Kuinka rakkaus alkoi?

Mitäs jos aloittaisit heti korjausliikkeen ja vaihtaisit aistia – ota ne kaikki muut käyttöön. Huonokuuloisena mutta onnellisena mulla on varaa opastaa. Että esimerkiksi tälleen:

Älä jää kuuntelemaan, josko joku sattuisi tykkäämään. Liiku sellaisilla vesillä missä on helppo katsella ympärilleen, haistella, nähdä ja puhua. Sitten menet rohkeasti kohti, kosketat olkapäätä ja sanot, että hän on mielenkiintoinen ihminen (siitä kaikki tytöt tykkää ja ovat samaa mieltä). Kerrot että haluaisit jutella – kysyen milloin ja missä sopisi? Johdata tapaaminen jonnekin, missä myös syötte (makuaisti) ja sitten … joko romanssi tai goodbye.

Eivät ne kuule tule sua kysymään. Ja jos olet omat nurkat jo kolunnut niin laajenna reviiriä.

Tänään, kello 16.00, tulee 38 vuotta 🙂 täyteen siitä, kun kävelimme
Helsingissä Johanneksen kirkon piiitkäää käytävää papin eteen.

Aikoinaan luulin, etten ketään löydäkkään kanssani elämään.
Ei sitten, aattelin. 8)

No, sitten elämääni tanssi tämä ”pätkä”. 😉
Ja näin kauan sitä on yhdessä taaplattu.

Sitä kyllä jaksetaan usein molemmatkin ihmetellä
– kuinka aika on kulunut… ja tässä sitä nyt ollaan –

Kaksi vanhaa kääkkää… Ja mukana on mahrottoman
Ihana ja Pirteä ja Kaunis ja Eloisa ja Hauska Kissimirri. 🙂

Onnitteluhalaukset täältäkin Suoratukalle ja miehelleen! 🙂

Sylin täydeltä onnitteluja minultakin teille molemmille! Todella mahtava suoritus, toinen mokoma vielä, vai mitä?

Pitäskö minullakin kertoa oma tarinani vaikka onkin aikaa että täällä on kukaan kirjoitellut 🙂

Elikkäs maaliskuun alussa tulee vuosi täyteen minulla ja miehelläni, joka on 22-vuotias insinööriksi valmistunut rokkipoika Murciasta 🙂 Itse olen 21-vuotias rokkityttö Oulusta vaikka syntyny oon vielä vähän pohjosempana. No rokkitytöksi minua ei vaaleitten hiusteni ja muun perusteella tuntis mutta se ei ole se pointti :).

Tapasimme Itävallassa ja sanottakoon että tais olla ihastusta ensisilmäyksellä. Miguel oli ollu erasmus-vaihdossa siellä jo syksystä asti ja minä saavuin sinne helmikuussa. Heti toisena päivänä kirjaimellisesti törmäsin häneen kun hän astui asunnostaan ulos ja minä olin menossa omaan kämppääni. En tuntenut yhtään ketään siellä ja olin kirjaimellisesti aika eksyksissä ja Miguel oli tuumannu kämppikselleen että tuo blondi tyttö on ihan varmasti suomalainen vaihtari sillä olin kuulemma näyttäny aika eksyneeltä siellä suuressa marketissa ku yritin ostella ruokaa. Seuraavalla viikolla sain selville kouluun tutustumispäivänä että tämä tyyppi johon törmäsin olikin vaihtari eikä mikään itävaltalainen. Aika hassua että ees kuvittelin Migueliä ees itävaltalaiseksi sillä hän on niin tumma :). No muutamissa bileissä (joita oli monta kertaa viikossa) sitten juttelimme ja mä olin ihan järkyttyny sillä huomasin tosissaan ihastuneeni tähän pitkätukkaiseen espanjalaiseen ja kauhiaa asiasta teki se että minulla oli poikaystävä Suomessa. No suomalainen poikaystäväni oli täysi kusipää (anteeksi karkea kielenkäyttöni) joka halus muokata minua koko ajan mieleisekseen ja yritti tossuttaa minua tosissaa ja siitähän yhteentörmäyksiä tulikin paljon sillä olen erittäin vahva luonne eikä minua tuosta vaan mennä muuttamaan. Ääliöitä on monenlaisia.

