Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 94 vastaukset, 24 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi
Suoratukka 11 vuotta, 10 kuukautta sitten.
- Viestit
Oletpa luterilainen, katolinen, hörhö tai mihin tahansa uskoon hullaantunut, uskomaton tai uskoton mille tai kenelle tahansa, sinulla voisi kuvitella olevan tarvetta ripittäytyä silloin tällöin. Täällä et kuitenkaan selviä synneistäsi vain muutaman isämeidän tai avemarian hokemisella.
Avoimen paljastavia viestejäsi arvioivat muut orkkilaiset, joista pari ylipapittariksi itsensä ylentänyttä saattaa tuomita viattomatkin paljastelusi sopimattomiksi ja määrätä sinulle katumusharjoituksia tai muita sovituksia. Näistä tuomioista voi valittaa ja – usein on todella syytäkin.
Voit myös itse paheksua muiden tekosia mielin määrin, kunhan et turhia lörpöttele.
Ja sitten – eikun paljastelemaan. Pienet synnit, ikävät tekoset, riettaat ajatukset sekä
pahatkin puheet. Hämmästytä meidät avoimuudellasi ja anna tulla tuutin täydeltä rippituoliin!VIIKON ERIKOISTARJOUS – ANEKAUPPAA ALENNUKSELLA!
Kun roposi Orkin tueksi kilahtaa – samalla sielusi taivaaseen vilahtaa …Tää plikka täällä Nääsvillessä
on laiskotellut koko päivän!Olis pitänyt tehdä pääsiäissiivo,
joka ei vieläkään ole myöhäistä ja toisaalta olen sitä kokoajan tehnyt!
Luuttuamista vailla sitten valmista!Ja höpissyt niitä näitä täällä orkissa!
Ja luoja paratkoon mitähän tästäkin seuraa!
Olen uhannut antaa pusuja sinne sun tänne.Onneksi poika vie koneen pois pääsiäiseksi,
menee jonnekin tietsikkatapahtumaan,
joten tilanne minun kohdalla tasaantuu, ilman sen kummempia kommervinkkejä!Koko kevät on ollut aikaa tehdä lopputyötä ammattikorkeaan ja tässä sitä nyt ihmetellään kolme viikkoa ennen palautuspäivää, että hups menipäs aika nopeasti!
Paljon on vietetty aikaa kavereiden kanssa, käyty rinteessä ja ehkä vähän afterskiinkin puolella (ehkä olen miltei ainoa orkkilainen joka rakastaa talvea??) 🙂
Töitäkin on tullut tehtyä, joten kai sitä kohtuullisen hyvä ihminen olen, mutta tuo lopputyö on kyllä vielä tosi vaiheessa…
Että sen verran syntinen minä, ei ole itsekuria sen vertaa että istuisin koneella kirjoittamassa. 😀
Tänne rippituoliin vois varmaan kommentoida noita maailman jumalia, joita on todella paljon ja monenlaisia. Miten ihmeessä niiden paremmuutta voi tavallinen tallaaja arvioida.
Budhalaisista ihmisistä pidän eniten sen vuoksi, että he voivat oman uskontonsa lisäksi edustaa mitä muuta mielipidettä tai uskontoa tahansa. Esimerkiksi Japanissa budhalaiset ovat mielellään jouluaikana kristittyjä, koska silloin he saavat lahjoja.
Intiasta yksi kyläyhteisö ei ollut ollenkaan tyytyväinen omaan paikalliseen jumalaansa. He kirjoittivat hienon ja virallisen kirjeen Joulupukille ja pyysivät siinä, että Joulupukki alkaisi heidän uudeksi jumalaksi.
No joulupukki vastasi, että mikäs siinä. Jatkoa en tiedä vaikka niitä piirejä lähellä elänkin.Onko se laiskuus muuten ihan oikeasti syntiä. Kysyy nimimerkki Tietämätön
aristoteles kirjoitti:Onko se laiskuus muuten ihan oikeasti syntiä.
olen varmaan sitten maailman syntisin!
nautin laiskana olemisesta.aamutkin aloitan bunkassa ”maailmaa parantamalla”,eli mua ei saa hatistaa sielta ylos heti herattyanise laiskuus. Itse olen tosi innoissani, etten ollut ainoa täällä maanpäällä. Toisaalta hiukan häpesin sitä laiskuutta, mutta nyt jatkossa kyllä hyväksyn itseni ja ylpeillen. Taitaa se ylpeyskin olla paha asia. Vai onko?
oppia olemaan tekemättä mitään. Ihan mukavaa se on joskus ottaa rennosti.
