Vanhusten hoito

Uusimmat Keskustelu Yleistä Yleiset pulinat Vanhusten hoito

Esillä 15 viestiä, 31 - 45 (kaikkiaan 45)
  • Julkaisija
    Viestit
  • LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Don Bavarontti
    Don Bavarontti Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 14.07.2006
    Kirjoituksia: 113
    Vastauksia: 2154

    siellä oli mielenkiintoinen artikkeli SaVa masksuista

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Elämästä utelias
    Elämästä utelias Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 20.07.2007
    Kirjoituksia: 44
    Vastauksia: 1076

    Siltä sivulta tuo yksi linkki on. 🙂

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Selma
    Selma Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 12.07.2006
    Kirjoituksia: 38
    Vastauksia: 583

    Asiaahan kierretään nyt kuin kissa kuumaa puuroa. Vai eikö kukaan tosiaan tiedä tai ei ole omakohtaista kokemusta edes lähipiiristä.

    Kysymykselläni en tarkoittanut, että onko hoito hyvää tai kelvollista tai peräti leväperäistä. Tarkoitin, että saako ylipäänsä minkäänlaista. Aivan ihan konkreettisesti.

    Ajatellaanpa esimerkiksi:
    Aviopari on asunut Los Pacosissa 15-20 vuotta ja ikää mittarissa 80 vuotta. Aikanaan on siirrytty kirjoille Espanjaan, kun verotus on niiiin halpaa. Ystävät ova jo siinä kunnossa, etteivät oikein pääse edes markkinoille. Lapset ja läheiset ovat Suomessa.

    Sitten eräänä aamuna mies ei pääsekään sängystä ylös, vaimo liikkuu huonosti ja tuota espanjaakaan ei ole tullut opeteltua. Mies siirtyy paremmille ”rannikoille” ja yksinäiselle vaimolle tulee mieleen muuttaa Suomeen.

    Mutta minnepä muuttaisi? Vaimo on asunut ja tehnyt työnsä Helsingin liepeillä. Tytär asuu Turuus ja poika Jyväskylässä.

    Kumpikaan ei riemastu mummon muutosta saman katon alle. Herra jestas sentään, eihän se pärjää yksin ja kun on töissäkin käytävä.

    Vanhainkodit pullistelevat oman kunnan asukkaita ja jonot ovat pitkiä. Rahaa ei ole yksityisiin hoivakoteihin, ei Suomessa eikä Espanjassa.

    Jos on vielä niin, ettei ole omistusasuntoa, niin vuokra-asunnon saanti on tosi vaikeaa. Kunnan asunnot ovat pääasiassa kunnassa asuville. Sielläkin on jonoa.

    Mikä neuvoksi?

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Don Bavarontti
    Don Bavarontti Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 14.07.2006
    Kirjoituksia: 113
    Vastauksia: 2154
    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Selma
    Selma Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 12.07.2006
    Kirjoituksia: 38
    Vastauksia: 583

    Meillä Espoossa sentään pääsee viikossa eikä tarvii itse paikkailla

    Voi Helsinkiläis-raukkoja

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Tinttura
    Tinttura Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 16.02.2007
    Kirjoituksia: 23
    Vastauksia: 142

    Espanjassa astui voimaan uusi laki tämän vuoden keväällä. Lain toimeenpano on porastettu siten, että eniten apua tarvisevat vanhukset ovat (muistaakseni huhtikuu 2007) heti oikeutettuja korvauksiin. Vanhuksille ja / tai vammaisille henkilöille järjestetään eromääräinen korvaus, jolla he voivat ostaa palveluita kotiin. Fuengirolan alueella toimi ainakin yksi espanjalainen kotihoitoa tuottava yritys.

    Kyseinen laki koskee myös ulkomaalaisia, espanjassa asuvia henkilöitä. Heidän tulee olla viisi ( 5 ) vuotta asuneena täällä, lain voimaantulo hetkestä lähtien.

