Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 44 vastaukset, 15 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 15 vuotta, 6 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Minua on vähän naurattanut seurata tätä keskustelua. Siis hyvää juttua joo (eikä itse asia naurata ollenkaan), mutta kun mulle siis on sattunut kohdalleni tuo nuori huolehtivainen vaimo. Toisesta kulttuurista, missä vanhuksia hoidetaan silleen kuin ennen Suomessakin, eli pidetään mukana asumassa lähellä ja sekä virkistetään että passataan. Eikä tuupata muiden vastuille mihinkään laitoksiin.
Todellisia vuoropuhelun palasia:
– Minä elän ainakin satavuotiaaksi enkä kuole ikinä.
– Mutta silloinhan minä saattaisin kuolla ennen sinua, kuka sitten sinusta huolehtii?
– No hyvä, minä lupaan kuolla ennen sinua.
– Ethän kuitenkaan ihan pian. Minä huolehdin sinusta loppuun asti.Mulla on kolme poikaa ja olin aikaisemmin veetuillut niille, että miniät pääsevät helpolla, kun olen hoidossa aina vain kaksi viikkoa kerrallaan ja sitten siirryn vuorossa seuraavalle. Silleen saavat aina neljä viikkoa vapaata ja ruokalistankin (jälkiruokatoivomuksineen) lähetän aina ennalta, että osaavat käydä kaupassa.
Itse asiassa kysymys on vakavasta asiasta ja Selman tavoin siitä on hyvä itse kunkin ottaa selvää niin kauan kuin oma älli toimii. Ja funtsia mitä itse itselleen tahtoo. Eihän noista nuoristakaan aina tiedä miten ne toimivat sitten, kun me tullaan myöhäiskypsyyden uuteen vaippaikään. Eikä enää pärjätä.
Don Bavarontin ”tercera edad” on loistavaa kamaa Espanjassa. En minä ainakaan tiedä, että suomalainen yhteiskunta järjestäisi yli 65-vuotiaille omia alennuskortteja, yhteisiä päiväruokailuja edulliseen hintaan, päivätansseja (baari alennushinnoin avoinna) tai retkiä ja matkoja sinne sun tänne.
Eikun laitoksiin ja pilleriä poskeen niin selvitään vähemmällä henkilökunnalla. Kyllähän nyt yksi ihminen muutaman kerroksen kymmenet vanhukset hoitaa. Eikä dementikot muista valittaa.
Helsingissä oli kotipalvelu kantanut yhä uusia ruokapaketteja vanhukselle jääkaappiin, vaikka edellisetkin olivat syömättä. Ruokinta ei kuulunut työehtosopimuksen mukaiseen tehtäväkuvaan. Sinne kuoli yksinään keinutuoliinsa nälkäisenä sitten. Tositarina.
Oma appiukkoni löytyi kuolleena yksityisen espoolaisesen palvelutalon asuntonsa lattialta tiistaina. Oven ulkopuolella olleessa postilaatikossa olivat Hesarit lauantaista alkaen, siitä päättelivät, että sitä ennen … sorry, loma-aika, kiireitä ja viikonloppu jne. Mutta oli se mukava mies. Kävi joka päivä alakerrassa syömässäkin, mutta sitten ei näkynytkään ja joku kysyi, että onko näkynyt?
Iloisia uutisia: Mä olen vielä hengissä ja niin on myös Selma, jonka kanssa minulla ei ole oikeastaan muuta yhteistä kuin se, että vielä touhuamme hyvissä voimissa, vaan silti olisi yksi yhteinen kysymys:
Tietäisikö joku todella kertoa, miten Espanjassa on tuo hoito, jos ei haluaisi palata Suomeen eikä ole itsellä ketään, joka siitä yksityisesti vastaisi tai edes säästössä rahaa asettautua noihin yksityisiin koteihin?
Ja/tai mitä tapahtuu, jos Suomen kansalainen (joka on maksanut sinne työikäiset veronsa) palaa synnyinmaahansa pelkäksi hoidokiksi pitkän ulkomailla asumisensa jälkeen?
Liityn nyt myös omalta osaltani tähän keskusteluun… Itse hoidan vanhuksia suomessa yksityisessä palvelukodissa (tosin palvelutalo vain sanana, koska keski-ikä jo yli 90 vuotta niin asukkaat myös sen kuntoisia).
