Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 174 vastaukset, 32 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 13 vuotta, 7 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Kiitokset diablitalle syvällisestä ja loppuunajatellusta mielipiteestä. Juuri sellaisia palstalla tarvitaan keskustelun aikaansaamiseksi.
Blues, jos luet oman mielipiteesi, huomaat sekoittaneesi eläinrakkauden ja eläimillä bisneksenteon keskenään.
Mahan olen muutenkin sellainen sekava…en kuitenkaan usko etta tama koirien vienti Suomeen on mitaan businesta kenellekkaan. Eihan niista laskuteta ymmartaakseni kuin laakari plus muut kulut. Mielestani hyva jos hyljatty koira saa hyvan kodin , oli se sitten vaikka kaukana Suomessa.
Mulle koirista ei ole koskaan ollut kuin menoja….mutta vastaavasti paljon iloa ja seuraa.
Hauskaa kesaa ja toivottavasti mahdollisimman moni voi / haluaa auttaa tassa lentokummi asiassa.
Hyvä diablita! Juuri näin ajattelen myös minä.
diablita kirjoitti:Kummastelen oikeastaan vain sitá járjestelmállistá lóytókoirien varastoimista ahtaisiin olosuhteisiin, joista ne sitten aikamoisella vaivalla ja ilmeisesti suhteellisen suurella rahalla lennátetáán TOISEEN MAAHAN. Ja kummastelen sitá siksi, ettá se energia, eláinrakkaus, tieto ja raha, joka siihen, minusta járjettómáltá vaikuttavaan toimintaa káytetáán, voitaisiin ehká káyttáá niiden syiden etsimiseen ja poistamiseen, jotka johtavat táhán tavattoman suureen hyláttyjen koirien mááráán.
Syyt tiedetään. Ne ovat syvällä espanjalisessa kulttuurissa, jonka muuttaminen on hidas prosessi.
Miksi koiria sitten varastoidaan ahtaisiin olosuhteisiin, johtuu siitä että parempiakaan olosuhteita ei ole tarjolla toiminnan rahoituksen puutteen vuoksi. Ahdas häkki, jossa koira odotaa uuteen kotiin pääsyä, esimerkiksi PAD:llä on kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ahdas häkki tappotarhalla, esimerkiksi täällä. PADillä ja muilla vapaaehtoistoimivaisilla tarhoilla koiria edes ulkoilutetaan, ne saavat ruokaa ja vettä, häkit siivotaan, yhtään koiraa ei tapeta ellei se ole lääketieteellisesti ja humaanisti parempi vaihtoehto ja mikä parasta kaikille koirille löytää koti ”diablitojen” ja ”selmojen” kovasta vastustuksesta huolimatta.
diablita kirjoitti:Esimerkiksi pari páiváá sitten kávin eláintarvikeliikeessá, jossa toimii myós eláinláákári. Puodin peráltá kuului vienoa haukuntaa ja minulle esiteltiin noin 4 kk:n ikáinen rotukoiran pentu. Ja yritettiin vielá puolivákisin myydákin se. Oli erikoistarjouksessa! Minua koko episodi járkytti.
Eikó tuollainen ole omiaan lisáámáán eláimen ”heráteostosta”? Oliko pentuparka lasikopissaan oikeasti onnellinen? Eikó pennun kuuluisi olla emonsa ja sisarustensa luona siihen asti, ettá se on luovutusikáinen ja sitten láhteá uuteen kotiin joko rahanvaihdon jálkeen tai ilman. Ja eikó kasvattajan kuuluisi ainakin jonkin verran miettiá minkálaiseen kotiin pennun antaa?
On ja (lähes) kaikki löytöeläinten puolestapuhujat vastustavatkin kovasti näitä lemmikkieläinkauppoja! Älä ikinä osta koiraa sellaisesta! Älä ylipäätäänkään osta koiraa vaan adoptoi se -löytöeläintarhalta.
