Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 4 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 16 vuotta, 2 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Yhtä vahva kuin Santiago de Compostelan kutsu on monille, on minulle halu lukea Anna Roschierin erinomaisia kolumneja http://www.uusisuomi.fi -sivustolta.
Anna on orkkilainen, ihan ensimmäisestä alusta alkaen ja edelleen myös sydämeltään, niin uskon. En tiedä lukeeko hän tämän, mutta ei ainakaan ole Orkkiin pitkiin aikoihin kirjoittanut. Ikävät siitä.
Mutta sinne nyt sitten. Napsauta itsesi lukemaan Annan uusin kolumni Pakanavaellus on miljoonamylly mistä saat mukavassa muodossa tietoja vaelluksen oheispalveluista – ja kolumnin kommenteista vahvistuksen sille, että älyn jättiläisiä on todella olemassa.
Anna, tule takaisin – OC
Anna Roschierilla on ilmeisesti huonoja kokemuksia Caminosta. Itselläni on pelkästään hyviä kokemuksia tuoreessa muistissa. Mielestäni ruokailut olivat halpoja. Riippuu tietysti mihin vertaa. Jos kolme ruokalajia, viinin ja leivät saa 7-9 eurolla, niin en pidä sitä kalliina. Kunnallisissa albergueissa makuupaikka oli joskus ilmainen, mutta normaalisti hinta oli 3-5 euroa. Yksityisissä saattoi joskus maksaa 6-8 euroa. Totta kai kaupallisuus kasvaa, kun ihmisiä on liikkeellä rahojensa kanssa, varsinkin suuremmissa paikoissa. Mielestäni ei ole huono asia, jos vaeltajat elättävät pienissä kylissä olevia kauppojen, -, alberguejen -, ravintoloiden – tai baarien pitäjiä. Kylissä oli myös vaellussauvojen ja matkamuistojen myyjiä. Yleensä he näyttivät siltä, että eivät he tällä bisneksellä ole rikastuneet. Ulkoasu voi tietysti hämätä. Monet näistä kylistä kuolisivat ilman ”pyhiinvaeltajia”.
Santiago de Compostela on suuri kaupunki ja hinnat tietysti sen mukaiset. Vaellus päättyy sinne ja siellä on siis paljon vaeltajia. Itse siellä olleena luulen, että hintojen taso saattaa kuitenkin johtua ”tavallisten” turistien määristä.
On erittäin vaikea vaeltaa 800 kilometriä ilman minkäänlaisia palveluja. On totta, että vuosia sitten tehtiin näin. Asioita ”romantisoimalla” joku saattaa ajatella vaeltavansa edelleen vanhaan malliin. Ihmiset matkan varrella auttavat ja ovat ystävällisiä vaeltajille, siis mikä estää yrittämästä.
Tämä kirjoitus oli vain yhden pienen ihmisen mielipide, enkä lähde omalta osaltani keskustelua jatkamaan. Itse nautin suunnattomasti Camino de Santiagon ilmapiiristä ja voin suositella tätä kokemusta kaikille. Hyvää kesän jatkoa.Anna Roschierin teksti oli sangen eriskummallinen, ainakin omat kokemukseni ovat hyvin erilaisia Santiagosta. Aloitetaanpa vaikka menujen hinnasta joiden Anna mainitsee olevan ylihintaisia. Mikä on ylihintaista? Mitä Anna odottaa Santiagon reitilta? Santiagossa saa menu aterioita aivan normaalisti 5 eurosta ylöspäin, ja kahvi maksaa lähestulkoon jokapuolella 80 centtiä -1 euron, ja tämä on halpaa minkä tahansa mittapuun mukaan tämän päivän espanjassa. Málagan kaupungissa et enää saa kahvia alle euron, nautit kahvisi missä tahansa. Santiagossa ruokailessa myös saat mahasi täyteen, annokset ovat valtavia, tai vähintään suuria, ja esimerkiksi liharuaka on esimerkillisen laadukasta ja tästä voisi moni esim. Málagalainen ravintolanta ottaa oppia. Kalaruoka on myös ensiluokkaista, ei niin edullista kuin liharuoka, mutta jokatapauksessa halvempaa kuin esim. Málagassa.