    Suomessa hoitopaikka määräytyy asuinkunnan mukaan. Asuinkunta ei kuitenkaan välttämättä osoita hoitopaikkaa omasta kunnasta, vaan voi esim. ostaa palvelun toisesta kunnasta.
    Omaishoidon-sopimus tehdään hoitajan kanssa, joten korvaus siitä tulee sen kunnan osalta, missä hoito suoritetaan. Omaishoidontuen, suuruus määräytyy hoitoisuuden mukaan ja kunnan varaamien määrärahojen mukaan. Korvaus on lakisääteinen, mutta kunta voi määritellä korvauksen suuruuden itse. Yksityiset ja kunnalliset hoitokodit järjestävät palveluita, joiden piiriin suomessa asuessa kuuluu.

    Dementiasta ja vuorovaikutuksesta dementiaa sairastavan henkilön kanssa, on hyviä tuloksia saavutettu Validasion menetelmällä.
    Dementoituneen henkilön kyky ymmärtää ympäröivää maailmaa on rajoittunutta, mutta usein kehon ja ”peilaamisen” hyödyntäminen vuorovaikutusessa auttaa dementoitunutta henkilöä kommunikoimaan ympäristönsä kanssa siten, ettei henkilö koe liiallista ahdistusta. Tietenkin dementia yleisnimen alle on useita muistiin liittyviä sairauksia. Oletan, että näissä kirjoituksissa on kyseessä lähinnä Alzheimerin tauti sairastavat henkilöt.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä yhteys
    yhteys Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 27.03.2008
    Kirjoituksia: 1
    Vastauksia: 5

    Olen töissä täällä jo seitsemättä vuotta eräässä vanhainkodissa,yksityisessä.Puitteet ”talossa” ovat hienot,onhan rakennus aivan uusi ja paikkoja on yli 120,mutta mikä on todella suuri ongelma,on se kun hoitajat eivät todellakaan ole kovin ammattitaitoisia ja niinpä vaihtuvuus on aikamoinen ja vanhuksethan siitä ”kärsivät” ja tietenkin työkaverit.Olenkin haaveillut ,jos saisin sieltä suomesta muutaman kunnon perushoitajan tänne hommiin..:)Se ,miten hoito järjestyy esim.sinulle ulkomaalaisena tässä maassa.Se on parasta ottaa ”puheeksi” siinä kaupungissa tai paikkakunnalla missä asut ja sieltä he neuvovat eteenpäin.Onko hoito kalliimpaa o halvempaa kuin suomessa? Se riippuu,onko hoivakoti yksityinen vai jotain muuta.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Wilmariina
    Wilmariina Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 07.03.2008
    Kirjoituksia: 6
    Vastauksia: 221

    Vanhustenhoito on retuperällä suomessa. Isäni on ollut kerroskuvauksessa alzhaimer epäilyksen vuoksi. Nyt vihdoin sai lähetteen sairaalaan tutkimuksiin. Hän harhaili ulkosalla koko yön 10 tuntia. Onneksi hänellä oli auto mikä oli lämmin. Hän oli lähtenyt yöllä jalkahoitajalle, mikä oli talon sisäpihalla. Joku oli aukaissut portin mutta hän ei päässyt enää sieltä pois. Portti avataan klo 7.00, joten hän on harhaillut jossain 2 tuntia, koska kotona oli klo 9.00.

    Hänellä on asiakirjasalkku aina mukana missä kuulemma on hänen tärkeät dokumentit. Siellä on joku mainos, joku arvonta kuponki ja muutama maksamaton lasku. Hänen mielestään jo hoidettu. Hän ei pysy aiheessa keskusteltaessa ja mikä pahinta hän on veljeni omaishoitaja ja edunvalvoja.

