Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 15 vastaukset, 11 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 15 vuotta, 11 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Huomenta! Meillä on naapurilla ollut tapana aloittaa jokainen arki Baila Morenalla ja levy jatkuu siitä eteenpäin kunnes loppuu. Yleensä musiikinsoitto alkaa klo 8 aamulla. Onko minulla vain liian alhainen sietokyky vai ”saanko” tehdä asialle jotain ilman että minua pidetään täydellisenä nipottajana? Jossain keskustelussa kävikin ilmi että naapurin oveen voi koputtaa kun musiikinsoitto alkaa jyrsiä, mitä muita keinoja olette kohdanneet?
Kyllähän sinne naapurille voisi mennä ihan suoraankin sanomaan, mutta kun…
…soisi mun seinän takana, niin en panis yhtään pahakseni 😉
Leikki leikkinä…musiikki naapuristosta voi olla todellinen riesa. Mene rohkeesti oven taakse ja kerro, että hiukan häiritsee. Itse aikoinani koputtelin seinään ja välillä kattoon…nyt ei tarvitse, kun asun ihanan rauhallisessa paikassa maaseudulla…Suomessa!
Meillä oli yhteen aikaan naapuri, joka laittoi radion auki kello 6,
ja aika niinkuin ”kuuluvaksi”.Jonkun aamun kuuntelin, sit laitoin oman radion täysille.
Sen verran oli fiksu, että ei enää huudattanut omaa radioaan. 😉Mä päädyin toissayönä tulokseen, että sain makuuhuoneessani vallitsevan discon loppumaan hakkaamalla kengällä lattiaan ja karjaisemalla muutaman kerran, että se musiikki.. 😉
Harkitsin kovasti tuota Suoratukan menetelmää, mutta totesin, ettei minulla ole yhtään ainutta laitetta sen toteuttamiseen. 😉
Jos ei kerrasta meinaa uskoa, voi järkevin tapa olla, että käy kohteliaasti soittamassa ovikelloa ja kertoo asian häiritsevän. Toisen ovelle kannattaa kuitenkin mennä varauksella, koskaan ei tiedä mitä sieltä saa vastaansa. Asuin joskus kämpässä, jossa naapurit aloittivat joka ilta 9..10 aikaan perhebileet olohuoneessaan, minun makuuhuoneeni takana. Eipä auttanut seinään hakkaaminen (hakkasivat takaisin – ja äidillä oli hauskaa kun sai pienemmillekin tekemistä; hakatkaa korkokengällä seinää!). Eipä auttanut käydä ovella sanomassa (tappouhkauksien kanssa pakenit paikalta). Säälitti monesti ne vanhat ihmiset, jotka yrittivät sanoa asiasta hyvällä ja pahalla, ja joutuivat ”väistelemään nyrkkejä”.
Pystyikö asialle tehdä jotain? Ei.. Eli jos joku todella ilkeäksi aikoo, ei sille oikein mitään voi. 🙁
m1r4 kirjoitti:Mä päädyin toissayönä tulokseen, että sain makuuhuoneessani vallitsevan discon loppumaan hakkaamalla kengällä lattiaan ja karjaisemalla muutaman kerran, että se musiikki.. 😉
(
on testattu myos meilla (puukenka kolahtaa kivasti 3 aikaa yolla! :wink:),mutta se auttoi vain valiaikaisesti. Seuraava vaihe olikin sitten etta menin ”pirttihirmu asussani” (yopaita paalla ja tukka sekaisin) soittamaan ovikelloa ja latelin kirosanat Espanjaksi. Sen jalkeen on suht rauhallista ollut!
Jos henkilokohtainen ”valitus” ei auta,puhu asiasta taloyhtion ”presidentin” kanssa tai esita se yhtiokokouksessa.
Tänä aamuna menin fiksusti alakerran naapurin oven taakse koputtelemaan (en ymmärrä kuinka se meteli ei voi häiritä ketään muita kun rappukäytävässäkin kaikui niin kivasti). Koputtelin siinä aikani eikä minua ilmeisestikään kuultu. Menin 15min päästä uudestaan ja hetken koputtelun jälkeen vihainen nainen avasi oven. Pyysin siinä sitten että jos hän voisi hiukan hiljempaa kuunnella musiikkia kun meillä ei oikein voi nukkua. Sainkin kuulla että olen itse naapuri helvetistä, meiltä kuuluu joka ilta niin paljon meteliä.
1. Meillä on kuulemma avattava sohvasänky jonka joka yö avaamme ja kolistelemme ihan tahallamme
2. Koska kuljemme ilman kenkiä asunnossa (mistä ihmeestä senkin oli saanut selville) niin pidämme ihan hirveää meteliä kun kävelemme. En kyllä ihan ymmärrä…Sain kuulla myös kaikenlaista muuta mukavaa ja lopuksi hän suostui hiljentämään meteliä VAIN koska hän itse niin haluaa, mutta jos me emme ole hiljaa niin…
Kun pääsin takaisin asuntoon olin niin hoona että ei tullut muuta mieleen kuin itkeä. Olen koko ajan kuvitellut, että olemme olleet todella hiljaisia, ja nyt on niin tyhjä olo kun ei tiedä mitä tekisi. Ei keksi mitenkään kuinka voisimme olla vieläkin hiljempaa. Meille ei yläkerran asunnosta kuulu mitään, joten en voi ymmärtää… Nyt harmittaa.