Bolichera kirjoitti:Olisi pitänyt taas tietää paremmin, ettei tämä ole oikea foorumi tälle asialle. En vaan kertakaikkiaan jaksa tätä suomalaista asennetta enää yhtään…
En ole yhdistyksen jäsen enkä kuulu sen hallitukseen. Olen ”vain” yksityinen henkilö, jolla on vilpitön halu auttaa ja naiivuudessani kuvittelin, että muitakin samalla tahdolla varustettuja voisi löytyä täältä, mutta pieleen meni Mimmamuroa lukuunottamatta.
On se kumma, kun simppelistä avunpyynnöstä nousee tämäntyyppistä ilkeämielistä kommentointia ja mukaan vedetään jo maailmanparantamiset ja rahat, on ne sitten omat tai muiden. Jokainen kaiketi itse päättää mihin itse ansaitut rahansa käyttää, joten siihen ei pitäisi kenelläkään olla nokankoputtamista. Varsinkaan kun lentokummina toimiminen on ilmaista, mutta täytyyhän sitä nyt ainakin muutaman ihmisen vastustaa, jos ei muuten niin vähintäinkin periaatteen vuoksi (siltä se suoraansanottuna tuntuu…).
Itselleni riittää tämän tyyppinen keskustelu samantien. Ei muuta kuin p** aa sataa niskaan, joten se siitä. Kirjoittelut on nyt kirjoiteltu täällä!
Kuulehan bolichera, sinä pilaat asiasi näillä suuttumisillasi ja loukkaantumisella. Jos leikkiin lähtee niin se pitää kestää. Jatka sisukkaasti, perustele mielipiteesi ja kantasi ja varmasti káy niin, että saat ihmiset ymmártámään asiasi tárkeyden. Nokkaantuminen ei kannata, teet hallaa koira-asialle, leimaat sen yliherkkien kukkahattutätien puuhasteluksi.
Minä voin viedä koiran tai pari mennessäni kun palaan Suomeen muutaman viikon kuluttua.
http://www.oikeuttaelaimille.net/foorumi/lofiversion/index.php?t9031.html
Tässä on foorumi, joka ehkä hieman valaisee sitá, miksi meidän suomalaisten pitáá osallistua táhän koirienpelastamisoperaatioon. Ihan ihmisyyden vuoksi.
Olet varmasti oikeassa kulkukoirien käsittelystä. Samantapaisia kuvia saisi tietenkin myös turhan härkätaistelun jälkeen häristä, mutta onhan koira söpömpi eläin.
Puhumattakaan kuvista niin Espanjassa kuin Suomessa pahoinpidellyistä lapsista ja naisista. Naamaansa ei vain Suomessa uutiskuviin saa kuin Mervi.Kun koiria nyt rahdataan ei niin kovin halvalla Euroopan laidalta toiselle, niin onko niistä uusien omistajien hoteissa minkäänlaista seurantaa? Ankara pentuikä ja ahdas häkitys ovat varmasti lyöneet niiden luonteeseen leimansa. Moniko niistä joutuu Suomessa ennenaikaiselle piikille, kun uusi omistaja ei ensilumouksen jälkeen kestäkään luonnevikaista lemmikkiä? Viittaan vain yhdysvaltalaiseen pariskuntaan, joka halusi ehdottomasti säälittävän venäläisen lapsiparan, mutta palautti sen lappu kaulassa takaisin Venäjälle, kun poika ei ollutkaan priimatavaraa.
Tämä ei ole provosointia, vaan oikea kysymys. Loppuuko välittäjien vastuu siihen, että koira luovutetaan kenelle suomalaiselle vain? Jos lapsia ja vaimoja pahoinpidellään Suomessa enenevässä määrin (huostaanotot ovat lisääntyneet), mikä takaa koiralle onnellisen elämän juuri Suomessa?
kojo kirjoitti:Olet varmasti oikeassa kulkukoirien käsittelystä. Samantapaisia kuvia saisi tietenkin myös turhan härkätaistelun jälkeen häristä, mutta onhan koira söpömpi eläin.
