Karvaturrini on poissa

Uusimmat Keskustelu Asuminen ja eläminen Karvaturrit Karvaturrini on poissa

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 16)
  • Julkaisija
    Viestit
  • LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Willi
    Willi Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 31.01.2007
    Kirjoituksia: 28
    Vastauksia: 792

    Eräänä kauniina elokuisena iltana pihaamme ajoi auto ja sieltä pyllähti pihaan 5 suloista pentua. Jokaisella oli oma luonteensa. Eräät olivat hyvinkin seurakoiran oloisia kun taas toiset olivat hyvinkin aktiivisia. Eräs kuitenkin kiinnitti huomion.¨

    Tämä kaveri kulki nenä pitkin maata. Jokainen haju piti tutkia kuin se olisi ollut jo omaa aluetta, vaikka vasta 5-viikkoinen rääpäle tuo kaveri oli. Taaperrus oli kyllä sitä luokkaakin 🙂

    Tuolta kyläreissulta meille tuli uusi perheenjäsen: Kössi. Kössi jäi vain viisivikkoisena meidän huostaan. Ensimmäisenä yönä itkettiin ja sillä päästiin perheen sänkyyn nukkumaan mutta pian järjestys löytyi taloon ja herra sai oman sopinsa jossa nukkua. Maalla kun oltiin, eikä tuo herra mihinkään pihapiirstä lähtenyt, sai kaveri juosta vapaana pihalla 24h/vuorokaudessa. Syksyn tullessa meillä alkoi perunan nosto. Käsipelillä sitä tehtiin ja koiruus siinä lähellä pyörimässä. Yht’äkkiä rupesi kuulumaan kauhea itku. Paikallistimme itkun koiranputkiviidakkoon. Meidän uusi perheenjäsen oli lähtenyt seikkailemaan ja eksynyt tuonne viidakkoon. Aluehan ei ollut suuri, noin 10 metriä x 5 metriä aluea mutta pienelle noin 2 kuukautiselle nuorelle herralle täysi viidakko.

    Sieltäkin selvittiin säikähdyksellä. Kössi oli tässä vaiheessa saanut oman koppinsa takakuistille jonka ovi oli säädetty kuminauhalla niin että koira pystyi menemään ja tulemaan oman mielensä mukaan. Herran ateriat aina helmikuulle oli kolme kertaa päivässä. Aamiainen oli tuhti kaurapuuro piimällä ja banaanilla. On muuten oikeasti ihan hyvän makuinen sekoitus 😉

    Myöhään syksyllä hampaita rupesi kuitenkin kutittamaan joten talon kulmat todettiin olevan mitä loistavin ikenien kutitus paikka. Heräsipä siinä eräänä päivänä meidän äiti ripeästi kun kuului makuhuoneen nurkalta iloinen jyrsiminen. No sen jälkeen ei kyllä talon nurkkia tullut syötyä mutta hikiset ja likaiset tennissukat kylläkin.

    Talven aikana törmäsimme ensimmäiseen ongelmaan. Pihamme loputtua, meni metsän keskellä hiihtolatu. Jostain syystä Kössillä oli himo pipoihin… Se ponkaili ottamaaan pipoja hiihtäjien päästä ja kuletti ne pihaan. Siinä sitten ”vihaiset” hiihtäjät taiteilivät itsensä piikkilangan ali ensin ja sitten pihaan kun me taas punastellen olimme vastassa heidän pipojensa kanssa. Tästä seuraten herra joutui liekaan ja voi jestas että siitä osoitettiin sitten mieltä.

    Lopulta koiralle saatiin tehtyä noin 30 metriä pitkä juoksulanka johon meidän jästipää sitten kytkettiin.

    Helmikuussa herra päätti että nyt olen isoa herraa ja en tarvitse kuin kaksi kertaa päivässä ruokaa. Näin herran ruokailu päättyi kahteen ateriaan päivässä.

    Seuraavana kesänä Kössi oppi irrottautumaan itse juoksulangasta ja naapurin ravurit saivat kunniakkaasti kyytiä sen jälkeen. Koiruudessa kun oli hirvikoiraa niin ajovietti vietti hevosten perään. Ainut miten koira saatiin ”ajosta” pois oli kolisuttamalla ruokakuppia tai kutsumalla äiti paikalle. Taisi talon nurkkien järsimisestä tullut rangaistus olla niin kova että toista rangaistusta ei haluttu.

    Vuosien jälkeen tuli miulla lukioon lähtö ja kun ensimmäistä kertaa en tullutkaan viikonlopuksi kotiin, niin voi herranen aika sitä mökötystä. Maattiin vain kuusen oksien alla mulkoilen kulmien alta ja ruokaankaan ei meinattu koskea. Kyllä sitä sitten taas oltiin niin iloista kun kotiin tultiin.


    Vanha herra kesällä 2005

    Kaikkiaan tuo herra oli elämässämme tuomassa omaa väriään 19 vuotta. Tänään tuli kuitenkin viesti jossa ilmoitettiin herran poistuneen sateenkaarisillan toiselle puolelle naapurimme avustuksella. Isänsä puolelta (labradori) perintönä tullut lonkkien kipeytyminen oli tullut liian suureksi joten oli aika päästää rakas ystävämme kivuttomille niityille.


