Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 73 vastaukset, 25 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 16 vuotta, 11 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Enää Kaksipäivää.Matka/lomakuumetta on hoidettu/eläydytty kotona sateenvarjon alla
Ilmottaudun taas lukijoihin 🙂 Joko joku kerkesi kaipaamaan? Tuskin sentään 🙂 Olin hekemassa ”elämyksiä Espanjasta” ja näin ollen poissa linjoilta.. Kamalasti on tullut 3 viikon aikana tekstiä, millään ei kerkiä kaikkia lukea, mut eipä kait ole tarkoituskaan, päällisin puolin raapaisen pintaa ja kommentoin joskus sitten jos on tarpeen tai jotain. Jonkun blogusen voisin kirjoittaa jos ”osaisin” sen taidon ja jakaa kuvia kanssanne mm. pienestä ajelusta.. 1100km yhden päivän aikana.. aika hurja kokemus 😉 ei niinkään se matka mutta ne kamikaze kuskit huh matkalla ei tullu vastaa kun yks ruumis, mut kaukana ei ollu useampikaan..
Moikka taas N35u, kiva kun oot mukana. Kirjottele ihmeessä muutama blogi, niin saadaan mekin kuulla miten teidän matka meni! 🙂
Oon mietiskellyt, että minne Marina on hävinnyt? Tietääkö kukaan?
Ei ole tietoa Marinasta. Viimeeksi hän on kirjoitellut tuolla pulinaboxissa 33, pari päivää ennen kuin meni katsomaan sitä kesäteatterin näytelmää Seinäjoelle (?). Mie pyytelin Marinaa kertomaan siitä näytelmästä seuraavassa boxissa mutta ei ole kuulunut 🙁
Viimeistä ”lomapäivää” vietellään. Se sitten tarkoittaa että ensi viikolla pitäisi taas ruveta totuttelemaan normaaliin päivärytmiin ja rauhallinen iltaelo joutuu jäämään odottelemaan seuraavia lomia. Katsotaan minkälainen lukujärjestys tulee tälle vuodelle ja josko ei olisi niin monia aikaisia aamuja, niin pystyisi jatkamaan yövalvomista, koska siitä pidän.
Tiistaina paras ystäväni tulee takaisin Espanjaan kotimaastaan Romaniasta ja menen vastaan häntä hänen poikaystävänsä kanssa Malagan lentokentälle. Aikataulullisesti hänen lentonsa tulee vallan mainiosti laulutuntiini katsottuna joten ehdin hyvin käydä tunnilla ensi ja sitten mennä kentälle. On se vaan niin mukavaa kun Elena tulee takaisin 🙂 päästään taas turisemaan kaikkia asioita nokatusten teen ääressä 🙂
Eniten kuitenkin ”huolestuttaa” tuon vuorokausirytmin siirtäminen aamupainoitteiseksi. Ei ole meinaan mitään lempipuuhaa olla aamulla hereillä kun mies nukkuu. Illalla kuitenkin meillä on enmmän aikaa toisillemme, koska aamupäivät tuonne 17 saakka kuluu yleensä harjoittelun parissa ja hänellä läksyjen parissa.
Hauskaa on ollut huomata miten vuosi sitten puhimme enemmän englannilla ja vähemmän espanjankielellä ja tätänykyään puhumme espanjankielellä enemmän kuin englanninkielellä. Täänään mies tuli katsomaan kukkaruukkua joka on ikkunalaudalla. Ruusut rupeavat taas nostamaan päätä, kun ilmat viilenevät ja meidän ”lapsi”, sitruunapuu” kasvaa kovaa vauhtia. On jo melkein 15 cm, joten kohta joudun siirtämään ”lapsemme” omaan ruukkuun pois ruusujen seasta.
Nasukin on palanut takaisin kuviohin 🙂 ai kun mukavaa. Miten elämyksiä Espanjasta sujui?
Nyt tuli taas hyvin pompittua aiheesta toiseen ja kolmanteen. Palaudun Beethovenin ja Bachin kimppuun ja myöhemmin jos vielä hivelisi naapureiden korvia Cavalleria Rusticanalla.
Mikä ero onkaan suomalaisoopperoilla Keski- tai Etelä-Euroopan oopperoihin. En tietenkään ole musiikinkaan ekspertti, mutta nähtyäni/kuultuani kaksi suom. teosta, teki mieli lähteä kummastakin kesken pois, sillä lavastuksista tai puvustuksistakaan ei ollut iloa. Mutta päätettiin kuitenkin istua koko rahan edesta loppuun saakka. Se oli ajan tuhlausta.
