Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 28 vastaukset, 14 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 12 vuotta, 4 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Niin… Voiko suomalainen, tai pohjoiseurooppalainen noin yleensä, espanjalaistua?
Onko kellään kokemuksia siitä, millä tavoin espanjalaiset suhtautuvat muiden eurooppalaisten maahanmuuttajien integroitumispyrkimyksiin? Vai onko niin, että esimerkiksi suomalaiset eivät edes halua ns. espanjalaistua?Kulttuurierojahan on, mutta kuinka voimakkaasti ne ilmenevät jokapäiväisessä kanssakäymisessä? Esimerkiksi espanjalaisissa hautajaisissa tai muistotilaisuuksissa taputetaan tietyissä kohdin kuin konsertissa tai muussa esityksessä konsanaan, mutta hautajaiset eivät ole niitä jokapäiväisiä elämäntilanteita.
Kielen oppiminenhan on ensisijainen avain kulttuuriin kuin kulttuuriin, mutta sitähän ei opi riittävästi, jos seurustelee vain muiden emigranttien kanssa.
Kuinka sitten taas seurustella alkuperäisväestön kanssa, kun kielitaito on sitä mitä se valtaosalla maahanmuuttajista on? Ja seurustelulla todella tarkoitan laajakirjoista kommunikaatiota; en jotain intiimisuhdetta, jossa siinäkin varmaan määrätty sanasto tulee tutuksi.
Vai onko kenties niin, että espanjalaiset eivät hyväksy omiin rientoihinsa muita kuin paisánoja (espanjalaisia), vai eivätkö muut vain uskalla tai kehtaa pistää niihin nokkaansa? Esimerkiksi ravintolatkin näyttävät asiakaskuntansa puolesta jakautuvan pääosin kansallisuuksien mukaan.
ihmisiä. Kai niitä on, jotka integroituvat ja toisaalta niitä jotka eivät. On myös niitä, jotka mielellään haluavat integroida vieraan kulttuurin tms. valtaväestöstä poikkeavan ”ominaisuuden” omaavan henkilön ja toiset eivät vain siedä kertakaikkiaan muuta kuin oman kulmakunnan väkeä & kulttuuria jne. Ja välimuotojakin on luonnillisesti yhtä monta kuin toimijaakin.
Mutta kai se on niin, että sen ketä haluaa integroitua on tehtävä töitä integroitumisen eteen ja siihen saattaa kuulua analyysi siitä, että mihin on yleensäkin edes mahdollista integroitua ulkoisista tekijöistä johtuen ja mitä integroituja-ehdokkaalta vaaditaan.
Parin viikon lomalla monikaan ei halua mennä hyvin pitkällemeneviin integroitumistöihin vaan vain lomailee ja katsoo miten homma/loma menee soljuvasti. Eihän paikallinen ole edes kiinnostunut integroimaan parin viikon lomailijaa, koska todennäköisesti efortti valuu hukkaan? Miten sitten vakavasti asiaan suhtautuvat pidempiaikaiset yritykset? Ehkä niin, että tulijan on osoitettava vakaa aikomus pidempään sijoittumiseen, jotta integroimiseen kannattaa paikallisenkin investoida? Mikähän se olisi … auttava kielitaito, omistusasunto, työpaikka, paikallinen kumppani … you name it.
Miten espanjalaiset yleisesti ottaen suhtautuvat ”integroitujiin”?
En tiedä…
Minulla on palon espanjalaisia ystäviä ja kuulun muutamiin espanjalaisiin ”yhdistyksiin” enkä ole kokenut diskriminoinita … johtuen ehkä siitä että harrastuspiirit ja yhdistykset ovat miesvaltaisia.
Ystävät ovat suurimmaksi osaksi perheysttäviä (no ok tai miehiä) joten sitä kautta myös olen tutustunut naisiinkin, minkä koen olevan muutoin suhteellisen hankalaa…no mummoja toki tämä ei koske, mummot kyllä suvaitsevat.