Olen samaa mieltä että henkilökuntaa tulisi olla enemmän, joka päivä saa juosta hiki hatussa että repeää joka paikkaan. Ja yleensä ei kyllä kerkeä joka paikkaan, mutta sitten joustan/laistan jostain muusta asiasta kuin vanhusten hoitamisesta. Esim. vaatteiden pesusta, silittämisestä, siivoamisesta ym. mitä meidän hoitajien pitäisi tehdä hoitotyön ohella…Haluan myös lisätä sen näkökulman kuinka jotkut omaiset kohtelevat asukkaitamme. Omaiset ovat närkästyneitä kun emme ehdi viedä mamma/pappaa joka toinen pvä ulos yms, mutta itse eivät kuitenkaan tee vanhusten kanssa juuri mitään, käyvät parin kuun välein parin minuutin visiitillä. (ei tietenkään kaikki) Mutta näitä tapauksia näkee turhan usein.
Huonoin selitys mitä olen kuullut: ”Ei viittitä käydä niin usein kun ei mamma sitä kuitenkan hetken päästä muista”… Siihen itse tokaisin ” No mutta sillä hetkellä kun täällä olette niin hän kyllä varmasti iloitsisi”Myös jotkut asukkaamme on viety toiseen hoitolaitokseen (kaupugin), ja selitetty ” täällä asuminen niin kallista, että koko mamman perintö hupenee”…..!!
Itselläni on se periaate että hoidan jokaista vanhusta niin kuin hoitaisin äitiäni.
Parhaani aina teen ja se riittää, koska parempaan en pysty.Mutta yhdyn tuohon sinun kommenttiin että minäkin hoidan jopa silleen kun toivoisin että minua hoidettais.
Tuo raha ja perintöasia on kans toinen asia. Kauhealta tuntuu joskus kun säästetään sängyssä,patjassa tai jopa vaatteissa.Että ei vaan perintö pienene. On ollut sellaisiakin jotka sanovat että turha ostaa enään uutta yöpaitaa kun…. Entisessä työpaikassa jopa henkilökunta toi omia tarpeettomia vaatteitaan asiakkaille.
Nykyään olen yksityisessä palvelutalossa töissä ja siellä on moni kans lähempää 100 v,keski-ikä on 89.
Silleen se vaan on nykyään että on paljon vanhuksia jotka myös kuolee ”yksin”palvelutaloon. Saavat muuttaa sinne myös silleen että hoitavat itsensä ja ostavat palveluita jos haluavat. Heidän ja omaisten toivomukista ei saa edes ”kurkata”ovesta ja tarkistaa että onko kaikki hyvin.
Omasta kokemuksesta tämä sopimus ei aina ole hyväksi todettu. Vaan minkäs teet ? He ovat sellaisen sopimuksen tehnyt. Vaan minusta olis kuitenkin hyvä että vois saada luvan kurkata ovesta säännöllisin välein. Mutta eihän sinne väkisinkään voi mennä. Ja toiseksi hehän asuvat ”itsenäisesti”. Hirveeltä se monesti tuntuu.
Tämä n.s ruokapalvelu on ihan toden totta ,siinä olis parantamisen varaa ja paljon. Jonkinlainen tarkistus olis syytä tehdä.
Olen samaa mieltä että omaisten olis hyvä olla osallisina arkielämässä myös. Vaan kunhan mietimme kuinka kiireistä tämä nykyelämä on,niin moniko meistä kerkeis tai jaksais ottaa vastuuta omista vanhemmista ?
Eihän nykyään kukaan kerkee edes kyläilemään nykyään.Toisaalta olen monta omaista nähnyt jotka ovat palaneet loppuun kun ovat sitä omaa puolisoa hoitaneet eivätkä ole saaneet apua ja helpotusta mistään. Siinäkin olis parantamisen varaa. Ja se apu pitäis saada heti ennen kuin se toinenkin sairastuu uupumuksesta. Vaikea asia kuitenkin on se että monikaan ei pyydä apua,vaan meinaavat että onhan se vaan jaksettava.Kipeitä asioita myöntää että ei jaksa.
Ennen oli helpompaa senkin takia kun monesti asuttiin monta sukupolvea samassa rakennuksessa. Nykyään lapset /muu suku ei kerkiä/halua käydä edes tapaamassa.Siihen voi olla monta syytä. Esim aika ei riitä,ei kestä katsoa muutosta mikä on tapahtunut siinä rakkaassa ihmisessä jne. Enkä tuomitse heitä sen takia.Raskasta koettavaa heille usein.