Mutta kuten sanoin, en ole asiantuntija. Minulle oopperan on oltava kuin sirkusnäytös: mahtava lavastus ja puvut, libreton pitää sisältää rakkautta, vihaa ja kataluuksia, ja ennen kaikkea laulajien pitää laulaa laulaen. Sellaisia oikeita aarioita. Niinkuin tämä Willi.
Nasevasti sanottu Ronkeli 🙂
Itse pidän vanhoista suomalaisoopperoista. Nykyoopperoista… niihin en ole päässyt sisälle en sitten millään vaikka katsonut olen ja yrittänyt laulaakin. Toisaalta sama on uuden musiikinkin kanssa. Siellä on harvoja kauniita kipaleita. Pääsääntöisesti rumia kappaleita (nyt ei saa potkia päähän uudenmusiikin ystävät).
Kesi- ja Etelä-Euroopan oopperoista pidän itsekkin. Niissä on näyttävyyttä ja komeutta. Ja ennenkaikkea, niitä on äärettömän mukava laulaa. Esim. juuri tuo Cavalleria Rusticanan Santuzzan aaria on niin sydäntä repivä. Siihen pääsee heittäytymään kunnolla. Toinen aaria josta nautin suunattomasti on Boiton Mefistofelen Marthan aaria, jota hän laulaa vankityrmässä.
Mutta Ronkeli, ei sitä todellakaan tarvitse olla asiantuntija oopperassa, arvostellakseen sitä. Asiantuntijat antavat sellaista hienosääteistä ja pilkunviilaavaa palautetta mutta yleensä sen totuuden kuulee myös ”tavallisen” kuuntelijan suusta.
Jos lavastus on ”kökkö” ja puvut ovat haljuja, jää laulajalla iso homma täyttää näyttämö. Siinä sitä näyttelijän ja laulajan taitoa tarvitaan ja punnitaan. Tästä päästäisiin keskustelemaan lavakarismasta. Mutta silloin kun laulajilla on lavakarismaa, hyvä ääni ja tekniikka, ja laulavat sydämestä ja koko sielulla (munat mukana, anteeksi raadollinen kieleni), puvustun on osunut kohdalle ja lavastus on näyttävä, ja ohjaus on toimiva on ooppera silloin parhaimillaan.
Mielipiteenne ovat mannaa korvilleni. En ole millään tavoin oopperan ystävä, mutta musiikista nautin suunnattomasti. Ja kun Willi mainitsi Cavalleria Rusticanan, tulivat mieleen ikivanhan levyni rahinatkin.
Olin kakara-aikoinani jazzhullu. Sitten iski sekaan myös rock, mutta jazz säilyi aina (ja rock). Mutta samaan aikaan kuuntelin myös puolisalaa (kaverit ei aina bonjanneet) klassista ja ennen kaikkea mahtavaa oopperamusiikkia. Konservatoriossa (mä budjasin siinä melkein vieressä) oli muuten siihen aikaan sunnuntaisin koululaiskonsertteja, missä aina joku jäbä ensin selitti ja sitten soitettiin. Tekisi vieläkin hyvää kenelle tahansa – onko semmoisia?
Ja samaan syssyyn sanon, että silloin oli myös Bottalla taidehuutokauppoja, joissa opin erottamaan Nelimarkat toisistaan, kuulin ketkä olivat matrikkelinimiä ja pikkuhiljaa kykenin jopa arvioimaan silloisia hintatasoja.
Tämähän on pulinaboxi eiks’vaan! Okay, jatketaan sitten. Jälkeenpäin olen kummastellut, että miten sitä siinä iässä saattoikaan olla niin monitoiminen ja jotenkin hajallaan moneen suuntaan ihan positiivisesti, vaikka liikuin myös jengeissä, joihin en onnekseni juurtunut. Huh, tosin ei ollut moottoripyöriä.
Kävin tänään tuolla toisella sivustolla katsomassa menoa. Voi-voi, ne ovat liikuttavasti saaneet nyt yhden kellokkaan julkistaman psykologisen huomion (jota muut sitten toistelevat vailla omia ajatuksia) – meillä täällä ei ole elämää ja ruutu ja näppis ovat yötäpäivää ainoat ystävämme. Ja me, jotka olemme menneet hölmöt vierasmaalaisiin naimisiin ja muuttaneet ulkomaille, olemme kaikkein onnettomimpia. Kun ei osata kommunikoida puolison kera, hah-hah!
Oikeastaan kirjoitin tuon vastatakseni sinne rassukoile (jotka käyvät täällä utelemassa) ja kertoakseni, ettei aina tarvitse olla äänessa ollakseen hengissä. Siten vakuutan myös ystävieni Ivankan ja Tokelan esim. olevan edelleen iskussa, minkä satun vain tietämään. Stupidoille ihan vain tiedoksi (sisältäen salapissijät).
