Muutto Espanjaan, perhe Suomessa?

Uusimmat Keskustelu Yleistä Yleiset pulinat Muutto Espanjaan, perhe Suomessa?

Esillä 15 viestiä, 31 - 45 (kaikkiaan 58)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • LINKKI

    ari54
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 13.06.2011
    Kirjoituksia: 2
    Vastauksia: 43

    Joko kysymyksessä on täysin pilaulumielessä tehty juttu, tai Rica tarvitsee ammattiauttajan apua.

    LINKKI

    Abso
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.07.2012
    Kirjoituksia: 15
    Vastauksia: 542

    Joko kysymyksessä on täysin pilaulumielessä tehty juttu, tai Rica tarvitsee ammattiauttajan apua.

    Eiköhän kyse oli tositapauksesta (hetken mietin, olemmeko jopa tavanneet, mutta antaa sen pähkäilyn olla), eikä Rica mitään apuja tarvitse.

    Minä olen tunnetusti ratkaissut pesästälähtöongelman maksamalla opintotukea tonnin kuussa. Summa nousee, jos menevät omasta osoitteestani katsoen ulkomaille/muualle. Toisin kuin Rican äiti, työnnän perikunnan mahdollisimman kauas. Kas, bumerangi palaa takaisin vain riittävän pitkälle heitettynä.

    Jos kyseessä on Suomen pankkiin kelpaava henkilö, siis lähtökohtaisesti ekonomisti, niin osannee tuo lopulta itsekin laskea oikeat vaihtoehdot. Jos ei, niin uravalinta on ollut väärä.

    Minulla oli 23 vuotiaana kaksi toimistoa ja niissä sihteerit. Silloin luulin tietäväni mitä haluan ja toimin muutenkin hyvin määrätietoisesti. Eipä olisi tullut mieleenkään keskustella tulevaisuuden visioista vanhempieni kanssa. Sen jälkeen on usko omaan kuolemattomuuteen rapissut ja konsultoin lähipiiriä ennen suurempia ratkaisuja.

    Ja mitä tätiini tulee, niin ensin ”tuli siipeen”, mutta sitekeä sissi nousi taas ”takajaloilleen”. Unelmien prinssi säilytti kuitenkin statuksensa tädin mielikuvissa. Kirjoittaisin aiheesta kirjan, mikäli se ei johtaisi välirikkoon.

    LINKKI

    MiMadrid
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.04.2008
    Kirjoituksia: 4
    Vastauksia: 649

    Anna palaa vaan. Hoida ensin ne opiskelut pois alta ja sitten menoksi. Anna vanhempiesi pitää mielipiteensä mutta älä siltoja takanasi polttele. Vastavuoroisesti voisit kertoa mitä poikakaverisi vanhemmat (eritoten äiti) pitävät tilanteesta…heillä voi olla aivan samat mielipiteet pohjoismaalaisista nuorista, vaaleista likoista. Toki maskuliiniset viittaukset vaihdetaan feminiinisiin. Tai mitä anoppisi pitäisi vaikka ajatuksesta että asettuisittekin Suomeen?

    Kokemuksesta tiedän että suhde ulkomaalaisen kanssa saattaa vaatia vanhemmilta/suvulta paljonkin aikaa ennenkuin hyväksyntä sille saadaan molempien puolelta…ja sitä suhdetta saatetaan kovastikin koetella siinä hyväksymisprosessin aikana. Tähän vielä maastamuutto päälle niin onhan siinä kuvaillunkaltaisille vanhemille nielemistä ja reaktiokin on jokseenkin ymmärrettävissä.

    Oma suhde toimii edelleen ja ”los suegros” pitävät jo jotakuinkin normaalina. Bonuksena vielä tulehtuneet välit vanhempiin paranivat kuin taikaiskusta kun ulkomaille muutin ja ovat nyt paremmat kuin koskaan.