Tänä päivänä moni kuolee yksin kotiin. Eikä kukaan edes kaipaa eikä ihmettele.
Paupe hyvä: Tuommoisia mä tapasin siellä appivanhempieni talossa aina kun kävin Suomessa (kerran vuodessa).
Parempi selittää lisää, kun tuli edelliseen negatiivista sävyä ehkä liikaa pinnalle. Anoppi oli dementoituneiden suljetulla osastolla. Oma huone, ovella nimilappu jne. Herttaista kaikki ja kun mä kävin siellä, ainakin viisi naista tervehti mua omana lapsenaan ja kaikille piti antaa huomiota ja sanoa jotakin herttaista. Oli monia henkilökohtaisesti hyviähetkiä, kun pissin vääriä ihmisiä silmään – hyvällä omallatunnolla.
Appivanhempieni kolme lasta asuivat kaikki ulkomailla. Itse taisin olla niitä viimeisiä, jotka anoppi tunnisti, mutta myös viimeinen, joka sitä akkaa kesti – kun satuin bonjaamaan sen savolaisen huumorin (Leppävirta ja Stadi kohtasivat toisensa) jo aikaisemminkin. Me nimittäin jo aikanaan naurettiin yhdessä muiden hulluuksille, kun ne muut kuvailivat anoppiani ”vaikeaksi”. Kuka muuten on lopulta hullu? Minä ainakin.
Dementiaosaston hoitsut olivat ylimaallisia. Helliä, rakastavia ja vaikka mitä. Samoin muut hoitsut. Mutta kun ei ole aikaa eikä anneta apua eikä ole resursseja, niin ei vain voi, ehdi tai jaksa.
Ja kuten yritin sanoa, laiminlyönnit olivat tosia, mutta lähtivät ”konttorista” – ei aikaa eikä ihmisiä tekemään sitä mitä oli luvattu ja mistä maksettiin. Paikallisia (nuoria) omaisia tosin meiltäkin kävi, mutta … ne kiireet.
Kyllä mä hyväksyn vihannestarhat ja säästötkin, mutta jos jostakin luvataan pitää huolta, on lupaukset myös pidettävä. Se ei koske hoitajia vaan koko systeemiä ja on osittain myös syynä siihen, että turhan moni hoitohenkilökunnasta siellä sun täällä leipääntyy ja haluaa ulos – eikä pelkästään rahasta vaan omasta tunnostaan!
En minäkään aina tee hommiani rahasta. Joskus on vain kiva tuntea olevansa hyvä ja saada kiitos siitä. Ja sen voin vakuuttaa antaneeni sille laitokselle kaikesta huolimatta. Vaikka oltiin itse kaukana.
PAUPE, kunnioitan sinua ja ammattisi on varmaan oma valintasi. Harva ihminen pystyy tekemään työtäsi. Ei edes omaiset, luulen että olet todella vahva ihminen ja oikeassa ammatissa.
Qué será, será ..what ever will be ….
Tuleeko sulle kyynel silmään, kun joku sun hoitamista ”¿asiakkaista, vanhuksista kuolee?”.
Voiko asiasta tulla tottumus, kertoile.bochorno kirjoitti:Tuleeko sulle kyynel silmään, kun joku sun hoitamista ”¿asiakkaista, vanhuksista kuolee?”.
Voiko asiasta tulla tottumus, kertoile.Ensimmäisellä kerralla tuli kyynel silmään… Pidin kyseisestä asukkaasta todella paljon ja kuolema tuli yllätyksenä. Olihan asukas melkein 95 vuotta mut silti hyväkuntoinen eikä kovin sairas.
Joskus on helpottunut olo kun asukkaat ”pääsee pois” , kun tietää että sitä he itsekin jo ovat toivoneet.
Old kirjoitti:Anoppi oli dementoituneiden suljetulla osastolla. Oma huone, ovella nimilappu jne. Herttaista kaikki ja kun mä kävin siellä, ainakin viisi naista tervehti mua omana lapsenaan ja kaikille piti antaa huomiota ja sanoa jotakin herttaista. Oli monia henkilökohtaisesti hyviähetkiä, kun pissin vääriä ihmisiä silmään – hyvällä omallatunnolla.
