Kuinka rakkaus alkoi?

Esillä 11 viestiä, 76 - 86 (kaikkiaan 86)
  • Julkaisija
    Viestit
  • LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä jennifer85
    jennifer85 Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 10.06.2008
    Kirjoituksia: 2
    Vastauksia: 22

    No niin nyt sitten alkaa runosuoni virrata eli ne jotka ei halua lukea lässyn lässyn juttua nii kannattaa jättää tämä väliin 😀

    Päätin nyt sitten aloittaa tämän aiheen, vaikka otsikko aiheelle hiukan korni saattaa joidenkin mielestä ollakkin.

    Tapasin oman ensirakkauteni kauan sitten laivalla, olin tuolloin 15 ja hän oli juuri täyttämässä 18. Se ei sitten jäänytkään ihan siihen matkaan niin kuin luulin, vaan kuukausi siinä tavattin aika tiiviisti, ja virallisesti alettiin seurustella n kk tapaamisen jälkeen.. kaiken kaikkiaan oltiin yhdessä noin vuoden verran. Tiedän että aikana se ei ole siis kauan, mutta hänen kanssaan tuntui siltä kuin olisimme tunteneet aina, aika kului kuin siivillä, riitoja ei pahemmin meillä ollut, ja mies kohteli minua paremmin kuin hyvin..

    sitten tulikin aika mikä pisti hieman kapuloita rattaisiin, hän ehdotti että olisimme menneet kihloihin ja muuttaneet toiselle paikkakunnalle (missä hän olisi käynyt opiskelunsa samalla loppuun) siinä vaiheessa minuun iski jonkin sortin pakokauhun tunne, vaikka hän ei todellakaan ollut kahlitsevaa tyyppiä, niin minulle vaan iski tunne että minut kahlitaan. (toki olinhan tuolloin todella nuori vielä) aloin sitten vähentää meidän tapaamisiamme melko minimiin, yritin kai katsoa mitä siitä seuraisi.. no ongelmiahan siitä tuli ja lopuksi ihan itse sotkin kaiken.

    meni paljon aikaa ja kerroin hänelle odottavani lasta (en siis hänen.) Hän otti sen asian melko rankasti, ei siksi että odotin lasta, vaan siksi että hän toivoi sen olevan hänen omansa. Oltiin tuolloin jo erottu, mutta ystäviä oltiin edelleen. Hänen puhelimessaan oli nimeni kohdalla sana ”kohtalo” vielä pitkään eromme jälkeen. Kun olin viimeisilläni raskaana hän soitti minulle ja puhuimme pitkiä puheluja, hän sanoi että olisi ostanut meille talon jne.. mutta jokin ihme sai aikaan sen että käskin (siis oikeasti käskin) hänen jatkaa omaa elämäänsä…

    Nyt on kulunut aikaa hänen näkemisestään n 6-7 vuotta.. ollaan oltu yhteyksissä enemmän ja vähemmän aina silloin tällöin, mutta kummankin elämäntilanteet ovat aina hankaloittaneet asiaa melkoisesti. Nyt hän asuu toisella paikkakunnalla naisensa kanssa ja heillä on oma talo siellä.
    Oudointa tässä on kai se että kummankin ystävät on sanoneet että palaisimme vielä yhteen.. kaipa he sitten vaistoaa omalla tavallaan sen että kumpikin on vielä ”toisessa kiinni”

    Vaikka ei olla aikoihin nähty niin toki tiedän miltä hän näyttää ja päin vastoin. Tuntuu kuin ei oltaisi päivääkään oltu eri paikkakunnilla tai ylipäätään erossa (mikä on mielestäni aika hassua.) Onneksi ollaa n ystävinä kuitenkin pysytty kaikki nämä vuodet, vaikka paljon kaikenlaista on tapahtunut.
    Meillä on kai aina ollut huono ajoitus sille että jotain voisi vielä tapahtua välillämme, siis puolin ja toisin on tuon ajoituksen kanssa ollut kyllä parantamisen varaa.. Mutta minkäs teet.

    Viimeksi juhannuksena hän soitti minulle melko pitkän puhelun.. sen aikana hän tilitti minulle asioistaan, joista olin jo tietoinen osittain yhteisen ystäväpiirinkin kautta. Hän sitten myönsi että heillä menee huonosti naisensa kanssa, ja on ilmeisesti mennyt jo pitkään. Mutta mikäli hän yhtään ei ole muuttunut, niin on kaiketi edelleen liian kiltti loukatakseen toista, ja sanomalla asia suoraan niin kuin se on.