    Ja jos kaikki menee pieleen täällä, maitojunalla pääsee takaisin. Sitten vaan pitää kestää sitä vanhempien ”mitä mä sanoin” -mantraa noin loppuelämä 🙂

    LINKKI

    ari54
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 13.06.2011
    Kirjoituksia: 2
    Vastauksia: 43

    Minä olen tunnetusti ratkaissut pesästälähtöongelman maksamalla opintotukea tonnin kuussa. Summa nousee, jos menevät omasta osoitteestani katsoen ulkomaille/muualle. Toisin kuin Rican äiti, työnnän perikunnan mahdollisimman kauas. Kas, bumerangi palaa takaisin vain riittävän pitkälle heitettynä.

    Eipä tähän mitään lisäämistä, näin on.

    LINKKI

    Rica
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 22.07.2013
    Kirjoituksia: 2
    Vastauksia: 6

    Kiitos MiMadrid.

    Poikaystäväni isä kuoli n. 20 vuotta sitten sairauteen. Hänen äitinsä ei oikein ole sanonut mitään, sillä näin lyhyesti sanottuna hänellä ei ole kaikki asiat hyvin terveytensä kanssa. Hänen veljensä ja siskonsa ja muut sukulaiset (etenkin hänen mummonsa) sen sijaan ovat toivottaneet minut oikein lämpimästi tervetulleeksi ”perheeseen”. Myös ystävät ovat ottaneet minut todella hyvin vastaan ja ovat iloisia puolestamme.

    Muille sanon vain sen verran, että tämä on viimeinen kirjoitukseni tähän asiaan liittyen. Tulin kertomaan tämänhetkisestä tilanteestani, jotta löytäisin edes jonkun kanssasisaren/-veljen, vertaistuen, jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia ja keskustella asianmukaisesti.

    Se on hirveän kiva tuomita ihmisiä tuntematta toista. Tehän tiedättekin kaiken elämästäni, minusta ja vanhemmistani 😉 Sen verran valoitan vielä elämääni teille ”tukijoukoille”, että ennen kaikki oli ok perheessäni, kunnes lähdin työharjoitteluun Espanjaan tämän vuoden alussa ja aloin puhumaan aikeistani muuttaa sinne pysyvästi. (Olimme seurustelleet poikaystäväni kanssa siis jo yli vuoden ennen työharjoitteluani eli hän ei ole mikään ”olkapää”, ja tiedoksi vain, että minulla on suhteellisen vahva itsetunto.)

    Vanhempani ovat aina sanoneet, että me lapset olemme aina tervetulleita kotiin – he eivät sulje meiltä portteja lopullisesti, kun muutamme pois. Nyt kun tulin kesän alussa takaisin Suomeen – asuttuani monta vuotta jo omillani – emme ole kuitenkaan tulleet toimeen keskenämme, vanhempani ja minä. Riitelemme lähes päivittäin. Ette varmaankaan tajua tätä, mutta tarvitsen sen oman tilan ja rauhan, joka minulla on itsenäisesti kun asun. On se vapaus tehdä asioita milloin haluaa ja miten haluaa. Täällä sitä ei tällä hetkellä ole. Tämä syyllistäminen ja alaspoljenta ja oikeastaan riitelykin tapahtuu vain silloin, kun puhumme aiheesta nimeltä Espanja.

    Äitini sanoo, että olen itsekäs ja ajattelen vain omaa napaani, jos Espanjaan lähden. Perheeni ja mummoni kuulemma tarvitsee minua ja sitten tulevaisuudessa veljeni lapset (joita ei siis ole tiedossa edes muutamaan seuraavaan vuoteen) tulevat tarvitsemaan minua ja hoitoapuani, ja kaiken kaikkiaan kaikki tarvitsevat minua juuri täällä. ”Täällä on sinun perheesi ja sukusi, sinulla ei ole Espanjassa mitään”, äitini sanoo. Ihan kuin hylkäisin perheeni kokonaan ja lähtisin sinne loppuelämäkseni enkä tulisi Suomeen enää ikinä takaisin. Espanjasta(kin) pääsee aina halutessaan pois.

    Niin ja tosiaan, asun vanhemmillani vain sen takia, etten ole saanut omaa kämppää vielä. En asuisi täällä vapaaehtoisesti, vaikka kiitollinen olenkin, kun on sentään katto pään päällä.

