Lennätkö Malagasta Suomeen, voit samalla helposti auttaa kodittomia koiria!

Kiva, että löytyy ihmisiä, ketkä viitsivät auttaa näin tärkeässä asiassa. Monet tekevät hienoa työtä asian parissa. 🙂

Kuitenkin henkilökohtainen mielipiteeni on myös, että vaikka nämä koirat tarvitsevat apua ja kyydittäjää, kannattaa katsoa myös mitalin toiselle puolelle. Ihmiset, jotka matkustavat omien lemmikkiensä kanssa jäävät ilman lentolippuja, joka paikassa myydään ”eioota”. Toki tämä on jokaisen ”oma ongelma” jos näin voidaan sanoa, heh.. Mutta näin ajatuksena. 🙂

Itse en tiedä koirista tai niiden taudeista juuri mitään, mutta olin yhtenä päivänä tilaisuudessa, jossa otettiin voimakkaasti kantaa puolesta ja vastaan kulkukoirien kuljettamiseen maasta toiseen. Vastustajat kertoivat, että täkäläisillä kulkukoirilla on runsaasti loisia ruoansulatuselimistössään, osa niistä tarttuvia. Myös kuolemaanjohtavasta sydänmadosta puhuttiin.
Ovatko Suomeen vietävät koirat käyneet lävitse perusteellisen terveystarkastuksen ennen matkaa ja onko niillä rokotukset + karanteenit kunnossa, etteivät ainakaan matkan aikana tartuta muita?
Hauska ajatushan tuo muuten on, kunhan koirilla on varmasti terveen paperit.

Ajattelinpa kertoa miten helppoa oli olla lentokummina hylätyille koirille.
Varasin lentolipun Suomeen jo huhtikuun alussa, lähtö kuitenkin vasta toukokuun lopussa.
Soitin samantien paikan varmistuttua eläinsuojeluun ilmoittaen halustani toimia lentokummina. Näin he saivat hyvin aikaa varata paikat mahdollisille koirille ja hoitaa muut järjestelyt.
Sittenpä ei kuulunutkaan mitään ennen lähtöä edeltävää aamua. Eläinsuojasta soitettiin että mukaani tulisi 2-4 koiraa.
Apua, oli ensimmäinen ajatus kuultuani määrän!
Mutta ei hätiä mitiä. Kun tulin kentälle, oli siellä jo Sonja eläinsuojelusta paikalla yhden koirahäkin kanssa. Jäin jonottamaan lähtöselvitykseen, kun Sonja lähti autolta hakemaan toista häkkiä. Palattuaan Sonja ”lainasi” lippuani ja kävi maksamassa koirien kuljetuksen. En valitettavasti nähnyt mihin, koska jäin laukkujonoon koirien kanssa.
Sitten odottelimme vuoroamme ja saimme koirille lentoliput samalla kun jätin oman matkalaukkuni ruumakuljetukseen. Sonja luovutti minulle koirien paperit tiskillä rokotus/terveystodistuksineen ja yhteystietoineen Suomen päässä.
Lähdin mukaan viemään koiria lemmikeille tarkoitetulle hihnalle. Ei tarvitse mennä, mutta kun aikaa oli ja laukkukin jo matkalla koneeseen…
Hihnan luona Sonja nosti koirat ulos, häkit läpivalaistiin, koirat takaisin sisään ja niiden matka alkoi. Kävelin takaisin lähtöselvitykseen ja sain oman lippuni(tarvitsematta enää jonottaa). Tämä siksi, että näin varmistetaan lähtöselvityksessä, että koirat ovat päässeet jo matkaan.
Siinä kaikki Malagan päässä.
Olin saanut ohjeeksi, että Vantaalla menisin heti tuloaulainfoon kertomaan, että mukanani on koiria. Senkin saa tehdä jonottamatta. Tosin yöaikaan ei mitään jonoa ollutkaan. Minulle ilmoitettiin, että menisi noin 15 minuuttia, ennenkuin koirat tulevat. Näin ehdin hyvin saada oman matkalaukkuni hihnalta. Sitten aulainfon vierestä aukeni ovi ja koirat työnnettiin häkkeineen tuloaulaan. Virkailija auttoi ne vielä kuljetuskärryillekkin. Ainoa mitä minun tarvitsi tehdä, oli lykkiä kärryt 20 metriä vastaanottoaulan puolelle. Siellä olikin jo vastassa Suomen eläinsuojelun edustaja ja kaikkien 4 koiran uudet omistajat.
Oli ilo nähdä se odotus vastaanottajien silmissä, kun toin koirat siihen. Vaikka kello kävi viittä aamulla, oli ilmassa juhlan tuntua. Eläinsuojelija kertoi, että he kaikki siirtyvät rauhallisempaan paikkaan kentällä ja sen jälkeen 1 koira kerrallaan lähtee omistajansa matkaan. Tällä rauhoitettiin tilannetta koirille, jotka kovan elämänsä lisäksi kokeneet juuri ensimmäisen lentomatkansa.
Tuli tosi hyvä mieli, kun näin miten kaivattuja nämä koirat olivat. 4 koiraa pääsi ”lentolippuni lainaamisella” uusiin koteihin!
Sen lisäksi että nämä uudet omistajat ovat ottaneet koiransa eläinsuojelun kautta (mikä jo kertoo paljon), pidetään heihin yhteyttä, jolla varmistetaan koirien hyvinvointi jatkossakin. Hienoa!
Aion tarjoutua lentokummiksi aina kun mahdollista, niin helppoa se oli.

Arvaa muistanko enää nimiä, vaikka lentokoneessa niitä opiskelin? Mutta ainakin yksi oli vain ”pikkuinen”, siis nimetön?
Näitkö koiran, minkä näköinen?

Hieno homma, aletaan värvään lisää lentokummeja!

Toin sinne 2 pientä, toinen vitivalkoinen länsiylämaanterrieri ja toinen sileäkarvainen, tiikeriraitainen kaunotar, rotua andalucian basura, eli roskiskoira.
2 muuta oli sitten keskikokoisia, yksi kullanruskea ja toinen mustavalkoinen..