masentava suomi

Nyt olen Makarioksen kanssa samaa mieltä, kerrankin, se on tuo ilmasto syksystä kevääseen joka tekee olon tukalaksi Suomessa (tai minun tapauksessa Ruotsissa) Juuri kuin jostain lehdestä että aurinko nousee seuraavan kerran kahden kuukauden kuluttua, jossain siellä pohjoisessa kotikonnuillani.

Mutta muutoin on tämä ketju kyllä ollut parasta antia pitkään aikaan, jatkakaa.

Eivät kaikki muunmaalaisetkaan ole – tai halua olla – jatkuvasti iloisia ja hymyileviä. Miksi muuten esim. Aki Kaurismäen elokuvat olisivat päässeet kulttimaineeseen Ranskassa.

Itselläni on tuttavapiirissä saksalaisia, jotka mielellään käyvät lepuuttamassa hermojaan Suomen kaamoksessa, jossa ei tarvitse istua bussissa vieraan viereen ja yrittää tekopirteää small talkia. Saa vain olla möllöttää omissa oloissaan kuten muutkin. Tekee yhtä hyvää kuin kallis retriitti hyvinvointikeskuksessa.
Sama ilmasto on Ruotsissa, jossa useimmat pinnistävät olemaan gullig/rar tai sateisessa Englannissa, jossa kaikki on niin amazing. Eivät vain osaa brändätä luonnollista lepokauttaan, jolloin jokaisen serotoniinitaso on alimmillaan.

Suomessa syyspimeässä osataan keskittyä elämän olennaisiin asioihin: nukkumiseen, syömiseen ja naimiseen. Ensi kesän vauvat on tehty parin viime kuukauden aikana. Nyt on aika valmistella talven kohokohtaa: joulukinkkua ja mauttomia juurikaslaatikoita. Ei sellainen kansa voi olla paha, joka näin vähään tyytyy.

Hyvin tyypillinen suomalainen keskustelu näkyy syntyvän tästäkin.  Tosiasia kielletään, kuten monessa muussakin asiassa Suomessa. Ei haluta nähdä sitä, mikä jokaisen silmien edessä on. Mieluummin puhutaan jostakin muusta kuin itse asiasta, koska Suomen moittiminen on tavallaan valtiorikos. Sen huomaa tuolla muillakin palstoilla ja ihan Iltalehden lukijakommenteissa. Suomalaiset syyttävät ulkomaalaisia, niitä kirottuja mamuja, huonosta taloudesta. Tai EU:ta ja nyt peikoksi on nostettu Venäjä, kun ei haluta puhua siitä, mikä väistämättä on edessä. Nimittäin sosiaaliturvan leikkaminen. Ja ihan samalla tavalla ei haluta myöntää, että suomalaiset ovat masentunut kansakunta, joka asuu masentavassa ja byrokratian myrkyttämässä maassa, jossa demokratia ei toimi, vaan poliitikot ja virkamiehet käyttävät valtaansa lakeja hipoen ja monta kertaa ne ylittäen. Sitä ei haluta nähdä, ei ei ei!

Ja puhutaan muiden maiden korruptiosta aivan kuin sitä ei omassa maassa olisi. Vaikka siitä lehdet kirjoittavat, joskus. Sormella nimittämisestä, mikä Espanjassa esimerkiksi on rangaistava teko. Tai julkisen rahan omaan taskuun pistämisestä, mutta eihän se Suomessa mitään ole. Tai poliittisista virkanimityksistä, joissa pätevin ohitetaan jopa hakukriteereitä muuttamalla. Se ei ole mitään, korruptio ja väärinkäytökset ovat jossakin muualla ja nekin johtuvat Venäjästä, Putinista ja mamuista. Suomi on best, kaamoskin kestää vain puoli vuotta ja kesällä paistaa monta kertaa aurinko.

Tilastot kuitenkin puhuvat toista kieltä, varmaankin valehtelevat. Uutisoitu on kiusaamisesta, jossa Suomi sijoittuu upeasti ekalle paikalle. Meillä kiusataan työpaikoilla, kouluissa, kotona, kaveripiirissä ja kaikilla on kivaa. Paitsi niillä, jotka menee hirteen, tappavat lapsensa tai jonkun muun. Kiusaaminen kuuluu kulttuuriin, se alkaa jo lapsuudessa ja jatkuu koko elämän ajan. Kiusaaja on cool ja kiusattu on luuseri.

Mahtaisiko kiusaamisella olla jotain yhteistä suomalaisen kansantaudin, masennuksen kanssa. Masennus diagnosoidaan joka vuosi tuhansilla ja 4.000 suomalaista jää joka vuosi eläkkeelle masennuksen takia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että masennus on monen muun sairauden taustalla. ”Kelan teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä yli 430 000 henkilöä, jotka syövät masennuslääkkeitä. Vuositasolla määrä nousee yli 700 000 henkilöön, eikä kyse ole läheskään aina mielenterveysongelmista.”   Ja Suomessa on vain 5,3 miljoonaa asukasta…13% syö masennuslääkkeitä. YLEn sivuilta löytyy tieto, jonka mukaan ”Häiriöiden yleisyys,vaihdellen eri arvioiden mukaan,on noin 15-25 %. Lapsista ja nuorista 7-8 %:n arvellaan olevan selvästi hoidon tarpeessa. Kansainvälisten havaintojen mukaan lasten psykiatristen potilaiden joukossa tyttöjä on yksi neljäsosa, loput ovat poikia.”  Lasten ja nuorten masennus näyttää purkautuvan väkivaltana ja johtaa nuoren syrjäytymiseen jo ennen kuin elämä edes ehtii alkaa. Nuorten ja lasten itsemurhalukujenkin pitäisi jo herättää: ”Tytöt yrittävät itsemurhaa poikia useammin, mutta itsemurhakuolleisuus on pojilla suurempaa. Vuosina 2010–2012 15–24-vuotiaiden poikien itsemurhakuolleisuus oli 27,8/100 000 henkeä ja tyttöjen 9,2/100 000 henkeä.”

Tietoa on, mutta ongelma kielletään. Suomi ei ole masentava maa. Suomi on hieno maa, jossa jokaisen on hyvä olla. Kun vaan ei olisi niitä mamuja, jotka vievät meidän sosiaaliturvan tai Putinia, joka ihan Ukrainasta asti uhkailee ja jonka lentokoneet käyvät lentelemässä Suomen ilmatilassa.

Tämä saitti on harvinaisen väljähtynyt ja tällaiset keskustelut ovat ainakin minulle tervetullutta luettavaa.

Jos ja kun Suomi nyt on masentava maa, ei se mikään ongelma ole, pikemminkin päinvastoin. Jos Suomi olisikin uskomattoman hieno maa niin kyllä meillä olisi kurjaa täällä maanpaossa kyyristellessä.

Välillä melkein toivoisi aihetta joka piristäisi ja saisi hyvälle tuulelle.
Onneksi aika harvoin…oonhan suomalainen…
Jatkajaa samaan tapaan, kiva tuntea kuuluvansa joukkoon.