Uusimmat › Keskustelu › Asuminen ja eläminen › Yleistä asumisesta ja elämisestä › Kuinka monessa vuodessa…
- Tämä aihe sisältää 25 vastaukset, 15 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 17 vuotta, 1 kuukausi sitten
guanche toimesta.
- JulkaisijaArtikkelit
…aurinkorannikolla ”kypsyy”?
”Olen tympääntynyt…ollut jo useita vuosia. Tämä sopii sellaisille, jotka tykkäävät juomisesta ja tyhjäntoimittamisesta”…suurinpiirtein näin sanoi hän, joka esiintyi tässä mainostetussa Karkuri-ohjelmassa.
Tuo on asia, joka minua arveluttaa omaa muuttopäätöstäni miettiessä.
Tuskin Orkkisoppa riittää sisällöksi rannikolla asumiseen…varsinkin, kun en koe olevani erityisemmin laumasielu.On aika iso asia pakata elämä matkalaukkuun.
Jonkin aikaa tuo tyhjäntoimittaminenkin menettelee, mutta kuinka on pitemmän päälle?
Olenhan tosin ollut jo täälläkin useamman vuoden tyhjäntoimittajana ja ei tässä ole muuta valittamista, kuin sääolosuhteet.
Mulla on tama kypsymisprosessi viela kesken . Aikaa mennyt jo yli 20 vuotta . Jotenkin tuntuu etta samanverran lisaa tarvitaan viela. Eli ei tama nyt ihan kuukauden parin homma ole.
Tulet huomaamaan etta harrastusmahdollisuudet ovat todella monipuoliset. Halutessasi voit valita ystavasi melkeimpa mista maasta ja luokasta tahansa. Aurinkorannikko on erittain kansainvalinen ja aktiivinen.
Tietysti aina on naita ”valiinputoajia”. Turha siita on maata syyttaa jos ei oma aktiviteetti riita kuin kaljan juontiin. Tosin sitakin on taatusti mukavampi tehda auringon paisteessa, luulisin.
Tämä on sellainen iäisyyskysymys. Itsellänikin on j o s k u s sellainen olo, että on väärässä paikassa!
Kummallista siinä on se että, kun on Suomessa, olo on samanlainen. Tietysti lähinnä syksyllä.Jotkut tutut ovat ratkaisseet asian siten, että lentävät Suomeen pahimman sateen, pimeyden ja kylmyyden aikaan, eli siinä Joulun nurkilla. Nuo tympääntymisoireet loppuvat kuulemma kerralla ja taas on hyvä olla seuraavat 3 kuukautta paluun jälkeen.
Tympääntyminen ei pääse vaivaamaan, jos on hyvä ystäväpiiri, jonka kanssa voi harrastaa muutakin, kuin ravintolakeikkoja. Kukin tietysti valitsee harrastuksista mieleisimmän ja kukkarolleen sopivan.
Vaatimattomallakin alkukunnolla, jos sairautta ei ole, voi aloittaa esim patikoimisen. Joillekin sopii tennis, golf, keilailu jne… Liikunta on mielestäni kaiken a ja o. Se pitää mielen virkeyttä yllä varsinkin meillä hieman vanhemmilla. (Ja täällä lonkkamurtumat ovat aikalailla harvinaisempia!)
Jos on liikuntaeste, niin sitten on pakko harrastaa henkistä puolta. Eipä niinkään huono vaihtoehto, sopinee lähes kaikille!jo puolenvuoden taalla oleskelun jalkeen.isanta sai ”komennuksen” pohjois-Espanjaan,jossa oli 3v,ja mina jain tanne hoitamaan kotia.
tunsin oloni yksinaiseksi, isanta tuli 8:n viikon valein kotiin 3:ksi viikoksi.
