Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 94 vastaukset, 24 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 14 vuotta, 11 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Ei mullakaan ole lammasta lainkaan , mutta eihän kerrota muille hihih
PS…ostin banaanikakun 😀
Mielestäni nöyrä on sellainen kuka arvostaa kanssaihmisiä, mutta nöyristelijää on ruskea kieli.
Näin monen pojan äitinä ja 10 lastenlasta omistavana mummona minun täytyy sanoa. En aina jaksa näin yksineläjänä aina tosiaankaan pingottaa. Olen laiska kun laiskottaa ja sanon myös suoraan jos en kerkee katsoa jälkikasvua. Omat olen itse hoitanut ja nyt olen vapaaherratar.
• Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467🙂 Tuli jo toiseen kertaan tänään sekaannuttua tuonne ”vihollisen” sivustolle, joten tarttee varmaan parit Ave Mariat lukea sille! 🙂
Samalla tuli haastettua kyseinen kirjoittaja ruokaskabaan aiheena lammaspaisti, joten jossain vaiheessa huomenna minulta ilmestyy minun versioni pääsiäislampaasta! 🙂
Muuta syntiä en tiedä tänään tehneeni, mutta arvostelkoon raati sitten sopivat rangaistukset!! 🙂
Mökillä, mistä nyt kirjoittelen on paikat samassa kunnossa kuin vajaat kuukausi sitten, kun täällä kävin. Siivooja oli ollut laiskana; ei ollut pyyhkinyt pölyjä tiskialtaan päältä ja mun pitäis alkaa tekemään marinaadia lampaalle!! 🙂Ei sitä tarvi aina jaksaa. Minusta se on hyvä jos osaa sanoa ei joskus. Hieno juttu että pidät itsestäsikin huolta. Minulla ei ole vielä lapsenlapsia mutta olen nyt jo sanonut että omani olen kasvattanut enkä lupaudu sellaiseksi mummuksi joka aina vaan on lastenvahtina. Tietty joskus mutta nyt on minun aika elää ja päättää mitä teen.
Minun ”lapsenlapsena” on tyttären koira ja sitäkin hoidan silloin kun minulle sopii.Minusta on hirveetä seurata sellaisia mummuja ja vaareja jotka aina vaan hoitavat lapsenlapsia eikä nauti toisistaan ollenkaan. 😉Tismalleen yhdyn edelliseen kommenttiin. Odottelen, vaikka näinkin on hyvä, jo sitä, että saan huolehtia vain itsestäni ja ITSE JÄLKIÄNI KORJAILLEN.
Mummana olo on varmasti mukavaa, mutta rajansa kaikella, mm. vastuunkantamisessa. N. 20 vuotta kannetaan vastuuta omista ja sitten omat saavat kantaa omistaan. Me vain tuetaan, jos apua välillä tarvitsevat.
Kuulostaa kovalta, taidan tilanteen tullen antaa hieman periksi….Nyt sitten stop kaikille lammaspaisteille, joita Matkamies ei esimerkiksi kertomansa mukaan ole ollenkaan ostanut. Vaan sitä minä tässä aasialaisessa iltahämärässä istuskellen ihmettelen, että mitä te elämänne ehtooksi olette sitten suunnitelleet. Jotta millä tavoin järjestelette elämäänne ja uskotteko todella, että se sitten tuntuu siltä?
Ja tuleeko sitä varsinaista vahuuden aikaa milloinkaan, jos vaikka innostutte minun laillani yhä vain jatkamaan sitä entistä aikuisuutta ja sitten vielä saisitte sattumalta potkua rakennella uudenkinlaista elämää. Eli hyvän syyn katsoa jälleen eteenpäin istahtamatta kiikkutuoliin ollenkaan?
Vai onko se haaveissanne oleva onnentila sen tuntuista, että sitten vain yksin paikallaan kyykitään?
Että tälleen palauttaisin tätä rippituolin sisälmystä jälleen henkisempään pohdintaan ja mielellään kuulisin myös kommentteja tunnetiloista – omistanne yhtä lailla kuin meidän muidenkin tuottamista. Kuis ois?
..tahtoo.. Oma tytär on onneksi niin seikkailun haluinen, että varmasti saan ensin hänestä seuraa ja myöhemmin saan jatkaa omaa seikkailuani ties missä. Miten sitä kuvittelee tässä tietsan edessä ja yövuoroon mennessä että tämä työnteko ja arki ei lakkaa sitten millään. Ihan väsyksiin asti pitää raataa. Ja yhtäkkiä toinen päivä tuo tullessaan taas niin tyytyväisen, toiveikkaan olon, että pian minä nostan kytkintä ja rohkeasti otan ja lähden. En tajua tätä elämän monimutkaisuutta. Pitäisi varmaan asua jossain autiolla saarella, missä ei olisi mitään vaihtoehtoja, ei edes ohikulkevia laivoja, joille voisi huiskutella -”tulkaa hakemaan, uhuu…”
Purkaus…………………..Tavoitteitahan pitää aina olla. Minulla on selvä ajatus tulevaisuudesta. Kun siihen pisteeseen päästään, että voi olla periaatteessa missä tahansa, niin aion pidempiä aikoja viettää lämpöisessä. Suomi on kuitenkin tukikohtana varsinkin kesällä, mutta päivien lyhentyessä, päivä pituuteen haen apuja etelämpää. Tottakai kaikki tämä edellyttää terveyttä. Siihen asti kun jalka kepeästi nousee, aion tavoitteitani toteuttaa. Sitten kun päästään siihen pisteeseen että jalka ei enää nouse, järjestän elämäni niin ettei läheisille koidu harmmaita hiuksia eikä kohtuuttomia ponnistuksia hyvinvointini suhteen. En suostu omahoitajan hoidettavaksi. Aiheesta on puhuttu paljon, mutta jotenkin vierastan ajatusta, että kun olen hoitanut lapseni, niin he sitten hoitavat vanhana minut. Enhän minä ole lapsia hankkinut siinä tarkoituksessa, sehän olisi kovasti tarkoitushakuista. Eihän lapsille voida asettaa sellaisia edellytyksiä ja paineita. Se ei ole lasten tehtävä. Olen elämässäni maksanut niin paljon veroja että jotenkin muuten elämäni vanhuksena pitää järjestyä. Kohtalotovereista ei varmasti ole puutetta, kun väestö venhenee ja kukaties voi löytyä vielä vaikka uusi harrastus ja harrastuskaveri. Siinä iässä ei enää välttämättä seitsemän hunnun tanssit innosta..tai mistäpä senkin tietää. Pitää sanoa kuin entinen valtiomies: -”Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”!