    Hän maksaa kolme vuotta sitten kuolleen äitini syöpäyhdistyksen maksuja ja myös rakennusmestariliiton maksuja. Siivous ja ruokamaksut jää maksamatta. Usein maksut ovat kerenneet jo ulosottoonkin.
    Jos jollain on tietoa vastaavasta niin olisin kiitollinen kaikista neuvoista.

    Nykyaikana on Villi kyllä luotto mennyt, koska monta kassia on myös lähtenyt kantajan mukaan. Tiedän, että omat poikani ovat juuri noita auttavaisia. Eräskin mummo oli huitaissut laukulla ja huutanut, että menetkös siitä. Nolona siinä tilanteessa oli vain poistunut paikalta.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Elämästä utelias
    Elämästä utelias Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 20.07.2007
    Kirjoituksia: 44
    Vastauksia: 1076

    oman kunnan ”kotipalveluohjaajan” kanssa. Soita hänelle ja varmasti saat neuvoja miten toimia.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Wilmariina
    Wilmariina Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 07.03.2008
    Kirjoituksia: 6
    Vastauksia: 221

    Olet kullan arvoinen Elämästä utelias.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Marjukka
    Marjukka Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 14.08.2006
    Kirjoituksia: 13
    Vastauksia: 361

    Äidilläni (91v.) diagnosoitiin vuosi sitten alkava Altzheimer. Hän asuu palvelutalossa. Sairaus on vuodessa edennyt melkoisesti.

    Jos haluat privana jakaa kokemuksia, niin ota yhteyttä.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Elämästä utelias
    Elämästä utelias Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 20.07.2007
    Kirjoituksia: 44
    Vastauksia: 1076

    Leikki leikkinä , olen kuullut sellaisista tapauksista että kotona asuva (kerrostalossa) iäkäs henkilö esim huutaa joka yö apua ja valittaa että sattuu. Mitä Suomessa tehdään silloin ? Ei muuta kun kuunnellaan ja ihmetellään. Minä ainakin toivoisin että sellaisissa tapauksissa otettais yhteys jonnekin.

    On paljon yksineläviä tosi iäkkäitä jotka vielä asuu omassa kodissaan ,heillä ei ole omaisia tai tuttuja. Eli kukaan ei ”kaipaa” heitä. Ihmettelenpä vaan tätä meininkiä nykypäivänä.

    Ruotsissa aikoinaan oli lehdessä juttu yhdestä iäkkäästä naisesta joka oli kuollut omalle parvekkeelle kun oli istahtanut sellaiseen taitettavaan aurinkotuoliin. Tuoli olikin jotenkin lukittunut eikä rouva ollut päässyt ylös. Oli kuuma aurinkoinen päivä. Kauheeta varmaan.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Elämästä utelias
    Elämästä utelias Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 20.07.2007
    Kirjoituksia: 44
    Vastauksia: 1076

    Onko se paikka missä olet töissä ihan espanjalainen vanhainkoti ? Hiukan tulin uteliaaksi.

    T : ”perushoitaja”

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Taiju
    Taiju Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 19.09.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 594
    yhteys kirjoitti:

    Olen töissä täällä jo seitsemättä vuotta eräässä vanhainkodissa,yksityisessä.Puitteet ”talossa” ovat hienot,onhan rakennus aivan uusi ja paikkoja on yli 120,mutta mikä on todella suuri ongelma,on se kun hoitajat eivät todellakaan ole kovin ammattitaitoisia ja niinpä vaihtuvuus on aikamoinen ja vanhuksethan siitä ”kärsivät” ja tietenkin työkaverit.Olenkin haaveillut ,jos saisin sieltä suomesta muutaman kunnon perushoitajan tänne hommiin..:)Se ,miten hoito järjestyy esim.sinulle ulkomaalaisena tässä maassa.Se on parasta ottaa ”puheeksi” siinä kaupungissa tai paikkakunnalla missä asut ja sieltä he neuvovat eteenpäin.Onko hoito kalliimpaa o halvempaa kuin suomessa? Se riippuu,onko hoivakoti yksityinen vai jotain muuta.

