Integroituminen Espanjaan

Espanjan lakeja ja sääntöjä kunnioittaen on mielestäni itsestäänselvyys ja minimi vaatimus.

Nämä muut kommunikoinnit ja tykkäämiset on vaan sitä arkipäivää, mitä myös kysyttiin (ja kovin yksilöllisiä juttuja).

Vaikka ”Vanhatyttö” asiansa kovin kärkevästi esittääkin, tapansa mukaan, niin asiaakin hän mielestäni kirjoittaa.

”Mamuna” täällä Espanjassa oleminen voi saada aikaan ymmärrystä Suomen ”mamujenkin” kohtaloihin. Täallä ”meitä mamuja” ei kuitenkaan ”paapota” kuten Suomessa. Suomi maksaa eläkeläisen sairaanhoitomaksun Espanjalle, eläkeläinen veronsa ja kuluttaa muutkin rahansa täällä.

Nämä suomighettot ei myöskään meikäläistä innosta. Maassa maan tavalla omana itsenään, jos sallitaan. Suomalaisia on kiva nähdä ja kuulla Nerjassa kirkonmenoissa kerran kuussa talviaikaan.:)

Tässähän tää on ratkaistu. Vilperin systeemi käyttöön ja kenelle tämä määrä kanssakäymistä ei riitä, lisäilee sitä oman maun mukaan.
Kaikki ihmissuhteet ja ihmiset eivät todellakaan ole toivottavia kokemuksia.
Homma menee mun kokemuksen mukaan niin , että se mulkku on mulkku Espanjassakin.
Sitä pahempi jos se vielä sattuu vaikkapa naapuriksi.

Ma olen tainnut ”integroitua” kaltaisteni kanssa. Mun reilu 30 vuotta kiertolaiselamaa on lahentanyt mua muihin kiertolaisiin. Nakojaan hyvin varoen edes ystavystymme ”normaalien” ihmisten kanssa.

En todellakaan tunne tarvetta elaa elamaani paikallisten laheisena ja/tai ehdoilla. Parempi nain jolloin voin omilla ehdoillani lahestya tai vetaytya. Mulla on nama ”paikalliset” niin monella puolen maailmaa joka myos helpottaa osaltaan. En mina kuitenkaan mikaan erakko ole. Sellainen taivaan kiertolainen vaan.

Kuten moni jo aiemmin on todennut, se on ihan omasta asenteesta kiinni miten integroituu. Tai no ei tietysti ihan kokonaan, melko paljon vaikuttaa myös vastaanottava ympäristö, vaikka yleensä, kun jaksaa riittävän pitkään olla ihmisille ystävällinen ja osoittaa sen että on kiinnostunut toisesta ja tämän kulttuurista, niin porukka tulee vastaanottavaisemmaksi 🙂

Meinasimpa tähän kirjoittaa että joo, ei mulla ollut mitään ongelmia integroitumisessa, mutta onpa nää huimat kolme vuotta tainneet hieman kullata muistoja 😀 Kyllä ne ekat kolme kuukautta vaihdossa oli välillä aika hirveitä, kun en osannut kieltä, en löytänyt oikeen kavereita koulusta (keskenänsä kaikki kälättivät, mutta oli vaikee mennä juttuihin mukaan kun ei ymmärtänyt eikä osannut puhua) ja sit rassas se että hostien mielestä joku oli aina hirveen hullusti jos en hetkeen puhunut/erehdyin ottamaan perusilmeen reippaan vaihtari-hymyn sijaan…

Mutta heeei, nyt puhun ja ymmärrän koko lailla sujuvasti espanjaa, osaan jokusen askeleen flamencoa, mulla on ihania espanjalaisia ystäviä (ja aina hirvee ikävä :() ja viimeksi kun oltiin Suomen perheeni kanssa lomalla siellä niin porukat ei välillä tunnistanu mua markkinoilla/kaduilla kun pörräsin espanjalaisten kanssa ja höpötin kovaäänisemmin ku muut yhteensä 😀