Tosin, minua ei luokitella/epäillä missään nimessä koskaan suomalaiseksi (vaikka sen kaikki tietävätkin) vaan Välimerenalueen ihmiseksi (äidin suku on sieltä), mm. temperamentin vuoksi.
Puhun espanjaa, ymmärrän espanjaa…lisäksi minulla on espanjalainen puoliso.
Olen kiinnostunut ihmisistä ja suhtaudun heidän ”pyhiin” asioihinsa (perhe, koti, kylä) kunnioittavasti, näin saan itsekin kiinnostusta ja kunnioitusta osakseni.Uskoisin integroitumisen olevan melko hankalaa, ellei ole jotain neutralisoivaa tekijää…ehkä useita, kuten sukujuuret, puoliso.
Kielitaito on kaiken a ja o, kaksikielisella alueella pitää osasta myös alueen oma kieli.-Omistusasunnosta en koe kenenkään olleen koskaan kiinnostunut, asuinpaikasta eli pueblosta senki edestä, se on todella tärkeä esim vanhemmille ihmisille.
Tosin minä en tunne ”normi”espanjalaisia, valencianot ovat melkolailla erilaisia…
Hyvä kysymys arnoldilta malagasta. Mielenkiinnolla odottelen lisävastauksia.
Raya, miksiköhän espanjalaisiin naisiin on vaikea tutustua tai heidän kanssaan ystävystyä? Onko sinulla teorioita? (ja miten tarkoitat, ettet ole yrittänyt integroitua?)
Uskon, että espanjalaiset naiset kokevat usein pohjoismaalaisen naisen jonkinlaisena uhkana. Niiden käyttäytyminen poikkeaa paikallisesta tavalla, josta on vaikea saada otetta. Täällä on aikojen kuluessa muotoutunut määrätynlainen käyttäytymiskaava, johon kuuluvat seurustelurituaalin kirjoittamattomat lait. ”Soidinmenoiksi” niitä voisi kutsua. Kun kuvaan astuu nainen, joka ei ole valmis alistumaan näihin menoihin, herää naisissa pelko ja miehissä mielenkiinto tähän uuteen ja erilaiseen tapaan lähestyä toista sukupuolta.
Olen kuullut, että jopa suomalaisen koulun tytöt ovat joskus joutuneet espanjalaisten tyttöjen painostuksen kohteeksi kun nämä vaaleatukkaiset, eksoottisella tavalla kauniit oppilaat ovat muka ”ryöstämässä” heidän poikiaan.
Uskon kuitenkin, että maailma on muuttumassa nopeasti ja espanjalaisetkin naiset emansipoitumassa hyvää vauhtia ja eri kansallisuudet joutuvat sopeutumaan kanssakäymiseen enenevässä määrin samoista premisseistä.Pekka tässä mielestäni jos analysoikin mahdollista vaikeutta ystävystyä espanjalaisten naisten kanssa.
Tämä on juolahtanut mieleeni, koska mummojen kanssa tulen hyvin juttuun jo ennen kuin olen kertonut olevani hoitaja…heheheheeee.Jostain syystä pohjoisen eksotiikka puree, seudullakin jossa se todella on eksotiikkaa. Muutamat ystävämme ovat lisänneet suomalais-espanjalaista parinmuodostusta, meidän esimerkkimme kannustamana, hahahahahaaa.
Jostain syystä kuitenkin aviossa espanjalaisen kanssa olevakaan ei ole turvallinen, koska ilmeisesti kuvitellaan muualta tulevien naisten olevan ”vapaamielisiä”, erilaisen kulttuurin vuoksi.
Suomalaista perhesuunnittelu- yms perhekulttuuriahan olen lukenut jostain lehdistä ihannoitavan…mm. ehkäisy, abortti, isyysloma etc…Yleensä toki ”Mariat” oppivat melko nopeasti sen, että voimme tulla hyvin juttuun ja sitten näille ennakkokäsitykselle voimme jopa yhdessä nauraa, kun olemme hyviä ystäviä.
