Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 76 vastaukset, 16 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta, 5 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
http://depressingfinland.tumblr.com/
Kun ei tänne kukaan kirjoita niin tässä on luettavaa.
Jos on kirjoittaminen voimille käypää, niin ei se lukemisen tuskalle kyllä vertoja vedä.
Ei jumalaude kestä näitä teidän juttuja selvin päin.Avaan kaljan.
Sarkasmi on liian vaikea tyylilaji useimmille suomalaisille.
Juuri luin jommastakummasta iltapäiväläpykästä, että esim. Harkimo, Sarasvuo ja Vesa Keskinen eivät kestä yhtään omaan nilkkaan osuvaa huumoria. Sen listan voisi venyttää vaikka kilometrin pituiseksi.Jonkin jutun perässä oli 832 kommenttia. Luitko sä ne kaikki?
Ja mikäs tämä nyt sitten on?
”One beautiful autumn day I was waiting for the bus and I decided to have another go at my little experiment. I sat on a bench next to two teenage boys and I watched them get up and walk away, clearly feeling very uncomfortable due to my presence.”
Mahtoikohan bloggaavalle experimentikolle tulla mielen viereenkään, että teinipojilla saattoi olla meneillään joku kahdenkeskeinen keskustelu (nohh, vaikkapa tytöistä, tai vaikka pojista, jos sellaisia poikia olivat), eivätkä halunneet, että joku kumma tyyppi tunkee siihen viereen kuulemaan heidän juttujaan?
”On the very crowded bus I smiled at a fellow young lady and signalled that she could sit next to me. When she did just that, I started chatting about the nice weather, the news and whatnot.”
Ja tässä tapauksessa meidän eksperimenttinen tutkijamme sitten innostui höpöttämään höpöttämästä päästyäänkin. ”…about the nice weather, the news and whatnot.” Jos hän ehti läpikäydä jo säätilan, uutiset ja ’ja-vaikka-mitä”, niin kyllä siinä voi olla ihmeissään kuka tahansa viereen istuja. 🙂
”EXAMPLE 2: When I’m feeling very brave, I start a conversation with an acquaintance and while I’m talking to them, I stand just one step too close to them so that they might not be aware of it but they still feel the urge to take one step back. Then I place my hand on their shoulder and offer them a compliment, and I watch them visibly flinch.”
Aha? Nyt on kaksi vaihtoehtoa. Joko bloggaaja kirjoittelee aivan vain lämpimikseen ja itseään naurattaakseen, mitä mieleen juolahtaa, tai sitten hän elävässä elämässä on aivan oikeasti pimahtanut. Kummaa, ettei ole vielä onnistunut saamaan pataansa, jos nimittäin sattuu olemaan miespuolinen henkilö. Koetapas taputella espanjalaista olkapäälle, jos hän ei ole tuttu. 🙂
Tai ehkä bloggaaja on iso, ja kiusaa vain pienempiään. 🙁
Kyllä Suomi on masentava, on se! Jopa Suomen suosituin joululaulu on masentava, aivan kauhea, hirveä, kammottava. Siis Sylvian joululaulu, siitähän melkein kaikki tykkää, paitsi minä:
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun.
Miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkesi tuo, sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.Tälle kauhealle sanoitukselle on haettu merkitystä Suomen itsenäisyyshaaveista, mutta todellisuudessahan tämä on ylistys pienen linnun kuolemalle. Tuo Sylvia on mustapääkerttu, joka talvehtii Sisiliassa. Ja tuo laulu kertoo siitä, kuinka lintuparka on vangittu pieneen häkkiin ja häkki nostettu ylös orteen, pimeään ja siellä lintu-parka on kuollut yksinään ja viimeisinä ajatuksinaan se on muistellut aurinkoista Sisiliaa ja takuulla katunut katkerasti, että on lentänyt tuhansia kilomatrejä vain päätyäkseeen sarvikuonojen maassa pieneen häkkiin kuolemaan.
Ja kyllä se jotain kansan luonteesta ja elämän asenteesta kertoo, että tällainen kauhutarina valitaan joululauluksi ja siitä vielä pidetään!! Joulu on muualla maailmassa iloinen juhla. Ja Suomessa jotain muuta. Toisessa joululaulussa sanotaan: ”et itkeä saa et meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa.” ”Tontut kirjaan merkitsee, kiltit lapset lahjat saa” . Lapsiltakin kielletään jopa jouluna ilon pito ja melskaaminen, joku kyttä on ikkunan takana ja kirjoittaa mustaan kirjaansa merkinnät ihan kuin Supo tai KGP tms.
