Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 80 vastaukset, 21 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 15 vuotta sitten
toimesta.
- Artikkelit
- Old kirjoitti:
Miksi et muuten tarjoaisi porukalle vaihtoehdoksi toisenlaisia polttareita?
Tämä käväisi omassakin mielessä 🙂
Kyllä tämä kait tästä suttaantuu, taitaa yrittää vaan rahastaa, en mä ainakaan aio tuollaisia summia maksaa.
ronkeli kirjoitti:Äitini Lapista, isäni Savosta, joten täällä lappilais-savolainen kummastelee leimaamisia.
Että meillä hitailla ei aina älli riitä ymmärtämään vikkelämpien kääntökuvioita, kun kieltoja esitetään myönteisessä muodossa puhtaan ihmisystävällisyyden vuoksi. Kumpaisenkin kasvot säilyttäen. Älä jää miettimään.
No, pakko miettiä, kun ymmärrän vain suoraa tekstiä.
Hymiöitä toki olisin voinut naputella lisukkeeksi.
OC: Juuri eilen kuulimme ja näimme nuo kaksi tuulihaukkaa taas pitkästä aikaa, kun olimme koirien kanssa menossa lenkille. Tuossa ne tämän talon kulmalla liitelivät ja huutelivat toisilleen. Komeita otuksia ovat!
Aristoteles: Vilkuttelehan ikkunasta niin tiedämme minkä huushollin pyykkejä alamme vahtimaan täältä 😉
Aika harvoin olen päässyt tekemisiin todellisten lappilaisten äijien kanssa, mutta kokemukset ovat olleet herkullisia verbaaliviestinnän ymmärrysten osalta. Vai olenko vain sattunut kohtaamaan semmoisia velikultia, joiden nyttemmin tykkään muistuttavan paljon niitä thaimaalaisia, joita olen tuolla kylillä tavannut – ja jotka poikkeavat taas täkäläisistä kaupunkilaisista juuri yhtä paljon kuin lappilaiset stadilaisista.
Kaikkialla (niin olen ajatellut) isot asutuskeskukset jotenkin pilaavat ihmisten sisimmästä jotakin avoimuutta, suoruutta tai velmuilua, jota ei muiden tarvitse jäädä pohtimaan kun se on yleensä aina pohjimmiltan hyväntahtoista.
Itsekin olen joutunut harrastamaan elämässä ihan liiaksi teennäistä kuviokelluntaa. Pakko pysytellä pinnalla ja toimia niin kuin muut, muuten sotket koko jutun ja joudut ulos. Vapautta olen peräti opetellut – ja saanut kun olen ottanut. Vaan silti on aina joitakin, jotka puhaltavat pilliin. Kun ne saattavat tykätä, että tuo pelaakin vesipalloa.
Ronkeli ei mua ole pelottanut, kun se on fiksu. Mutta muutoin me kaikki kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka on pakko ottaa huomioon (tai mikä pakko se oikeastaan on) ja muunnella omaa käyttäytymistään siten, ettei aiheutuisi hämminkiä. Työelämässä varsinkin. Kun meiltä odotetaan aina stereotyypin mukaisia käytöstapoja.
Työskentelin aikanaan pitkään pukutyyppinä ja käväisin politiikassakin sen verran, että tutustuin koneistojen sisimpiin piireihin ja kähmintään. Sitten heittäydyin yrittäjäksi alalle, jonka tekijöille sallittiin varsinkin ennen melkoisia vapauksia sekä pukeutumisen että käyttäytymisen suhteen, jopa palvoen poikkeavuuksia. Ja nyt elän yhteisöissä, joissa ei tunnu olevan kovinkaan suuria ulkoisia vaatimuksia – paitsi erikoistilanteissa, joissa liikkumavara puolestaan on varsin suppea. Mielenkiintoista.
Jos onnistun huolehtimaan itsestäni, on myös läheisteni parempi olla – OC
Moikka OC, mielestäni toi Haukka juttu on niin todellinen kuin vaan voi tapahtua!
En siihen uskoisi, jos itselleni ei olisi tapahtunut!
Nyt tiedän, että olet todella hyvä ihminen.Taustoja tuntemattomille on ehkä hyvä aluksi kertoa, että meillä Aristoteleen kanssa ovat espanjankotimme näköyhteydessä korkeiden kerrostalojen huipuilla niin, että voin katsastaa oman työhuoneeni ikkunasta heidän apukeittiönsä ulkopuolelle kuivumaan ripustellut pyykit. Joskus sitten olen Tuulaelle lähettänyt meilin, että ota jo ihmeessä ne kuivuneet puhtoiset pois sieltä liehumasta.
Tuulihaukka (falco tinnunculus) on puolestaan tullut munimaan mun parvekekompleksini betoniseen kukkalaatikkoon jo kolmena keväänä perättäin ja tänäkin vuonna uskon sen toistuvan.