Mrs S:
En ole yrittänytkään integroitua (olen toki integroitunut ja hyvin) koska emme asu pysyvästi Espanjassa vaan olemme lasten koulun vuoksi Suomessa.
• Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467Jos haluaa integroitua, on oltava itse aktiivinen.Ystävällistä kohtelua saa turistas tontos tambien, mutta kokemuksen mukaan esim paikallisista juhlistakaan ei juuri ilmoitella turisteille, vaan keskenään viihdytään.
Toinen juttu on se, että vaikka suomalaisena/pohjoiseurooppalaisena viihtyy kuinka hyvin tahansa täällä, niin tämän kansan meluisuus tuottaa haastetta. Englantilaistenkin olen kuullut asiasta kommentoivan, eli ei ole pelkästään meidän jähmeiden suomalaisten ongelma.
No, me jotka olemme pysyvästi ja jotakuinkin vapaaehtoisesti täällä, emme tietenkään liikoja valita. 😉
Elämästä Espanjasta pävitystä: http://pintora53.wordpress.com/campotalon-aika
Totta. Oma aktiivisuus on merkittävä tekijä paikallisiin tutustumisessa, olipa maa mikä tahansa. Ja paikallisia juhlia ja ferioita saa Espanjassa tosiaan kaivamalla etsiä, jos niistä haluaa jotain tietää. Yksi käytännöllinen lähdeteos siihen on Almanaque el Firmamento – Calendario Zaragozano para toda España, johon on listattu kaiken muun (kiinnostavankin) tauhkan lisäksi myös käytännöllisesti katsoen kaikki Espanjan feriat, eli paikallismarkkinat.
Meluisuus näyttää (kuulostaa) sellaiselta ominaisuudelta, että se lisääntyy, mitä lähemmäs välimerta mennään. Esimerkiksi Madridin korkeudella ollaan jo melko ”cooleja stadilasia” ja baskien vuoristolaisjäyhyydelle saa hakea vertoja jo Skotlannin pohjoisilta saarilta ja/tai Suomen pohjalaisten lestadiolaisalueilta.
Mutta juu, tokihan se on se välimerellinen ilmastoalue, joka meitä suomalaisia Espanjassa eniten viehättää, vaikka tavallaan itse pidänkin myös Madridista. Toisinaan sitä vain kaipaa ihan oikeaan kiviseen ja hieman likaiseen kaupunkiympäristöön. Siltikin kivinen Madrid on monella tavalla paljon turvallisemman oloinen paikka kuin vaikkapa hienosteleva Barcelona.
Andalucialaisten melskaamisessa on mielestäni todella se hyvä puoli, että heidän seurassaan voi päästää suustaan melkein millaisia tyhmyyksiä tahansa, kun kukaan ei kuitenkaan kuuntele kuin korkeintaan itseään.
=)
Alkuperäinen threadin avauksessa esittämäni kysymys juonsi juurensa siitä, kun niin vähän näen muita kansallisuuksia espanjalaisten seurassa. Epäilemättä espanjalaiset ovat yhtä ennakkoluuloisia kuin kaikki muutkin kansallisuudet. Kerrankin päädyin kahvilassa istumaan kahvi ja brandylasi nokkani alla espanjalaisten ukkojen kanssa samaan pöytään, kun he itse minut siihen pyysivät, koskapa heille oli aivan outo ihmetys, että suomalainen koettaa pölöttää espanjaa. ”-Eihän ne suomalaiset espanjaa puhu”, totesi yksi äijistä.Arnold kirjoitti:Ja paikallisia juhlia ja ferioita saa Espanjassa tosiaan kaivamalla etsiä, jos niistä haluaa jotain tietää. Yksi käytännöllinen lähdeteos siihen on Almanaque el Firmamento – Calendario Zaragozano para toda España, johon on listattu kaiken muun (kiinnostavankin) tauhkan lisäksi myös käytännöllisesti katsoen kaikki Espanjan feriat, eli paikallismarkkinat.
