Kerro kokemuksiasi espanjalaisesta sairaala ja terveyskeskushoidosta

Itse olen ollut tyytyväinen sekä julkiseen että yksityiseen terveydenhoitoon täällä Barcelonassa. Julkiseen terveydenhoitoon kirjautuminen, eli tarjeta sanitarian saaminen vaati muutaman reissuun cap:iin, sillä siihen sisältyivät lääkärikäynti, verikoe ja verikokeen tuloksien kuuleminen. Tämän jälkeen kaikki on sujunut sutjakkaasti, vaikka jonoja tietenkin on.

Yksityiseen vakuutukseeni ole erittäin tyytyväinen, sillä se on paljon kattavampi kuin normaalit suomalaiset sairaskuluvakuutukset, sisältäen esim. naistentaudit, synnytykset ja hammaspuhdistukset. Saan itse valita sairaalan ja lääkärin erittäin kattavasta tarjonnasta.

Jos tulkilla tarkoitetaan äidinkielelle tulkkaamista, niin ainoastaan jotkin suuret maahanmuuttajaryhmät, kuten kiinalaiset voivat saada tulkin. Jos taas tarkoitetaan espanjankielelle tulkkaamista, niin sitä ei ole saatavissa, vaikka joskus sitä olisin kaivannut, sillä nyt jo muutaman kerran on käynyt niin, että esim. ultraääntä tehtäessä lääkäri on puhunut koko diagnoosin katalaaniksi (jota en siis puhu, mutta jonkin verran ymmärrän) ja samoin tulokset ovat tulleet paperilla pelkästään katalaaniksi. Näin ei tietenkään pitäisi olla, mutta ikävä kyllä todellisuudessa jonkin verran tätä tapahtuu.

Terveyskeskuksen toiminta Foengirolassa yleensä ihan kelvollista, vaikkakin hyvin erilaista Suomen systeemeihin verrattuna. Vähän epäilyttää välillä kokeiden otto, ja hygienia, esim. purkki käteen ja yleiseen vessaan missä ei käsiään saa kuivattua… Verikokeet ensimmäisellä kerralla kauhistutti. no joo. Yksityisellä puolella on tullut vastaan pettymyksiä (allerginen tälle ja tätä määrättiin), mutta myös todella hyviä kokemuksia! Toisaalta joudunkin hurjan hinnan yks. käynneistä maksamaan kun ei ole sitä vakuutusta ja terveys ei kestä kunnallisen jonoja.

Suomessa sitä luottaa lääkäriin, on listoja mistä katsoa tietoja ja julkaisuja jos minkälaisia. Täällä lähtiessäni etsimään erikoislääkäriä, tuli pelko vastaan. Mistä tiedän onko tämä oikea lääkäri, joka keltaisilta sivuilta tai netistä löytyi? Luotin loppupeleissä suureen ja tunnettuun sairaalaan. Toistaiseksi syystä.

Mistä firmoista olette ihmiset ottaneet näitä yksityisiä vakuutuksia ja onko kannattanut? Kuinka kattavia ne tosiasiassa ovat? Nouseeko hinta joka diagnoosin jälkeen kuten Suomessa?

🙂

julkisella puolella
+ on omalääkäri, kielet espanja ja katalaani.
– erikoislääkärille oli aika 08:30, pääsi sisään 10:00
– verinäytteenottosysteemi saa nuhteita, ensin jonotetaan ulkona tunti, sitten jonotetaan vuoronumeroon, sitten jonotetaan näytteenottohuoneeseen. Muut katselee kun näytettä otetaan ja pistokohtaa ei desinfioida.
+ rokotuksen sai nopeasti terveydenhoitajalta

Tátá ei tietáákseni suomettuneissa suomi-lehdissá ole kerrottu:

Andalusiassa otetaan káyttöön varjolaskut (facturas sobra) sairaaloissa. Ensimmáinen sairaala, joka tállaisen varjolaskun antaa potilaille, on Marbellan Costa del Sol-sairaala. Se annetaan leikkauspotilaille, joidenkin leikkausten jálkeen – ihan kaikkia ei vielá ole hinnoiteltu. Laskua ei tarvitse maksaa, se vain kertoo palvelun káyttäjälle, mitá hoito todellisuudessa maksaa. Ja tämán tarkoitus on saada ihmiset ymmártámäán, että náennäisesti ilmainen terveydenhoito ei todellisuudessa ole ilmaista.