    Vanha herra 26.01. ennen viimeistä matkaansa sateenkaarisillan toiselle puolelle

    Kiitos noista ihanista vuosista rakkaani. Olet aina ja ikuisesti sydämessäni. Ehkä tapaamme vielä joskus tulevaisuudessa.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Mariitta
    Mariitta Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 13.07.2006
    Kirjoituksia: 102
    Vastauksia: 959

    Oma vanhukseni on 12 vuotias ja lonkat loppu, rappuset alas mennään mutta ylös pitkän mietinnän jälkeen..autoon nostan mutta alas tullaan itse. Kaihikin tulossa ja kuuro.
    Eläinlääkärin mukaan vielä ikäisekseen terve ja iloinen. Mutta surutyötä olen tehnyt jo 2 vuotta sitä loppua varten. Joten ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu nyt! Jaksamista, tämä on osa elämää kuitenkin.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä reissu-lassi
    reissu-lassi Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 15.12.2008
    Kirjoituksia: 7
    Vastauksia: 120

    Meillä oli Altea Hillsissä Kolli. Vietävän iso ja lihaksikas kollikissa, joka adoptoi meidät. Meillä oli neljä yhteistä vuotta, eivätkä ne unohdu. Olisi tuhat tarinaa – kissasta!
    Kolli ei ollut kotieläin eikä lemmikki. Kolli oli ystävä, eli omilla ehdoillaan, meni ja tuli ja välitti. Olen aina ollut ”koiraihminen”, mutta Kollia rakastin. Mutta enää en tapaa kuin unissani.
    Ja ikävä on joka päivä. Villikissaa, joka opetti meidät talon tavoille.
    Costan kauhu, Altean keisari – ja meidän rakas.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä bochorno
    bochorno Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 12.10.2006
    Kirjoituksia: 6
    Vastauksia: 464

    Willi, otan osaa.

    Olen sanaton. Nyt kuitenkin hänellä on hyvä olo.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä blues
    blues Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 12.07.2006
    Kirjoituksia: 26
    Vastauksia: 1925

    Tsemppia Willi…muuten, munkin lonkat on aika heikossa kunnossa…

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä guanche
    guanche Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 02.10.2006
    Kirjoituksia: 34
    Vastauksia: 708

    Minä tiedän tuon tuskan … olen joutunut luopumaan pitkäikäisistä koiristani ja se on todella suuri menetys ja vaatii surutyön.
    Tsemppiä ja voimia!

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Suoratukka
    Suoratukka Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.10.2006
    Kirjoituksia: 112
    Vastauksia: 1765

    Uskallan sanoa -parka, koska tiedän, miten kamalaa on
    menettää rakas ystävä.
    Voimia ja kestävyyttä surussasi Willi.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Kari
    Kari Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 01.07.2006
    Kirjoituksia: 175
    Vastauksia: 1456

    Surun rinnalle myös tsemppiä ja katse tulevaisuuteen.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Willi
    Willi Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 31.01.2007
    Kirjoituksia: 28
    Vastauksia: 792

    Kiitos jokaiselle.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä 123
    123 Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.07.2006
    Kirjoituksia: 734
    Vastauksia: 1553

    Osanotot Willille myös minunkin puolestani. Onneksi muistot jäävät elämään.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Don Bavarontti
    Don Bavarontti Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 14.07.2006
    Kirjoituksia: 113
    Vastauksia: 2154

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Taiju
    Taiju Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 19.09.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 594

    Minä menetin myös hyvän ystäväni 2 v. sitten. Hän oli Leo, musta cockeri. Vieläkin ajoittain näen mustan vilahduksen silmäkulmassani. Se kirpaisee. 🙁
    Ennen sitä lapsuuden ja nuoruuden ajoilta jouduimme suremaan kahta cockeria, ensin Iso-Nemoa ja myöhemmin Nemoa. Keltaisia rentukoita kasvoi ystävien haudoille 🙂

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Maide
    Maide Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 25.02.2008
    Kirjoituksia: 5
    Vastauksia: 55

    Osanottoni.

    Meidän 15 vuotias basenji-poikamme Arttu nukutettiin ikiuneen lokakuussa. Keuhkot keräsivät nestettä ja sydän ei enää jaksanut.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Sofie
    Sofie Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 23.06.2008
    Kirjoituksia: 3
    Vastauksia: 24

    Otan osaa minäkin rakkaan ystävän menetykseen.
    Itselläni on 3 vuotias koiruli ja nyt jo pelkään sitä päivää kun rakkaasta ystävästäni aika jättää.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Willi
    Willi Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 31.01.2007
    Kirjoituksia: 28
    Vastauksia: 792

    Rakas lemmikki on usein myös perheenjäsen. Siksi sen menetys tuntuu kipeältä. Kiitos kaikille myötäeläjille.

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 16)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.