Miguel kirjoitti minulle sähköpostia eräs päivä kun pyysin häneltä kuvia eräistä bileistä ja antoi samalla messenger osoitteensa. No juttelimme monta tuntia päivässä mikä oli kyllä aika typerää sillä asuimme muutaman asunnon päässä toisistamme. No sitten uskallauduin käymään teellä eräänä päivänä ja seuraavana kattomassa leffan jne.. Vietimme aika paljon aikaa yhdessä ja sitten eräissä bileissä hän uskaltautui suutelemaan minua. Menin ihan paniikkiin sillä en ollu vielä jättänyt poikaystävääni vaikka tunteita häntä kohtaan ei enää ollut. Kerroin Miguelille että minulla on poikaystävä mutta hätävalheena sanoin että olemme tauolla ( 😀 ) ja annoin asioiden tapahtua. Seuraavana päivänä pyysin sitten sen tauon ja podin huonoa omaatuntoa vaikka mitään muuta sen suutelun lisäksi ei ollut tapahtunut mutta asiaa helpotti että exäni oli täysi kusipää. Meidän yhteentörmäämisestä suutelointiin kului vaan kaksi viikkoa joten aika nopeaa toimintaa meillä oli 🙂

Olimme kuin paita ja peppu heti suuteloinnin jälkeen ja melkein muutin hänen kämppäänsä ja jaoimme sen hurjan 90cm sängyn :). Omassa kämpässä kävin vain kääntymässä vaihtamassa vaatteita ja pyykkäämässä. Taukoni sen idiootin kanssa muuttui eroksi ja tunteemme Miguelin kanssa syvenivät, vaikka olin sanonut jutun alussa että en halua rakastua sillä se olisi julmaa. Parin kuukauden jälkeen Miguel sanoi rakastavansa minua ja tiesin että rakastin myös häntä joten sanoin sen. Pikarakkautta siis 🙂

Kolme kuukautta nautimme yhteensä toisistamme Itävallassa ollessamme ja sitten Miguelin piti lähteä takaisin Espanjaan koska hänen loppputyönsä oli valmis. Hänellä oli tarkoitus lähteä jo huhtikuun alussa mutta jostain kumman syystä hän viipyi toukokuun loppuun asti :). Eromme oli sydäntä raastava vaikka sovimme että pysymme yhdessä ja yritämme nähdä mahdollisimman pian.

Vietin vielä kuukauden Itävallassa ja sitten kun koulu loppui matkustin takaisin Suomeen. Kotia oli jo ikävä mutta vielä isompi ikävä oli Migueliä. Itävallassa ollessani kuitenki varasin jo lentoliput Madridiin josta matkustin Murciaan, joten olimme yhteensä 3kk erossa ennen jälleennäkemistä. Vietin kaksi ihanaa viikkoa Espanjassa ja sen jälkeen 3,5kk kuluttua Miguel tuli Suomeen kaheksi viikoksi nyt jouluna. Nyt ollaan oltu erossa 2,5 viikkoa ja kahen viikon päästä minä ja koirani olemme Espanjassa. Vietän Espanjassa 7kk ja suurimman osan ajasta siis opiskelen ja välimatkaa välillämme on siltikin 600km sillä Miguel on töissä Madridissa ja minä opiskelen Barcelonan alapuolella Vilanovassa. Kuitenkin välimatkaa on vähemmän kuin tällä hetkellä joten helpottaa paljonkin :). Ja kesäkuun jälkeen yritän etsiä töitä Madridista joten saamme olla yhdessä samassa paikassa ainakin kaksi kuukautta ennen kuin palaan takaisin Suomeen. Tarkoitus olisi saada myös Miguel Suomeen työskentelemään siihen asti että saan opinnot päätökseen eli kevääseen 2009 asti.

Olemme erittäin onnellisia yhdessä ja Miguel kyllä tuntuu minulle siltä oikealta ja hän on sanonut samaa minusta. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus muuttaa Espanjaan kunhan valmistun. Kyllä se vielä tästä 🙂

Toivottavasti tästä ei tullut nyt liian pitkä ja joku jopa jaksaa sen lukea 🙂 Nuo ajat Itävallassa olivat vaan niin ikimuistoiset että niitä on ihana muistella 🙂 Kiitän jos joku jaksoi tämän lukea 🙂

Ach, Perrito, kirjoituksestasi muistui mieleeni 70- luku, jolloin lähdin opiskemaan Saksaan. Vannoin kaikille kotona Suomessa, etten takuulla rakastu kehenkään ulkomaan mieheen.

Niinpä niin… Hopeahäätkin on jo tässä vietetty 🙂

Kaunista, ihastuminen on niin kutkuttavaa…

Mutta pitää myöntää, että olen kyllä jollain tavalla aika kateellinen kaikkia rakastuneita kohtaan.
Miehen kanssa 1,5 vuotta naimisissa ja yhdessä hmm 6 vuotta… kaippa sitä on onnellinen, mutta kaipaa ikään kuin jotakin muutakin.. mutta kuinka elvyttää parisuhteeseen alkuhuuman tuntu?

Kaippa jokaiselle joskus tulee sellainen tunne, ettei olisi koskaan pitänyt naimisiin mennäkään, vai tuleeko?