Kissat ovat ihania 2

Uusimmat Keskustelu Asuminen ja eläminen Karvaturrit Kissat ovat ihania 2

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 17)
  • Julkaisija
    Viestit
  • LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Laura
    Laura Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 18.04.2008
    Kirjoituksia: 26
    Vastauksia: 209

    Itselläni on ollut Orkissa hiljaista viime aikoina kaiken maailman työ- ja reissukiireiden takia, mutta nyt on ihan pakko ehtiä kirjoittaa sen verran, että kissat ovat todellakin ihania ja omia suosikkejani heti muutaman ihmisen jälkeen.

    Maitopurkin kokoisesta hylätystä pennusta kissaksi kasvanut Perjantai on ihan ässä. Muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi (ystävällinen, kiltti, älykäs?) Pertsu on hyper-seurallinen, ja on onnistunut ystävystymään jopa kahden vanhemman hoidokkikissamme (naapurin kissat) kanssa. Välillä nuoren kissun vaanimiset ja painimiset käyvät vanhusten hermoon, mutta suurimman osan aikaa ne ovat keskenään hyvää pataa.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Suoratukka
    Suoratukka Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.10.2006
    Kirjoituksia: 111
    Vastauksia: 1765

    Ai, kun ihana sarjakuva. – Niin se nuoriso ”häiritsee” vanhuksia.
    Huomioon ei oteta, että ”vanhus” on ryöstänyt nuoremman korin. Heh. 😀
    On tosi kaunis tuo teidän Perjantai. Hienot kuviot turkissa.

    Meidän tyttö, Milla, koisii vakkaripaikallaan, isin tv-tuolissa.
    Siitä se toisinaan ojentaa tassunsa ja ottaa kiinni vaatteestani,
    tyyliin ”mihis meet?”.

    Välillä se loikkaa printterin päälle röhnöttämään.
    Kissi onkin kesän jälkeen lihonut hurjasti. On aika mötikkä.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä NääSNääS
    NääSNääS Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 16.12.2007
    Kirjoituksia: 1
    Vastauksia: 153
    Laura kirjoitti:

    Maitopurkin kokoisesta hylätystä pennusta kissaksi kasvanut Perjantai on ihan ässä.

    Siis aivan ihan tuo teidän Perjantai!

    Mitenkäs on oletteko jaksaneet viettää nimppareita perjantaisin Perjantaille?
    Muistelen kuinka OC otti asian ”vakavasti” ja järjesteli nimppareita.

    Eikö Sämpylällä ollut omaa ”matkakoria” kun tuli hoitoon?

    Pidättekö Perjantain ihan sisäkissana vai pääseekö se ulos valjaissa vai ilman valjaita?

    T 🙂

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä ronkeli
    ronkeli Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.01.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 809

    Teillä kaikilla on ihania kisuja, mutta meille kuopus toi n. kuusi vuotta sitten eläinten löytökodista laihan ja äkäisen kissanpenturääpäleen, josta on kehittynyt rakastavasta ympäristöstään huolimatta oikeaoppinen diktaattori.

    Alunperin uskoin kissan kesyyntyvän meillä, mutta luultavasti sillä on ollut traumaattinen varhaislapsuus, joka on jättänyt pysyvät jälkensä kissaan.

    Vain kuopus saa ottaa sen sylkköönsä, meille muille katti vain kähisee ja sihisee. Nilkkoihin se tulee nyhjäämään vain ruoka-aikanaan.
    En luota siihen. Isokokoinen ja lempeäluonteinen koirammekin pelkää sitä tai on olevinaan huomaamatta kissaa, kun se tepastelee ylväästi (ja mielestäni provosoivasti) koiran ohi.

    Kissa on siis 6-vuotias. Todennäköisesti se harjoittaa hirmuvaltaansa meillä vielä seuraavat 10 vuotta, sillä se on sisäkissa. Emme halunneet kokea draamaa, jos se olisi jäänyt auton alle tai lähtenyt omille teilleen. Tai vain tuonut parasiittejä/likaa sisälle. Eläinlääkärikin neuvoi pitämään sitä vain sisällä, koska hän oli menettänyt kaikki kahdeksan ulkokissaansa ennen aikojaan. Nykyistä hänkään ei laske enää ulos.