Meitähän taitaa olla enemmänkin.
Minä yleensä olen osa-aikalaiska, mutta nyt on mennyt jo pitemmän aikaa laiskana ihan kokopäiväisesti.
jos tekee jotain muuta kun näitä kotihommia yhden päivän. 🙂
Lasse Mårtenson lauloi joskus kappaleen laiskotellen. Siinä on jotenkii määritelty rentoutuminen la tilapäinen laiskotelu. Mutta jos vetää lonkkaa päivästä päivään, se saattaa olla syntiä. Paitti jos se onkii työttömyyttä. No mites se ajatus sitte menee?
En ole pahemmin työttömänä ollut koskaan. Vaan silti ”vanhoilla” päivillä olen opetellut ottamaan vapaana ollessani laiskasti myös. Synti se on sekin jonkun mielestä.
sanoisinko että elämä opettaa ?
Wilmariina kirjoitti:se laiskuus. Itse olen tosi innoissani, etten ollut ainoa täällä maanpäällä. Toisaalta hiukan häpesin sitä laiskuutta, mutta nyt jatkossa kyllä hyväksyn itseni ja ylpeillen. Taitaa se ylpeyskin olla paha asia. Vai onko?
Mielestäni Wilmariina on ihan oikealla tavalla onnellinen, ylpeä itsestään sellaisena kuin on. Mitä pahaa siinä olisikaan ja miksi meitä opetetaan suomalaisina kakaroina vähättelemään itseämme saati sitten suomalaisuutta – on maamme köyhä ja siksi jää.
Tosin ylpeyttä on monenlaista ja ennen muuta suomalaisten kesken tulisi ola tarkkana, miten sen ilmaisee. Arvatkaapa vain mitä olen saanut aikaan useamman kerran julistaessani jossakin olevani helvetin hyvä. Mutta kun olen, teen työni kunnolla ja saan siitä ansaittuja kiitoksiakin. Ja kunnon maksun.
Huomatkaa kuitenkin, etten milloinkaan väitä olevani paras.
Ylpeys sisältää itsetuntoa (perustuen tuntemukseen), luottamusta ja tasapainoa. Varmuutta siitä, että asiat ovat hyvin. Amerikkalaiset opastetaan jo lapsina tuntemaan ylpeyttä itsestään, maastaan ja kansakunnastaan. Ongelmana on usein vain se, ettei se kuitenkaan kaikille sovi.
Pelkkä usko ei riitä. Pitäisi myös tietää ja omata sen verran sivistystä, että osaisi suhteuttaa. Vaan kun sitäkään ei kaikille suoda. Suomi kouluttaa, mutta eihän oppi kaikille kalloon uppoa. Ja jos lapsi ei kykene äidinmaidosta tai kotoaan muutoinkaan ammentamaan ymmärrystä, jää tyhjän päälle pelkkä kuori.
Lisäksi osa meistä on luontaisesti fiksuja (äffällä) ja toiset puolestaan viksuja. Kaikille annetaan saman verran oppia, joka joihinkin uppoaa kun taas toisiin ei. Mutta luojalle kiitos siitä, että olemme erilaisia. Mitä siitä tulisikaan, jos tuntisimme kaikki osaavamme kaiken ja olisimme vielä ylpeitä siitä. Phah!
Punaniskoja tarvitaan siinä missä valkoisia kauluksiakin. Joku päättää mihin kuoppa kaivetaan ja toiset sen kaivavat. Molemmilla on silti oikeus olla ylpeitä siitä, mitä ovat saaneet aikaan. Vaan kun se ei aina riitä. Esson baarissa saatetaan kuulla myöhemmin tarina siitä, minne se kuoppa olisi pitänyt kaivaa.