Puhumattakaan kuvista niin Espanjassa kuin Suomessa pahoinpidellyistä lapsista ja naisista. Naamaansa ei vain Suomessa uutiskuviin saa kuin Mervi.Kun koiria nyt rahdataan ei niin kovin halvalla Euroopan laidalta toiselle, niin onko niistä uusien omistajien hoteissa minkäänlaista seurantaa? Ankara pentuikä ja ahdas häkitys ovat varmasti lyöneet niiden luonteeseen leimansa. Moniko niistä joutuu Suomessa ennenaikaiselle piikille, kun uusi omistaja ei ensilumouksen jälkeen kestäkään luonnevikaista lemmikkiä? Viittaan vain yhdysvaltalaiseen pariskuntaan, joka halusi ehdottomasti säälittävän venäläisen lapsiparan, mutta palautti sen lappu kaulassa takaisin Venäjälle, kun poika ei ollutkaan priimatavaraa.
Tämä ei ole provosointia, vaan oikea kysymys. Loppuuko välittäjien vastuu siihen, että koira luovutetaan kenelle suomalaiselle vain? Jos lapsia ja vaimoja pahoinpidellään Suomessa enenevässä määrin (huostaanotot ovat lisääntyneet), mikä takaa koiralle onnellisen elämän juuri Suomessa?
Siinäpä se, me ei tiedetä. Täytyy vain toivoa parasta, ja uskoa, että paskiaiset eivát ota koiraa Espanjasta. Ja toivottavasti eivát Suomestakaan.
Mutta ei ne koirat ole válttämättä luonnevikaisia tai kársineet kurjasta lapsuudesta. Moni koira on joutunut kadulle siitá yksinkertaisesta syystä, että omistaja ei ole voinut sitä pitää eikä ole halunnut viedä piikille, vaan on uskonut antavansa sille ”mahdollisuuden”. Tottakai joukossa on luonnevikaisiakin, hulluja koiria, mutta minulla on semmonen kásitys, että ne karsitaan tarhoissa pois eivätkä ne päády adoptioon.
Aion itsekin adoptoida koiran sitten joskus, toivottavasti pitkän ajan kuluttua, kun oma koirani menee koirien taivaaseen. Nyt minulla on kadulta adoptoitu kissa, jo 5-vuotias, ja kissoista parhain. Ja täällä meidän nurkilla ihmiset ruokkivat katukissoja, se on paras tapa pitää niistä huolta. Se on ikäänkuin kahdenválinen sopimus; kissa pitää hiiret ja rotat loitolla ja ihmiset palkitsevat ne ruualla. Ja hyvin toimii.
Vanhatyttö kirjoitti:
”Moni koira on joutunut kadulle siitá yksinkertaisesta syystä, että omistaja ei ole voinut sitä pitää ”Ja nyt keväällä otetaan Suomessa innoisaan mökkikoira, kun halvalla saa. Kesäkoira unohtuu, kun pitää palata lomalta virka-aikaan. Eli seurantaa ja koiranottajien seulontaa ei siis ole. Tärkeintä, että lentorahti kulkee.
kojo kirjoitti:Loppuuko välittäjien vastuu siihen, että koira luovutetaan kenelle suomalaiselle vain?
Ole hyvä ja lue yhdistyksen säännöt koiran adoptoinnista ennenkuin alat arvailemaan.
kojo kirjoitti:Loppuuko välittäjien vastuu siihen, että koira luovutetaan kenelle suomalaiselle vain?
Kysyin tätä samaa kun ilmottauduimme kummeiksi. Ovat kuulemma erittäin tarkkoja siitä uudesta isännästä ja joskus koira on jopa käytä hakemassa pois ensimmäiseltä omistajaltaan Suomessa. Kyselin myös, miksi lentoyhtiö ei haluaisi positiivista julkisuutta ja sponsoroisi koirapaikkoja, tms. Käytännössä lentoyhtiöt eivät pidä tästä toiminnasta ja syitä on yhtä paljon kuin selityksiä, hyviäkin. Toiminta vaikuttaa ladukkaalta, mutta ihmiset tietävät siitä aivan liian vähän.
