Via Balticalla – päivä 1

Esillä 4 viestiä, 1 - 4 (kaikkiaan 4)
  • Julkaisija
    Viestit
  • LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä 123
    123 Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.07.2006
    Kirjoituksia: 734
    Vastauksia: 1553

    12. heinäkuuta 2008

    Matkamme alkoi Jyväskylästä Tampereen kautta Helsinkiin. Karin tsekatessa Jyväskylässä vielä viimeisen kerran auton huoltojen ja papereiden olevan kunnossa kävelin itse Tampereella Viking Linen toimistoon hakemaan lauttalippuja seuraavalle päivälle Helsingistä Tallinnaan.

    Haimme asuntoauton jääkaappiin tarpeelliseksi kokemamme täydennyksen. Kokemuksen mukaan matkaan tarttui pikakahvia, tarpeeksi leipätarvikkeita, makkaroita, mehua ja nopeita pussikeittoja. Tärkeitä tarvikkeita autoon ostettiin jo aiemmin Jyväskylästä – yksi tärkeimmistä matkalla oli kunnollinen termospullo ja navigaattori.

    Matkalla ostimme uuden kaasupullon autoon Nesteen huoltoasemalta hintaan 27,67 euroa.

    Liput Helsinki-Tallinna

    Päädyin ostamaan liput sunnuntaiaamulle Viking Linen toimistosta Tampereelta. Auton hinnaksi tuli 80 euroa ja ihmisestä velotettiin á 27 euroa. Tämän lisäksi veloitettiin toimistomaksu 5 euroa. Yhteensä ylitys tuli maksamaan meille 139 euroa.

    Ylitys siis sunnuntaiaamuna 11:30-14:00. Satamassa tulisi olla tuntia ennen lähtöä.

    Fin tarra

    Jotta matkasta selvittäisiin helpommalla, halusimme ostaa autoon EU:n sinisen FIN tarran. Suureksi ihmetykseksi tämä ei kuitenkaan ollut kovin helppo tehtävä, sillä tarroja ei meinannut löytyä mistään Jyväskylä – Helsinki akselilta. Tarra on tärkeä senkin takia, ettei tien päällä poliisi pysäytä läheskään niin herkästi, kun näkee kyseessä olevan suomalaisen matkailuauton.

    Kiersimme kymmeniä huoltoasemia ja liikkeitä, mutta yhdenkään valikoimiin ei kuulunut kyseistä tarraa. Lopulta löysimme ns. vanhanaikaisen mustavalkoisen FIN tarran, jonka liimasimme auton perään.

    Yöksi satamaan

    Illalla hoidimme vielä asioita Helsingissä ja lopulta päädyimme yöksi satamaan Viking Linen porttien luokse, jossa pysäköinti oli maksullista 07-23 välillä. Parkkeerasimme 23:30 – 4:40 ja jatkoimme matkaa.

    Via Balticalla – päivä 1
    Via Balticalla – päivä 2
    Via Balticalla – päivä 3
    Via Balticalla – päivä 4
    Via Balticalla – päivä 5
    Via Balticalla – päivä 6

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Jahu
    Jahu Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 11.08.2006
    Kirjoituksia: 49
    Vastauksia: 1073
    m1r4 kirjoitti:

    Fin tarra

    Jotta matkasta selvittäisiin helpommalla, halusimme ostaa autoon EU:n sinisen FIN tarran. Suureksi ihmetykseksi tämä ei kuitenkaan ollut kovin helppo tehtävä, sillä tarroja ei meinannut löytyä mistään Jyväskylä – Helsinki akselilta. Tarra on tärkeä senkin takia, ettei tien päällä poliisi pysäytä läheskään niin herkästi, kun näkee kyseessä olevan suomalaisen matkailuauton.

    Kiersimme kymmeniä huoltoasemia ja liikkeitä, mutta yhdenkään valikoimiin ei kuulunut kyseistä tarraa. Lopulta löysimme ns. vanhanaikaisen mustavalkoisen FIN tarran, jonka liimasimme auton perään.

    Todella mielenkiintoinen juttu sarja .. m1r4 !!

    Liekö tuohon Fin-tarran huonoon saatavuuteen liittyy se seikka , että suomalainen matkailuauto kanta , jolla liikutaan Keski-Euroopassa , on suhteellisen nuorta . Siitä syystä niille ei ole suuremmin kysyntää , uusissahan on EU-rekisterikilvet .

