Minkä hintaisia rokotukset ja mikrosirut ovat?

Tämä on tietenkin täysin asiatonta ja off topic, mutta olen käyttänyt erästä advokaattia, joskaan en lähestymiskieltojen hoitamiseen. Advokaatit ovat kalliita ja vierastarjoilukin rajoittuu pipetilliseen kuukaudessa. Lisäksi tämänkin advokaatin ystäväpiiriin kuuluu lukuisa määrä muitakin loisia ja punkkeja kuin minä.

Matona sydämelläni – advokaatti. OC

Kyllä elukkalääkäri minuakin pelotteli ja ihan asiallistahan se varmuus on, mutta suojautuminenkaan ei ota suurta vaivaa. Punkkipantaa kokeilin joskus, mutta ei me koirien kanssa niistä tykätty. Sitä ainetta laittelin niskoihin kerran kuussa ja siinä se. Eikä tullut ikinä ongelmia, vaikka joskus pettivät aikataulutkin.

Tosin on huomioitava, että sekä minä itse että elukkani olemme aina olleet Espanjassa kaupunkilaisia eikä ryvetty pusikoissa. Mutta tietenkin nurmikot ja semmoiset, joskus vähän heinäisempiäkin maisemia, vaan … eniten asfalttia. Enkä koskaan antanut koirien latkia lätäköistä, oppivat sen helposti, kun pienestä pitäen kieltää. Kotona syödään ja juodaan.

Ottakaa pois koira kaveriksenne. Käytettyjäkin löytyy, niin kuin mun iki-ihana Andalusian Basura, joka itse tarhasta tyrkyttäytyi kaveriksi elehtimällä ”hei, valitkaa minut, minä tulen-tulen-tulen – joko mennään uuteen kotiin?”.

Tulopäivänä tämän näköisenä:

Timo-70: No, jos tuntuu ylivoimaiselta vaihtaa koiralle hyttyspanta kaksi kertaa vuodessa sekä laittaa ruoan sekaan tabletti kerran kuukaudessa, niin voi olla hyvä valinta olla hankkimatta lemmikkiä. Se pitäisi nimittäin myös ruokkia ja ulkoiluttaa – PÄIVITTÄIN…

Vierin kanssa samoilla linjoilla – kysy varmuuden vuoksi aina eläinlääkäriltä rotu- ja lajifaktoja ennen kuin ostat jotain loishäätöainetta, ja etenkin jos suunnitteilla on pistoksena annettava aine. Esim. juuri tuo colliesukuisille koirille vaarallinen ivermectin on monesti pistoksena annettavassa muodossa. Itse kysyn aina ennen uuden tuotteen kokeilemista, ja vielä varmistan että eläinlääkäri on tietoinen tästä collie-suvun erikoisuudesta. Muistan vielä kun jokunen vuosi takaperin luin Ibizalla asuvasta sheltiestä, jonka omistaja oli vienyt eläinlääkärille rutiini-loishäätöä varten. Eläinlääkäri oli antanut Ivomec-pistoksen, ja koira meni 24 tunnin päästä koomaan. Epätoivoinen omistaja kyseli koirafoorumeilla josko joku tietäisi mitään hoitokeinoa, mutta ikävästi päättyi se tarina. Eli mieluummin kyselen tyhmiä kuin kadun jälkeenpäin.

Oma koira on siis bordercollie, ja hyvin on sille sopinut niin Scalibor, Program Plus kuin Exspot, eli en ole mitään sivuvaikutuksia huomannut.

Onko Bortsusi täältä vai Suomesta tuotu? Jos Suomesta, mikä kennel? Tai eihän se minulle kuulu :).

Itsellä ollut 2 Border Collieta, toinen pääsi tänne mukana ”eläkkeelle” Suomesta.
Tosin nyt jo ollut poissa 3 vuotta..
Tiedän, että jossain Valenciassa kasvatetaan, näin yhden pennun.
Ei ollut ”mun” näköinen/oloinen bortsu se..

Siksi kyselenkin, onko vinkkejä hyvistä kasvattajista, linkkejä jne..?

Ei vain taida sopia kerrostaloasumiseen haukullaan. Ja kun on töitäkin tehtävä, jää välillä yksin päivystämään kotiin.
Rotuna kyllä tuttu pienestä pitäen.
Eikä edes ole vielä ajankohtaista uuden hauvan hankinta. Vanha rouva vielä seurana, 11.5 v hollantilainen. Ja sillä kaverina Andalucian Basura, reilu 2v neiti..Mutta ehkä joskus?

