Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 45 vastaukset, 20 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 15 vuotta, 1 kuukausi sitten
toimesta.
- Artikkelit
Olen funtsinut minäkin ja päätellyt, että saavat näin pelastajat sosiaalista ajankulua sekä itsetytyväisen mielen. Ja suomalaiset puolestaan saavat puheenaiheen arvoisen lemmikin halvemmalla. Espanjasta asti, lutusen.
Haukkuvat muuten meidät pian natseiksi, jos kulkukoirien tuhoamista suositamme.
Nooh, espanjalaisen elämäni kaksi koiraa asuvat nyt Suomessa. Toinen pojan ja toinen kummitytön perheessä. Että se siitä totaalista ratkaisusta – joka olisi kyllä toteutunut (koirien parhaaksi) ellei lähipiirissä olisi ollut oikeita tahtojia.
• Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467Kuulehan 1506 – miksi et itse tule hakemaan koiraasi täältä?
Ihmettelyihin siitä miksi ihmiset adoptoivat koiran ulkomailta on varmasti monia erinäisiä vastauksia,tapauksesta riippuen.Itse halusin antaa kodin jo aikuiselle koiralle ja sitä etsinkin aluksi suomesta.Sattumoisin vain eksyin espanjassa olevien kotia kaipaavien koirien sivuille ja eräs karvaturri vei sydämeni!Joo varmaan osittain hullun touhua,mutta.. 😉
Koiraa en erinäisistä syistä pysty itse espanjasta hakemaan -tällä hetkellä.Mahdollinen ajankohta noutoreissulle olisi vasta talvella.. Ja koiran parhaaksi olisi varmasti päästä mahdollisimman pian ihmisten pariin ja saada hyvää hoitoa&rakastava koti!
Joten edelleen kaipaan apua lennon suhteen…Koirat ovat ihan inhimillisiä olioita niin kuin ihmisetkin ja siten niillä on myös sympatioita ja antipatioita.
”Sattumoisin vain eksyin espanjassa olevien kotia kaipaavien koirien sivuille…”
On siinä siis riskinsä kun kuvallisten sokkotreffien perusteella rakennetaan perhesiteitä. Koira voi olla söötti (varsinkin jos saa katsekontaktin) ja omaa motivaatiota ruokkii ihan varmasti myös ihmismieli, joka kaipaa rakkautta samalla tavoin, kuin sattumoisin nettisivuilta löydetty koira.
Toivon parasta. Ja nimenomaan koiralle, joka joutuu ilmastollisestikin ihan uuteen ympäristöön. Haistelee sitten uuden perheensä samalla kuin perhe päättelee, jotta oliko tämä nyt sitten juuri niin ihana kuin kuvasta saattoi itselleen uskotella (ja unelmoitiin). Toivottavasti ei ainakaan pissi nurkkiin (kuten koirat reviirejään uusissa paikoissa merkitsevät) tai jos tekee, niin ymmärtänette sen. Oppimista on puolin ja toisin.
1506 sanoi itse: ”Joo varmaan osittain hullun touhua, mutta…”
Että mikäs siinä nyt niin hullua on?
Äkkipäätöksessä hankkia koira ulkomailta pelkän kuvan perusteella.Silti toivoisin, että tapaisit koiran ennenkuin otat sen.
Ettet sitten tappaisi hankalaa koiraa (edes henkisesti) myöhemmin.
Mikäli ei silloin löydy ketään lennättämään koiraa takaisin Helsinki-Malaga.Toivottavasti saat pian tarvitsemaasi lentoapua! Eikö järjestö hommaa lentokummia, vai pitääkö sinun se tehdä?
Kannattaa laittaa ilmoitus muihinkin sivustoille; Plazaan, suomi24, koirat.comiin, ja muille matkailupalstoille, eiköhän sieltä joku ystävällinen löydy.
Meillä on tällä hetkellä kolme pientä karvakorvaa, mutta siinä vaiheessa kun joku heistä nukkuu pois, on tarkoitus espanjasta uusi lemmikki hankkia. Yksi tämän hetkisistä koiristamme on ns. hylätty koira, ollut meillä nyt 4 vuotta. Hankkiessani sen en edes ollut nähnyt sitä, mutta kyselin siitä tietysti puhelimitse kovasti. Hienosti on menny ja pikku tyttö (tullessaan 5-vuotias) sopeutui meille varsin mainiosti, ei mitään ongelmia. Onnea sinulle lemmikkihankkeeseesi 🙂Hei miten lentokummiksi pääsee. Pitääkö tehdä joku kirjallinen sopimus eikä nyt lentoasemalle mennä ilman mitää lappua että olet lentokummi. Onko se totta entä ei tarvita rahaa että joudu ostaa itse lentomatka. Nimittäin mun raha kukkaro ei anna myöden olen pieni tuloinen eikä ole pahen miten varaa matukstelle helsinki espanja.