Onko koko jutussa mitään järkeä? Ei varmaan, jos ei välitä koiristakaan. Miten maailma paranee jos pelastaa yhden kulkukoiran? Tähän tulisi varmaan hyvä vastaus, jos sitä kysyisi koiralta. Ihmisillä on kovin monenlaisia sydämiä. Siitä lähtien kun pikkuveljeni oli koira olen niistä pitänyt.
Kun omat eivät ole mukana kuskaamme aina näitä raakkoja paremman elämän pariin Suomeen. Kiitos niille jotka tätä pyörittävät ja niille jotka sitä rahoittavat.
kojo kirjoitti:Vanhatyttö kirjoitti:
”Moni koira on joutunut kadulle siitá yksinkertaisesta syystä, että omistaja ei ole voinut sitä pitää ”Ja nyt keväällä otetaan Suomessa innoisaan mökkikoira, kun halvalla saa. Kesäkoira unohtuu, kun pitää palata lomalta virka-aikaan. Eli seurantaa ja koiranottajien seulontaa ei siis ole. Tärkeintä, että lentorahti kulkee.
Minusta tämä Espanjan koirat -juttu on váhintäänkin kaksipiippuinen. Kun asiaa ajattelee kriittisesti, touhussa ei ole mitään järkeä; meillä on Suomessa koiratarhat táynnä kodittomia koiria ja kissoja, jotka voisivat saada kodin juuri niistä perheistä, jotka nyt rahtaavat itselleen kulkukoiran Espanjasta. Moni suomalaiset koditon koira joutuuu siis piikille ja espanjalainen pelastuu.
Ehkä noita kesákoiria ei niin kovin paljon ole Suomessa, kesákissoja sen sijaan on tuhansin. Kyllä Suomessakin varmaan suuri syy koiran hylkäämiseen on omistajan rahapula, ei ole varaa kustantaa koiraa, se ei ole halpaa lystiä. Ja moni varmaan ottaa sieván pennun kun halvalla tai ilmaiseksi saa, ajattelematta, mitä kaikkea koiran yllápitäminen maksaa ja kuinka paljon sen hoitaminen ja ulkoiluttaminen vie aikaa. Ja moni ottaa koiran kun lapset sitá kinuavat ja jos perheessá ei sitten kukaan ole oikeasti kiinnostunut koirasta, tulee siitä ongelmayksilö, josta halutaan päästä eroon. Mutta ei raskita viedä piikille, viedään siis koiratarhaan odottamaan adoptiota.
Ehkä paras tapa auttaa espanjalaisia koiria on liittyä eläinsuojeluyhdistykseen. Koiratarhat tarvitsevat ihmisiä, jotka siivoavat häkkejä ja ulkoiluttavat koiria. Ja tietenkin ne tarvitsevat rahalahjoituksia koiralauman yllápitämiseen. Muutaman piskin lennättäminen Suomeen ei ratkaise ongelmaa eikä paranna jäljellejääneiden tilannetta. Sillákin rahalla, joka menee yhden koiran Suomilentoon voisi ostaa ruokaa pitkäksi aikaa kokonaiselle koiralaumalle.
vanhatyttö kirjoitti:Sillákin rahalla, joka menee yhden koiran Suomilentoon voisi ostaa ruokaa pitkäksi aikaa kokonaiselle koiralaumalle.
Lehdessä oli juttu, että koiran pitäminen maksaa keskimäärin 30.000e. Hämmästyin ensin, mutta pienellä laskutoimituksella saattoi helposti havaita arvion ikävän oikeaksi. Ja meillä on kaksi koiraa. 15v keskimääräisellä eliniällä rahaa ehtii palaa pienelläkin koiralla vaikka mihin.
Siispä kun Suomeen on tuotu esim. 50 koiraa ne pyöräyttävät karkeasti arvioiden noin miljoonan liikevaihdon.
vanhatyttö kirjoitti:meillä on Suomessa koiratarhat táynnä kodittomia koiria ja kissoja, jotka voisivat saada kodin juuri niistä perheistä, jotka nyt rahtaavat itselleen kulkukoiran Espanjasta.
Vaan kun eivät ole!