mutta paatin vain etten heti luovuta. itkua ja ”sisua”!mulle oli tosi tarkeeta silloin kirjeet ystaville Suomeen,ja joskus ”pikkujuoruilut”
puhelimitse. se maara mita kulutin kirjepaperia… n. 80 kirjetta/vuosi ja mun kirjeet oli pitkiaaaaaaaaa.kun kielitaito parani ja paasin ”hieman”eroon ujoudestani,tunsin etta olen tehnyt valintani oikein.aloin harrastaa,ja sain sita mulle niin tarkeeta puhekontaktia takalaisiin.sanat meni pieleen(menee vielakin) mutta tarkeinta oli etta tuli ymmarretyksi.
taalla on ihan samat mahdollisuudet elaa ja harrastaa kuin Suomessa,kaikki on vain itsesta kiinni miten haluaa elaa. ryypata ja ”olla vain” sita voi harrastaa
missapain tahansa,jos niin haluaa valita. onnistuu jopa Suomessa!mulle on myos luonnollista etta joskus ikavoin Suomea,siella kun on perheeni ja
”vanhat” ystavat. onneksi hekin pitavat Mallorcasta ja tulevat vuosittain tanne.ja kun tekniikka on kehittynyt niin pirusti,on ”valimatkatkin”lyhentyneet.nyt kun katson ”taaksepain” mietin miten nopeasti 15 vuotta taalla on mennyt.
toivottavasti tulee viela paljon lisaa!Tuisku kiteytti viihtymisen ehdot.
Kommentoin hanakasti, vaikka en asukaan AR:lla, mutta viihtyminen on tärkeää kotona ja muuallakin.
Jos ei halua erakoitua, on hyvä kun pystyy osallistumaan. Ja osallistuminen itselle mielekkääseen ja tärkeään toimintaan edellyttää yhteisen kielen osaamista.
Luulisin näin olevan etenkin eläkeläisenä, kun ei ole enää työympäristöä ja kollegoja. Uuden kielen oppiminen käy ihan työstä.Me kaikki tarvitsemme sosiaalista kanssakäymistä. Espanjassa myös espanjalaisten kanssa.
Retoorinen kysymys. Ilman muuta aion ensin kokeilla pelkkää talviasumista, jolloin on helppo palata kotiin, jos ei miellytä.
Useat ystäväni siellä…etenkin muuttolinnut, uhoavat lähes joka kevät, että oli viimeinen talvi rannikolla. Tosin yksikään heistä ei ole puhettaan pitänyt, vaan syksy syksyn jälkeen palaavat kiltisti…kuka mihinkin aikaan.
Läheinen ystäväni on asunut ympärivuotisesti siellä 8vuotta, enkä ole kertaakaan kuullut hänen suustaan, että haluaisi palata Suomeen.
Se on ilmiselvästi asennekysymys.
Fuengirolan tunnen melko hyvin ja tuttava/ystäväpiiri on valmiina, joten aion kokeilla…ensin pienenä annoksena…(niin olen jo tehnytkin useaan otteeseen).Nyt on tarkoitus lähteä helmikuun puolella epämääräiseksi ajaksi…about 2kk
On vaan laitettava päässä järjestykseen muutama juttu…kuten esim.se, että kenen elämää haluan elää…haluanko elää omaani, vai sukulaisten.
Olen jo poikennut vanhasta kaavasta, koska äitini asuu palvelutalossa ja lapset ovat omillaan.
Minä muutin Aurinkorannikolle mieheni perässä heti kun jäin eläkkeelle. Luulen, että elämäni on täällä paljon monipuolisempaa ja vilkkaampaa kuin Suomessa. Täältä löytyi heti paljon ystäviä, joiden kanssa voi lenkkeillä, retkeillä maaseudulla, syödä yhdessä ja vaikkapa pelata korttia.
Suomalaisilla yhdistyksillä on erilaisia harrastuspiirejä. Espanjalaisten, Suomen kansalaisopistoa vastaavaan toimintaan pääsee myös mukaan (Esim. kieliä, maalausta, kokkausta) Kielikursseja on monenlaisia ja alkuun päästyään voi opiskella itsekseen esim. internetin avulla.