    Hei, kerro hiukan vanhainkodistanne? Missä sijaitsee? Kuinka paljon työntekijöitä? Millainen on hoitajan palkka/KK? Onko vanhukset sekä suomalaisia että paikallisia/ulkomaalaisia?
    Ihan mielettömän mielenkiintoista. Kyllähän Suomessakin ongelmana on jonkinlainen hoitajien sitoutumattomuus vanhustyöhön, mutta löytyy paljon myös sydämellään, kokemuksellaan ja viisaudellaan tekijöitä.

    t. hoitsu

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Raya
    Raya Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 30.12.2006
    Kirjoituksia: 24
    Vastauksia: 1011
    Taiju kirjoitti:

    Kyllähän Suomessakin ongelmana on jonkinlainen hoitajien sitoutumattomuus vanhustyöhön, mutta löytyy paljon myös sydämellään, kokemuksellaan ja viisaudellaan tekijöitä.
    t. hoitsu

    Lainaan tuota Taijun kirjoitusta tähän alkuun vaikka ajatukseni syntyikin täysin irrallisesti tässä topikissa käydystä keskustelusta.

    Minulla ei itselläni ole omaisia, ainoan mummoni ja vanhempani olen menettänyt jo aikoja sitten, enkä näin ollen joudu pohtimaan vanhusten hoitoa kuin sitten joskus omalta kohdaltani, mikäli sitten kykenen mitään enää pohtimaan.

    Minä olen aina tykännyt vanhoista, jo lapsena olin mummon kanssa vanhusten kerhoissa, reissuilla löytyi sauna- ja uintikavereiksi mukavia mummuja.
    Eräänä kesänä sitten kun pakolliset koulut oli käytynä ja olin ilmoittautunut työkkäriin, kun ei jatko-opinnoista ollut vielä varmsitusta, minulle soitettiin että pitäisi saman tien lähteä kunnalliskotiin sijaiseksi.
    En ollut koskaan käynytkään vanhainkodissa, saati sitten ajatellut tehdä siellä työtä, olinhan hakenut kaupalliselle alalle opiskelemaan, siis tietty sairaanhoitakoulun lisäksi jonne en kuulemma voisi päästä kun en ollut täyttänyt 18 v.

    Ensimmäinen työpäiväni oli kamala!
    Itkin ja vakuuttelin itselleni, että jos kotiin hengissä selviän en koskaan enää palaisi…kuitenkin toimin kuten ratsastustunneilla oli opetettu:
    ”Jos putoat hevosen selästä nouse samantien satulaan.”

    Menin töihin seuraavana päivänä ja sitä seuraavana, jossain vaiheessa (kun olin täyttänyt 18) minut siirrettin yövuoroon joita tein siihen asti kunnes koulut alkoivat.

    Opiskelin vuoden ja toisen, tein ulkomaankaupan ja ATK-hommia ja koin työni sekä alani olevan sisällötöntä, tyhjääkin tyhjempää työtä jota ei edes muhkea palkkapussi kompensoinut.

    Hain uudelleen sairaanhoito-oppilaitokseen ja pääsin 750 hakijan joukosta pääsykokeisiin, jossa yksi haastatelleista opettajista tokaisi:
    ”Sinä et ole sopiva hoitoalalle, ryhdy vaikka rekkakuskiksi”
    Enivei 150 pääsykokeisiin kutsutusta olin kuitenkin niiden 32 joukossa jotka aloittaisivat syksyllä opintonsa. Sitä ennen tosin oli luettava 10 paksua kirjaa joista olisi tentit ennen varsinaista oppilaaksi hyväksyntää.
    Läpäisin kaikki kokeet sekä matikan testin ja siitä alkoi piiiiitkä urani hoitsuna.