Suomessa ei ole juurikaan kodittomia koiria, varsinkaan pienempikokoisissa roduissa. Oikeastaan ainoat ovat isoja ”töistä” pois joutuneita yksilöitä, joita ei haluta kerrostaloon.
Oletko muuten ajatellut, että joku voi nimenomaan haluta määrätynrotuisen koiran. Vaikkapa Espanjan Galgon, Andalucian Podencon, Ratonero/Bodegueron tai muun mitä suomesta ei helposti saa. Vaikka koira onkin virallisesti sekarotuinen, niin se on monissa tapauksissa hyvin helposti todistettavissa puhdasrotuiseksi, mutta yleensähän se ei löytöeläimen haluajaa haittaa vaikka koira olisi oikeastikin sekarotuinen. Nehän ovat sitäpaitsi kastroituja kaikki, joten vaaraa ”rotuun pääsemisestä siitosyksilöksi” ja näin koiraongelman leviämisestä ei ole toisin kuin kalliin rotukoiran hankkiessa ja siirryttäessä erittäinkin arveluttavaan jalostus- ja näyttelytoimintaan, jossa koiraa muokataan mitä ihmeellisemmän näköiseksi ihmisen ehdoilla ja sitä rahdataan autolla ympäri suomea ja pahimmissa tapauksissa lennellen ympäri maailmaa! Espanjasta pelastettu koira lentää vain kerran!
vanhatyttö kirjoitti:Ehkä paras tapa auttaa espanjalaisia koiria on liittyä eläinsuojeluyhdistykseen. Koiratarhat tarvitsevat ihmisiä, jotka siivoavat häkkejä ja ulkoiluttavat koiria. Ja tietenkin ne tarvitsevat rahalahjoituksia koiralauman yllápitämiseen.
Jep. Hienoa. Vapaasti vain liittymään johonkin, mieluiten suoraan eikä välillisesti tukevaan järjestoön.
Vaikkapa PAD:n jäseneksi. PAD:inkin tavoitteena on ensisijaisesti löytää koiralle koti ja heti toissijaisesti mieluiten espanjalaiselle koiralle espanjasta!vanhatyttö kirjoitti:Sillákin rahalla, joka menee yhden koiran Suomilentoon voisi ostaa ruokaa pitkäksi aikaa kokonaiselle koiralaumalle.
Ei kovin pitkäksi aikaa, ehkä juuri ja juuri päiväksi. 50€ on varmaankin se lentopaikan hinta (ainakin noin). Sillä saa koiratarhalle halpaa lihaa n. 10 kiloa tai halpoja koirannappeja hieman isomman satsin. 200 koiraa vetää tuon huiviinsa melko nopsaan. 🙂
devspain kirjoitti:Vaikka koira onkin virallisesti sekarotuinen, niin se on monissa tapauksissa hyvin helposti todistettavissa puhdasrotuiseksi, mutta yleensähän se ei löytöeläimen haluajaa haittaa vaikka koira olisi oikeastikin sekarotuinen. Nehän ovat sitäpaitsi kastroituja kaikki, joten vaaraa ”rotuun pääsemisestä siitosyksilöksi” ja näin koiraongelman leviämisestä ei ole toisin kuin kalliin rotukoiran hankkiessa ja siirryttäessä erittäinkin arveluttavaan jalostus- ja näyttelytoimintaan, jossa koiraa muokataan mitä ihmeellisemmän näköiseksi ihmisen ehdoilla ja sitä rahdataan autolla ympäri suomea ja pahimmissa tapauksissa lennellen ympäri maailmaa!
Tää menee jo pahasti aiheen ulkopuolelle…
Näissä koirahommissa kaikkein sairaimmat ja kieroutuneimmat ihmiset ovat a) rotumäärittelijät, b) arvostelevat tuomarit ja c) kennelien pitäjät. Jos kilpailuissa koiran terveydestä saisi pisteitä se voittajat eivät pärjäisi ikinä mitenkään. Monet rodut on jo jalostettu tiensä päähän ja lähes kaikki pennut pitäisi lopettaa kehitysvammaisina.
ps, se koira on tervein ja älykkäin, jonka isä ja äiti ovat molemmat sekarotuisia
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.