    Joskus olen harkinnut jättää ihan vaikka vain vahingossa ulko-oven auki, jolloin kissa varmaan karkaisi, mutta omatuntoni ei pelaa samaa peliä järkeni kanssa.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Suoratukka
    Suoratukka Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.10.2006
    Kirjoituksia: 111
    Vastauksia: 1765

    Älä hyvä ystävä tee sitä. Siis, älä jätä ovea auki. Ellette jaksa pitää sitä,
    vie se takaisin löytötaloon. Vaikka se varmaan aattelee, että siinä se
    nähtiin, eivät jaksaneet noikaan olla mun kanssa. Nyyyh.
    Netistä vois löytyä jotain ohjeita, mikä palauttaisi ”diktaattorin” maan pinnalle.

    Kissa on varmasti kokenut jotain kamalaa, kun se ei vieläkään luota teihin.
    Onneksi luottaa kuopukseen, joka sen ”löysi”.

    Meillä eka kissa oli myös kärsinyt kamalia. Eli vain 8 vuotta.
    Pissasi jatkuvasi sohvaan ja mökillä hiekkalaatikon ohi.
    Syliin ei sekään halunnut tulla. Mutta viime vuosinaan uskalsi
    kuitenkin nukkua rennosti.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä NääSNääS
    NääSNääS Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 16.12.2007
    Kirjoituksia: 1
    Vastauksia: 153
    ronkeli kirjoitti:

    Kissa on siis 6-vuotias. Todennäköisesti se harjoittaa hirmuvaltaansa meillä vielä seuraavat 10 vuotta, sillä se on sisäkissa.

    Meidän Kissaherra Tiikeri on 12vee.
    Ja todettakoon, että kotimme on Tiikerikissan valtakunta!
    Me aikoinaan pelastettiin Tiikerikissan navetasta, ettei joutuisi lehmien tallaamaksi.
    Mutta rakastaa edelleen syntymäpaikkansa hajua niin,
    että kun tyttäremme tuli ratsastamasta, voi sitä riemua kun sai nuohata saappaita ja vaatteita.

    Kyllä täälläkin jonninmoinen hirmuvalta vallitsee Tiikerikissan puolelta.

    Kuopuksemme murkkupoika ottaa kissan kainaloonsa kun iltaisin hautautuu huoneensa.
    Ja huomaan välillä, että kissa on vallannut myös nukkumatyynystä isoimman osan.

    Meillä kissa ulkoilee itsekseen, asumme lähiössä.
    Ja kun Tiikerikissa haluaa tulla sisälle, se soittaa ovikelloa!
    Niinpä harvoin ehdin nähdä sitä kellonsoittajaa,
    mutta naapurit ovat ottaneet tavaksi rimpauttaa, että Tiikerikissa haluaa sisälle.

    Kissat ovat raivostuttavan ihania!

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä ronkeli
    ronkeli Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.01.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 809

    En jätä ovea edes vahingossa auki, emmekä tietenkään palauta kattia. Eihän se saisikaan uutta kotia noilla tavoilla.

    Nyt kun kuopus muutti Suomeen, niin mieheni on alkanut tutustua paremmin tämän lemmikkiin, sillä poika kysyy puhelimessa aina ekaksi, onko kissalla (!) kaikki hyvin.

    Kissojen hyvä puoli on sinänsä siisteys. Jos laatikosta ei ole noukittu aarteita heti pois, niin siitä kyllä seuraa helposti haiseva vastalause.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Laura
    Laura Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 18.04.2008
    Kirjoituksia: 26
    Vastauksia: 209
    NääSNääS kirjoitti:

    Mitenkäs on oletteko jaksaneet viettää nimppareita perjantaisin Perjantaille?
    Muistelen kuinka OC otti asian ”vakavasti” ja järjesteli nimppareita.