Varjolaskutus tulee olemaan káytössä kaikissa Andalusian sairaaloissa vuoden 2011 loppuun mennessä ja káytánnön uskotaan leviáván myös muualle Espanjaan.

Koko uutisen voi lukea sujuvasti espanjaksi tááltä:

http://www.diariosur.es/v/20101026/marbella/hubiera-tenido-pagarla-estaria-20101026.html

Barcelona = Katalonia. Katalaani tulee aina eteen mutta kaikki puhuu espanjaa. Jos ymmarrat espanjaa, mutta et ymmarra katalaania; ainakaan yhta hyvin, ja jos laakari puhuu vain katalaaniksi, sille voi sanoa etta puhuu espanjaa. Ei se pure, tai ainakin ei pitaisi… Ma ymmarran, mutta en puhu ja jos en ymmarra niinkin tarkeata asiaa kuin laakarin diagnoosia, kehtaan sentaan pyytaa kielen vaihtoa!
Sosiaaliturvakortin saa, kun on aloittanut sosiaaliturvamaksujen maksun. Kun niita on maksanut yli 6 kuukautta, on pysyvasti systeemissa. (Niin ainakin ennen.) Kaikki ovat silti oikeutettuja ensiapuun ja -hoitoon ja suomalaiset voi maksattaa Suomen sosiaaliturvalla jos on E111-lomake mukana.
Asun El Raval:in alueella, jossa suurin osa vaestosta on Filipiineilta, Pakistanista, Bangladeshista, Marokosta jne. Laakariasema on tietysti tottunut kaiken maalaisiin, mutta englantia ei pahemmin kukaan puhu. Monet laakarit ovat residentteja ja opiskelijoita, eika oma laakari ota aina vastaan, mutta ei ole ollut valittamisen aihetta, paitsi ehka odotusajan pituuden takia. Ei se Suomessakaan lyhyt, ainakaan Tampereella ollut. Laakarinaikaa voi joutua odottaa yli viikon, mutta hatatapauksessa ”urgencias” on aina auki vaikkakin sinne saakin pari tuntia odottaa. Espanjan sairaanhoito on maailman huippuluokkaa, vaikkei se silta suurien sairaalojen ulkopuolisissa terveysasemissa aina silta tunnu. Omalaakarin voi vaihtaa jos ei siita pida. Koskaan en ole nahnyt hygienian ja saniteetin laiminlyontia.
Laakkeiden hinnat ovat erittain alhaiset Suomeen verrattuna. Krooniset laakkeet, kuten verenpaine-, mieliala- ja kolesterolilaakkeet ovat parin euron hintaisia. Joistakin laakkeista olen maksanut noin 50 senttia! Ilman sosiaaliturvan alennusta kalliimpien laakkeiden hinnat ovat Suomen sosiaaliturvan tasolla! Apteekkeja on joka kulmassa ja myyvat helposti reseptilaakkeita, paitsi helposti vaarinkaytettavia laakkeita ja viime aikoina antibioottejakin on vaikea saada ilman reseptia. Ennen niita sai miten vaan, vaikka samalla tiskilla oli infolehtisia antibioottien vaarinkaytosta ja oma-alotteisen kayton vaaroista. Yksityisen sairaanhoidon laakarien reseptit eivat ole sosiaaliturvan kattamia. Jos laake on kallis, monet yrittavat saada sosiaaliturvan laakarin tekemaan reseptin, mutta kuulemma sekaan ei ole aina helppoa.
Kataloniassa on kaytossa elektroninen resepti, jolla krooniset potilaat saavat laakkeet apteekista ilman kayntia terveyskeskuksessa hakemassa uusia resepteja. Vaikkakin krooniset laakkeet sain ilman jonotusta, ei enaa tarvi kayda hakemassa.

Tavallisia verenpainelääkkeitä saa apteekista ilman reseptiäkin. Resepti on kuitenkin hyvä olla mukna koska samojen lääkkeiden kauppanimet ovat usein erilaiset täällä ja apteekkari voi kirjoista tarkistaa vastaavan tuotteen.