Annan tulisi myös ymmärtää että Santiagon reitille lähdetään henkiselle matkalla, ei etsimään epäkohtia niinkuin Anna tekee (ainakin tämän kuvan sain tekstistä) ja tämä onkin ollut Suomalaisen matkailukirjoittamisen yksi pahimmista saasteista kautta aikojen; tietynlainen selkärankaan juurtunut perussynkkä kyynisyys.
Anna tulee löytämään epäkohtia niin kulmakaupastaan kuin Santiagostakin, hän on siihen erikoistunut.
Anna saattaa myös kokeneena matkustajana_miksi hän muuten kirjoittaisi matkustamisesta_huomata että keinottelijoita on kaikkialla, ja paikallisen hintatason tuntijana hän huomaa ostaessaan jotain ylihintaista että häntä vedetään nenästä, niinkuin hän armeliaasti tekstissään meille kaikille huomauttaa mutta silti antaa vedätyksen jatkuvan ja hän tekstin mukaan jopa suostuu siihen ja hän maksaa vedätyshinnan …
Olen itse syvästi pahoillani Annan huonosta kokemuksesta espanjan kauneimmasta kulmasta, missä ihmiset ovat ystävällisiä ja useimmiten pyytteettömiä, missä kahvista ei tarvitse maksaa yli euroa, missä menun saa 5 eurolla jopa Santiagon keskustassa, missä taksi Santiagon keskustasta lentokentälle maksaa 16 euroa kun se Málagan keskustasta Málagan lentokentälle maksaa vähintään noin 20 euroa mittarin mukaan ja matka on kolmasosa siitä mitä Santiagossa …
Suosittelisin Annalle myös pientä pyhiinvaellusta Jerusalemiin, niin silmät aukeaisivat pyhiinvaelluspaikkojen suhteen, ja en missään nimessä tuomitse jerusalemia, mutta siellä tai israelissa käyneet tietävät mistä puhun.
Anna myös ottaa kantaa kaupallisuutta vastaan, ja tämä on muotitendenssi euroopassa näinä päivinä milloin ei-kaupallinen musiikki, ei-kaupallinen ruoka, ei-kaupallinen kirjallisuus, ei-kaupallinen teatteri, ei-kaupallinen elokuvatuotanto jne. on uustietoisten pelinappuloita ja kulutushyödykkeitä, näin samalla muuttaen ei-kaupallisen nimenomaan siksi mitä sen ei ikinä pitänyt olla eli; kaupalliseksi. Näin, ei- kaupallisuus muuttaa muotoaan ja saattaa itsensä nälkäisenä itsensä irvikuvaksi ahmien euroja sieltä missä niitä on liikkeellä.
Jatkanko ?
Enpä kuvitellutkaan, että luette opastamani jutun peräti noin yksipuolisin mielin. Siksi ehdotan, että otatte huomioon, että kysymyksessä ei ollut suinkaan matkakertomus vaan Anna Roschierin kolumni.
Omasta mielestäni hän kirjoitti tapansa mukaan leppoisasti, jutellen omista kokemuksistaan kaikelle kansalle ja tietenkin viihdyttääkseen samantien. Mitä sitten tulee Annan espanjantuntemukseen ja kokemuksiin matkailijana, uskon hänen päihittävän meistä lähes jokaisen mennen tullen.
Myöskään en näe ollenkaan pahaksi kuvata henkilökohtaisia tuntemuksiaan, niin kuin nyt myös molemmat edellä tunteensa sitä ilmaisseet henkilöt ovat omissa kirjoituksissaan tehneet, aivan kuin Anna siinä kolumnissaan.
Ei ihan liian syvältä kannata kaivella, jos vain pintaa käsitelee – OC
Jos Anna Roschierin matkakertomus oli mainos ja omakohtainen kokemus vaelluksesta, niin jälkimauksi jäi etten mene. Orgin tyttöjen kuvaamana menen.
Annan kirjoitus oli hyvin suppea ja peräti kyyninen, asettaen Santiagon reitin yksipuolisen kaupalliseen varjoon, aivan kuin kysymyksessä olisi ostoskeskuksessa käynti. Annalla on tietenkin oikeus mielipiteensensä, sitä tuskin edes tarvitsee mainita, mutta näin yksipuolista ja omasta kokemuksesta hyvin erheellistä kuvaa en ole nähnyt monen levittävän ennen.