Joulu on perinteinen akan ja kakaroiden pieksemispäivä ja lopuksi poltetaan sauna. Ja siinä sivussa juodaan runsaasti viinaa. Jospa tänä vuonna jokin perhesurmakin saadaan joulua ilahduttamaan, niistäkin on näköjään tullut trendi suloisessa Suomenmaassa. Että hyvää joulua vaan kaikille!!
Paras kirjoitus sulta toistaiseksi!
On se Suomi kamala paikka. Onneks me kaikki fiksut ollaan tajuttu tulla tänne Espanjaan.
Hehh hehh..! Vanhatyttö heittää tyylikkäästi niin… niin asenteellista mutu-tietämystä, että heikompia aivan huimaa.
Sylvian joululaulussa, ehkä väärinymmärretyimmässä ’joululaulussa’, joka alunperin oli Zachris Topeliuksen kirjoittama ruotsinkielinen runo ”Sylvias visa” (juu, ei luottokortti), ei todellakaan viitata suoraan mihinkään suomalaisessa kodissa sirkuttaneeseen häkkilintuun ja etenkään ei mustapääkerttuun (Sylvia atricapilla), jota ei koskaan ole tavattu pitää häkkilintuna sen enempää Suomessa kuin muuallakaan. Kanarialintuja kyllä tuohon aikaan (1853) oli joissain rikkaissa, suomenruotsalaisissa kodeissä.
Ensimmäisessä säkeistössä viitataan Topeliuksen kaksivuotiaana (luultavasti keuhkotautiin) kuolleen pojan kehtosänkyyn, jossa itku ja vaikerrus ovat päättyneet.
”Och nu är det jul i min älskade Nord, är det jul i vårt hjärta också?/ Och ljusen de brinna på rågade bord, och barnen i väntan stå./ Där borta i taket, där hänger han än,/ den bur, som har fångat min trognaste vän,/ och sången har tystnat i fängelseborg,/ o, vem har ett hjärta för sångarens sorg.”
Kahdessa seuraavassa säkeistössä tuo poika on ”uudestisyntyneenä” Sisiliassa mustapääkerttuna, jossa hän ihailee puun oksalla istuen kaikkea ympäröivää kauneutta.
”Jag bor i de eviga vårarnas land, där de glödade druvorna gro./ Cypresserna dofta vid havets strand, där har jag mitt ensliga bo./ Det flammande Etna, det gnistrar så skönt,/ och luften är vårlig och gräset är grönt,/ orangernas ånga ur skogarna går,/ och ljuv mandolinen som kärlek slår.
Cypresserna dofta. Det brusande hav i silver mot stranden bryts;/ vid foten av Etna, där är en grav, vars sorg uti blommor byts./ Där slumrar en gäst från nordens dal;/ och nu är det jul i hans fädernesal./ Vem sjunger din visa, som fordom en gång?/ Hör, Sylvia sjunger din hembygds sång!”
Viimeisessä säkeistössä poika kuitenkin ”muistaa” pohjoisen, jonne lähettää terveisensä kirkkaimmin tuikkivan tähden kautta.
”Och stråla, du klaraste stjärna i skyn, blicka ned på min älskade Nord!/ Och när du går bort under himmelens bryn, välsigna min fädernejord!/ I blommande vårar på gyllene strand,/ var finnes ett land som mitt fädernesland./ För dig vill jag sjunga om kärlek och vår,/ så länge din Sylvias hjärta slår.”
Joulusta tuossa runossa mainitaan tosin parissa säkeessä, mutta Suomesta..?? Niinpä niin, ei halaistua sanaakaan.
Topeliuksella oli tapana samaistaa kuolleet lapsensa (kaksi poikaa ja yksi tyttö) lintuihin, ja jopa salaa toivoa reinkarnaation olemassaoloa. Ei siis niin viimeisen päälle kristillistä.
Eiköhän suomalaisia tuossa ’Sylviassa’ sykähdytä ennen kaikkea se, että siinä lauletaan jostain kaukaisesta ihanasta maasta, johon ei ehkä koskaan itse tule päässeeksi tai uskaltautuneeksi lähtemään. Vaan liekö ’Sylvia’ kohta nykypolville enää mitään sanookaan. Ja hyvähän se fuengirolalaisten on pullistella ”maailmankansalaisuudelllaan”, Hahh hahh..!