    Lisäksi mainittakoon, että ei, en maksa vuokraa vanhemmilleni, mutta autan kotitöissä parhaani mukaan, käyn kaupassa, teen ruokaa, tankkaan auton jos sitä käytän ja niin edelleen. Olen myös kaikki kesätyöpaikkani saanut yhtä lukuunottamatta ilman vanhempieni suhteita, olen tienannut omat rahani jo n. 16-vuotiaasta lähtien ja käyttänyt niitä harkiten. Olen tehnyt ahkerasti töitä saavutusteni eteen. Joo, ja toisin kuin Abso, minun vanhempani eivät ole maksaneet minulle minkään sortin ”opintotukea” kuukausittain, olen pääasiassa saanut pärjätä omillani ja hyvä niin. Ei vanhemmillani olisi edes varaa maksaa meille kaikille kolmelle lapselle jotain tonnia kuussa tai enemmän. Ei todellakaan. Vain joskus harvoin he omasta tahdostaan ovat lahjoittaneet minulle jotain pientä – oikeasti siis pientä – vaikka olen sanonut, että ”kiitos, mutta ei teidän tarvitse”, mutta he väen vängällä haluavat antaa sen jonkin pienen avustuksen. Ei voi sanoa, että olisin kiittämätön.

    Yleisesti ottaen olen onnellinen: Olen tyytyväinen päätöksiin, valintoihin ja tekoihin, joita olen elämässäni tehnyt. Olen kuitenkin aina kysynyt vanhemmiltani mielipidettä, jos kyseessä on ollut iso päätös tai valinta, sillä heidän mielipiteensä on minulle tärkeä. Siksi tässäkin Espanja-asiassa olen kysynyt heidän mielipiteitään. Se, että he ovat eri mieltä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heidän mielipiteensä ei merkitsisi minulle mitään ja katkaisisin välit heihin tai muuta vastaavaa. Lisäinfona kerrottakoon muuten se, että muu lähipiirini tukee minua, päätin sitten miten päin tahansa.

    Kiitos ja adios.

    LINKKI

    Huimis
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 19.10.2011
    Kirjoituksia: 19
    Vastauksia: 442
    Rica kirjoitti:

    Muille sanon vain sen verran, että tämä on viimeinen kirjoitukseni tähän asiaan liittyen.

    Jää silti tänne keskustelemaan muista asioista. Älä anna negaajien ajaa sua pois täältä. Uudet ihmiset on aina piristysruiske forumille. 🙂

    LINKKI

    arnold malaga
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 02.07.2010
    Kirjoituksia: 79
    Vastauksia: 2846
    Rica kirjoitti:

    …Tehän tiedättekin kaiken elämästäni, minusta ja vanhemmistani 😉 …

    Kiitos ja adios.

    No, hehhh… Vielä pari postausta ja oltais varmaan tiedetty. 😀

    Tämä ei taida olla aivan prikuulleen sellanen foorumi, josta saisit sisarellista/veljellistä vastakaikua tilanteeseesi, joka on aivan omansalainen. Ei täällä kukaan keksi sellaisia taikasanoja, joilla vanhempiesi päät voitaisi kääntää.

    Kiva juttu, jos poikaystäväsi perhe on ookoo sinua kohtaan. Tavallisesti kun espanjalaiset äidit eivät, ainakaan suoralta kädeltä ja ilman sisäänajoa, ole viimeisen päälle innostuneita skandinaavisesta miniästä. Satunpa tietämään, kun olen tilanteita nähnyt. Erään ’Enriquenkin’ kohdalla kävi niin, että äiti ei ’Liisaa’ hyväksynyt kun ’Liisa’ ei suostunut kääntymään katolilaiseksi.

    Mutta joo… Kaikkea hyvää ja… ¡Hasta la vista y Las Satsumas!
    happysmiley-2-small.jpg

    LINKKI

    arnold malaga
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 02.07.2010
    Kirjoituksia: 79
    Vastauksia: 2846
    Abso kirjoitti:

    …Minä olen tunnetusti ratkaissut pesästälähtöongelman maksamalla opintotukea tonnin kuussa. Summa nousee, jos menevät omasta osoitteestani katsoen ulkomaille/muualle…

    Aha? Tykkäät sitten kasvattaa jälkeläisistäsi kermaperseitä?

    rajoy3.jpg
    Hablas mierda, ¿Eh?

