muuttaisiko takaisin suomeen , osa II

Huoli pois kojo.  Taisin mainita että meidän molempien vanhemmat ovat kuolleet ja vaimon olen maininnut ja ottanut huomioonkin näissä , sanoisiko viimeisten aikojen järjestelyissä. Mutta kun kirjoittelen täällä omissa nimissäni , niin itseriittoisena ihmisenä ei tule aina huomioitua sanamuotoa joka kattaisi täydellisesti sen mitä haluaisin sanoa.  Todennäköisyyslaskelmien mukaanhan  suomalainen mies  heittää lusikan nurkkaan ennen vaimoaan.  Jos kyse on suunnilleen samanikäisistä ihmisistä. Saapas nähdä miten meidän käy?

En mä enää ole kovassa kondiksessa. Joskus olin. Nyt mä yritän ylläpitää liikunta -ja toimintakykyä. Jos mä en kävisi salilla ja jos mä en asuisi Espanjassa, terveydelle suotuisissa olosuhteissa , mä en varmaan enää liikkuisi itse , ehkä en olisi enää hengissäkään.

Eikä sekään paskapuhetta ole että ruumiillinen ja henkinen kunto kulkevat käsi kädessä. Ja musta on hyvin tyydyttävää kun mä vähän vaille seitsemänkymmentävuotiaana pystyn normaaleihin mieheltä odotettaviin fyysisiin  suorituksiin. Vaikka nostamaan 25 kilon lannoitesäkin yhdellä kädellä kanasanauton takakonttiin tai kantamaan kauppakassit himaan.  Ja pysymään kaukana näistä hoitolaitoksista , joita jotkut kehuvat ja jotkut pelkäävät. Ei mun keho trimmattu ole. Jätän sen nuoremmille, hormoneista ja hemohesseistä kiinnostuneille  kehonrakentajille.Pääasiahan oli ja on jokapäiväinen toimintakyky. Bonuksena tulee sitten se ettei näytä ihan pahimman luokan kynäniskalta.

Jos herra nimeltään Matti  Esko Hytönen on tuttu, vaikkapa kolumneistaan, niin häntä voisi pitää itseriittoisena ja rapistuneesta ulkomuodostaan liikoja luulevan vanhenevan miehen prototyyppinä. Mä olen kaukana siitä  stereotypiasta.

Eikä tämä tänne kirjoittelukaan turhaa ole , mulle ainakaan. Sekin osaltaan pitää pelättyä dementiaa poissa. Muille siitä ei ole vastaavaa hyötyä , ehkä enemmänkin tuskaa ja kärsimystä. Mutta näitähän ei ole pakko kenenkään lukea.

Samoin espanjan -ja englanninkielen käyttö ja harrastus ovat luultavasti suurena apuna henkisen vireyden ylläpidossa. Jopa senkin uskon auttavan kun luen huonoja uutisia Suomesta, tosin vain suomalaisen edustavimman median , iltapäivälehtien  kautta . Ja seurailen satunnaisesti kansainvälistäkin lehdistöä.  Ja miten helppoa tämä kaikki nykyään onkaan . Kiitos internetin.

Kun nyt mainitsit senioripissikset , nämä Paseolla kävelevä hirviöt, niin joku sana täytyy olla heidän miespuolisille vastineilleenkin.  Herroille  jotka ovat espanjanvisiittinsä kunniaksi kaivaneet sen värinsä menettäneen hihattoman t-paidan ja puolipitkät rantashortsit vaatekaapin takanurkasta . Kaiken kruunaa pari-kolme numeroa liian suuret sandaalit Lenita – sukilla. Näillä mennään , ollaanhan Espanjassa , vuoden ympäri. Ja melkein aina voisi toivoa että harrastuksiin olisi kuulunut punttisalilla käynti. Edes vähän.

Mulla ei ole näille nimeä , ei nimitystä. Espanjassa se olisi  Hortera.  Näille vaaleanpunertaville quireillehän täällä on naurettu vuosikymmeniä. Siitä asti kun Franco avasi maan turismille.

• Tätä vastausta muokkasi 9 vuotta, 7 kuukautta sitten santiago.