    Eikö Sämpylällä ollut omaa ”matkakoria” kun tuli hoitoon?

    Pidättekö Perjantain ihan sisäkissana vai pääseekö se ulos valjaissa vai ilman valjaita?

    Musta on alkanut tuntua, että meillä on aina Perjantain päivä, niin paljon sitä hemmotellaan uusilla leluilla (kuukauden aikana on kadonnut 6 helistinpalloa), pikku herkkupaloilla (raaka kana on ykkössuosikki) ja pusuttelulla.

    Sämpylä ja sen sisko Samantha muuttivat meidän nurkkiimme reilut kaksi vuotta sitten, kun itse muutimme tähän. Naapuri on paikalla vain kolmisen kuukautta vuodesta, ja lopun aikaa kissat ovat olleet sen varassa, että alakerran naapuri tuo niille aamuisin ruoan. Mutta ei siis ketään paijaamassa, madottamassa, päästämässä talvikylmillä sisään etc. S&S huomasivat pian ”Tässä asuu idiootteja, jotka lääppivät ja jumaloivat teitä” -kyltin ovemme yläpuolella, ja siirtyivät jalkoihimme kiehnäämään. Naapuri on iloinen, että nyt hänen kissansa ovat ilmais-hoidossa (=asuvat meillä, viedään lekuriin jos tulee tarvetta). Naapuri on high class-britti, joka on kyllä oikein mukava tyyppi, mutta ei oikein ymmärrä, mitä kaikkea kissasta huolehtiminen tarkoittaa.

    Perjantailla on kaulapanta, jossa on puhelinnumeromme. Pannan kanssa se saa mennä urbanisaatiomme community-gardeniin ulkoilemaan omin nokkinensa. Sille on jo muodostunut tietyt paikat, joissa se luuhaa – pari puskan juurta ja kiipeilypuuta. Muutaman kerran olen kiertänyt Pertsun kanssa koko urbanisaation. Kiltisti se kipittää joko rinnallani, tai ainakin parin metrin säteellä minusta ja tottelee ”tänne” ja ”ei”-käskyjä. Omin päin se saa ulkoilla muutaman tunnin päivässä. Loput ajasta se on sisällä, nukkuu ja peuhaa.

    Ronkeli; voi ei. Kaikki kissat eivät todellakaan ole meidän ihmisten näkökulmasta ihania. Toiset ovat jo syntyessään luonteeltaan arempia, eivätkä koskaan päästä lähelleen enempää kuin yhden ihmisen. Teidän kissalle on tämän lisäksi luultavasti tapahtunut sen lisäksi jotain kamalaa, miksi se on niin vihamielinen. Ei kotona pitäisi joutua pelkäämään omaa lemmikkiään. Joku kissa-ammattilainen ehkä osaisi antaa neuvoja tai opettaa kissan ns. paremmille tavoille (nöyremmäksi/luottavaisemmaksi emäntiään ja isäntiään kohtaan), mutta näin maallikkona ei voi kuin toivoa pitkää pinnaa ja ymmärrystä kissaa kohtaan. Olen ollut ymmärtävinäni, että kissat aistivat pelokkuuden, ja voivat hermoilla senkin takia pelokkaan ihmisen seurassa (vähän niin kuin hevoset). Toinen kotikonsti välttää pahoja tilanteita ns. hullujen kissojen kanssa on, ettei ikinä tuijota kissaa silmiin (varsinkaan silloin, kun siihen koskee) -> se on agressiivisuuden ja haasteen merkki.

