannerheimintiellä ja toinen keskustassa. Hyvältä ei ole lopputulos vuosien saatossa näyttänyt! Toinen ilmoitteli sulkevansa ovensa keväällä. Nyt en ole käväissyt katsomassa, josko yritystoiminta todellakin loppunt jo. Miksiköhän sitten vielä jatkan suunnittelua?
Nimetön • Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467En kuvittele olevani mikään Vincent, mutta otan hänet esimerkkinä taiteilijasta verrattuna esim. taiteilijayrittäjään.
Old kirjoitti:En siis puutu esimerkiksi henkilöverotukseen mutta kysyn, miksi taiteilija ei olisi tavanomainen yrittäjä siinä missä joku muukin käsityöläinen? Maksurumba pyörähtää käyntiin oitis, kun aloitat kaupankäynnin vaikkapa autonomona (itsenäinen elinkeinonharjoittaja, joka saattaa maalata maksua vastaan joko tauluja tai taloja).
Vincent myi elämänsä aikana yhden taulun. Kovasti yrittivät neuvoa myymään enemmän.
Jos on pakko maalata, niin on! Jos menee kaupaksi, niin menee. Siihen täytyy varautua 🙂
Siinä mielessä se olisi suotavaakin, ettei teoksia kertyisi harmiksi asti nurkissa pyörimään 8)Kyllä minä nämä hyväätarkoittavat pojat tiedän. Olen oppinut yhden kanssa elämään (yli 30 vuotta), ehkä siksi, että sillä on ymmärrys pikkuhiljaa lisääntynyt. 😉
En nyt jaksa etsiä sopivampaa ”laatikkoa”…joten kysäisen täältä.
Löytyykö Aurinkorannikon taidetarvikekaupoista vesiliukoisia öljyvärejä? Vai pitääkö tuoda Suomesta?
Van Goghilla ainakin niitä on. Vesiliukoisia siksi, koska en ”siedä” liuottimien hajua…sitäpaitsi maalaan nykyisin niin pienissä tiloissa, että olisin nuppi sekaisin koko ajan ;)…siis enemmän sekaisin…Minäkin olen ”taiteilija”, vaikka en sillä elä, en ole elänyt, enkä tule elämään. Maalaan mitä maalaan…
Oman kotini olen somistanut omilla maalauksillani…eivätkä ne hassumlta näytä.
Minun taiteluni on sellaista sisäsyntyistä pakkoa, ilman ihmeellisempää kunnianhimoa…väreistä en saa koskaan kylläkseni.Tuo taidekahvila/galleria on huippujuttu…kannattaa kehitellä toenperrään…
Tuomo osasi hyvin sen visioida, kuten myös Ronkeli.Akryylivärit ovat vesiliukoisia. Muuten kuten öljyvärit.
Malagan el Corte Inglesistä luulisi saavan.
Junallahan ei sinne ole F:stä pitkä matka. Olen sieltä ostanut öljyvärien (tosin ei vesiliukoisia) lisäksi jopa täkin ja pussilakanan sille, kun unohtui molemmat Suomeen. Mutta siis sieltä löytyy kaikkea, jonka varmaan jo tiesitkin kokeneena konkarina, mutta sanoin silti. 😉Los Bolichesin renfe aseman viereisesta Pintura Andalusasta loytynee tarvittavat varit.
Old kirjoitti:Montako asiakasta sinne poikkeaa päivittäin ja montako taulua kannetaan ulos vaikkapa viikossa?
Niin, mutta jos käsissäsi on aito Van Gogh tai vaikkapa Vermeer ja myyt sen, niin olet miljardööri kertaheitolla!
- JulkaisijaArtikkelit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.