Hei,
tämä ”kulkukoirien” auttaminen on aika monitahoinen asia ja herättää erilaisia mielipiteitä. Näinhän yleensä onkin useimpien asioiden suhteen ja hyvä niin. Ehkä on silti tarpeen jakaa tällä foorumillakin vähän lisää tietoa aiheesta ja itse ongelmasta.
Noin 15 kilometrin päässä Fuengirolasta on yksi alueen kunnallisista koiratarhoista El Paraiso, jossa kodittomia koiria lopetetaan noin kolmekymmentä joka viikko. Koirat tulevat tarhalle rankkurin kerääminä kaduilta tai suoraan kodeista. Sääntö on, että koiraa pidetään tarhalla kymmenen päivää. Jos koiralla on omistaja, annetaan hänelle tuo aika etsiä kadonnut koiransa tarhalta ja hakea se kotiin. Jos koira tulee tarhalle suoraan kodista omistajan tuomana, sen ainoa mahdollisuus selvitä hengissä tarhalta on, että sille löytyy jostain nopeasti uusi koti.
El Paraison lisäksi Aurinkorannikolla on lukuisia muita kunnallisia ja yksityisiä koiratarhoja ja näillä tarhoilla on yhteensä noin 3000 koiraa. Yhteensä kunnallisilla tarhoilla lopetetaan noin 100 koiraa viikossa. Tästä on helppo laskea, että koiria lopetetaan vuodessa enemmän kuin niitä mahtuu kerralla tarhoille. Jos koirien lopettaminen poistaisi ongelman, sitä ei enää pitäisi olla ainakaan nykyisessä laajuudessa. Valitettavasti kodittomia koiria ilmaantuu lisää niin, että niitä joudutaan jatkossakin lopettamaan.
Ongelman syyt ovat syvemmällä ihmisten asenteissa ja tavassa kohdella eläimiä. Eläinten kannalta huonoa käytöstä on monenlaista ja siihen syyllistyvät niin espanjalaiset kuin alueella asuvat ulkomaalaisetkin. On metsästäjiä, jotka hylkäävät tai tappavat koiran, joka ei ole hyvä metsästäjä. Koiria tuodaan tarhoille paljon suoraan kodeista, kun koiran omistaja jostain syystä ei enää voi tai halua enää pitää koiraa itsellään. Asenteista kertoo myös espanjalainen tapa ostaa lahjaksi ’mascoteja’, eli koiranpentuja, joista usein halutaan pian eroon kun ne kasvavat isommiksi.
Yksityisten yhdistysten vapaaehtoisvoimin ylläpitämien koiratarhojen toimintaperiaatteet ovat erilaiset kuin kunnallisilla tarhoilla. Yksityisillä tarhoilla koira lopetetaan vain, jos sen katsotaan olevan ainoa inhimillinen vaihtoehto kyseisen eläimen kohdalla. Lopettamisperuste on yleensä vakava sairaus, jota ei voida hoitaa kuntoon. Yksityiset tarhat pyrkivät löytämään kodittomille koirille uuden, pysyvän kodin, mikäli se vain on mahdollista. Koteja löytyy Espanjasta, mutta kiitos paikallisten ja ulkomaisten yhdistysten myös kauempaa kuten Saksasta, Hollannista, Ruotsista ja Suomesta.
Uusien kotien etsiminen koirille on yksi tapa parantaa koirien tilannetta Espanjassa. Aiemminkin tuli todettua, että se ei ole ainoa tapa eikä se yksin poista ongelmaa. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että yhdistyksemme toiminta edistää asiaa. Paitsi että löydämme yksittäisille koirille uusia, hyviä koteja, lisäämme myös ihmisten tietoisuutta ongelmasta ja tavoista auttaa. Onneksemme myös tiedotusvälineet Suomessa ja Espanjassa ovat olleet kiinnostuneita asiasta ja yhdistyksemme toiminnasta on ollut vuoden aikana jo kymmenkunta haastattelua televisiossa, lehdissä ja radiossa. Positiivinen julkisuus helpottaa vapaaehtoistyön tekemistä.