    Eräällä tutullani oli luonnevikainen kissa, joka hyökkäili muiden, paitsi emäntänsä kimppuun. En ole ikinä pelännyt elämässäni niin paljon kuin silloin, kun tämä valtava kolli tuli sähisten päälleni, kynnet ja hampaat ojossa. ”Syynä” oli se, että emäntä oli mennyt viereiseen huoneeseen, ja kissa ”tunsi olonsa vieraassa seurassa uhatuksi” (=emännän selitys). Itse ehdotin kissalle nukutuspiikkiä, mutta se oli tietysti omistajalle kauhistus (ja kissa olikin hänen seurassaan ihan kiva). Se kissa ei ollut kokenut sen kummempaa ”traumaa”, kuin joutunut olemaan koko ikänsä paljon itsekseen 30 neliön yksiössä, kun emäntä teki pitkää päivää opintojen ja töiden parissa.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Zirinpito
    Zirinpito Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.05.2008
    Kirjoituksia: 11
    Vastauksia: 54

    Niiiiin…
    Niin.. kyllä ne kissat ovat vain todella ihania! Minun piti tulla tänne myös kirjoittamaan jotain hömpänpömppää kissaihmisiä kun tässä myös ollaan.

    Meillä onkin sellainen rontti mikä on kyllä maailman parasta seuraa. Tuntuu että sillä on enemmän aivoja joskus kun itsellä! Sen nimi on guagua = eli vauva suomeksi. Ikää on 5 vuotta ja se on perheeseen tullut kaverin kautta joka löysi pentueen kadulta. Tämä guagua se vaan aina jaksaa ruhnuttaa, puskee kinttua joka aamu ja maukuu muuten siihen saakka että joku sille jotain jääkaapista antaa. Tämä samainen kisu ei juo kupista vettä vaan se tulla kököttää perässä aina vessaan kun sinne menee ja se kauniisti siellä pyytää raanasta vettä. Kisulla näin talvisin on hyvin kylmä ja missäs muualla on kivempi nukkua kuin vanhuksien keskellä peiton alla =)

    Kun tulee se päivä että on siivouksen aika, ei herra paljoo siivouksen perään ole. Kisukka alkaa sähisemään jo ennen kuin saan siivouskomeron kaappia auki, siitä se itku alkakoon! Herra hieman pelkää imuria ja voi taivas mitenkä tulee kinttuihin vipinää kun se sen kauheen mölytoosan näkeekään. Kostoksi siivouksen perään se aina menee hiekkalaatikolle ja viskoo kaikki hiekat juuri pestylle lattialle,hihihi. Kisu on maailman onnellisin kun se saa eteensä lihaa (raakaa tai kypsennettyä), kuhankun se vain on lihaa. Ja mites muutenkaan se ruoka maistuu paremmalta kuin isännän lautaselta syötynä =)

    Sitten vähän ikävempää uutista. Otimme siamilaisen kissanpennun kaveriksi tälle guagualle kuukausi sitten eläinten ”löytökodista”, tämä pikkuinen ihana otus oli aivan älyttömän suloinen. Ne tuli keskenään toimeen älytsin hyvin meidän vanhemman kisun kanssa. Kaikki oli kuitenkin liian hyvää ollakseen totta ja neljän päivän kuluttua kun tämä toinen kisu oli meillä ollut se sairastui ja vein sen eläinlääkäriin tutkittavaksi. Lääkäri totesi sillä olevan tappava virus olikohan sen nimi nyt leukotopia tai vastaava. He kuitenkin antoivat toivoa ja laittoivat sen antibioottikuurille ym. Samaisena iltana kuitenkin kisu (sen nimi oli Pötkylä) meni huonompaan kuntoon ja vein sen toiselle eläinlääkärille yöpäivystykseen ja sinne se jäi kaikkien tutkimuksien jälkeen tiputukseen ja hoidettavaksi. Seuraavina päivinä kävin sitä siellä katselemassa mitenkä se jakselee ja sen kunto parani. No ei aivan täysin, 4 päivän sairaalareissun jälkeen sain sen kotia, mutta jo lääkäristä lähtiessäni minusta se ei näyttänyt terveeltä. Palasin yöllä takaisin sairaalaan ja kisu oli jo tosi huonona. Sillä oli mahassa tukos, joka olisi pitänyt leikata. Koska virus aiheutti kisulle sen että sillä ei ollut puolustuskykyä juuri laisinkaan, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi nukuttaa tämä minulle niin rakas Pötkylä <3