Mitä meidän muiden kokemukseen espanjasta tulee, niin jokaisella omansa, joillakin enemmän joillakin vähemmän, ja joillakin meistä jopa lapsesta asti kokemusta maassa pysyvästi asumisesta.
Kyseessä tosiaan oli kolumni, mutta myös matkakertomus, nämä asiat eivät suinkaan ole toisiaan poissulkevia. Matkakertomus on kirjoitus jossa käsitellään matkaa jonka joku on tehnyt. Anna on tehnyt Santiagon reitin, ja hän on kertonut siitä, joten tätä voidaan käsitellä matkakertomuksena.
Suomalaisen kirjoituksen, nimenomaan sanomalehdistä luetun matkailukirjoituksen, taso on hävettävän huonoa, yksipuolista, suomalaisen yhteiskuntaidean läpi suodatettua kriteeritöntä unessa matkailun selostusta. Hyvääkin, monipuolista, usein kriittistä (!), mutta silmät auki tehtyä kirjoitustakin löytyy satunnaisesti matkailukirjoitusten maailman kirpputorilta, ja eritoten suomalaisen matkailukirjoituksen maailmasta. Suomessa on vain niin ja niin monta matkailukirjoittajaa, eikä heilläkään ole aikaa tutustua kunnolla joka paikan historiaan jne, jne, mihin heidät lähetetään tekemään juttua. Errare humanum est, vaikka tällä kertaa.
Eräässä suomalaisessa, hyvin suuressa, pääkaupungissa ilmestyvässä sanomalehdessä oli aikoinaan matkailukirjoittajana eräskin sankari joka suoraan sanoen ei tiennyt mistä kirjoitti, en tiedä tahallaan vai tietämättömyyttään, espanjan uutisissaan. Voi myös olla ettei hän osannut espanjaa, mutta se taas ei ole lukijan syy, eikä hän oikein pysynyt kärryillä esimerkiksi espanjan poliitikasta puhuessaan. Asiat olivat, silloin kun hän vielä kirjoitti, useimmiten päinvastoin mitä hän oli huomioinut. Eikä edes tarvinnut mennä kovin syvälle politiikan koukeroihin tai uutisten maailmaan että sen näki. Tämä on erityisen harmillista silloin kun ihminen jolla on kirjeenvaihtajan pesti ulkomailla, ei ole kykeneväinen näkemään asioiden laitaa kaikista kulmista katsottuna, ja tämä on erityisen harmillista silloin kun kirjoittajalla on leegio lukijoita jotka ottavat hänen kirjoituksensa totuutena. Lehtiin kirjoittajalla on valtava vastuu, mutta rajat vastuun ja vastuuntunnottomuuden välillä on häilyvä varsinkin viimeaikoina jolloin jokainen vaikka internettiin kirjaileva ”lehtihenkilö”, koska lehtimies on joitakin suuresti häiritsevä nimike näinä yleisen korrektiivisuuden aikoina, voi saattaa suustaan mitä haluaa, milloin haluaa ja miksi tahansa haluaa näppäimistöään hyväksi käyttäen. Piuhat vievät tiedot kaapeleihin, ja kohta koko maailma tietää miten vähän ”lehtihenkilö” on tietoinen asioista joista hän kirjoittaa, lukijoiden sitä tiedostamatta, ja mahdollisesti kirjoittajankaan sitä tiedostamatta.
Tästä aiheesta on ollut puhetta vapaan maailman lehdistöpiireissä pitkään; kirjoituksen taso on mennyt surkeasta vieläkin huonommaksi ei pelkästään tabloidilehdissä, vaan myös erinäisten maiden pää-äänen kannattajissa eli päälehdissä. Suomessakin on yksi.
Internetistä on se hyöty että sieltä ihminen voi itse vapaasti valita katsantokantaansa edustavan ja itseään mielyttävän informaationlähteen, joista jotkut ovat silloin tällöin jopa ihan luettaviakin, ja mahdollisesti sattumalta kelvolisiakin. Mutta internet antaa myös valtaa desinformaatiolle, lehtien sivuilta myrkkynuolien ampujille, ynnä muille elämäntehtävänsä löytäneille. Mutta tässäpä demokratian yksi hyvistä puolista, näitä julkaisuja joita silloin tällöin sanomalehdiksikin kutsutaan ei ole pakko lukea.
Se riittää minulle nyt tällä hetkellä.
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.