    LINKKI

    BeeKeeper
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.01.2011
    Kirjoituksia: 31
    Vastauksia: 169

    olisin kehottanut kysyjaa/avunpyytajaa hakemaan apua mielenterveystoimistosta tai perheneuvolasta, kuten taalla joku jo aikaisemmin ehdotti. Hieman noloa yleisesti kertoa aidistaan tuota kaikkea, tallainen ongelma tulisi kasitella asiantuntijoiden kanssa – ei jollakin nettipalstalla, tuntemattomille ihmisille avautumalla ja tukea vaatimalla :O

    Edelleenkaan EN tosin usko tarinalla olevan todellisuuspohjaa. Arvelen alias ”Rican” saaneen hyvat naurut.

    LINKKI

    tuisku
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 14.11.2007
    Kirjoituksia: 31
    Vastauksia: 1697
    Arnold kirjoitti:

    Rica kirjoitti:

    Kiva juttu, jos poikaystäväsi perhe on ookoo sinua kohtaan. Tavallisesti kun espanjalaiset äidit eivät, ainakaan suoralta kädeltä ja ilman sisäänajoa, ole viimeisen päälle innostuneita skandinaavisesta miniästä.
    happysmiley-2-small.jpg

    iiiiiiiihan eri mielta Arnoldin kanssa .Mun ”avo anoppi” otti mut todella hyvin vastaan,eika muillakaan tutuillani (suomalaisia,saksalaisia)ole ollut mitaan ongelmia espanjalaisten anoppiensa kanssa.Monesti mietin oisinko Suomesta saanut yhta mukavaa anoppia .

    Ja noit ”ei hyvaksy” tarinoita on myoskin Suomessa…kokemusta siitakin !

    Onnea matkaan Rica ! 🙂

    LINKKI

    Ritacasanueva
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 31.08.2010
    Kirjoituksia: 14
    Vastauksia: 3416

    valitettavasti asia on niin etta jokainen joka on sinulle vastannut on sielta rivien valista lukenut monia asioita, antaneet vastauksia joista sina et ole tykannyt mutta aikuisena sina ymmarrat varmaan etta kun on valmis kertomaan vieraille , kasvottomille ihmisille omasta elamastaan nainkin yksityiskohtaisesti pitaa ottaa huomioon etta kaikki antavat tilanteesta, oman kokemuksensa ja elamanfilosofiansa kannalta , mielipiteen.

    Aikuisena ihmisena pitaisi ottaa huomioon muiden mielipiteet kun niita kerran pyytaa, ajatella niita ja niiden sisaltoa, punnita, harkita, ajatella asioita monesta vinkkelista. Sitten vetaa omat johtopaatokset ja tehda omat paatokset.

    ”Rica:Muille sanon vain sen verran, että tämä on viimeinen kirjoitukseni tähän asiaan liittyen. Tulin kertomaan tämänhetkisestä tilanteestani, jotta löytäisin edes jonkun kanssasisaren/-veljen, vertaistuen, jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia ja keskustella asianmukaisesti.”

    Eikohan taalla ole useampi kertonut omasta kokemuksestaan, vai eiko nama kokemukset sovi koska et olekkaan naista samaa mielta?

    Samalla tavalla kuin haluat omaa kirjoitustasi kunnioitettavan tulee sinun myos kunnioittaa muiden mielipidetta oli se sitten omaa kokemusta tai vieresta seurattua.

    ”Rica:Se on hirveän kiva tuomita ihmisiä tuntematta toista. Tehän tiedättekin kaiken elämästäni, minusta ja vanhemmistani Eye-wink ”

    Jos mielipiteet eivat kay yksiin ei se ole tuomitsemista.

    ”Rica:Sen verran valoitan vielä elämääni teille ”tukijoukoille”, että ennen kaikki oli ok perheessäni, kunnes lähdin työharjoitteluun Espanjaan tämän vuoden alussa ja aloin puhumaan aikeistani muuttaa sinne pysyvästi.””

    Aitina ja tyttarena; kaksi eri olotilaa.

    LA EXPERIENCIA ES UN GRADO.