Annav, ehkä naapurisi ajatteli, että ”hyökäys on paras puolustus”.
En tiedä kuinka te kävelette kotonanne, mutta monta vuotta ulkomailla asuneena olen huomannut seuraavaa: suomalaisilla on usein todella kovaääninen kävelytapa, kantoja lattiaan paukutellen.
Vuosia sitten poikaystäväni pyysi, että lopettaisin jalkojen tömistelyn ja opettelinkin kävelemään toisella tavalla. Meillä käy usein suomalaisvieraita (tuttuja ja sukulaisia) ja joskus en tiedä itkeäkö vai nauraa heidän kanta-askeltamiselleen. 😉
Meidän nykyinen asuntomme on todella huonosti äänieristetty. Naapurin asunto ei ole asumis- vaan toimistokäytössä (onneksi, illat on ainakin siltä suunnalta rauhallisia!), mutta päivisin meidän olohuoneeseen kuuluu ihan selvästi, kun siellä puhutaan puhelimessa tai keskustellaan. Iltaisin kuuluu kolinaa, pauketta ja kaikenlaista älämölöä joka puolelta taloa – välillä on sellainen äänien kakofonia ettei paremmasta väliä. Joskus ollaan käyty naapurille sanomassa, kun paukkeeseen (puoliltaöin) on mennyt hermot. Aina ei ole helppoa selvittää, että mistä ääni tulee, se kulkee talon rakenteissa pitkiäkin matkoja.
Annav, älä anna naapurin musiikin pilata aamujasi vaan mene huomauttamaan asiasta. Kun parinkin viikon ajan käyt joka aamu soittamassa heidän ovikelloaan ja valittamassa, niin eiköhän musiikin soitto hiljene. 🙂
Se musiikki olikin siis ”hyökkäys” teitä vastaan! 😕 Eipä olisi voinut arvata.
Sikäli oli hyvä, että kävit oven takana Annav, vaikka se ei kiva käynti ollutkaan.Toi sohvan aukaisu joka ilta saattaa kyllä käydä närviin.
Kuunteleppas huvikses, millainen ääni siitä lähtee. Jos lähtee. 🙂
——————————————————————————–(Mua kiroilutti jollakin lomamatkalla, kun yläkerrassa siirreltiin huonekaluja joka Yö.
Italialaisia! En voinut käsittää, Mitä he tekivät ja miksi. Kyse oli hotellihuoneesta.)
——————————————————————————–Meillä on myös huono äänieristys. Yläkerrän tädin puhelut luuluu hyvin makkarissa.
Alakerran naisasukas sanoi kerran töminästä. Hämmästyin ”ai kuuluuks se?” –
”mä leikin kissan kanssa”. Niin oli alakertakin arvellut.
Leikin edelleen kissan kanssa, mutta en juokse itse sen perässä. 😀annav kirjoitti:Sainkin kuulla että olen itse naapuri helvetistä, meiltä kuuluu joka ilta niin paljon meteliä.
1. Meillä on kuulemma avattava sohvasänky jonka joka yö avaamme ja kolistelemme ihan tahallamme
2. Koska kuljemme ilman kenkiä asunnossa (mistä ihmeestä senkin oli saanut selville) niin pidämme ihan hirveää meteliä kun kävelemme. En kyllä ihan ymmärrä…Sain kuulla myös kaikenlaista muuta mukavaa ja lopuksi hän suostui hiljentämään meteliä VAIN koska hän itse niin haluaa, mutta jos me emme ole hiljaa niin…
Kun pääsin takaisin asuntoon olin niin hoona että ei tullut muuta mieleen kuin itkeä. Olen koko ajan kuvitellut, että olemme olleet todella hiljaisia, ja nyt on niin tyhjä olo kun ei tiedä mitä tekisi. Ei keksi mitenkään kuinka voisimme olla vieläkin hiljempaa. Meille ei yläkerran asunnosta kuulu mitään, joten en voi ymmärtää… Nyt harmittaa.
Lupu kirjoitti:Annav, ehkä naapurisi ajatteli, että ”hyökäys on paras puolustus”.
”Hyökkäys on paras puolustus” tuntuu olevan espanjalaisten motto. Jos sinua itseäsi syytetään jostain, nosta kova meteli ja syytä sinua syyttävää henkilöä jostain vielä pahemmasta tai useammasta asiasta, eiköhän se valituksen aihe jo siihen mennessä unohdu.
Älä ota itseesi tätä toiminta tapaa. Se on vaan se kulttuuriero. Täytyy kyllä myöntää, että minultakin on päässyt joskus itku. Mutta huomaatko, meteli lakkasi. Ylpeys vaan ei tainnut antaa periksi, että olisi myöntänyt virheensä.
