Silbo – vihellyskieli

Antiikin aikaan Kanarian saariryhmä tunnettiin nimellä autuaitten saaret. Ajanlaskumme alussa roomalainen luonnontutkija Plinius puolestaan antoi niille nykyisin tuntemamme nimen villien koirien mukaan, joita siellä oli runsaasti (canis on koira latinaksi). Saaret löydettiin uudelleen, kun genovalaiset merenkulkijat purjehtivat sinne 1300-luvulla.

Guanchit olivat saarten alkuperäisväestöä ja heidän monet murteensa olivat merkki yhteyksistä Saharan berbereihin. Erään myytin mukaan espanjalaiset leikkasivat kielen niiltä, jotka asuivat Gomeran saarella. Täten olisi syntynyt vihellyskieli el silbo. Oikea selitys on kuitenkin, että saaren vaikeakulkuisuuden vuoksi alkuperäisasukkaat kehittivät tämän erikoisen vihellyskielen, jolla he viestivät toisilleen kukkulalta kukkulalle. Viesti kulki näin viheltäjältä toiselle, kunnes se saavutti henkilön, jolle se oli tarkoitettu.

Gomeran jylhissä maisemissa ja hyvissä kaikuolosuhteissa vihellysviesti kuuluu helposti kahden, jopa kolmen kilometrin päähän. Silbo oli vuosisatojen ajan nopein tapa kertoa asiat saarta halkovien syvien rotkojen, barrancoiden, ja korkeiden jyrkänteiden yli. Vuorelta vuorelle vihelletty viesti kulki muutamassa minuutissa yli 20 kilometriä pitkän saaren päästä päähän ja säästi tuntien mittaiselta hankalalta taivallukselta.

Silbon nimitys juontuu espanjankielen viheltämistä tarkoittavasta silbar-verbistä. Kieli perustuu siihen, että vihellysäänillä voidaan ilmaista neljä vokaalia ja neljä konsonanttia, jotka on mahdollista yhdistää noin 4000 sanaksi. Ilmaisuvälineenä silbo ei siten vastaa normaalia espanjan puhekieltä, mutta sillä saadaan viestityksi suhteellisen monimutkaisiakin asioita. Tutkijoiden mukaan silbolla saattaa olla ikää noin 2500 vuotta. Tästä linkistä voit kuunnella noin kahden minuutin ajan Gomeran vihellyskieltä!

Vihellyskielen taitajien joukko 20 000 asukkaan Gomeralla ehti kutistua jo niin vähiin, että maailmankin mittapuissa tätä ainutlaatuista kieltä uhkasi vuosikymmen sitten lähes varma kuolema. Silbon pelastukseksi tuli vuosituhannen vaihteessa päätös, jonka mukaan sen opiskelu tuli pakolliseksi aineeksi Gomeran ala-asteen kouluissa. Opetusta on noin puoli tuntia viikossa 14-vuotiaaksi asti. Nyt silbosta ovat kiinnostuneet myös lukio- ja yliopistoikäiset, ja siitä on nopeasti tullut saarella muoti-ilmiö.

Kännykät uhkaavat kuitenkin vihellyskielen asemaa nykynuorten keskuudessa. Silboa ovat tähän asti suosineet etenkin paimenet, jotka liikkuvat kotieläinten kanssa vaihtelevassa maastossa kaukana toisistaan. Vihellys kun on huutamista tehokkaampi viestintäkeino silloin kun taustalla on hälyä, esimerkiksi meren kohinaa, tai keskustelukumppani ei ole aivan puhe-etäisyydellä.

Silboa ”puhutaan” siis vain Gomeralla ja se on saatu pidetyksi hengissä näihin päiviin saakka. Alkuperäisväestö guanchit sen sijaan sekoittuivat saarelle muuttaneisiin espanjalaisiin ja kuolivat sukupuuttoon omana kansanryhmänä. Mutta silbosta on tullut erottamaton osa Gomeraa!

Jos olen tulkinnut oikein ajatuksia ja kirjoituksia Orkin sivuilla, niin me orkkilaiset vihellämme mielellämme voimakkaasti koko Espanjan puolesta, etenkin maan tuottamien mahtavien elämysten vuoksi….