Myös ”Varpunen jouluaamuna” on osoitettu Topeliuksenn toiselle, vuoden ikäisenä kuolleelle pojalleen, Rafaelille. Tässä kaksi viimeistä säkeistöä:
”Sparven flög till flickans fot, flög på glada vingar: / – Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar./ Gud skall än löna den,/ som är här de armas vän./ Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar.
– Jag är icke den du tror, ty ditt öga tåras./ Jag är ju din lilla bror, som dog bort i våras./ När du bjöd glad ditt bröd/ åt den fattige i nöd,/ bjöd du åt din lilla bror, som dog bort i våras.”
Ja mitä sitten tulee siihen vanhistytön toiseen joululauluun ”Joulupukki matkaan jo käy”, on sekin vain suomennos jenkkiläisestä jollotuksesta ”Santa Claus is Coming to Town”. Aivan samalla tavalla siinäkin jenkit (maailman paras ja viisain kansa – Höhh Höhh..!) yllyttää kakaroita pitämään turvat tukossa, kun pukin CIA on ikkunan takana. 🙂
”You better watch out You better not cry/ Better not pout I’m telling you why/ Santa Claus is coming to town
He’s making a list And checking it twice/ Gonna find out Who’s naughty and nice/ Santa Claus is coming to town
He sees you when you’re sleeping / He knows when you’re awake/ He knows if you’ve been bad or good/ So be good for goodness sake!
O! You better watch out! You better not cry/ Better not pout I’m telling you why/ Santa Claus is coming to town/ Santa Claus is coming to town”
No, ehkäpä vain ”huudan tuuleen”, kun tällaisia esseitä edes vaivaudun kirjoittelemaan, mutta kyllä toisinaan ihmetyttää espanjansuomalaisten Suomi-katkeruus. Luulisi nimittäin, että kun on saanut sellaisen etuoikeuden, että on mahdollisuus asua ja elää, vaikka sitten vain osankin vuodesta, lämpimässä, ystävällisessä, iloisessa, ruokatarjonnalta yltäkylläisessä, tunnerikkaassa, välimerellisessä, palmuja huojuvassa, rakkaudellisessa, (ja mitä sitä nyt onkaan? viinintäytteisessä?) Espanjassa, niin ei todellakaan viitsisi alkaa marisemaan jostain xitun ”suomalaisesta masentuneisuudesta”.
Tai no, joo… Onpa tainnut tulla raahattua kyseinen masentuneisuus mukaan Costallekin. Hahhh hahhh hahhh 🙂
Ja mitä tulee perheväkivaltaan ja lasten listimiseen, niin pyhien aikana kuin niiden välilläkin, niin eikös arvon rouva Vanhatyttö ollenkaan lue Espanjan uutisia? Rumihia näyttää tulevan ihan tv-uutisiin saakka.
Suomi voittaa. Siellä palaa saunat. Täällä ei siitä ole kuultukaan.
Taitaa saunan palaminen olla harvinaista herkkua Espanjassa, mutta onpa muutama poliitikko ”palanut” paikallisessa ”saunassa”.
Espanjalaisille lienee kuitenkin tuntematon sanonta, ”Vielä se palaa teidänkin sauna, vaan en tuu keräämään nauloja”.
Tässä ketjussa ei varmaankaan ole tarkoitus kilpailla siitä, kumpi maa on masentavampi, Suomi vai Espanja. Jutellaan nyt ihan Suomesta ja siitä, miksi se meistä joistakin, ei tietenkään kaikista, on masentava. Ja minä kuulun niihin, joiden mielestä Suomi ON masentava maa. Etenkin talvella.
Minun mielipiteeni suomalaisten rakastamasta Sylvian joululaulusta perustuu suomalaiseen sanoitukseen, jossa lauletaan ylistystä pirtin pimeään orteen korkealle ripustettun pieneen häkkiin yksinään kuolleen laululinnun, Sylvian, kuolemalle. Kukaan ei laulun sanojen mukaan piittaa siitä pätkääkään; ”ken murheita muistaa vois laulajan”.
”a niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.”Tämä ei istu joulun ilosanomaan millään tavalla. Jouluhan on perhejuhla, jossa muistetaan rakkaita, annetaan lahjoja ja ollaan lähekkäin…ja lasten silmät riemusta loistaa. Ainakin niiden, jotka saa lahjoja, mieluummin oikein paljon, koska se on osoitus kiltteydestä ja kiltteyttähän kontrolloivat Arnoldin mukaan ikkunan takana väijyvät CIA:n agentit.