    Työskentelin alkuun ”akuutissa” sydänkirralla, leikkurissa, video eeg:ssä, sekä urologisella. Ainoat alat joilla en ole töitä tehnyt ovat silmät, naistentaudit sekä keuhko-osastot, tunnen itseni ja omat rajoitteeni. Mielikuvat irrallaan roikkuvista silmämunista ja räkäklunsseista sekä negatiivinen suhtautumiseni tiettyihin toimenpiteisiin loivat nämä rajoitukset.

    Eräänä päivänä ylihoitajamme vaihtui ja uusi yh ilmoitti minun paikalleni tulevan hänen serkkunsa tyttären ja minun pitäisi siirtyä yleiskirran leikkuriin…se oli kerrasta poikki, ilmoitin etten suostu, siirryn toisiin töihin.

    Hain paikkaa vanhustenhoidon parista ja sainkin välittömästi työpaikan kuntoutuksesta ja viriketoiminnasta vastaavana hoitajana.
    Vuotta myöhemmin ilmoitin yh:lle tahtovani yötöihin lähinnä opintojeni vuoksi, mutta muutenkin rauha ja vapaus tehdä työnsä ilman kiirettä kutsui.

    Nyt olen hoitanut vanhuksia (heitä jotka ovat vaikeimmin sairaita) öisin jo yli 20 vuotta ja edelleen teen työtäni samalla intohimolla ja mielenkiinnolla kuin nuorena.
    Välillä sitä väkisinkin väsyy, mutta on jostain sitä voimaa sitten taas löytyy.
    Ennen lapsia tein myös keikkoja ”akuuttiin” ammattitaidon ylläpitämiseksi, nykyisin sitten vaan istun vapailla koulutuksissa.

    Muistan eräänkin aamun kun olin kuunnellut erään unettoman ihmisen elämäntarinaa ja saateltuani hänet takaisin nukkumaan menin ulos keväiseen aamuun.
    Istuin vihertyvän luonnon keskellä ja siihen aivan lähelle pompsotteli rusakko, joka jäi siihen haistelemaan ja kuuntelemaan.
    Juttelin pupulle ja luojanluoma kuunteli ja viipyi siinä hyvän tovin, olin hetkeä aiemmin ajatellut kiitollisena mahdollisuutta tehdä työtä jota en vaihtaisi mihinkään.
    Koin luojanluoman saapumisen ”palkkioksi” jostain niin lumoava se hetki oli.

    Kun palasin kollegan luo osastolle toivoin tuon hetken tunnelman säilyvän mielessäni pitkään.

    Minä olen onnekas minulla on (lähestulkoon) aina aikaa potilaille, lisäksi saan olla työssäni mukana uuden hoitajan kasvussa hyväksi vanhustyön ammattilaiseksi.

    Minulla on nimittäin vanhojen aikojen malliin kisälli!
    -2,5 vuotta kuljen 20-vuotisen työtoverin rinnalla hänen opiskellessaan ohjauksessani hoitajaksi, oppia työhän ei jaeta perinteisesti koulun penkillä vaan täällä duunissa.

    Voi olla, että ensi lukuvuonna pystyn itsekin suorittamaan loppuun lapsen sairastumisen vuoksi keskenjääneitä erikoistumisopintojani, se olisi hienoa!

    Suomessakin on hyviä hoitopaikkoja ja hyviä hoitajia, ne negatiiviset asiat vain ovat kiinnostavampia kuin se arkinen hyvä.
    Monesti myös erilaiset tunteet suodattavat ajatuksia ja näköaloja suhteessa omaisten hoitoon, niitä ei pidä väheksyä, mutta ne vaikuttavat väkisinkin.

    Se tunne mikä syntyy, kun saan tehdä omaa työtäni ”omien vanhojeni” parissa on äärimmäisen arvokas, sitä ei kukaan voi minulta viedä!

Esillä 15 viestiä, 31 - 45 (kaikkiaan 45)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.