Espanjalaisten erilaisiin juhliin on kiva osallistua ja suomalaistenkin juhlat ja tanssit saattavat kiinnostaa. Minä nautin kovasti maaseudun erilaisita markkinoista ja juhlista. Tietoa niistä löytyy infotoimistojen kautta ja lehdistä.
Ulkoilu on tietysti täällä mukavaa. Juna ja bussit ovat halpoja niin, että ei tarvitse aina jäädä samalle rantakadulle kävelemään. Malagaan on lyhyt matka. Siellä on paljon nähtävää ja esim. hyvä kauppahalli.
Mitä kauemmin olemme täällä mieheni kanssa asuneet sitä harvemmin tulee istuttua baareissa. Pitkä kävelylenkki on tietysti mukava katkaista hetkellä kahvilassa.
Marjukka kirjoitti:Retoorinen kysymys. Ilman muuta aion ensin kokeilla pelkkää talviasumista, jolloin on helppo palata kotiin, jos ei miellytä.
Useat ystäväni siellä…etenkin muuttolinnut, uhoavat lähes joka kevät, että oli viimeinen talvi rannikolla. Tosin yksikään heistä ei ole puhettaan pitänyt, vaan syksy syksyn jälkeen palaavat kiltisti…kuka mihinkin aikaan.
Läheinen ystäväni on asunut ympärivuotisesti siellä 8vuotta, enkä ole kertaakaan kuullut hänen suustaan, että haluaisi palata Suomeen.
Miksi ihmeessä VAIN TALVI täällä? Mikä ihme sitä väkeä sinne Suomeen kesäksi vetää? Samaan sateeseen ja kylmyyteen missä he ovat olleet kaikki talvet täällä. En ymmärrä? Mielestäni nämä mainitsemasi ”muuttolinnut” eivät tiedä Aurinkorannikon (tai Espanjan) elämästä yhtään mitään.
Aurinkorannikko on parhaimmillaan keväästä (huhtikuun puolivälistä) syksyyn (jouluun). Muulloinhan täällä on hiton kylmä ja suomessa(kin) ”tarkenee sisällä paremmin”, jos voisin ja jos työt antaisivat periksi, niin itse häipyisin ”rannikolta” muutaman tuhat kilometriä etelämpään talveksi, ainakin tammi-maaliskuuksi. En tosin sinne ”halpa-suomi-ryyppy-landia”-Thaimaaseen, vaan aivan toiseen suuntaan.
Viettäkää nyt hyvät ihmiset kesät täällä ja koette aivan erilaisen rannikon puhumattakaan lähialueiden maaseudusta! Sitäpaitsi kesällä täällä on juuri sopivan lämmintä eikä sada käytännössä koskaan!
devspain kirjoitti:Miksi ihmeessä VAIN TALVI täällä? Mikä ihme sitä väkeä sinne Suomeen kesäksi vetää?
Sanos muuta..
Tietyistä ns. minusta riippumattomista syistä en aina voi olla täällä koko kesää, mutta kyllä se kesä on täällä parasta aikaa… alan vasta sulaa kesäkuussa.. 😉 lämpimät illat jne.
Kyllä etelän yössä on tunnelmaa. Jotenkin siinä KASKAAN ( ? liekö ) sirkutuksessa on mystistä tunnelmaa!
Mutta voittaako se hyttysen ininän?
Voittaa!! 🙂
devspain kirjoitti:Aurinkorannikko on parhaimmillaan keväästä (huhtikuun puolivälistä) syksyyn
No tämä on kyllä taivaan tosi ja sama koskee koko Välimeren aluetta… etelän lämpimät samettiyöt ovat mahtavia… tällaista, kun mielessä pyörittelee, löytyy se matkakuumekin pikkuhiljaa 🙂
Joku mulle väitti, että ”kuherruskuukausi Espanjan kanssa kestää 10 vuotta, sitten tulee ikävä Suomeen”. En väitä mahdottomaksi, vaikka itsellä on ehtinyt tulla jo tuo 10 vuotta täyteen eikä vielä Suomi-ikävä vaivaa. Kulttuurishokinkin koin vasta 7:n Espanjan-vuoden jälkeen kun muutin Madridista Andaluciaan, en ole vieläkáän päássyt siitä yli, muttei se minua täältä pois aja millään kuitenkaan.
