Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 13 vastaukset, 7 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 9 vuotta, 8 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Täälä Espanjas on hyvin käyttäytyviä koiria. Oikein ystävällisiä ja niin saatanan sosiaalisia. Minä ja mun ei koira emme oo. Pidän koirani aina kytkettynä yleisillä paikoilla, täällä Espamjassa aina. Se ei ole maan tapa. Kun ihmisillä on näitä sosiaalisia koiria, niin heidän perusolettamus on että muillakin on mukavia koiria. Niinpä he antavat sessujensa tulla lompuutella mun koirani luo, jonka egon mukaan ne hyppii silmille ja pohjanmaan poika tarjoa hammasta tassun sijaan. Tässä tilanteessa monet kutsuivat koiraansa Sorryksi ja kohtaaminen menee sovussa ohi. Tänään kuitenkin olimme taajaman ulkopuolella männikössä ulkoilemassa, mulla koira kytkettynä, vastaan tuli kytkemätön uros. Pysähdyin, vastapuoli antoi koiransa tulla, se oli omaani selvästi isompi, mutta kun vastakkain tultiin, omani iski kiinni. Tartuin vastapuolen hännästä, sitten takajaloista kiinni, jotta se irrottaisi otteensa. Tartuin sitten kaulapannasta ja huusin omistajalle ”ota se kiinni”, se huusi jotta toisin sen sille. Sen mielestä tilanne oli mun koiran syy koska se aloitti tappelun, minä taas ”tiesin” että vika oli toisen koiran omistajan koska mun koira oli kytketty. Tilanne kärjistyi niin että meidän välille oli tulla tappelu, tässäkin tapauksessa pohjalinen oli pienempi mutta ärhäkkäämpi.
Kokonaisuus naurettava.
Sen verran lisäystä että vastapuoli oli Engelsman
Toimit juuri niinkuin pitääkin. Se enkku olisi kyllä sietänyt saada turpiinsa, mutta siitä ei tässä maassa sorryttelulla selviä.
Jos tuollaisessa tilanteessa koirille tulee pieniäkin haavoja, on syytä viedä asia poliisille. Sakot ovat mittavat ja vapaana koiraansa juoksuttanut kyllä muistaa ne. Kännykällä muutama valokuva ja kyllä se sillä selviää.
Toisaalta nuo koirat jotka on aina jonkun narun päässä näyttävät olevan melko epäsosiaalisia verrattuna vapaastihengittäviin, ihan näin sivusta kun seuraa.
Jerrypuu on oikeassa, kulkukoirat on sosiaalisia ja muutkin koirat joilla on runsaasti sosiaalia kontakteja. Mutta käsissä ne ei useimmiten ole, kuten usein leikkisästi sanon, omistuksessa on muttei hallinnassa. Aikoinaan nimittäin mulla oli hallinnassa Puollustusvoimien koiria vaan ei omistuksessa.
Jos siis kuljettaa koiraa vapaana, pitää sen olla niin koulutettu että se on aina kytkettävissä. Mun koira on!
Kanta-asukkailta en mitään ”vaadi”, tämä on teidän maa, eläkää tavallanne.
Pommie bastards and their dogs….
Aika hurjaa alkaa hännästä repimään, mites säännöt sanoo pampusta tai ”kävely kepistä”
Ei hännästä revitä, pysäytetään vai koira, kunnes saadaan ote takajaloista ja sen jälkeen on helpompaa. Koiraa ei satuteta missään vaiheessa.
Kyllä siun kannattaisi myös kouluttaa siit omast koirast sellane, et ei heti käy kiinni, jos ei ole tarpeellista. Kun on oikke Puollustusvoimienkin koiria ollunna, niin varmaan ossaat.
Niin se vuosi taas vaihtui, ei muuten erikoisesti, mutta yhtään rakettia en kuullu ammuttavan. Parempi niin.
Kuukausi täällä on vierähtäny. Noita koiratilanteita joissa kytkemätön tai käsistä lähtenyt koira on tullu tekemään tuttavuutta mun koiran kans, on n. 6-7 kpl. Nyt tuli tuo yhteenotto joka ei ollu mitenkään vakava, muutama pintanaarmu. Kuten mainitsin, tilanteen teki naurettavaksi omistajien käyttäytyminen. Se siitä.
Muut tilanteet on menny ohi, kun toisella kädellä pidän omaa, ja toisella vieraan koiraa, jonka omistaja sitten hakee Sorryn pois.