    Minä niin kaipaan sitä pientä otusta ja niitä ihania hetkiä kun se Pötkylä kehräsi korvan tuntumassa ja nakerteli mun hiuksia. Olisi se vaan aika mukava saada uusi kisu kaveri tuolle toiselle mutta pelottaa uuden hankkiminen vielä

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä bochorno
    bochorno Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 12.10.2006
    Kirjoituksia: 6
    Vastauksia: 464

    Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa 100%

    Kissa yleensä ilmoittaa voimakkaasti tunteensa. Hyvä tai huono olo. Pitää vaan ymmärtää ja yrittää ottaa paineet kisulta pois. Vahinko, että ne eivät osaa puhua sanoin, vaan omalla kielellään näyttävät sinullekkin tunteensa.
    Joku voi olla pahasti vialla ihmisessä ja yhteisessä kommunikoinnissa, jos kisuli käyttäytyy ongelmallisesti.
    Ratkaisu ei löydy kun toinen heitetään kadulle.
    Pitää yrittää ymmärtää puolin ja toisin.
    Minun kattini puhuvat mulle ja katsovat suoraan silmiin aina kun haluavat jtkin ja hyvin selittävät asiat. Niillä on n.30-40 eri äänensävyä kertoa mulle asiansa.

    Esimerkki; olin lomalla 2vk kisulla oli hoitaja ja kun tulin kotiin oli hysteerinen. Olin loman jälkeen yhden yön pois kotoa ja se rikkoi keittiön tuolin palasiksi. Asia mitä koskaan aikaisemmin ei ollut tehnyt, minkä jälkeen hommasin sille kisu kamun, jota ei hyväksynyt viikkoon ja oli minulle vihainen…en uskaltanut edes lähestyä. Nyt kuitenkin voin mennä matkoille rauhassa kun katilla on seuraa 14-vuotias ja toinen 13.

    Toinen juttu, yksi sunnuntai aamu heitin peitot korviin, kun katti tuli herättämään normaaliin aikaan ja halusi leikkiä. Mitä sen jälkeen tapahtui; kusasi mun naamalle. Olin hiljaa kun peiton päältä lorisi lämmin pisu. Vaihdoin tietenkin äkkiä systeemit, ettei ukko huomaa… muuten katti olisi lentänyt kuin badman ikkunasta jne..

    Noita ongelmia ei enää ole.

    Kuitenkin noiden kahden em. luonteet on erilaisia tytteli (ei edes leikattu) tulee ja kävelylle kanssani (ilman valjaita) ja ymmärtää ja kunnioittaa käskyt, toinen katukatti arka kun fan ei sitä saa ulos kodista.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä bochorno
    bochorno Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 12.10.2006
    Kirjoituksia: 6
    Vastauksia: 464

    Otan osaa Pötkylän muistolle. Leucemia on paha juttu.

    Mulla on monta edesmennyttä kisua, kuitenkin vanhin eli 18-vuotta , siamilaiset 15 ja 14-v ja Lucero, Golfo ja Blanca kuolivat alle vuoden sairauksiin.

    Nyt on katukatti musta 14 ja persialainen kamu 13.
    Kaikki ne kuiteskin olivat /ovat ihan sisäkisuja. Olen niin itsekäs, että en päästä niitä ulos issekseen.
    Pelkään kissan inhoojia jne.

    Kuitenkin olisi kiva kun kerrottaisiin täällä KISUJEN TEMPPUJA ja kokemuksia, niinkuin sinäkin.

    Muuten mun mustis irvistää jopa föönille ja persan imuroin sillai, et roikkuu jopa hännästä imurissa ja kehrää…krrrr hauskaa.