Viihtyminen on kyllä enimmäkseen itsestä kiinni, täällä on todella varsin ainutlaatuinen mahdollisuus ”luoda” juuri sellainen elämäntyyli ja ystäväpiiri kuin itse haluaa. Suomalaisia muuttolintuja katsellessa on tullut mieleen, että tietty juurtuminen tänne lisää viihtymistä, ne, jotka osaavat jonkin verran edes kieltä ja viipyvät kauemmin tuntuvat viihtyvän paremmin, vuodesta toiseen yhä pidempään vaikka kesällä Suomessa jonkin aikaa kävisivätkin. Tai ovat sitten varmaan pidempään koska viihtyvät ja kun ovat niin viihtyvät vieläkin paremmin.
Eräs muuttolintu, toista talvea rannikolla, kertoi juuri, että on hassua, miten Suomesta jatkuvasti kysellään että ”mitä sä TEET siellä?”. Hän kun ei mielestäán tee tai ole tekemättä mitäán muuta kuin Suomessakaan, elelee vaan ja harrastaa ja tapaa ystäviään eikä tiedä miten selittäisi sen Suomessa asuville, ei ole koskaan sillä tavalla joutunut ”perustelemaan” tekemisiään Suomessa ollessaan.
Eräs toinen eläkeläinen, joka oli viettányt täällä useamman talven erimittaisia aikoja sanoi muuten, ettei halua tulla enää kahdeksi kuukaudeksi, on sitten mielummin tulematta ollenkaan, koska 2kk on lian pitkä lomamatkaksi ja liian lyhyt siihen, että ehtii asettua olemaan ja harrastamaan, kun on kuitenkin jo ihan kohta láhdössä pois. Siksi suosittelisin, että jos tulet kokeilemaan rannikolla olemista niin uskaltaisit koittaa myös pidempää aikaa ennen kuin teet ratkaisevia johtopäätöksiá.
Eläkeikäisen väen puuhia seuraillessa tulee mieleen, että ihmiset – siis suomalaiset – ovat täällä keskimäärin avoimempia uusille asioille kuin Suomessa, omassa ympáristössä sitä on ehkä urautuneempi vanhoihin kuvioihin ja tuttuihin kun taas täällä ulkomailla suomalaisilla on luontainen helppous kommunikoida keskenään ja tulee juteltua sellaisillekin ihmisille – jos haluaa – joille ei Suomessa varmaan tulisikaan juteltua. Tarkoitan sitä, että tuttavuus voi alkaa noin vaan vaikka siitä, että bussipysäkillä on aikaa jutella jonkun kanssa ja käy ilmi, että on yhteisiä harrastuksia ja sitten ystävystytään, aletaan puuhata asioita yhdessä kun molemmilla on aikaa. Mahdollistahan se on minká ikäisenä vaan ja missä vaan, mutta milloin viimeksi Suomessa bussipysäkillä juttelit pitkään ventovieraan kanssa?
Silti väitän, että täällä VOI asua myös oikeassa Espanjassa jos haluaa, eiká TARVI olla suomalaisporukoissa, ellei kiinnosta. Taisin aika hanakastikin sanoa siitä jossain toisessa ketjussa, joskus kyllästyttää kuulla miten tämä rannikko on ”eteläisin Suomi” ja että täällä eletään Suomi-kuplassa. Edelleen väitän, että tunnen suunnilleen yhtä monta espanjalaista kuin suomalaista, jotka asuu Los Pacosissa! Ellei työ – ja Orkki – veisi minua suomalaisten mukaan, niin enpä varmaan edes muistaisi, että asun alueella, jossa on paljon suomalaisia.