Koiran adoptointi on sopiva tapa auttaa vain sellaiselle kodille, joka on muutenkin aikeissa ottaa itselleen uuden koiran. Uuden omistajan on oltava valmis ylimääräiseen työhön, jota koiran ’kotiuttaminen’ vaatii. Yhdistyksemme ei anna koiraa jokaiselle kyselijälle, vaan edellytykset ja soveltuvuus pyritään selvittämään tarkasti etukäteen. Usein koiran adoptointi koetaan vaihtoehdoksi koiranpennun ottamiselle Suomesta. Jos koira otetaan lemmikiksi ja perheenjäseneksi on monen mielestä kyseenalaista ottaa Suomessa ’teetetty’ koiranpentu, jos jo valmiiksi kodittomia koiriakin on olemassa. Nykyisessä maailmassa, missä ihmiset matkustavat paljon ja asuvatkin ulkomailla, ei espanjalainen koira ole enää niin ’kaukaa haettu’ vaihtoehto.
On mahdotonta sanoa tarkasti, kuinka paljon toimintamme parantaa koirien tilannetta. Toiminnan jatkamisen kannalta oleellisempaa on kuitenkin uskoa siihen, että pystymme auttamaan edes vähän. Jos me ja muut eläinten ystävät emme tekisi mitään, tilanne olisi varmasti huonompi nyt ja tulevaisuudessa. Laajempi asennemuutos tietysti tarvitaan, ennen kuin ongelman voidaan sanoa merkittävästi vähentyneen, mutta isokin muutos alkaa aina jostain. Jos tehokkaampia tapoja parantaa koirien ja yleensäkin eläinten tilannetta rannikolla joku keksii, varmasti olemme mukana niitä toteuttamassa!
Ystävällisin terveisin,
Miia Marjamäki, Espanjan koirat
Itse adoptoin vuonna 2000 koiruuden Malagasta.
Koko tarinan kertominen veisi ihan liian kauan joten kerron vain keskeisimmät asiat mitkä saattaa kiinnostaa adoptointia harkitsevia..Kyseinen koira oli jo jonkin rouvan itselleen aikoja sitten varaama ja hän odotellut koiraa saapuvaksi jo kuukausia. Sitten ku koira oli vihdoin saapunut niin ei rouva ollutkaan voinut ottaa sitä. Niinpä muutaman mutkan kautta koiran sain minä adoptoitavakseni. Maksoin tuolloin kuluista 950mk.
Neitosen kotiutuminen kesti puolitoista vuotta, alkuun pelkäsi niin ettei uskaltanut edes haistella lenkillä ja vain kotona uskalsi tehdä tarpeensa. Jostain kumman syystä myös pelko miehiä kohtaan oli alkuun niin voimakas että sai avomies lämmitellä sohvaa ensimmäiset viikot..
Muutaman vuoden ajan saatiin nauttia ns. ”normaalista koiraelämästä”, kunnes Chiqi sairastui vaskuliittiin, joka on siis verisuonitulehdus ja kärsi siitä elämänsä viimeiset neljä vuotta.Mutta en missään nimessä kadu että tarjosin hyvän kodin ja 7 vuotisen elämän omassa perheessäni tällaiselle ressulle joka oli elämänsä ensimmäiset 5kk viettänyt koiratilalla. Haastavaa on tietenkin ottaa koira, jonka taustoja ei tiedetä. Mutta itse kyllä sain tuhanteen kertaan sen vaivan takaisin maksettuna kun oli perheenjäsen intoa puhkuen aina ovella vastassa kun tulin kotiin.
Nyt on mennyt jo muutama viikko kun ei sitä perheenjäsentä enää ole ollut ja kyllä tyhjältä tuntuu koti. 🙁
Kannatan moneen kertaan miettimistä ennen kuin tekee päätöksen adoptoida tai muuten hankkia koiran.
Itsellä kotona Andalucian Basura, eli mopon selästä heitetty pentu, arviolta silloin n 8 viikkoa. Kylmästi mopon selästä hylätty pentu suoraan erään pariskunnan puutarhaan..Tai, joku logiikka, valitsivat ruotsalaisen perheen. eli odottivat luultavasti että jää henkiin?
