Kevät

Juuri äsken puhuimme ja ajattelimme, että kentät aukeavat Etelä-Suomessa varmaan jo pääsiäiseksi.

Puttimatto on jo viritetty olohuoneen lattialle.

** Kun taasen kevät saa, murtunut valta lumen ja jään , niin pienet valkovuokot nostaa pään…**
( san. K.Valkama)

Meikäläisen piha piirissä koivut kivasti tulee hiirenkorvalle ja ilma tuoksuu raikkaalle , joskin kylmänä .

Mieliala keveä ja raikas kuin ”sähkökitaran sointi” ja täynnä uusia odotuksia …

( http://www.youtube.com/watch?v=jKmsqLHq9Y8 )

Ikkunoita tosiaan tänä keväänä tarvitse pestä , nehän pesty jo talvella , kun ei ollut kunnon pakkasiakaan .
Edessä on kyllä matkailuauton patjojen tamppaaminen ja tuuletus ja unelmointi uusiin seikkailuihin 😉 .

Niin tietysti sen ”reissukaverin” löytäminen olisi kiva….. 8)

( ps. toivottavasti tämä viesti ketju ei katkea kuin kanan lento – kuten yleensä tuntuu tapahtuvan meikäläisen jäljiltä 🙁 )

Itsekin just istuskelin tossa terassilla aamukahvilla ja katselin kun mimosat ja mantelipuut? ovat täydessä kukassa ja ilma kuin linnunmaitoa. Aikas hieno hetki…
Täytyy tästä suunnata Boqueriaan kattoon jotain herkkuja ja hedelmiä ja ihan vaan fiilistelemään tunnelmaa.
Aikas hieno päivä:)

Oliks se puu, josta mainitsit just tämä mantelipuu kenties?

Oletteko kuulleet Rayasta mitään? Kaipaan ihan hänen mukavaa jutustelua

Neña, jos se vaalenpunainen puu ei ole manteli vaan ”pyöreämmän mallinen ja vähän tummemman vaaleanpunainen” kuin tuo kuvan puu niin se on varmaan bruno. Mulla ei ole aavistustakaan, mitä se olisi suomeksi. Niitä on usein kaupungeissa koristepuina, ovat upeita kukkiessaan ja minäkin ihailen niitä kovasti keväisin. Toinen josta tykkään on violetit jacarandat, ne on hauskoja kun ei ole yhtään vihreää, vain paljaat oksat ja violetit kukat, lehdet sitten myöhemmin. Mutta siihen on nyt vielä liian aikaista.

Minulle kevät on linnunlaulua ja sitä, että Andaluciassakin on vihreää (tän viikon sateiden jälkeen ainakin on!) ja kaikki kukkii. Älkää nyt muuttolinnut lentäkö niin kiireellä sinne Suomeen maaliskuussa, täällä on huhti-toukokuussa niin hienoa ja värikästä. Andalusiassa aika, jolloin kasvaa kunnon heinikko tienvarteen kukkineen ja väreineen kestää vain hetken, pian tulee kesä ja kaikki menee kuivalle karrelle auringossa.

Niin ja päáskyset tulee pesimään ikkunalle, niiden puuhailuun on kiva herätä, vaikka olen kyllä vähän kade kun Minä vain saa katselle niitä tuulihaukkoja, OC:n laittamat kuvat oli aivan ihania.

Kyllä niitä sieltäkin mantelipuita sieltäkin lóytyy, muttei varmaan kaupungista ja uskoisin, että olet sen verran pohjoisempana, ettei mantelit vielá siellä kuki.

Linnuista tuli muuten mieleen yksi kiikarireissu kun Madridin lähistöllä Bird Life järjesti jotain kansainvälistä lintupäivää. Oli kiva katsella kun joku, joka tiesi asioista selitti samalla, mitä tipuja patoaltaassa kellui ja missä ja miten ne elää. Sitten se opas oikein innostui kun sähköjohdon päällä istui pikkulintu, ”jota näkee tosi harvoin, just vaan tássä näiden kahden viikon aikana, kun ne on muuttamassa, katsokaa äkkiä kaikki, tollaista tuskin toiste bongaatte!” Minäkin sitten innoissani kiikaroin harvinaisuutta: se oli kirjosieppo…

Kiva lintu sekin tietysti, mutta ”harvinainen”? Tein oppaan vihreäksi kateudesta kertomalla, että olin koko kesáloman Suomessa seurannut kirjosiepon pesintää pöntössä noin kahden metrin etáisyydeltä ja nähnyt miten poikaset oppi lentämáän. En vaan koskaan ollut ajatellut, että täällä kirjosieppo on eksoottinen nopeasti ohi vilahtava harvinaisuus. 🙂