Siitäs saitte taas puheenaiheita, kun ei riitä jokaiselle omia ällejä kyllin semmoisia synnyttämään.
Ja minua saatte parjata mielin määrin. Sorry vain, mutta ei niinkuin haittaa. Jos itsellä nimittäin on pieni, niin ei pidä silti kuvitella, että se olisi yleinen vaiva. Kunhan ette viitsisi ihan paskaa jauhaa.Ja me täällä onnelassa jatkamme kiltisti lutu-lutu-linjalla eikä Kari meitä mäiski.
En voisi kuvitella, että ostaisin oopperamusiikkia kotiin kuunneltavaksi. Mutta oopperassa käynti onkin sitten toinen juttu. Olen käynyt muutaman kerran Savonlinnan Oopperajuhlilla ja Kansallisoopperassa useita kertoja. Mieleen on jäänyt esitykset La Traviata, Carmen ja Sevillan Parturi. Ooppera esitettyksenä on kokonaisvaltainen kokemus, jossa musiikki on yksi osa. Pidän kyllä oopperasta kokonaisuutena. Lavasteet, laulajat, kuorot, puvut yhdistettynä musiikkiin ja tietysti myös tarina ovat kokonaisuus, josta ei saa kiinni cd:tä kuunnellessa kotisohvalla. Ja juuri siksi levyhyllystäni ei löydy oopperamusiikkia.
Teimme tänään pienen autoretken sisämaahan päin, Portugalin puolelle. Siinä ajaessani tuli tielle kovaa vauhtia juosten villisika. Ihan auton nokan edestä meni. Eläintarhassakaan en ole tätä lähempää moista elukkaa nähnyt. Ihmeen kovaa se jouksi kokoisekseen. Maasto oli puutonta vuoristoa, niin näimme sen kulun pitkälle. Harmi kun ei sattunut kamera mukaan, olisi ollut kiva laittaa pieni videon pätkä Orkkiin.
Muistaakos OC tai joku sellaisen jazz-paikan stadissa,
joka oli puutalossa keskustassa ? Ja sisään mentiin
ihan kuin parhaaseenkin salapaikkaan. 😕 60-luvulla.Olen siis (vanhan) jazzin fani edelleen ja oopperan.
Jurppii vaan se käännösplakaatti ja myöskin nykyisin
tosi tylsät ja simppelit lavasteet.Ja rockia – Elvis on Edelleen Rautaa.!
Älkää yrittäkö! kukaan! – siitä mun päätäni
ei käännä Kukaan. 😀Ihanaa on kuulua Kunnon Ihmisten kanssa
tähän lutu-lutu-porukkaan. 😉Aloitetaan lopusta kohti alkua.
Matkamies kirjoitti:En voisi kuvitella, että ostaisin oopperamusiikkia kotiin kuunneltavaksi. Mutta oopperassa käynti onkin sitten toinen juttu. Olen käynyt muutaman kerran Savonlinnan Oopperajuhlilla ja Kansallisoopperassa useita kertoja. Mieleen on jäänyt esitykset La Traviata, Carmen ja Sevillan Parturi. Ooppera esitettyksenä on kokonaisvaltainen kokemus, jossa musiikki on yksi osa. Pidän kyllä oopperasta kokonaisuutena. Lavasteet, laulajat, kuorot, puvut yhdistettynä musiikkiin ja tietysti myös tarina ovat kokonaisuus, josta ei saa kiinni cd:tä kuunnellessa kotisohvalla. Ja juuri siksi levyhyllystäni ei löydy oopperamusiikkia.
Miunkin pitää häpeillen tunnustaa että ei miulta kotonta löydy paljoa CD-levyjä oopperapuolelta. Virallisesti on vain 2 oopperaa kokonaan CD:llä sitten onkin aaria kokoelmia joista voin plärätä aina tarpeenvaatiessa sen aarian jota harjoittelen. Ja jos ei oikeaa löydy niin sitten etsitään netistä. DVD:t ovat sitten asiat erikseen. Niissä löytyy sitten jo enemmän oopperoita vaikka ei ne voita millään sitä kun menet paikan päälle kuuntelemaan ja katsomaan oopperaa.
Old kirjoitti:Ja me täällä onnelassa jatkamme kiltisti lutu-lutu-linjalla eikä Kari meitä mäiski.