Joka tapauksessa minä törmäsin tuohon pentuun eläinklinikalla. Söpö, kontaktinhakuinen ja itki..
Koira muutti meille.
Eläinlääkäri sanoi ”piskin” olevan aikuisena n 8 kg ja miltei shetlanninlammaskoiran..
Tänään omistan n 13 kg tosi sekaroituisen täystuhon! Mutta kaikkien syötyjen kännyjen, tyynyjen ym ja sterilisoinnin jälkeen on minulla kuitenkin, alkuvaikeuksista huolimatta, ihana kohta 2-vuotias neiti kotona antamassa virtaa 9-v vanhalle rouvalle virtaa ja viemässä lenkkipolulle.rekku kirjoitti:Noin 15 kilometrin päässä Fuengirolasta on yksi alueen kunnallisista koiratarhoista El Paraiso, jossa kodittomia koiria lopetetaan noin kolmekymmentä joka viikko. Koirat tulevat tarhalle rankkurin kerääminä kaduilta tai suoraan kodeista. Sääntö on, että koiraa pidetään tarhalla kymmenen päivää. Jos koiralla on omistaja, annetaan hänelle tuo aika etsiä kadonnut koiransa tarhalta ja hakea se kotiin. Jos koira tulee tarhalle suoraan kodista omistajan tuomana, sen ainoa mahdollisuus selvitä hengissä tarhalta on, että sille löytyy jostain nopeasti uusi koti.
El Paraison lisäksi Aurinkorannikolla on lukuisia muita kunnallisia ja yksityisiä koiratarhoja ja näillä tarhoilla on yhteensä noin 3000 koiraa. Yhteensä kunnallisilla tarhoilla lopetetaan noin 100 koiraa viikossa. Tästä on helppo laskea, että koiria lopetetaan vuodessa enemmän kuin niitä mahtuu kerralla tarhoille. Jos koirien lopettaminen poistaisi ongelman, sitä ei enää pitäisi olla ainakaan nykyisessä laajuudessa. Valitettavasti kodittomia koiria ilmaantuu lisää niin, että niitä joudutaan jatkossakin lopettamaan.
…Koiria tuodaan tarhoille paljon suoraan kodeista, kun koiran omistaja jostain syystä ei enää voi tai halua enää pitää koiraa itsellään. Asenteista kertoo myös espanjalainen tapa ostaa lahjaksi ’mascoteja’, eli koiranpentuja, joista usein halutaan pian eroon kun ne kasvavat isommiksi.
…Yksityisillä tarhoilla koira lopetetaan vain, jos sen katsotaan olevan ainoa inhimillinen vaihtoehto kyseisen eläimen kohdalla. Lopettamisperuste on yleensä vakava sairaus, jota ei voida hoitaa kuntoon. Yksityiset tarhat pyrkivät löytämään kodittomille koirille uuden, pysyvän kodin, mikäli se vain on mahdollista.
Tähän haluaisin kommentoida ennen kuin lähden töihin kunnalliseen tarhaan, että älkää yleistäkö näitä koskemaan kaikkia espanjalaisia kunnallisia koiratarhoja. Eri autonomisilla alueilla on erilaiset lait. Meidän tarhassamme lain mukaan voi lopettaa eläimiä vain ”sanitaarisista ja humaanisista syistä”. Tarhassamme ei todellakaan lopeteta 30 eläintä viikossa, useina viikkoina ei yhtäkään. Joskus sitten on pakko lopettaa monta kissaa kerralla, ne on otettu kiinni kolonioista ja kun on tehtu Fiv ja Fip testi ja ne ovat olleet positiiviset, niin kissat lopetetaan. Jos tulos on negatiivinen, kissa jää leikattavaksi ja palautetaan sitten koloniaan.
Meillä on tarhassa useampi koira, jotka ovat olleet meillä kauemmin kuin vuoden odottamassa kotia. Meidän alueella koirien on oltava tarhalla 20 päivää, ennen kuin niitä voidaan antaa adoptoitavaksi tai lopettaa. Nytkin meillä on yksi saksanpaimenkoira, jolla on leismanioosi (tarttuva tauti), koska sen pitää olla 20 päivää, että mahdollinen omistaja pääsee hakemaan sen. Sirua sillä ei tietenkään ole. Vakavasti loukkaantuneet tai sairaat eläimet tietenkin lopetetaan, ei niiden anneta kärsiä.
