Lapsille espanjalaisia kavereita.

Taas työasioitten takia kummittelee tuo Espanjaan muutto ja kun on noita lapsia siunaantunut myös kouluikäisiä, niin tarkoitus olisi pistää lapset espanjalaiseen kouluun ei kansainväliseen kouluun, ja, niin nopeasti, kuin mahdollista, mutta ensi alkuun opettaa kotona omalla äidinkielellä sen takia etteivät jäisi jälkeen koulunkäynnissä ja saada lukukausi todistus kotimaan koulusta. Ja ehkä puolen vuoden tai vuoden jälkeen espanjalaiseen kouluun. Yksi lapsistamme kävi yhden lukukauden kotikoulua, koska asuimme seudulla jossa hänellä ei ollut mahdollisuutta  käydä tavallista koulua ja se onnistui erittäin hyvin. Pidimme yhteyttä kouluun internetin kautta alkuun kerran viikossa ja lopuksi ehkä joka toinen viikko. Yhteydenpito oli etupäässä sitä, että koulukaverit kyselivät kuulumisia ja toisinpäin Skype´n  välityksellä. Palattuamme kotikonnuille oli tyttäremme tehnyt koulutehtäviä paljon enemmän, kuin kotona olleet koulukaverinsa ja oli huomattavasti edellä niitä muita. Se mikä minua kiinnostaa on, että kunnon integroitumisen ja hyvän espanjan kielen nopean oppimisen takia olisi hyvä, jos lapset olisivat, niin paljon, kuin mahdollista yhdessä espanjalaisten lasten kanssa. Siis ei niinkään muiden ulkomaalaisten vaan nimenomaan espanjalaisten kanssa.  Lapsemme ovat tottuneet niin rotu- kuin kulttuurieroihin ja varmasti myös itse löytävät kavereita. Mutta kuitenkin kysyisin, että onko hyviä ehdotuksia ja ehkä myös kokemuksia? Kerhoja jne. ? Partio ? Äiti on katolilainen, joten saattaa olla, että katolilainen kirkkokin järjestää jotain lapsi- nuorisotoimintaa. Taikka ehkä kadulle leikkimään niin kuin aikoinaan, kun itse olin lapsi.