Ja meni minne lienee. No ehkä Aave Maria antaa anteeksi kuitenkin.
Matkamies, tosi hyvin kirjoitettu . Veit sanat suustani 🙂
Viinien huumassa ja jossain kauempana (missä ei edes kunnon viiniä löydä) vaikka Mekong-wiskin huumassa voi tietysti tulla kaikenlaista mieleen. Yleensä seuraavana aamuna samat ajatelmat tuntuvat aika typeriltä ja kaukaahaetuilta. Ainakin muitten lukemina.
Ja siitä jalan noususta miehet yleensä uhoavat ihan liikaakin.
Se huntujen lukumääräkään ei merkkaa yhtikäs mittään.
Näin voin sanoa kokemuksen rintaäänellä.
• Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467Lammas tuossa sulailee kaikessa rauhassa OC:ta riippumatta. 🙂
Elämän ehtoopäiviltä ainakin minä toivon pääseväni tuossa muutaman vuoden päästä siihen asemaan, että ei tarvitsisi lähteä joka päivä töihin ja sitäkautta jäisi aikaa harrastaa näitä eri aktiviteettejä mitkä tuntee omakseen!! Tosin tämä suomen valtio rakentaa kapuloita rattaisiin enemmän, kuin mä kerkiän niitä rikkoa, mutta toivossa on hyvä elää! 🙂
Pitkällä tähtäimellä olisi tarkoitus viettää talviaika saarilla huomioiden kuitenkin tämä koira/metsästysharrastukseni ja sopeuttaa nämä jollain tavalla käytännön tosiasioihin.
Vaimollakaan ei ole mitään tällaisia suunnitelmia vastaan, mutta hänellä on oikeastaan vielä pahempi tilanne tätä ajatusta vastaan työnantajasta johtuen; palvellut kohta 30v samassa lafkassa ja työt senkun lisääntyy tämän ”tehokkaan” yhteiskunnan seurauksena! 🙁
Lyhyen tähtäyksen suunnitelmana on kuitenkin se, että nyt kun kakrut voi jäädä kotio koiranpoikaa hoitamaan, niin koitamme saada lomamme sillä tavalla järjestettyä, että voimme käydä yhdessä esim. saarella. Muitakaan paikkoja ei ole poissuljettu.
Kaikki nämä ”kauniit” suunnitelmat roikkuvat kuitenkin tällä hetkellä ilmassa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.Kuka sellaista nyt harrastaa ? Minä tuossa just join kahvia. Aukaisin kyllä just yhden pullon viiniä.
Kohta ystävä tulee kylään ja myöhemmin mennään tansahtelemaan. Että silleen.
Realismia on tarvittu monta kertaa tässä elämässä ja pakkokin on ollut olla se mukana repussa. Muuten ei olis elämä tällä ”mallilla” nyt.
”Tuhat vuotta,
sata tarinaa on takanamme;
eiköpä myös edessämme näillä eväillä!”Näihin ajatuksiin ja uskomuksiin jään Pääsiäisen ehtoota viettämään, siis yövuoroon jo matkani käy (5 yötä)
Hyvää yötä kaikille yön kekkuloijille, te kuitenkin turisette aamu viiteen!
Jos jeremiadia (valitusvirttä) nyt minulta odotetaan, niin eipä onnistu millään. Viinien huumassakaan en tänään ole, joten oletan Jeremiasa II:n kirjoitelleen etupäässä omista lähtökohdistaan.
Puolustelisin kuitenkin myös pienessä sievässä tapahtuvaa haaveilua, se kun tuo mukanaan usein semmoisiakin oivalluksia, joista voi nautiskella vaikka ei ikinä toteuttaisikaan. Aamun tultua ainakaan, ihan totta.
Mitähän tuo jalan nousu sitten on. Jostakin kumman syystä otan nyt osan tuosta itseeni (pahastumatta lainkaan, päinvastoin – ajatellen sitä mitä monet omasta itsestäni ja elämästäni liian vähän tietävät ajattelevat).
Saatanpa jonakin päivänä kertoa enemmänkin omalta puoleltani, mutta nyt pyydän mieluumminkin, että Jeremiasa II valottaisi lisää ajatuksiaan sekä itsensä että muiden iloksi. Vaikka ne olisivatkin aamun tullen hölmön tuntuisia, sillä jollekin aina jotakin kaikesta tarttuu innovaatioiksi asti. Ja kun sulla kokemustakin kerran on – peräti sisältäen ilmeisesti tietoa Thaimaastakin.
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.