Toi on kiistelty aihe. Toiset on sitä mieltä että dementoituneille pitäisi selittää totuus kun heillä on harhakuvia ja kuvittelevat esim. jotain muuta ihmistä lapsekseen tms.
Mutta itse olen tuon sinun, oc, taktiikkasi kannalla. Kuka tahansa siinä ahdistuu jos ”oma lapsi” väittää ettei olekaan oma lapsi.Old kirjoitti:Tietäisikö joku todella kertoa, miten Espanjassa on tuo hoito, jos ei haluaisi palata Suomeen eikä ole itsellä ketään, joka siitä yksityisesti vastaisi tai edes säästössä rahaa asettautua noihin yksityisiin koteihin?
Ja/tai mitä tapahtuu, jos Suomen kansalainen (joka on maksanut sinne työikäiset veronsa) palaa synnyinmaahansa pelkäksi hoidokiksi pitkän ulkomailla asumisensa jälkeen?
Tämä vanhusten asia on päällimmäisenä äitini takia. Hän ei enää pärjäisi kotona, mutta hoivakotipaikkaa ei ole vapaana ja jono on pitkä. Joka päivä on huoli hänen voimmistaan. Välimatkaa on n. 500 km, niin ettei sinne ihan hetkessää hurauta katsomaan.
Meitä on onneksi 8 sisarusta ja vuorot jaettu.
Kyllä Suomessa järjestetään vanhuksille alennuslippuja, ilmaisia päivätansseja ja olen kuullut, että palvelutalossa voivat ruokailla edullisesti myös kotona asuvat eläkeläiset. Kaikkea en ole vielä kokeillut, mutta päivätansseissa kävin juuri tällä viikolla.
Miksi meidän pitäisi asua halvalla Espanjassa ja saada kaikki palvelut ilmaiseksi? Pitäisikö eläkkeestäkin vielä säästää sukanvarteen?Patjan allekin voi säästää. 🙂 Ei vaiteskaan ,miksi pitäis. On niitä eläkeläisille järjestetty matkoja,kursseja ja muuta toimintaa Suomessa. Se on vaan monesti vaikeeta saada houkuteltua heitä toimintaan mukaan.Se on suuri askel monelle yhtä äkkiä lähteä ovesta ulos kun on jäänyt yksin.
Kyllä se aina tuntuu kun jotain vanhusta viimeisinä hetkinä hoitaa. Ja minusta olis ihmeellistä jos ei tuntuis missään.Ehkä niinkin voi sanoa että mitä enemmän ikää tulee itsellä niin sitä herkemmäksi tulee tällaisissa asioissa.
Jonot on pitkät,paikkoja on vähän. Tietenkin yksityisiä paikkoja on jossain määrin,vaan maksut niissä taivaissa. Tuleehan kunta vastaan. Ihmetellyt miten varat riittää sellaisiin kuukausmaksuihin.
Eiköhän sitä ole oikeus palata Suomeen myös pitkän ulkomailla asumisen jälkeen ? Näin luulisin olevan. Onhan moni jotka palavat esim.Ruotsista. En sano varmaksi,pitää ottaa selvää. 🙂
Selma löysin tällaisen tiedon netistä http://pre20031103.stm.fi/suomi/vao/julkaisut/takaisin.htm
Suomiseura myös osaa vastata kysymyksiin paluumuutosta.Elämästä kirjoitti:Jonot on pitkät,paikkoja on vähän. Tietenkin yksityisiä paikkoja on jossain määrin,vaan maksut niissä taivaissa. Tuleehan kunta vastaan. Ihmetellyt miten varat riittää sellaisiin kuukausmaksuihin.
Yksityisiin paikkoihin voi kuitenkin hakea asumistukea, mikä kattaa max. 80% asumismenoista…
Olen nyt taas ”kaivellut”. 🙂
Aika vaikea löytää tietoa nimenomaan sosiaaliturvasta
paluumuuttajille.Tämmöinen olis: Paljon tietoa. – En jaksanut kahlata kaikkea läpi.
Kirjoita Googleen: paluumuuttaja -etsi listalta:
Suomen Paluumuuttajat SPM ry.
—————————————————————-Tuli vaan mieleen; mitäs sitten, jos on ottanut
Espanjan kansallisuuden….. 😕
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.