    LINKKI

    aikku
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.09.2012
    Kirjoituksia: 5
    Vastauksia: 418

    BeeKeeber: Tama ei liity Sinuun, suomenkielinenpalvelutoimisto, mainitsen vain, etta Alias ”aikun” kaunaisen mielensa syovereista suoltamaa nonsensea en edes viitsi kommentoida.

    MITÄ IHMEEN KAUNAA..?? !

    Mulla mitään kaunaa ole mihenkään. Näköjään sulla BK taitaa olla, mulle sama se.

    Voimia 🙂

    LINKKI

    arnold malaga
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 02.07.2010
    Kirjoituksia: 79
    Vastauksia: 2846
    tuisku kirjoitti:

    Arnold kirjoitti:

    Kiva juttu, jos poikaystäväsi perhe on ookoo sinua kohtaan. Tavallisesti kun espanjalaiset äidit eivät, ainakaan suoralta kädeltä ja ilman sisäänajoa, ole viimeisen päälle innostuneita skandinaavisesta miniästä.
    happysmiley-2-small.jpg

    iiiiiiiihan eri mielta Arnoldin kanssa .Mun ”avo anoppi” otti mut todella hyvin vastaan,eika muillakaan tutuillani (suomalaisia,saksalaisia)ole ollut mitaan ongelmia espanjalaisten anoppiensa kanssa. Monesti mietin oisinko Suomesta saanut yhta mukavaa anoppia…[/quote]Niin niin, mutta sähän eleletkin siellä Mallorcalla. Sehän on (Ibizasta puhumattakaan) ihmissuhteiden kanssa paljon rennompi paikka kuin vaikkapa uskonnollinen Andalucia tai La Mancha.
    🙂

    Mutta juu myönnettäköön, että keskenään erilaisia ihmisiä on kaikkialla, joskin joillain seuduilla jotkut luonteenpiirteet ovat vallitsevampia kuin jossain toisessa. Olen vain huomannut, että esimerkiksi Andaluciassa (Málaga, Sevilla) äidit ovat pojistaan huomattavasti omistushaluisempia kuin vaikkapa Madridissa. Ja juu, en oo gay.
    8)

    LINKKI

    sailA omeN
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 31.07.2013
    Kirjoituksia: 4
    Vastauksia: 171

    Niin kuin moni on täällä sanonut, anna palaa vain.
    IMO olisi aika V mäistä jos tämä rakkaus olisi se ”Soul Mate” ja jäisi suhde toteutumatta (jos ei niin kyllä se jossain on).

    Eikö ole kiva foorumi muuten, itsenäisiä, toisistaan eroavia, välittäviä, hyvin ajateltuja ja perusteluja vastauksia olet saanut kysymykseesi, varmasti saamiesi vastausten pohjalta teet sitten oman päätöksesi.

    Pikkaisen ajattelin omaa kapulaa heittää kehään…
    Ymmärsin että valmistut ensi keväällä, hanki solu, opiskelija tai muu asunto NYT syksyksi, muuta ulos. Tukia siihen saa kivasti ja jos vähän jää erotusta puuttumaan niin käyt purilaisia floppaamassa tai kaupan kassalla istumassa jotta puuttuvan rahan kasaan.
    Saisit vähän ystävällistä hajurakoa äitiisi.

    LINKKI

    tuisku
    Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 14.11.2007
    Kirjoituksia: 31
    Vastauksia: 1697
    Arnold kirjoitti:

    [/quote]Niin niin, mutta sähän eleletkin siellä Mallorcalla. Sehän on (Ibizasta puhumattakaan) ihmissuhteiden kanssa paljon rennompi paikka kuin vaikkapa uskonnollinen Andalucia tai La Mancha.
    🙂

    mut mun espanjailen familia on kotoisin pieeeenen pienesta kylasta Burgosista (nyt tosin hajautuneena Burgosissa,Santanderissa,Bilbaossa,Palenciassa seka Ranskassa).Mun mielesta meidat ”pohjoisen tytit” otetaan paljon paremmin vastaan kuin esim.”latinot” tai vaikkapa venajan sisaret .

Esillä 15 viestiä, 31 - 45 (kaikkiaan 58)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.