Ymmárrän kyllä myös puheet Aurinkorannikon muutoksesta, jossain kaiken rakentamisen keskelläkin aistin vielä sen ”menetetyn paratiisin” joka täällä on täytynyt olla ja jota en itse ehtinyt kokea. Etenkin vähän sisämaahan päin ajellessa voin kuvitella, miltä rannikollakin ennen näytti. Jotain keinotekoistakin on siinä, että täällä tosiaan voi valita sen, missä piireissä liikkuu ja melkein missä ”maailmassa” asuu. Mutta siihen suuntaan maailma on menossa, ei sille mitään voi, niitä aitoja paikkoja on aina vaan vähemmän, missään.
Yksi entinen kollegani, toistakymmentä vuotta Suomessa työmatkoilla reissannut espanjalainen, sanoo, että nykyäán Suomessakin on ihan tylsää kun kaikkialla puhutaan kieliä ja ravintolassakin on monenlaista ruokaa ja tietää mitä tilaa. Hän tosissaan haikailee vuosien takaista ”hard core Suomea”, jossa ei osattu small talkia ja ruoka oli joko täysin mauotonta huoltamon-baari-ruokaa tai sitten jotain ainutlaatuisen eksoottista ja maukasta, muttei koskaan mitään tasapaksua siltä väliltä, silloin Suomeen matkustaminen oli kuulemma vielä ”jännää”.
Mutta, nyt eksyn jo asiasta kokonaan… Tule rannikolle vaan Marjukka, jos ja kun jo tunnet aluetta ja ihmisiä täällä niin uskon, että viihdyt kyllä ja varmasti löydät paikkasi näistä maisemista. Elämän laittaminen matkalaukkuun on radikaalia, mutta nykyään ollaan niin láhellä, on niin helppo pitää yhteyttä Suomeen, on Skypet ja netit ja muut, vuokra-asuntoja rannikko pullollaan ja koti löytyy hetkessä ja äkkiäkös täältä takaisin lennähtää jos ei olekaan kivaa.
Mä olen kanssa sitä mieltä että kevät kesä ja syksy on parasta aikaa espanjassa.Tän vois sanoa ikävästikin ,mutta sanotaan nyt näin,miksi ns.muuttolinnut lähtee suomeen palelemaan tossa toukokuun kieppeillä viimeistään ja tulevat espanjaan palelemaan lokakuun kieppeillä??? Toisaalta mulla ei ole espanjassa koskaan liian kuuma,ja kun suomessa on jotain 20 astetta ,niin täällä kuulee ihan oikeesti kun jengi VALITTAA että on liian kuuma ja sais nää HELTEET jo loppua.Jokainen tietysti valitsee itse mistä tykkää.Oli poika ja miniä meillä stadissa joulua viettämässä ja naureskeltiin kun malagassa oli yölämpötilat melkein samat kuin täällä,päivällä siellä tietenkin oli n.10 astetta lämpimämpi.
Että ei mihinkään voi enää luottaa.Minäkään en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka lähtevät sieltä etelästä huhti/toukokuussa tänne kylmään ja sitten vasta loka/marraskuussa takaisin.
Mulla ei ole IKINÄ ollut kesällä liian kuuma Suomessa enkä ymmärrä niitä suomalaisia, jotka valittavat liian kuumasta säästä (+25). Olen aina sanonut, että mä en tarkene lyhythihaisella alle 25 asteessa, enkä alle 25 asteen uimavedessä. Talvellakin on AINA kylmä, vaikka kuinka laittas pitkähihaisen päälle villapuseron tai kaksi. Ja ulkona vasta kylmä onkin, hrrr!!
Mä naaaaaautin viime kesäkuussa Mijas Costan 30 asteen lämmöstä (ei ollut lähelläkään tuskaa!) ja uskaltauduin jopa uima-altaaseen pulikoimaan, mutta merivesi oli aivan liian kylmää. Pakko päästä jälleen ensi kesänä sinne lämmittelemään!
- JulkaisijaArtikkelit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.