Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 81 vastaukset, 21 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 15 vuotta, 3 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Joskus elämä heittelee meitä jokaista. Koitahan jaksaa ja tsempata.
raivoa vaan kunnolla silloin kun silta tuntuu.
ma oon valilla kans taalla pakkaamassa laukkuja,kun isanta ei aina ymmarra mua.nytkun mietin meilla onkin ollut harvinaisen pitka ”tyynikausi”
olenko sitten jo huutoni huutanut?Kyllä se aurinko paistaa vielä kriisin jälkeenkin. Päivä kerrallaan.
Mulla on ollu keväästä asti kriisiä oman itteni kanssa ja välillä perheenkin kanssa.
Välillä tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua ja minun ajatuksia / tekemisiä.Joulukin tulee enkä ole laittanu tikkua ristiin koko asian kanssa, stressaa ja sekin on yhenlainen kriisi. Mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa ! Joulu tulee joka tapauksessa sen suurempia ”hössötyksiä”.
Tsemppiä tähän harmaaseen arkeen !
Elämästä utelias:
Kyllä ainakin meidän asuinkunnassa vietettiin Lucianpäivää. Saattaapi johtua siitä, että asustamme Santa Lucian kunnassa…
Joo, oli kaikki paikat kiinni kouluista pankkeihin ja piti lähteä ajelulle Inglesiin käymään pankissa ja postittamassa viimoinen joulukortti.kiitos paljon tuesta.
kyse ei ole miehestäni vaan vanhemmistani ja heidän syntymäpäivistään. en meinaa saanut kutsua juhliin koska siskoni mies ei tule minun kanssa toimeen. siis voitte varmaan arvata miten loukkaa kun vävypoika on tärkeämpi kuin oma tytär.. 🙁
Tiedätkö, kirppuli, kun luin tuon sinun lohdutuspyyntö viestin, niin ajattelin, että jos kukaan ei ole kuollut (=vaikutti muulta kriisiltä kuin kuolemalta) niin en osaa auttaa. Minusta tuntuu, että ympäriltäni on vain kuollut ihmisiä pois toinen toisensa jälkeen. Surullista. Mutta nyt kun kerroit todellisen syyn, niin itseasiassa voin tuntea myötätuntoa sinua kohtaan, nimittäin minut on sysätty aivan samalla tavalla pois lähisuvusta (lue: lapsuuden perheestäni, siis siitä, mitä on jäljellä kaikkien kuolemien jäkeen) kuin mitä itse kerroit. Mutta kun on aikuinen ihminen ja vaikka yksinkin pärjää (onneksi en ole yksin 😉 niin kuittaan kintaalla asian ja porhallan täysillä eteenpäin.) Joten nyt yht’äkkiä huomaan, että minähän olen mitä parhain, sekä sympatiaa että empatiaa, sinua kohtaan tunteva.
oleo kirjoitti:Tiedätkö, kirppuli, kun luin tuon sinun lohdutuspyyntö viestin, niin ajattelin, että jos kukaan ei ole kuollut (=vaikutti muulta kriisiltä kuin kuolemalta) niin en osaa auttaa. Minusta tuntuu, että ympäriltäni on vain kuollut ihmisiä pois toinen toisensa jälkeen. Surullista. Mutta nyt kun kerroit todellisen syyn, niin itseasiassa voin tuntea myötätuntoa sinua kohtaan, nimittäin minut on sysätty aivan samalla tavalla pois lähisuvusta (lue: lapsuuden perheestäni, siis siitä, mitä on jäljellä kaikkien kuolemien jäkeen) kuin mitä itse kerroit. Mutta kun on aikuinen ihminen ja vaikka yksinkin pärjää (onneksi en ole yksin 😉 niin kuittaan kintaalla asian ja porhallan täysillä eteenpäin.) Joten nyt yht’äkkiä huomaan, että minähän olen mitä parhain, sekä sympatiaa että empatiaa, sinua kohtaan tunteva.
viime viikonloppuna raivosin (kännissä) oikeen kunnolla niin vanhemmilleni kuin siskollenikin.
nyt ajattelin antaa ensin pölyn laskeutua ja sitten selvinpäin kertoa jokaiselle osapuolelle mielipiteeni asiasta. ja mahdollisiin tapaamispyyntöihin en aio suostua, en edes joulunviettoon yhdessä.
voivat sitten keskenään miettiä, mitä tuli tehtyä ja sanottua. eivät he nyt tällä hetkellä, juhlimassa kun ovat, ajattele yhtään miten pahasti ovat minua loukanneet.
mutta nyt vaan pää kylmänä, huomenna on päivä uusi ja onneksi minäkään en ihan yksin ole; mies ja kaksi ihanaa kissaa.
olen sitä mieltä että kissat jotenkin vaistoavat ihmisen mielialoja, on meinaa kokoajan kauhee tunku äitin syliin ja ”pusuja” tulee..
Kurja tilanne, mutta alkkohooli aukaisee mielen ja kielen. Joskus liikaakin.
Taitaa nyt riippua sinusta, miten tilanne kehittyy. Älä anna sen eskaloitua siten, että kieltäydyt loukkaantuneena kaikesta yhteydenotosta.
Kyllä vanhempasi sinua rakastavat! Ja kyllä sinä sen tiedät.