Tänä aamuna näin senkin ihmeen että rouva oli pussittamassa koiransa paskaa. Kun sen kytketty koira näki meidät tien laidassa, teki se rynnäkön ja emäntä kaatui kesken pussituksen. En kysynyt tarkemmin.
Kakspiippunen juttu, sanoi isoisä haulikkoa. Ja tämä koirahomma myös.
Vaikka kuljetatkin hurttaa narun päässä, joka on erittäin fiksusti tehty, niin kolikossa on silti myös se toinen puoli. Jos kyseessä on sellainen luonne, rodusta riippumatta (kaverin mäyris ei diggaa humalaisia, joten puree, jos känninen tulee koplaamaan), että saattaa alkaa ottamaan myllyä toisen koiran kanssa, niin espanjalainen laki on hengeltään sen suuntainen, että kyseisen luontoiselle karvaturrille pitäisi pukea kuonokoppa. Niitä olen nähnyt Madridissa käytettävän jonkinkin verran esimerkiksi ”pikkumastiffeilla” (isompi stiffi on stadi-asunnossa aika hankala kaluste).
Madridilainen koirakuri on joiltain osin vertaansa vailla. Irrallaan juoksutettavan koiran voi omistaja helposti menettää valtiolle, minkinrehuksi. Sitten puolestaan sen kunniaksi, eli vastapainoksi on rakennettu muun muassa ”keskuskoirapuistoon” kesähelteitä silmälläpitäen kunnollinen uima-allas koirille, jossa saavat pulikoida aivan keskenään. Eivätpä paljoja tappele kun ovat veden varassa.
Toisaalta, jos siellä teillä päin irrallaan jolkottelevat koirat ovat maanvaivana, niin suosittelen ottamaan kuvan sekä koirasta kuin myös sen omistajasta. Tiukan juridisen riitapaikan tullen voi kyseisestä referessistä olla hyötyä enemmän kuin ”tuhannesta sanasta”.
Komppaan ’makariosta’ sen verran, että aivan hyvin olisi sitä engelsmannia voinut hieman ”päräyttää”. Nimittäin britit eivät nauti espanjalaisen oikeuslaitoksen silmissä sitä kaikkein korkeinta kunnioitusta. Etenkään agressiiviset britit. Vanha viholliskansa kun ovat.
P.S. Kakkapussin kanssa sohlatessa kannattaa tosiaan ensin vilkaista ympärilleen. Pienikin koira saattaa tangentin suuntaan ampaistessaan vetäistä ristiselän sijoiltaan, jos kierre oikein hyvin osuu kohdalle.
Meidän emännälle kävi vähän samansuuntainen juttu. Enkun dobermanni oli irti tuolla campolla ja otti meidän (hieman alle 20-kiloisen) paimenkoiran tähtäimeensä. Rouva teki nopean ratkaisun, päästi koiran irti ja komensi sen kotiin.
Istuskelin terassilla, kun elikko kurvasi nurkan takaa turvaan. Siinä meni sellainen varttitunti, ennenkuin emäntä läähätti paikalle parin kilsan päästä ja kertoi taustat. Dobermanni ei ollut lähtenyt takaa-ajoon, mutta ei se meidän kaverikaan varmaan taakseen katsonut.
Tässä vaan nähdään, millainen älykkyysero on peruspaimenkoiralla ja luupäädobermannilla. Vaimoa ei nyt tähän vertailuun otettu.
Tuo kuonokoppa taitaa olla ainakin Fugessa pakollinen määrätyn kokoisille ja rotuisille koirille. En minä paheksu sellaisen käyttöpakkoa; koira ei pure, ei hauku, eikä poimi roskiksien vierestä epämääräisiä, toisten hylkäämiä eväitä.
Dobberista sama kokemus, en oo koskaan päässy sen koiran mielenalaan päälle, lisäksi nykyisillä lerppakorvilla rotu on mun silmään ruma. Elokuvien luomaa mielikuvaa hurjasta luonteesta en suomalaisissa koirissa ole nähnyt. Palveluskoirista vähiten mun mieleen.
Mutta hauska tuo Makarioksen koiran kotiinpaluu.
Tänä aamuna näin senkin ihmeen että rouva oli pussittamassa koiransa paskaa. Kun sen kytketty koira näki meidät tien laidassa, teki se rynnäkön ja emäntä kaatui kesken pussituksen. En kysynyt tarkemmin.
Mikähän moiseen oli syynä, että et mennyt kysymään, onko tämä nainen kunnossa? Tekikö tämä nainen jotain niin perustavanlaatuisesti väärin, että meinasit ettei lähimmäisestä sen takia tarvitse välittää?
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.