Pomon kanssa juuri tuossa toissapäivänä päiviteltiin, että kun nämä koirat, jotka ovat olleet vuosikausia tarhalla, eivät vaan löydä kotia, vaikka ovat kilttejä ja sosiaalisia. Minä heitin puolivitsinä, että mitäs jos otetaan yhteyttä Aurinkorannikolla toimivaan yhdistykseen, joka vie koiria Suomeen, saadaan enemmän adoptoijia. Pomohan innostui asiasta ja laitoin linkin yhdistyksen espanjakieliselle sivulle, jossa puhutaan aika rankasti kunnallisista tarhoista. Saas nähdä, mitä mieltä pomo on luettuaan sen… Lähteeköhän meiltä tulevaisuudessa koiria Suomeen vai ei…
Nyt töihin!
vier kirjoitti:rekku kirjoitti:Noin 15 kilometrin päässä Fuengirolasta on yksi alueen kunnallisista koiratarhoista El Paraiso, jossa kodittomia koiria lopetetaan noin kolmekymmentä joka viikko. Koirat tulevat tarhalle rankkurin kerääminä kaduilta tai suoraan kodeista. Sääntö on, että koiraa pidetään tarhalla kymmenen päivää. Jos koiralla on omistaja, annetaan hänelle tuo aika etsiä kadonnut koiransa tarhalta ja hakea se kotiin. Jos koira tulee tarhalle suoraan kodista omistajan tuomana, sen ainoa mahdollisuus selvitä hengissä tarhalta on, että sille löytyy jostain nopeasti uusi koti.
El Paraison lisäksi Aurinkorannikolla on lukuisia muita kunnallisia ja yksityisiä koiratarhoja ja näillä tarhoilla on yhteensä noin 3000 koiraa. Yhteensä kunnallisilla tarhoilla lopetetaan noin 100 koiraa viikossa.
Tähän haluaisin kommentoida ennen kuin lähden töihin kunnalliseen tarhaan, että älkää yleistäkö näitä koskemaan kaikkia espanjalaisia kunnallisia koiratarhoja. Eri autonomisilla alueilla on erilaiset lait. Meidän tarhassamme lain mukaan voi lopettaa eläimiä vain ”sanitaarisista ja humaanisista syistä”…
Meillä on tarhassa useampi koira, jotka ovat olleet meillä kauemmin kuin vuoden odottamassa kotia. Meidän alueella koirien on oltava tarhalla 20 päivää, ennen kuin niitä voidaan antaa adoptoitavaksi tai lopettaa. Nytkin meillä on yksi saksanpaimenkoira, jolla on leismanioosi (tarttuva tauti), koska sen pitää olla 20 päivää, että mahdollinen omistaja pääsee hakemaan sen….
[/quote]
Kiitos sinulle Vier tarkennuksesta koskien kunnallisia ja yksityisiä tarhoja!
Tuota Miian kirjoitusta ei tosiaan saa liikaa yleistää, mutta nuo faktat koskien El Paraisoa ja lopetettujen koirien määrää alueella pitävät kyllä paikkansa. Olen ne itsekin tarkistanut useammasta lähteestä.
Haluan vielä, varmuuden vuoksi, tarkentaa että tuo mainittu leishmanioosi ei tartu sairastuneesta koirasta toiseen koiraan tai koirasta ihmiseen, kuten joskus väärin ymmärretään. Leismanioosi voi tarttua vain ja ainoastaan hietasääskestä koiraan, tiettyjen olosuhteiden vallitessa, jolloin koira on taudin kantaja, mutta ei koskaan tartuttaja. Paikallisen eläinlääkärin Susanne Kamun artikkeli aiheesta löytyy täältä: Susanne Kamun artikkeli. Jos tauti havaitaan aikaisessa vaiheessa ja koira saa siihen lääkitystä, Leishmania ei onneksi koiran tulevaan elämään juuri vaikuta.
Tämän ketjun aiemmissa kirjoituksissa oltiin hiukan huolissaan kodittomiin koiriin liittyvästä tautivaarasta. Tämä on luonnollista tietysti, mutta itse ajattelen asian niin, että jos jotain vakavia ihmisiin tarttuvia tauteja näissä kodittomissa koirissa olisi, olisivat ne varmasti tarttuneet jo esim. koiratarhojen työntekijöihin ja yleensäkin Espanjassa asuviin ihmisiin. Olen myös varma, että maahantuontisäännöksillä estettäisiin tautien leviäminen muihin maihin.