Lupu kirjoitti:En tiedä kuinka te kävelette kotonanne, mutta monta vuotta ulkomailla asuneena olen huomannut seuraavaa: suomalaisilla on usein todella kovaääninen kävelytapa, kantoja lattiaan paukutellen.
Minä olen yleensä aina kotosalla ilman kenkiä, (mikä myönnettäköön, on vähän ällöä, koska kaikki muut meillä ovat kengät jalassa, mutta jalkani eivät kertakaikkiaan kestä kengät jalassa koko päivää). Minua syytetään useimmiten ihmisten säikyttelystä, sillä hiippailen sukkasillani muka niin hiljaa, ettei kuulemma kukaan voi kuulla, kun tulen huoneeseen. 😉
Suoratukka kirjoitti:Toi sohvan aukaisu joka ilta saattaa kyllä käydä närviin.
Kuunteleppas huvikses, millainen ääni siitä lähtee. Jos lähtee.Ja jos teillä nyt on koliseva sohvasänky, sen avaaminen kestää todennäköisesti maksimissaan muutaman minuutin. Tuskinpa sitä nyt avataan ja suljetaan koko yötä. Tuollaisen kolinan takia on siis kenenkään naapuurin turha napista.
Espanjalainen ei ole, siis ei ole koskaan väärässä!
Tämä on pääsääntö ja sitten kun joskus poikkeus tapahtuu niin silloin ei anteeksipyynnöistä ja hyvittelystä tule loppua.
Kun mekastajan/musiikin soittajan tapaat rapussa niin kiittele vuolaasti hänen käyttäytymistään ja sitä hän että hän ystävällisesti ja kaukokatseisena henkilönä on aivan oma-aloitteisesti hiljentänyt musiikkia ja tietenkin lupaa ja vanno kautta kiven ja kannon että tulet elämään kodissasi hiirenhiljaa jne. jne.
Annoin ymmärtää itseäni hiukan väärin. Eli siis meillä kun ei ole täällä sohvasänkyä eikä mitään muutakaan mitä availtaisiin tai suljettaisiin. Pyysin välitystoimistolta asiaan mielipidettä, ja sieltä kerrottiin (vasta nyt) että alakerran naapurimme on ”omalaatuinen” (=hullu), jonka tavat kaikki kyllä tietävät ja minua varoitettiin myös etten saa puhua hänen kanssaan. Joten odotellaan nyt mitä tapahtuu. Kiitän edelleen kaikki kommenteista mutta puolustuksekseni haluaisin sanoa, että vaikka kaikessa kertomissanne on perää, en ymmärrä kuinka hiljaa täällä pitäisi hissutella… Masentuneena mutta kiitollisena lopetan vuodatukseni 🙂
annav kirjoitti:Masentuneena mutta kiitollisena lopetan vuodatukseni 🙂
Moi Annav!
Älä ihmeessä masennu, miksi niin tekisit olethan Barcelonassa?
Elä elämääsi äläkä hissuttele, siitä ei ole mitään hyötyä, ota hankalat kokemukset voimavaraksi ja itseluottamukseksi, niin espanjalaisetkin tekevät.Suomessa jos jollekulle sattuu jotain hän katsoo nopeasti ”eihän kukaan nähnyt?”.
Meillä Valenciassa jos joku kloppi esim kaatuu motolla katsoo hän nopeasti ”Näkiväthän kaikki varmasti?”.
Napaihmisten maassa kannattaa ottaa napaihmisten keinot käyttöön ja unohtaa ”anteeksi että olen olemassa” -asenne.
Tämä kannustukseksi ja ystävällisyydellä Sinulle Annav!Minua häiritsi pitkään yläkerrasta kuuluva ”tavaroiden siirtelyn ääni”, siis klo kymmenen jälkeen ehtoolla.
Eräänä päivänä sitten törmäsin rappukäytävässä yläkerrasssa asuvaan mieheen, enpä ole kohteliaampaa Suomessa tavannut.
Mies oli sokea ja vaikeasti liikuntavammainen…jostain syystä ”tavaroiden siirtelyn” suhteen toleranssi lisääntyi.
Kadun kissat tosin voisivat vähän katsoa etteivät notku jalkakäytävän reunalla kun yläkerran setä kulkee apuvälineidensä kanssa…Espanjassa elo kerrostalossa on huomattavasti äänekkäämpää kuin Suomessa, silti minä en voisi kuvitella asuvani kerrostalossa Suomessa.
Ehkä minulla on onnea naapureiden suhteen Espanjassa,Voi, että nyt hävettää… :O … Sorry ja Anteeksi paljon Annav.
Vanha Kalkkis (minä) luki kyllä oikein, mut sit se kiepsahti nurin. 🙁
——————————————————————Mutta älä ihmeessä masennu! Elä niinkuin elät ja koita olla
murehtimatta koko asiaa. 🙂
Toivottavasti se nyt korjaantuu ihan ”itsekseen”.Älä annav masennu! Laita itse mielimusiikkiasi hieman äänekkäämmälle, ettei naapurin möly kuulu.
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.