    Kun kerran juhannuksena on tapana, oli hänkin ottanut muutaman sauna oluen.. ja lähetti puhelumme jälkeen minulle tekstiviestin joka meni jotenkin näin: ”hassua jotenkin, mutta kun olen viime aikoina miettinyt mitä elämältäni haluan, niin olen tajunnut että haluan sinut, ja olet ollut paljon mielessä” viestin luettuani vedin syvän henkäyksen… en oikein tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella…
    sydän hakkasi tuhatta ja sataa, ja järki taas sanoi että: ääh se mies on varattu (minulla periaatteena ollut aina että varattuihin ei kajota) enpä tuohon osannut oikeen sanoa muuta kuin että melko sanattomaksi menin. Kysyin vielä että muistatko vielä aamulla mitä olet sanonut (tiesin kyllä vastauksen, hän muistaa aina kaiken sanomansa, oli sitten juonut tai ei)

    tuli sitten vastaus ”muistan sut nyt ja aina ja varsinkin huomenna”

    ja jälleen menin sanattomaksi.. No asiaa ei helpoita se että hän aina laittaa viestiä kun täällä päin liikuskelee, viimeksi juuri viikonloppuna, ja olisi halunnut tavata. Luojan kiitos olin töissä, olisi varmaan jalat mennyt alta, tai olisin kävellyt päin lyhtypylvästä taikka jotain muuta yhtä noloa.

    Nyt sitten päätin etten asiaa sen koommin mieti, jos jotain tapahtuu, niin se sitten tapahtuu. Mutta itse en sotke heidän kuvioitaan tippaakaan. niin kuin se sanontakin menee ”what goes around, comes around” pitää vielä hyvin kutinsa…

    siinä mielessä elämä on kyllä joskus melko jännää, ettei koskaan tiedä mitä nurkan takana odottaa, vaikka ei siellä aina olekkaan niitä mukavimpia asioita.

    pahoittelen jos joku nukahti kesken tekstini, ja toivottavasti nyt sai ainakin jonkin verran selvää tarkoitusperästäni 😉 vähäisten yöunien vuoksi ei voi kirjoitusvirheiltäkään aina välttyä 😀

    mutta laittakaapa tarinoita tulemaan, jos on vaan kerrottavina…

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Matkamies
    Matkamies Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 15.06.2007
    Kirjoituksia: 5
    Vastauksia: 220

    Harvoin kirjoitan näin syvällistä ja nyt sitten taas! Itse tapasin nykyisen rakkauteni puhelimessa, siitä ei tietenkään seurannut vielä muuta kuin treffit Foorumin kahvilassa Hesassa.
    Siitähän se kaikki alkoi. Kiivaassa seurustelussa meni joku vuosi, pari, niin saatiin virallisempikin vaihe aikaiseksi. Vietimme sen ihan kaksin. Kukaan sukulaisista ei tiennyt asiasta. Juhlaillallinen (alkuillan) oli Ateneumin Grillikiskasta ostettu porilainen. Kun siitä selvisimme Itämeren alukselle, niin siellä se juhla alkoi mukavasti keinutellen ja silloinkin aivan kahdestaan. No ei tietenkään
    laiva yksityiskäytössämme ollut, tätä asiaa juhlimme kaksin.
    Monien elämänvaiheiden jälkeen saamme innoitusta yhteisistä ulkomaanmatkoista enimmäkseen Espanjan kohteista, mutta myös muualla välimeren kohteissa. Tavoitteenamme on ainakin kaksi reissua vuodessa tehdä. Se antaa energiaa puskea täällä Suomessa näitä arkisia rutiineja, joskin osaamme kyllä kotonurkissakin viettää ”laatuaikaa”.

    Näin lyhyeen pätkään tiivistin 20 vuotta, mutta jos olisin kaikki kirjoittanut, ette olisi kuitenkaan uskoneet!

    Emme voi välttyä ”tapaamiselta”!

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Matkamies
    Matkamies Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 15.06.2007
    Kirjoituksia: 5
    Vastauksia: 220

    Niin ja sanalaskukin sanoo: -”Rakkaus on ihana asia – se repii vaatteetkin päältä!

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Hannele
    Hannele Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 24.02.2008
    Kirjoituksia: 3
    Vastauksia: 7

    Voi sentään kun oli ihania kertomuksia ja vielä se, että kun ne ovat totta. Minulla on kokemusta vain kotimaan ”rakkauksista” mutta lomalle lähdössä Espanjaan (ei miehen etsinnässä:) mutta mutta kyllä se rakkauden kaipuu näin vanhemmassakin tuntuu pysyvän kiinni kun täi tervassa. Kaikille Teille roppakaupalla onnea elämään ja hyviä antoisia hetkiä toistenne kanssa.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Elämästä utelias
    Elämästä utelias Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 20.07.2007
    Kirjoituksia: 44
    Vastauksia: 1076

    Onnea elämään ja mukavia hetkiä Espanjassa.