Että joo, sanoisin integroituneeni, ja tällä hetkellä Espanja tuntuis enempi omalta paikalta kuin Suomi. Vaikka en mä silti oo täysin espanjalaistunut: saatan olla kavereitten kanssa hiljaa, en jaksa niitten myöhästelyä (puol tuntia Andalusiassahan ei oo vielä mitään…) enkä edelleenkään näytä tunteitani niin vahvasti kuin sikäläiset (useemminki kuullu tän ”Noku sä et oo samanlainen ku muut, mä en osaa tulkita sun käyttäytymistä”).

Espanjalaisten suhtautumisesta sen verran, että se vaihtelee tottakai yksilöittäin, mutta myös paljon alueellisesti. Siellä missä on paljon ulkomaalasia (turisteja), niihin ollaan helposti kyllästytty (muakin kohdellaan usein melko tympeesti siihen asti et alan puhua suomalais-andalusialaisella aksentillani) ja sit taas paikoissa missä ei oo turismia, niin ulkomaalanen otetaan ehkä paremmin vastaan 🙂

Paikallisten kanssa kommunikointi onnistuu muuten vajaallakin kielitaidolla, kun vaan lähtee rohkeasti niiden joukkoon ja vaikka alottaa sillä ”Hola, que tal?” Espanjalaisethan puhuu muutenki niin paljon käsillään (puolet varsinaisesta puheesta vois oikeastaan joka tapauksessa jättää pois), että elekielen käyttäminen on helppoa. Seuraamalla yhtään espanjankielistä mediaa oppii myös paljon, pikkuhiljaa. Onhan se turhauttavaa kun aluksi ihmiset yrittää huutaa että ymmärtäis (sori, oon ulkomaalanen, en kuuro…) tai puhuu kuin 2-vuotiaalle, mutta sit kun kielen oppii ni tajuaa ettei vaiva ollu turhaa 🙂

Ei tässä viestissä nyt varmaan mitään uutta ollu, mut toimipahan mulle jonkinlaisena terapiana ku pääsen taas purkaa ”vaihtovuoden traumoja” 😀 Tietty, jos joku tykkää Espanjasta vaan ilmaston takii ni eipähän se hirveesti maksa vaivaa yrittääkään integroitua sinne. Emmää ketään oo pakottamassa, enkä ees voi sanoa että se kannattais koska se maa kokonaisuudessaan on ihana, koska aika monia varmaan lähinnä vihastuttaa ne piirteet jotka mua ihastuttaa 🙂 (Nimim. tykkään meluta ja pistää tanssiesityksen pystyyn tilanteessa kuin tilanteessa)

miten isolle osalle riittää vain aurinko ja se, että päivät soljuu toinen toisensa perään? Maksavat sitten vähän siitä kun joku auttaa niissä asioissa, jotka eivät suju ilman kielitaitoa.
Niitäkin tietysti löytyy, jotka kärsivät tilanteesta ja se saattaa ilmentyä vaikka erakoitumisena tai juomien läträämisenä.
Toisille se on kai valinta toisille ongelma ja osalle itseestäänselvyys.

En mä tiedä integroitumisesta mitään. Mä vaan tulin tänne ja aloin suhtautua ihmisiin ystävällisesti ja kaikki on toiminut hyvin.
Miksi mun pitäisi joka pilkku tietää niiden touhuista? Tiedän espanjolien historiasta, uskonnosta ja kulttuurista tarpeeksi enkä ryhdy arvostelemaan heidän tapaansa elää.
Ei luulisi olevan vaikea integroitua, tai ihan mitä vaan, Espanjassa, kun tulee niin ahdasmielisestä ja henkisesti masentavasta maasta kuin Suomi on.
Ei kai purjehtijakaan ole niin typerä, että yrittää muuttaa tuulen suuntaa, kun purjeen suunnan muuttaminen on helpompaa?