Ensin tulevat munat ja sitten syntyvät tiput …
Ja kun olen jutellut tipusille päivittäin vauvasta alkaen osallistuen myöhemmin myös ruokintaan (lihasta ne tykkää), niin väkisinhän ne linnut kanssani kesyyntyvät niin, etteivät enää pelkää. Epäilen lisäksi, että poikueesta aina joku on se, joka tulee seuraavana keväänä pesimään päätellen siitä, että toinen vanhemmista on ollut toisesta vuodesta alkaen rohkea ja tuijottelee mua kuin vanhaa tuttua.
Tässä vielä juttutuokio pian poislentävän poikasen kanssa keväällä 2006 – ja ihan totta, tuo rohkein niistä peräti kujerteli takaisin kuin jutellen, että semmoisiakin kumppaneita on siellä Espanjassa.
Ja sitten takaisin nykyarkeen.
El Principito (en francés: Le Petit Prince), etc.
minävain kirjoitti:Aristoteles: Vilkuttelehan ikkunasta niin tiedämme minkä huushollin pyykkejä alamme vahtimaan täältä 😉
Siinä on teille Aristoteles sitten itsensä naapuriksenne paljastanut uusi pyykkivahti. Kun Mira aikanaan siellä hetken luonanne viivähti, niin asetin työhuoneen ikkunalle keltaisen pusakan roikkumaan. Nyt olisi sitten sun vuorosi liehutella jotakin merkkivaatetta, niin tavoitatte toistenne katseet.
Ja voittehan sopia tapaamisenkin sinne alakertaan, Tuulan ja mun kohtaamiskuppilaan!
Minävain:
Toivon hartaasti, että linnut pulauttavat munansa sinne jälleen. Sitä ei kyllä mistään muusta huomaa kuin siitä sitten, että ne vain on munittu ja hiljainen hautominen alkaa. Silloin olen jo hissun kissun aloitellut rupatteluja. Kertonut kenen parvekkeen äärellä sitä ollaan ja toivotellut hyviä hetkiä. Karkailevat ensin, mutta tottuvat pian, kun ei kiihkoile.
Kerro sitten täällä, miten homma edistyy, jos/kun tulevat. Jookos!
No tuo ukko-kulta mieluilisi jopa jonkin sorttista kameraa pitkällä piuhalla sinne mahdollisen pesän lähettyville, millä voisi napata kuvia. Että tuulihaukat eivät häiriintyisi. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan mitä tapahtuu, uskaltavatko takaisin vanhalle pesäpaikallensa… Raporttia annamme jos / kun näin tapahtuu!
Kaikkihan esittävät jotain itsekehiteltyä roolia niin Savon saloilla kuin Lapin jänkhillä tai vaikkapa täällä Orkissa. Mutta jos se rooli ei ole oma, ei sen avulla pitkälle potkita.
Omin oma itsensä taitaa täällä olla OC, sillä hän heittäytyy leikkiin avoimimmin kuin me muut.
Ja ihan oikeasti ihailen myös hänen kirjallista(kin) lahjakkuuttaan: painovalmista tekstiä syntyy noin vaan lonkalta.
Thaimaan kuvia avatessani olen muuten huomannut suuren yhtäläisyyden aitojen lappilaismiesten ja thaimiesten välillä. Kasvojen piirteet ja kallon muoto muistuttavat toisiaan. Myös ruumiin rakenne. Sitkeitä ja hoikkia kun ovat.
Minun sukuni lappilaiset ovat tainneet saada aikoinaan vaikutteita Ruotsista ja Venäjältä (niin, ne shemeikat…), sillä monet ovat suurkokoisia.
Nämä kaikki geeniyhdistelmät ovat kyllä jänniä. Seuraan par´aikaa noiden omatekoisten lappilais-savolais-itäpreussilais-reininalue- sekotteisten lastemme kehitystä 🙂
Moikka minävain
Täällä sitä asustellaan naapuritalossa. Olishan se ihan soma käydä kaffella siinä Charlien suosikkikuppilassa. Siinä kun on ympäristökin nyt niin fiininä.
Viime talvena seurailimme kun sen uuden puiston viralliset avajaiset olivat juhlinnan aiheena. Itse kaupunginjohtajatar oli paikkaa vihkimässä.
Ehdota jotain aikaa niin tulemme treffeille. Näin se orkki johtaa meitä suomalaisia, pikkusen umpimielisiä,
pitämään yhteyttä.minävain kirjoitti:No tuo ukko-kulta mieluilisi jopa jonkin sorttista kameraa pitkällä piuhalla sinne mahdollisen pesän lähettyville, millä voisi napata kuvia. Että tuulihaukat eivät häiriintyisi. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan mitä tapahtuu, uskaltavatko takaisin vanhalle pesäpaikallensa… Raporttia annamme jos / kun näin tapahtuu!