Mitä kiltteydellä sitten tarkoitetaan suomalaisessa kulttuurissa? Sekin masentaa!!! Kiltti lapsi on nöyrä, tottelevainen, taipuisa. Kiltillä lapsella ei ole omaa tahtoa, ja jos on, se piilotetaan. Kiltti lapsi ei melua, ei juokse, ei likaa vaatteitaan, vaan istuu hiljaa omissa puuhissaan, mieluumin läksyjä lukien. Muualla mailmassa, vaikkapa masentavassa Espanjassa, lapset juoksevat ja huutavat ja leikkivät ja se on kaikkien mielestä ihan ok. Jos lapsi vain istuisi nurkassa hiljaa, vietäisiin hänet lääkäriin, koska häntä pidettäisiin sairaana.
Entäs suomalaisen joulun rakkaus ja hyvä olo. Nykyään se ostetaan kaupasta ja usein se on Kiinassa valmistettu. Lapsille osoitetaan rakkautta ostamalla heille muovileluja, jotka jouluaattona kotiin kantaa joulukki-niminen henkilö. Jota pitää pelätä ja joka joskus haisee viinalle ja kävelee horjuen ja puhuu karkealla äänellä. Aikuisille rakkautta osoitetaan ostamalla ranskalaista parfyymiä, japanilaista tai korealaista elektroniikkaa tai ulkomaalaista alkoholia. Kuka nyt Kossupullon joululahjaksi antaisi??
Ja lahjana antaja sitten masentuu viimeistään Tapanin päivänä kun tulee ajatelleeksi, kuinka paljon niihin lahjoihin taas menikään rahaa. Mutta Suomessa on pakko ostaa paljon ja kallista, koska koulussa ne lapset, jotka on saaneet vain vähän ja halpoja lahjoja, joutuvat kiusauksen kohteeksi ja tulee turpiin. Se masentaa!
Jouluruoka on tietenkin jouluaaton kohokohta aikuisille. Lapsille ei niinkään, koska heitä masentaa perinteiset jouluherkut, joita on pakko syödä kun äti käskee. Mieluummin ottaisivat atrian pizzan tai kalapuikkoja. Aikuiset sentään nauttivat lanttulaatikosta, kinkusta ja rosollista ja runsaista nestemäisistä antimista, jotka tietenkin kuuluvat jouluaterialle. Ja sitten tunnelma kohoaakin kattoon ja loppuosa jouluaatosta on pelkkää masennusta kun ylirasittuneet perheenjäsenet ja jouluvieraat purkautuvat alkoholin ja tekohyvänolon ärsyttämina. Ja lopuksi sitten poltetaan se stanan sauna! Kyllä joulukin masentaa !!! Onneksi en vietä sitä 🙂
Näin se on nykyään, mutta alunperinhän joulu on pakanallinen juhla , joka on periytynyt ties kuinka pitkien aikojen takaa. Muuttunut matkalla ja Suomessahan se on lainaa vaikkapa Saksasta josta se on Ruotsin kautta tullut takametsien maahan. Niinkuin muutkin kristilliset juhlat , joulukin on lainaa pakanoilta. Ja kristillisessä mielessä sitä juhlitaan Jeesuksen syntymäjuhlana. Joulupukki on saksalaista perua Suomessa ja vastaavia hahmoja on ainakin ympäri Eurooppaa. Espanjassakin muistaakseni pohjoisessa on omat vastaavat hahmonsa. Ruualla mässäily on kehittynyt siitä , että Suomessa köyhä kansa söi suunnilleen kerran vuodessa lihaa. Ja se kerta oli jouluna kun syysteurastukset oli juuri suoritettu ja siat pantu suolaan talven yli. Ennen se on ollut vielä masentavampaa. Päre hirren raossa , olkia lattialla ja kuusesta en muista milloin se on tullut kuvioihin ja miksi. Mutta se on ollut siinä . Tietysti viinaa , olutta ja koska silloin ei ollut tietoa hasasta , varmaan korvikkeena vedetty kärpässientä. Ja sitten ihan talonväen geeneistä riippuen on ollut hauskaa niin , että on ajettu akka ja lapset ulos jouluhankeen tai laulettu yhdessä virsikirja kannesta kanteen.
1
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.