Kaikillahan meillä on omat rotunsa, joillakin useampikin. Kovasti Patulle haikailisin kaveria mutta en ota ennen ku asetun johonki aloilleni. Toista aussieta en edes harkitse yhtä aikaa Patun kanssa mutta uskon että minulla aina tulee aussie olemaan, sen verran ihana rotu se on 🙂

Minua ihastuttavat monet koirarodut, ja tuo suomen pystykorva on aina ollut kovasti mieleeni. Vaan kun en ole ollenkaan metsästäjätyyppiä, ja sen sijaan kiinnostusta on ollut niin tottelevaisuustreeneihin kuin agilityyn, niin bordercollie taitaa olla sopivampi rotuvalinta.

Oma koira on ns. näyttelylinjainen, Starsky-kennelin kasvatti vuosikymmenen takaa. En edes sitä ostaessani tiennyt että näitä on erimallisia. Enkä oikein jaksaisi sitä ikuista kinastelua mitä jokaisella koirapalstalla nykyään käydään, että onko näyttelytyyppinen bortsu ”oikea” bortsu. Luulisi, että jos on omaan koiraan tyytyväinen, niin ei tarvitse muiden koiria vähätellä.

Se valencialainen kasvattaja (erittäin mukava!) on minulle tuttu: he järjestävät usein agilitykursseja ja olen muutamaan osallistunut. He kasvattavat ranskalaisiin paimenlinjoihin pohjautuvia bordercollieita, ja heillä on myös itse lampaita, joilla treenaavat omia koiriaan. Ne ovat tyypillisesti vähempikarvaisia, hieman kevyempirakenteisia ja väriltään vaihtelevia verrattuna show-linjaisiin. Kieltämättä ne voivat olla melko erinäköisiä kuin esim. oma show-linjainen, ja luonteen puolesta sanoisin että sellainen kannattaa hankkia vain jos todella meinaa jotain harrastaa (agility, paimennus, palveluskoiralajit). Eli pelkäksi kotikoiraksi saattaa olla liian aktiivinen – kyllähän tämmöinen näyttelyversiokin vaatii jo aika lailla ohjelmaa. Itseä ei hieman rujompi ulkonäkö haittaa, joten voisin kyllä harkita ”kilpaversion” hankkimista, jos vain tarpeeksi aikaa löytyisi treenaamiseen.

Espanjassa bordercolliekasvattaminen on toistaiseksi aika umpimähkäistä hommaa, sen verran mitä olen sitä seurannut. Muutamia näyttelylinjaisia kasvattajia löytyy (mm. Mafalda, Larcarea – näillä suomalaisia koiria), sitten on tämä valencialainen paimenbortsukenneli (El Hechizo), ja muut pentueet syntyvät lähinnä sen kautta että yhdistetään kaksi menestyvää agilitybortsua. Tuota Hechizoa lukuun ottamatta, jos syvällisempi yhdistelmien miettiminen (luonteet) ja lonkka- ja muut terveystulokset kiinnostavat, hakisin koiran mieluummin Suomesta, tai miksei hieman pohjoisemmasta Euroopasta (Ruotsi, Tanska, Hollanti, Belgia, Iso-Britannia, Saksa). Niin, tai miksei bortsun sijaan ottasi Perriton tapaan australian paimenkoiraa? Samantyyppisiä kuin bortsut, mutta ehkä hieman vähemmän neuroottisia…? 🙂 No, itse olen rotuni löytänyt, enkä ihan heti vaihda.

No, tämä oli taas oma mielipiteeni asioista. Saa olla eri mieltä, kunhan perustelee… 🙂

Oman bortsun isoäiti on muuten Yazina-koira (Bissja), tiedä vaikka olisi sukua teidän vanhalle rouvalle… 🙂 Tämä minunkin pappa on jo eläkkeellä, vaikka välillä käykin pyrähtämässä paikallisen agilitykerhon miniesteillä vanhojen muistojen kunniaksi!

Jottei ihan Espanja-aiheesta eksyttäisi, niin Hechizo-kennelistä on muuten yksi pentu päätynyt Suomeen asti! Kennelin kotisivuilta ( http://www.terra.es/personal/hechizo/ ) löytyy linkki tämän pennun omille sivuille.