Pyhiinvaellus aurinkoon ja pyhiinvaellus.

Ennen aikaa ihmiset pyyhiinvaelsivat tuhansiakin kilometrejä pyhälle maalle Palestiinaan euroopasta joko meriteitse laivoilla (joista iso osa katosi matkalla, muuten) tai maanteitse kollektiivisilla härkävankkureilla, rikkaimmat hevosen selässä tai katetuissa kärryissä ja suurin osa kävellen. Pyhiinvaellus oli monelle vaeltajalle uskon sekä voiman koitos jonka läpikäytyään ihminen tunsi itsensä vahvemmaksi. Ihminen oli tehnyt suuren voimankoitoksen ja siirtänyt itsensä vaikka keskieuroopasta lähi-itään Jerusalemiin jumalansa luokse pyhälle maalle.

Vaaratkin olivat monet, lähi-idän läpi kulkiessaan rosvot ryöstivät, rikolliset surmasivat ja toisen uskon edustajat kaappasivat orjiksi uskonsa perässä taapertajan. Kaikki tämä kunnes kristityt veljeskunnat tulivat kristityn vaeltajan avuksi turvaten parhaansa mukaan matkalaisen reitin. Tästä kehittyi ajan kanssa hyvinkin organisoitu pyhiinvaellustraditio euroopan läpi lähi-itään.

Tänä päivänä eurooppalainen tekee pyhiinvaelluksen aurinkoon. Aurinko ja lämpö on eurooppalaisen sydäntä lähellä, matkaa tehdään ja teillä on monet vaarat, ei kovin erilaiset kuin tuhat vuotta sitten. Kulttuurien erot jakavat ihmisiä ei kovinkaan erilaisella tavalla kuin ennen. Tänä päivänä ei kuitenkaan surmata eikä sodita pienistä kulttuurieroista huolimatta. Kinastelua sekä kiistelyä tosin käydään silloin tällöin joka useimmiten kuitataan kädenpuristuksella.

Tuhat vuotta sitten ei kontaktia ollut kristityn sekä muslimin välillä pyhiinvaellusreiteillä lähi-idässä muuten kuin hätätapauksessa ja kaupantekotarkoituksessa.

Miten on tänäpäivänä espanjalaisen sekä suomalaisen välillä, minkä asteinen kontakti on olemassa ja minkä asteinen, luonteinen, kontakti olisi suotavaa tai haluttavaa ?

Haluankin tässä pienessä ja puutteellisessa kirjoituksessa alleviivata sitä tosiasiaa että ajat eivät ole muuttuneet tuhannen vuoden aikana paljoakaan. Vastaanottomaa hienolla kulttuurillaan sekä parhaalla tahdollaan on valmis ottamaan matkailijan vastaan, mutta mitä matkailija on valmis antamaan vastaanottomaalleen muuten kuin ottamaan osansa auringosta ja lämmöstä joka kuuluu kaikille.

Espanja ei ole palestiina tuhat vuotta sitten eikä suomalainen ole pyhiinvaeltaja pakanallisuudessaan muuten kuin auringon perässä ja hyvä näin on kuitenkin todettava, mutta tuhat vuotta sitten tehtyjen pyhiinvaelluksien sekä ristiretkien ja tämän päivän turismin yhtäläisyydet ovat ällistyttävän samanlaiset pohjimmiltaan ja ottaen huomioon sen ajan maailman ja tämän ajan maailman ja espanjan ,aurinkopyhiinvaeltajien vastaanottomaa, jonne moni jääkin viettämään ansaittua aikaansa.

Mitä mietteitä tämä herättää? Miettikää kokonaisuutta, ei detaljeja (ja miksei vaikka niitäkin), ja katsokaa koko kuvaa kattavamman ja laajemman keskustelun aikaansaamiseksi, jos voin pyytää. Tekstistäni puuttuu monta oleellista detaljia, aspektia sekä näkökulmaa, mutta ehkäpä niistä aikanaan. Tekstistä tulisi muutoin loputon detaljien täyttämä sekä mielenkiintoa herättämätön mini essee.

Pyhiinvaelluksen sekä turismin (residenssiturismin tai ei) yhtäläisyydet ovat ällistyttävän suuret pohjimmiltaan mielestäni, toistan.