Terveisin,
Pasi, Espanjan koirat -yhdistyksestä myöskin
rekku kirjoitti:Haluan vielä, varmuuden vuoksi, tarkentaa että tuo mainittu leishmanioosi ei tartu sairastuneesta koirasta toiseen koiraan tai koirasta ihmiseen, kuten joskus väärin ymmärretään. Leismanioosi voi tarttua vain ja ainoastaan hietasääskestä koiraan, tiettyjen olosuhteiden vallitessa, jolloin koira on taudin kantaja, mutta ei koskaan tartuttaja.
Näinhän se on, mutta tarkkana pitää olla, sillä tiloissa, joissa on paljon eläimiä, on aina myös paljon kaikennäköistä ökkimönkijää, eikä liian varovainen voi olla. Jos on hyvä sääskivuosi, niin sääsket pistävät vuoronperään kaikkia koiria ja siitä se lähtee… Kaikille meiltä lähteville koirille tehdään leismanioositesti.
rekku kirjoitti:Tämän ketjun aiemmissa kirjoituksissa oltiin hiukan huolissaan kodittomiin koiriin liittyvästä tautivaarasta. Tämä on luonnollista tietysti, mutta itse ajattelen asian niin, että jos jotain vakavia ihmisiin tarttuvia tauteja näissä kodittomissa koirissa olisi, olisivat ne varmasti tarttuneet jo esim. koiratarhojen työntekijöihin ja yleensäkin Espanjassa asuviin ihmisiin. Olen myös varma, että maahantuontisäännöksillä estettäisiin tautien leviäminen muihin maihin.
Terveisin,
Pasi, Espanjan koirat -yhdistyksestä myöskin
En tosiaan tiedä muista tarhoista, joten en yritä edes arvailla, mutta meillä käy eläinlääkäri kolme kertaa viikossa ja pomo on itsekin eläinlääkäri. Samaa mieltä olen, että jos koirat kuhisisivat tauteja, niin olisin jo minäkin tippa suonessa sairaalasängyssä, ollut jo pitemmä aikaa ja useamman kerran. Edes ripulia en ole tarhalta saanut, sairaslomat olen pitänyt koiran pureman ja ruokamyrkytyksen (hieno ravintola) takia…
Korostan vielä, että meiltä lähtevät koirat on rokotettu, sirutettu, eläinlääkärin tarkistamia ja niille on tehty leismanioosikoe. Jos niitä joskus lähtee ulkomaille, niin sekin tullaan tekemään sääntöjen mukaan.
Arrugados -Lentokummi on näillä näkymin järjestynyt!Täytyy nyt vain toivoa että koneessa olisi tilaa myös minun koiruudelleni,sillä kyseinen henkilö tuo toisenkin koiran suomeen!Lento selviää ensi viikolla..
Tällä espanjalaisjärjestöllä ei tosiaan ole suomalaista yhteistyökumppania,joten lennot pitää itse sumplia.Toki auttavat järjestelyissä!
Pahimpaan on varauduttu sopeutumisen suhteen.Ei auta kuin katsoa miten asiat sujuu!Luottamusta kuitenkin on riittämiin samoin aikaa ja pitkää pinnaa.. Katsotaan mihin näillä eväillä päädytään!
Mukavaa syksyä kaikille-kun kesä ei ainakaan täällä suomessa ole edes alkanut! 😉Sain hauvani suomeen vihdoin 3.9 ja nyt on oltu onnellisia koiran omistajia reilut 3kk. Kotiutuminen sujui todella hyvin ja koiruus on ollut sisäsiisti ekasta yöstä lähtien!! Uudet asiat toki ovat olleet jänniä,mutta utelias ja rohkea luonne ovat auttaneet tutustumisessa. Kaikki ihmiset ovat ihania samoin toiset koirat joiden kanssa pitäs päästä leikkimään heti! Yksin olo on aiheuttanut vähän itkemistä perään,mutta rauhassa totutellen alkaa jo sujua!En erityisesti suosittele koiran adoptointia,sillä se ei todellakaan ole helpoin tie lemmikin hankkimisessa eikä todellakaan sovi kaikille! Mutta mikäli sinulla on kokemusta koirista ja oikeasti aikaa olla koiran kanssa kunnes se on kotiutunut niin toivotan onnea!! 😉 Hyvää joulua kaikille-toivotaan että saataisiin valkea joulu tänne suomeen!!
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.