Tuo onnelan kommetti sai miut täällä hekottamaan niin maan perusteellisesti. Johtuen ihan vain siitä että virallisesti tuo meidän kotitila tuolla Suomessa on nimeltään Onnela. No tulipahan taas hyvät naurut.
Old kirjoitti:Siten vakuutan myös ystävieni Ivankan ja Tokelan esim. olevan edelleen iskussa, minkä satun vain tietämään.
Nyt muuten selvis missä se Tokela on 😉 Ivanka on houkutellu sen mierontielle 😉 eiks jeah 😉
Old kirjoitti:Kävin tänään tuolla toisella sivustolla katsomassa menoa. Voi-voi, ne ovat liikuttavasti saaneet nyt yhden kellokkaan julkistaman psykologisen huomion (jota muut sitten toistelevat vailla omia ajatuksia) – meillä täällä ei ole elämää ja ruutu ja näppis ovat yötäpäivää ainoat ystävämme. Ja me, jotka olemme menneet hölmöt vierasmaalaisiin naimisiin ja muuttaneet ulkomaille, olemme kaikkein onnettomimpia. Kun ei osata kommunikoida puolison kera, hah-hah!
Siis ei muuta elämää kuin ruutu ja näppis? okiz…. Pitää vissiin ottaa toi ruutu mukaan ensi yönä tuonne sänkyyn ja näppis laittaa tyynylle. Mitäköhän tuo mieheni sihen sanoo? Mutta enhän minä voi sitä tietää kun en osaa kommunikoida puolisoni kera 😉 Tänään muuten keskusteltiin kemiasta niin englanniksi kuin espanjaksikin mieheni kanssa. On meinaa hauskaa seurata kun mies tekee läksyjään ja ite tulee samalla opittua samat asiat uudestaan jotka joskus lukiossa tuli käytyä, mutta tälläkertaa todellakin espanjaksi 🙂
Old kirjoitti:Konservatoriossa (mä budjasin siinä melkein vieressä) oli muuten siihen aikaan sunnuntaisin koululaiskonsertteja, missä aina joku jäbä ensin selitti ja sitten soitettiin. Tekisi vieläkin hyvää kenelle tahansa – onko semmoisia?
Ainakin Joensuun konservatoriolla on perjantaisin (muistaakseni kello 16 tai kello 17) matineat ja Akatemialla on taas Fenix-clubilla perjantai-iltaisin jamittelua joka on avoin. Täällä on taas keväisin varsinkin kun on koeviikot koulussa lähes kaikki soittokokeet ovat konservatorion patiolla. Talvella on sitten konsertteja juhlasalin puolella jotka ovat myös vapaa pääsyisiä ja avoimia kaikille.
PS. OC, en muuten edelleenkään ole virrallisesti rouva 😉 tuon mieheni kanssa kun elo on vain niin helppoa ja oikeasti on vain minun laiskuudesta kiinni se ettemme ole naimisissa (se paperi sieltä maistraatista pitäisi pyytää)
mille, siis villisika??
vikkeliähän ne on jaloistaan. Meidän kylällä oli kanssa aikoinaan villisian metsästys kun ”pieni talo preerian” pelolta oli siat käyneet tonkimassa perunoita.suortaukka, se on totta ja varsinkin Suomessa, että ovat ruvenneet niin maan taivaallisesti säästelemään lavasteissa 🙁 saa nähdä milloin tulee tilanne että lavasteena on vain yksi puupökkelö. 😉
Suoratukka kirjoitti:Muistaakos OC tai joku sellaisen jazz-paikan stadissa, joka oli puutalossa keskustassa? Ja sisään mentiin ihan kuin parhaaseenkin salapaikkaan.
Old house jazz club – missä soittelivat sen ajan innokkaat. Mutta muistatkos (taidat olla liian nuori) Kauppiksen jamit, missä se nuorena kuollut (?) trumpetisti Seppo Finne ja … eeehhh, mulla brakaa muisti, mutta Jorma Valaste (drums) ja Chrisse S. ottivat kerran yhteen lavalla jameissa – ainutlaatuinen ilta! Pianisti Curre Bouchtista tuli sittemmin lähes sukulainen. Eikä se ollut ollenkaan niin paha kuin väitettiin. Siis paikka.
Mä lopetin jazzin kuuntelun Stadissa livenä, kun Johnny Coltraine oli Kulttiksella konsertissa ja sillä meni överi-moderniksi. Onhan niitä, mutta vanhat tekivät sen! Sittemmin Soryvillessä oli ajoittain joitakin ja Andalucian Swing Band herättää jotakin, joskin papat ovat sitä nyttemmin mitä minäkin. Silti … parhaimmillaan papatkin potkivat munille (jos on).
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.