    Omassa m-autoon jouduin laittamaan aikoinaan valkopohjaisen Norjan reissua varten , sekin löytyi autotallin takimaiseen nurkkaan joskus unohtuneena 🙂

    ( Velipoika perheineen aikoinaan kävi ks. autolla ( ilman Fin-tarroja) Keski-Euroopassa , eikä kukaan kysynnyt ja tarkistanut papereita !)

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Raija
    Raija Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 20.07.2006
    Kirjoituksia: 6
    Vastauksia: 152

    kun olet tehnyt noin tarkkoja muistiinpanoja.

    Kiinnitin huomiota tuohon pussikeittojuttun ja kerron mielestäni hyvän vinkin, miten matkalla pystyy syömään lähes gourmet-ruokaa vähällä vaivalla.

    Tein etukäteen pikkuhiljaa valmiiksi ruokia: intialaisia kofta-lihapullia tomaattikastikkeessa, kanacurrya, jauhiskastike, lihapataa yms. Sen lisäksi keitin basmati-riisiä ja tein dal-linssimuhennoksen. Kaikki nämä pakastin. Mukana taisi olla pussi perunoita ja useita nuudelipusseja (mutta ei siivilää, minä tyhmä).

    Tein myös täytettyjä sämpylöitä, joihin sisälle mm. kananmunaa ja kylmäsavulohta. Näitä nautiskeltiin välipalana päivän mittaan, illalla lämmitettiin sitten kunnon ateria.

    Pakkasin yhden kylmälaukun (jonka sai kytkettyä tupakansytyttimeen) ja jääkaapin noilla pakasteruuilla. Aloitettiin ateriointi kylmälaukun sulimmasta ruokalajista. Alussa pakasteet pitivät jääkaapinkin tosi kylmänä ilman suurta kaasun/sähkönkulutusta.

    Illalla, kun oli jo matkustamisesta väsynyt, oli helppo ottaa valmis ruoka ja pikaisesti lämmittää se hellalla. Yllättävän paljon helpotti valmis riisi, jonka nopeasti lämmitin pienessä vesimäärässä hellalla (meillä ei ole microa autossa). Keitettiin kerran toki perunatkin ja seuraavana päivänä paistettiin.

    Mukana oli myös tuoreita vihanneksia ja maustekurkkua, mutta sehän on jo helpompaa. Joku yllätysjälkkärikin oli mukana, mutten millään enää muista mikä – aaah: pakastevadelmia ja kinuskikastiketta, nam!

    Pikakahvi on must, otin käyttöön vanhan teräksisen kahvipannun, jossa vesi on kätevää kiehauttaa. Meillä oli mukana jokaiselle oma iso termosmuki, josta sai ison lämpöisen aamukahvin. Tuo termospullo on hyvä idea, eipäs tullut mieleen.

    Kylmätilat joutuivat koetukselle, koska mukana matkusti kolme koiraa, jotka syövät vain raakaravintoa (BARF). Kuvittelin, että auton takavarasto on kylmin paikka (talvella), mutta lämmityslaitteen putkisto kulkeekin sieltä ja pitää sen tosi lämpimänä. Joten pakastetut kanansiivet haisivat aika hulppeasti loppumatkasta. Silti käytimme vielä kuukauden kahvissa takavarastossa kylmälaukussa olleita laktoosittomia maitoja ja kermoja.

    No, olisihan se kiva tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin pysähdyspaikoilla – sitäkin löytyy ihan huoltoasematasolta, mutta meidän tapauksessa siirtyminen oli liian hankalaa ja tämä kuvaamani tapa toimi mainiosti. Ruoka riitti ja oli tuoretta koko 5 päivän matkan, Etelä-Ranskassa ostettiin ekat sämpylät. Ruuan hinta jäi varmaan neljäsosaan siitä, mitä huoltoasemahinnoilla olisimme maksaneet.

    Tulipas stoori, jännityksellä odotan Miran jatkoa tarinaansa 🙂

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä 123
    123 Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.07.2006
    Kirjoituksia: 734
    Vastauksia: 1553

    Unohdin mainita alussa, että olemme tehneet matkan Via Baltican kautta useita kertoa, mutta edellisestä kerrasta on todella vuosikausia. Mielenkiintoinen asia tällä matkalla oli todella nähdä, miten kaikki on muuttunut vuosien varrella – tiet, käytännöt, rajat jne.

    Tällä kertaa emme ottaneet mukaan paperikarttoja, vaan ostimme navigaattorin, jonka asetukset tarkastettuamme katsoimme minne se meidät vie.

Esillä 4 viestiä, 1 - 4 (kaikkiaan 4)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.