    Oheisena infoa: http://www.foyel.com/cartillas/2/leucemia_felina.html

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Suoratukka
    Suoratukka Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.10.2006
    Kirjoituksia: 111
    Vastauksia: 1765

    Tosi ikävää, että Pötkylä oli niin vähän aikaa teidän kanssanne.
    Mutta oli sillä hyvä koti kuitenkin loppuaikansa.
    ————————————————————–

    Meidän Milla istui tänään eteisessä, katseli keittiöön ja ihmetteli,
    kuinka ”ätä” tekee ruokaa. Eihän se yleensä koskaan. 😕

    Siivouksesta Milla on ihan innoissaan. Häipyy kyllä kauemmaksi
    imurin tieltä. Tulee sit tarkastamaan, onko kaikki tehty kunnolla. 😉

    Kyllä naurattaa, kun neiti nukkuu selällään ja tuulettaa
    valkoisia villahousujaan. Nukkuu Niin autuaasti. 🙂

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä bochorno
    bochorno Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 12.10.2006
    Kirjoituksia: 6
    Vastauksia: 464

    Suoratukka kertoi:

    Kyllä naurattaa, kun neiti nukkuu selällään ja tuulettaa
    valkoisia villahousujaan. Nukkuu Niin autuaasti.

    Tosi upeata ja toi tarkoittaa justiinsa täydellistä confianza!

    Muuten Sämpylä ja Perjantai, eikö se ole normaali juttu kissa perheissä. Leikit alkaa hyväilyllä ja sitten tulee pieni tappelu? Leikkimielessä. Meillä nuorin keksii aina uudet paikat ja jutut ja toinen vasta sitten…. quiero lo que veo

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Laura
    Laura Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 18.04.2008
    Kirjoituksia: 26
    Vastauksia: 209
    bochorno kirjoitti:

    Muuten Sämpylä ja Perjantai, eikö se ole normaali juttu kissa perheissä. Leikit alkaa hyväilyllä ja sitten tulee pieni tappelu? Leikkimielessä.

    Joo, onhan se normaali juttu, että kissat peuhaavat, ja ihan ihan leikkimielessä. Sämpylä (ikää 13-14v?) on tuntunut vähän jopa ”heräävän” vanhoilla päivillään, ja siis tykkää Pertsun kanssa peuhaamisesta. Ei niillä ikinä ole kunnolla kynnet ja hampaat esillä, kunhan vaan painivat, ja tietysti ottavat uudestaan ja uudestaan mittaa siitä, mikä on kenenkin paikka talossa. Samantha taas ei ihan oikeasti siedä Pertsua. Sähinä on kova, ja jos (ja kun) Pertsu yrittää lähestyä Samanthaa, jälkimmäinen saattaa huitaista tosi kovaa, kynnet esillä. Mutta toisaalta… olen pari kertaa nähnyt, että ne mahtuvat samaan sänkyyn (tosin eri puolille sänkyä) nukkumaan.

    Meidän Vista Verdessä on muuten taas yksi koditon kissa, joka tarvitsisi oman kodin. Tällä hetkellä sitä ruokkii yksi britti (joka on myös laittanut kissulle suojaisan kopin ulos), mutta hän kyselee aina välillä, tietäisinkö jonkun, joka haluaisi kissan.

    Kissuli on tyttö, todella kiltti ja hellyydenkipeä. Vähän se arastaa selän paijausta, voi olla, että joku on joskus nostanut sitä liian kovakouraisesti niskavilloista. Sillä on sama väritys kuin meidän Perjantailla, mutta se on muodoiltaan pyöreämpi, jotenkin naismaisempi. Tosi söpöliini se on, ja ihmisystävällinen (ainakin mua ja miestäni kohtaan). Viimeksi kun olin sitä paijaillut, se jäi surkeasti naukumaan perääni. Tuntui pahalta jättää se taakse, mutta meillä on jo aika vilske näiden kissojen kanssa… Ja olen yhden kerran vienyt Pertsun ”moikkaamaan” tätä tytsyä, eikä siitä seurannut kuin sähinää (P:n puolelta) ja Pertsun pakeneminen puuhun, josta sain hyvän aikaa houkutella sitä alas.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä bochorno
    bochorno Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 12.10.2006
    Kirjoituksia: 6
    Vastauksia: 464
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 17)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.