    Tuo ”miehen etsiminen Espanjassa”, arvaa vaan kuinka moni sitä minultakin on kysynyt sitä että ”miestäkö sieltä lähdet etsimään” ?

    Vaan mistäpä sitä koskaan tietää missä se vastaan tulee. Ja joku viisas on sanonut että ei se mies tule kotoa hakemaan. Vaan onpa niinkin käynyt minulle. 😉

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Ángel
    Ángel Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 16.09.2008
    Kirjoituksia: 2
    Vastauksia: 16

    Jos kukaan ei suutu haluan kirjoittaa miten yritin ”iskeä” minun vaimon.
    Olin työssä vartijana.
    Vasta luopunut unelmasta pelata jalkapalloa.

    Olin nähnyt vaalean naisen jo muutama vuosi ennen ja tiesin hän on Suomalainen.
    Minä olin ihastunut, ihana eloisa nainen joka hymyilee paljon.
    Hän ei minut huomannut.
    Hän oli kiinnostua jalkapallosta.

    Minä kohtasin hänet ja sanoin:
    ”HYVÄ SUOMI, SISU ja FINLANDIA VODKA!”
    Voi ei!
    Minä olin moukka annoin ”leiman” suomalaisesta.

    Hyvä että en minä saanut ”kuonoon” (tai vaihtoehto ”turpaan”) ilman mahdollista puolustautua.
    Minun yritykseni tuntui eroavan mahdolisesta onnistua lopullisesti.
    Minä häpesin!l

    Sitten meni muutama vuosia ja vihdoin hän huoli minut.
    Nyt olen maailman onnellisin mies!

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Hiirutar
    Hiirutar Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 06.04.2008
    Kirjoituksia: 3
    Vastauksia: 20

    Aivan ihania tarinoita tässä viestiketjussa. Kyyneleet silmissä luin ja aikaakin vierähti kaikkiaan kai toista tuntia. (työaikaa…) Mutta kun ei voinut jättää kesken.

    Nuo tarinat antavat meille muillekin toivoa että omat haaveet ja unelmat voivat toteutua.
    Lämmin kiitos kaikille kirjoittajille. Tämä päivä on pelastettu. 😉

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Raya
    Raya Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 30.12.2006
    Kirjoituksia: 24
    Vastauksia: 1011
    Ángel kirjoitti:

    Minä kohtasin hänet ja sanoin:
    ”HYVÄ SUOMI, SISU ja FINLANDIA VODKA!”

    Tuo on kyllä kaikkien maailman iskurepliikkien iskä ja äippä!

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Ángel
    Ángel Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 16.09.2008
    Kirjoituksia: 2
    Vastauksia: 16
    Raya kirjoitti:

    Tuo on kyllä kaikkien maailman iskurepliikkien iskä ja äippä!

    Ei sillä kaikkea onnistu pilaan.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä HopeInHeart
    HopeInHeart Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 02.12.2008
    Kirjoituksia: 0
    Vastauksia: 4

    Oi ei… minäkin täällä liikutun :’). Kaunista, ja ihanaa kun ihmiset uskaltavat avautua täällä niinkin herkästä aiheesta.
    Ja Raya:lle etenkin extra kiitos, luin tekstisi ja jotenkin näin kamalasti itseäni sinun kirjoituksissasi, siis niin kuin luonteessa. Itse olen kanssa aika sensitiivi tunnelmoija ja ikuinen haaveilija, ja on ihanaa miten muiden kirjoitukset loivat uskoa minuun..

    Eksyin tänne palstalle melkein sattumalta, googlauksen seurauksena, ja ehkäpä minäkin jonain päivän kirjoitan tänne tarinani… vielä en uskalla.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Raya
    Raya Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 30.12.2006
    Kirjoituksia: 24
    Vastauksia: 1011
    HopeInHeart kirjoitti:

    Eksyin tänne palstalle melkein sattumalta, googlauksen seurauksena, ja ehkäpä minäkin jonain päivän kirjoitan tänne tarinani… vielä en uskalla.

    Hei!
    Kiva kun eksyit toivottavasti vierailet useinkin!
    Mukavaa jos joku löytää kirjoituksesta edes jotain mikä koskettaa.
    Ja uusia romanttisia tarinoita odottelemme täällä innokkaasti luettavaksi.

    Minun tarinani romanttinen osuus alkaa pikkuhiljaa muuttua odotetuksi elämäksi, tosin lumous ei koskaan haidu…en ole niinkään arkityyppiä.

Esillä 11 viestiä, 76 - 86 (kaikkiaan 86)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.