Mutta ylpeydestä – päättääkseni taas tämänkin pälpätykseni jotenkin. Olen siis sitä mieltä ettei ylpeys ole ollenkaan pahasta. Vanhan ajan duunarimestarit olivat sitä ihan tosissaan, kättensä töistä ja taidoistaan. Joistakin se kuvastuu levollisuutena, toisten on suorastaan pakko tuoda se julki muin keinoin.
Osa viestin vastaanottajista suhtautuu ylpeyteen levollisesti hyväksyen, monia sama asenne saattaa ärsyttää. Kateudesta tai muusta syystä – usein pystymättä samaan ja tahtoen etuudet toiseltakin pois. Joskus jopa tahtoen hyväntahtoisesti suojella toista osapuolta myöhemmiltä sattumuksilta.
Voi-voi … Kunpa jokin korkein antaisi minulle voimia ja viisautta hallita älliäni osatakseni hillitä itseni ilmaisemasta mielipiteitäni silloin, kun niitä ei ole tarkoituksenmukaista tuoda julki. Tai joskus silloinkin …
Rippituoli on kiva paikka. Täällä voin sanoa sen mitä ajattelen. Kunhan hieman hillitsee ajatusten kulkua eikä ihan sormella osoittele. Viisaasti valiten voi päästä elämässään vähemmällä.
Ampukaa minut uuden aamun koitteessa, jos haluatte – OC
ENSTEKS LAISKEMPIA AJATUKSIA LAISKUUDESTA
Mun mielestäni laiska ihminen on haluton – työhaluton, velvollisuuksia välttelevä ja silleen epäkelpo. Kuitenkin käytän sanaa jatkuvasti myös itsestäni, kun se vaan sattuu olemaan semmoinen, joka tulee mieleen.
En siis halua olla laiska vaan jouten.
Olen ollut yrittäjänä pakotettu usein moninkertaisiin työmääriin ja sen lisäksi ahneuttani ansaitsemaan yli oman tarpeen. Nyttemmin vältän kaikin voimin liikoja ja otan vastaan vain mieluisia toimeksiantoja. Mieluisilta asiakkailta, joita edustavat mieluisat ihmiset. Silleen saan runsaasti joutoaikaa.
Jouten on hyvä olla, mutta tekemiseen tottuneelle vaikeaa. Pitäisi olla jotakin näpräämistä tai ainakin osallistua muiden puuhiin, ettei tulisi semmoinen olo, että käyttää hyväkseen muita.
Oltiin viikonloppuna kalassa – tai itse asiassa mukana, sillä minä en tehnyt yhtään mitään.
En kuitenkaan ollut laiska vaan vetelehdin tekevien lähituntumassa ollen jouten. Kalansaaliista perattiin suurin osa rannalla ja naiset kokkasivat niistä syötävää. Minä vain katselin. Lopuksi syötiin ja väitän kalaruuan maistuneen paremmalta niille, jotka sen olivat saaneet aikaan. Ei siis ollut lopulta jouten hyvä olla.
Kirjoitan työkseni silloin kun teen töitäni. Kun pidän taukoja, on vaikeaa olla jouten. Joten luen tai kirjoitan. Laiskuuttani, kun en todellakaan viitsi opetella niiden tilalle mitään muuta harrastusta.
Ja onhan mulla myös erinomaisen mukava puoliso. Joutenolon kaveri ja juttelukumppani, peesaaja ja puhtaanapitäjä. Elävä esimerkki siitä, että elämässä saa monia mahdollisuuksia, kunhan tahtoo. Ja ryhtyy antamaan saadakseen. Parisuhde on aina vaihtokauppaa – scratching backs. Tekemiset tuottavat tunteita ja tunteet tekoja.
Tänään olen taas ajatellut saada aikaan muutaman hyvän asian. Omaksi hyväkseni, mistä kertyy sitten hyvää mieltä muille. Ellen itse huolehdi itsestäni, en ennenpitkää voi huolehtia myöskään muista.
Rippituolissa sen enempiä empimättä – OC
P.S. Eihän joutenolo siis mitään syntiä ole. Se on hyvä teko itselle ja sitä kautta myös muille.
Jatkuva toimeliaisuus on yksi pelkuruuden alalaji.
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.