Mitä, jos pyytäisit anteeksi? Vaikka mielestäsi olisitkin kärsinyt vääryyttä.
Kirppulin tilanteen ymmärrän aika hyvin…on omakohtaista kokemusta vastaavista loukkaantumisista.
On melko vaikeaa puuttua kenenkään asioihin näin virtuaalisesti, koska ei tiedä tarkkoja taustoja, mutta koska Kirppuli mainitsit, että raivosit kännissä, niin siinä vaiheessa kannattaa katsoa hieman itseäänkin.
Olisiko tuo kännääminen yksi syy ulkopuolelle jäämiseen.
Omakohtaisesti voin kertoa, että oli aika, jolloin en päässyt mihinkään sukujuhliin…en edes matkalle Kreikkaan, jonka olin maksanut äidilleni 70-vuotislahjaksi.Tänään ymmärrän asian hyvin…silloin en ollenkaan, koska mitään vikaa en itsestäni löytänyt. Ympäristö kyllä huomasi ongelman.
Nyt pääsisin vaikka mihin, mutta enää ei ole intoa osallistua.
Marjukka kirjoitti:Kirppulin tilanteen ymmärrän aika hyvin…on omakohtaista kokemusta vastaavista loukkaantumisista.
On melko vaikeaa puuttua kenenkään asioihin näin virtuaalisesti, koska ei tiedä tarkkoja taustoja, mutta koska Kirppuli mainitsit, että raivosit kännissä, niin siinä vaiheessa kannattaa katsoa hieman itseäänkin.
Olisiko tuo kännääminen yksi syy ulkopuolelle jäämiseen.
Omakohtaisesti voin kertoa, että oli aika, jolloin en päässyt mihinkään sukujuhliin…en edes matkalle Kreikkaan, jonka olin maksanut äidilleni 70-vuotislahjaksi.Tänään ymmärrän asian hyvin…silloin en ollenkaan, koska mitään vikaa en itsestäni löytänyt. Ympäristö kyllä huomasi ongelman.
Nyt pääsisin vaikka mihin, mutta enää ei ole intoa osallistua.
kännääminen alkoi vasta kun ensin olin selvinpäin selvitellyt asiaa.
ja syy etten juhliin saanut kutsua on vain ja ainoastaan se, että siskoni mies ei halua nähdä minua.
itse asiassa n.kuukausi sitten äitini sanoi minulle kun kysyin juhlista, että pitää kysyä Tuomakselta mitä hän on mieltä. ja hän oli sanonut ettei halua nähdä minua. joten siis kutsua juhliin ei tullut.
tiedän että minulla on alkoholiongelma johon juuri olen hakenut hoitoa, jopa antabus-kuurin(mikä tosin odottaa vielä kaapissa, otan sen käyttöön sitten kun kiusaus käy liian suureksi). nyt 6. päivä täysin selvinpäin.
kyseessä on kuitenkin isäni 60-vuotisjuhlat, joihin olisin halunnut ottaa osaa. vaikka selvinpäin. 🙁
Joo…kyllä on vaikeaa ottaa kantaa näihin sukuriitoihin..enkä otakkaan. Siksi ehkä en ole kovin sukurakas ihminen, sillä säästyy juuri tämänkaltaisilta jutuilta.
Parempi pitää sellainen hienostunut hajurako ja olla omissa oloissaan.ja puheenaihetta saa ihan vapaasti vaihtaa!!
piti vaan vähän höyryjä päästellä pois, kiitos että ”kuuntelitte”! 🙂
On hieno juttu, että pystyt kertomaan ongelmastasi. Uskon, että se auttaa sinua kun pystyt kertomaan asiasta, ketominenkin vaatii rohkeutta. HYVÄ !
Ja aina kannattaa purkaa tunteitaan kun tuntuu pahalle. Se helpottaa, tiedän kokemuksesta. Ystävät ovat kultaakin kalliimpia hädän keskellä !
henki,on niin hemmetin kylma paiva ollut,ja kylmempaa luvattiin,tosin sade ei ole viela tanaan ropsahdellu
joo kavasin Ikeassa ja Muellerilla hakemassa joulukamaa,piparit,puolukkamehu,siirappi ja sillit.
nain on taalla,huonekalu-kempparipuoti myyvat naita tuotteta.
onneksi edes ne,koska suomalaisia tuotteita en muita taalla nae
kuin pepelakuja ja fin.vodkaa.torilta sain 3 pienta hyasinttia,sekin oli tuuri niitakin on hyvin harvoin.
joulu meilla kun on sekoitus suomi-españa,isanta jo valitti kinkun kokoa,on kuulemma pieni,mutta kun viimeksi oli 8kg motikka,saivat kanat nauttia siinta eniten.
nyt sit pitais kerata voimia ens viikolle,siivous ym.hulinat
tai sit teen minka jaksan.
Lämpimiä tuulia Tuiskulle, älä palellu!
Onneksi olen jo siivonnut, oli pikku pakko, kun eno vaimoineen piti ”tupatarkastuksen”. Vielä pitäisi kuitenkin kirjailla anopin lahjapyyhe (tai siis pyyhkeet), ja viikkohan tässä on enää aikaa. Mut lahjonnanhan voi hätätapauksessa siirtää maan tavan mukaan loppiaiselle! 🙂
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.