Sano ettei turhia naruja mieluile. Linnut tottuvat kummallisen nopeasti rauhallisesti rupattelevaan ihmiseen, joka ei tee äkkinäisiä liikkeitä. Tässä kuvia vuodelta 2006 …
Ensin siis ollaan ja haudotaan. Aluksi lintu poistui vikkelään kameran nähdessään, mutta oppi pian, ettei minusta lopulta mitään haittaakaan ole. Toukokuu kului silti hitaasti kuoriutumista odotellessa.
Sitten synnyttiin, hurraa! Mutta vasta kuoriutuneina sitä ollaan ihan rääpäleitä ja odotellaan neljättäkin sisarusta vielä … vaan siitä se elämä alkaa ja tutuiksi tullaan. Ihan kiva seurata miten nopeaa kehitys tästä alkaen on.
25.05.2006
28.05.2006
Sitäkin pääsette seuraamaan, millä kaikenmoisilla elukoilla emo niitä ruokkii. Milloin on pyydystetty pääskynen, gekko tai jokin jyrsijä. Malttakaa odotella oman tarjontanne kanssa, kunnes ne ovat hieman suurempia (untuvat alkavat lähteä) ja sitten tarjoatte ensin jauhelihaa ja myöhemmin myös kokolihaa. Syötin linnuille siis samaa tavaraa kuin niiden omat vanhemmat, enkä edes kuvitellut ostavani jotakin lintukaupan siemeniä. Luonnonmukaista puuhaa.
19.06.2006Tuona kuvien vuonna 2006 muuten kirjoittelin blogia ja julistin siinä nimikilpailun tipuille. Sainkin jos jonkinmoisia vastauksia, mutta väitin itse keksineeni parhaan ja jätin muut osallistujat palkinnoitta (ilkimys). Hautovan linnun nimeksi tuli Oranssi Hagert, mikä vaati lievän selityksen:
”Siinähän se makaa nuori toimeton lintu munillaan – jonkun muun omistamasta rakennuksesta vallatulla pesäpaikalla. Eikä edes takapuoltaan liikauta, vaikka alle metrin etäisyydeltä tiedustellaan, jotta sopisiko maksaa omistajalle edes vastiketta tuommoisesta oleskelusta.”
• Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467OC:stakin paljastuu uusia piirteitä kun näitä kirjoituksia seuraa vähän pitemmän aikaa. 🙂
Itsekin metsästysharrastuksestani huolimatta seuraan eri luonnon ilmiöitä ja nautin niistä täysin rinnoin.Vilperi ehkä ampuisi kuoliaaksi ja söisi mun lintuni 🙂
• Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467Ei todellakaan!!! Kunnioitan elukoita metsästysajan ulkopuolella ja annan luonnon hoitaa tehtävänsä sitä joskus auttavana jäsenenä! 🙂
Katsellessani noita OooCeen kuvia tuulihaukkapoikasista, niin kuoriutumisvaiheen kuvat (25.5.) ovat kuin suomalaisista polttareista… 🙂
Katsokaa vain ”poikasten” asentoja – aivan kuin herrat tulevissa polttareissa siellä mökillä! 😉
Ainakin meidän kaveriporukassa on polttarit viety läpi murto-osalla tuosssa aiemmin mainitusta summasta. Esim. vuokrattu juhlakalulle pingviinipuku ja roudattu se Linnanmäelle rullakossa pakettiautolla riekkumaan ”lievässä” laitamyötäisessä (sammui jo klo 18.10, kun noudettiin töistä joskus klo 15.00…). Jossain tilaisuudessa myytiin ”entisen poikamiehen tupsukokoelma” edullisesti ja parinkymmenen ”tupsun” (ei kyllä ihan aitoja…osassa mm. hirvenkarvaa…nätille alustalle kuin perhoset laitettuna ja ”valloituksen” vuosiluvulla varustettuna), menivät hyvin kaupaksi ja ko. tuloilla rahoitettiin polttarisankarin iltakulut kokonaisuudessaan!
Muuten olen sitä mieltä, että tilaisuus on unohtumaton…ainakin sille kaverilleni, joka jätettiin vanhassa, kauhtuneen punaisessa tikkiasussa autoon nukkumaan Messuhallin parkkipaikalle ilman rahaa – vanha Meno mopokypärä (se pappamopokypärä) päässä ja tuon kypärän solki oli lukittu liimalla, joten sitä ei voinut saada itse pois päästä! No, kaverille jätettiin kyllä messulippu, jolla hän pääsi sitten messuille niiden auettua ja sille osastolle, jossa hänen työkaverinsa sitten olivat…:-) Mahtoi siinä messuväki ihmetellä outoa kulkijaa…
Nimimerkki: ”Ainakin kuudet polttarit läpikäynyt”
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.