Meluisuus näyttää (kuulostaa) sellaiselta ominaisuudelta, että se lisääntyy, mitä lähemmäs välimerta mennään.
Andalucialaisten melskaamisessa on mielestäni todella se hyvä puoli, että heidän seurassaan voi päästää suustaan melkein millaisia tyhmyyksiä tahansa, kun kukaan ei kuitenkaan kuuntele kuin korkeintaan itseään.
=)heille oli aivan outo ihmetys, että suomalainen koettaa pölöttää espanjaa. ”-Eihän ne suomalaiset espanjaa puhu”, totesi yksi äijistä.
Lainailen tässä Arnoldin kirjoituksesta sellaisia jotka koen jotenkin tutuiksi…heheheheeee.
Paikalliset juhlat…joopa joo!
Turisti-infosta on ihan turha yrittää selvittää näitä, toistan ihan turha!
Aiemmin kun en omannut suoria tiedonsiirtokanavia, jouduin ”arvaamaan” milloin pitää saapua minnekin -ja sitten ylläripylläri, fiesta olikin siirretty johonkin toiseen ajankohtaan.
Kun tuntee paikallisia, alkavat he pikkuhiljaa avautua ja paljastaa tuon hurmaavan salatieteen yksityiskohtia.Oma kokemukseni on, että ainakin meillä Valenciassa ulkomaalainen saa osaksen runsaasti arvostusta osatessaan paikallisiin juhliin ja käyttäytyessään niissä ”etiketin” mukaisesti.
Osa Valencian juhlista on todellakin erittäin valencialaisia, joten kieli pitää olla hallussa jos meinaa saada esim Misterioiden sisällöstä selvän…ja kun näin on nauttii valencialaisten vilpitöntä suosiota…Lapsille opetin jo monta vuotta sitten, että kannaatta tervehtiä ihmisiä aina ja kaikkialla, niinhän hekin tekevät ja mikä tärkeää jos joku tervehtii ensin vastaa sillä kielellä jolla on tervehditty. Minun kokemukseni mukaan se on hyvin usein valenciankielinen tervehdys.
Meluisuus on mielenkiintoinen juttu, me asumme Espanjassa Valencialaisessa rantakaupungissa ja talomme on ihan rannassa ja minun kokemukseni on, että meillä ollaan aika hiljaisia.
-No jos ei lasketa vieressä olevaa juna-asemaa joka mölyää kesäkauden, niin ja puiston discomovilia.Olemme asuneet aina ”paikallisten” keskuudessa ja minusta melutaso on aina ollut siedettävä, tosin ”pation” ikkunoista kuuluu aina iloinen kalkatus ja astioiden kilinä…sekä nousee naapureiden herkkujen tuoksut…mmmmm.
Samoin minusta busseissa ja kulkupeleissä on yhtähiljaista kuin Tampereella.
Me olemme koko talon meluisimmat asukkaat ja joskus vähän hävettää ”andalucialaisuuteni”…valencialaisista en ole saanut kokemusta, että olisivat kovin meluisia…minä olen megasti puheliaampi ja meluisampi (huom en siis ole hissusuomalainen).
Suomessa olen asunut vain lyhyitä aikoja kerrostaloissa ja niissä on ollut enemmä ns negatiivista melua, eli minä taidan olla täällä Suomessa ulkomailla.Suomalaisten espanjankielentaito ei ole missään kurssissa Valenciassa, siksi minuakin luullan yleensa italiattareksi…tosin autan itse illusiota pukeutumisellani ja vilkkaalla esiintymiselläni…heheheheeeeee.
Mutta poikkeuksetta kun kerron olevani suomalainen herättää kielitaitoni ja sulautumiseni joukkoon poikkeuksetta hämmästystä ja myös ihastusta.Minulla on ”kantacafessa” ihan oma pappakerho jonka jäsenet ovat haltioissaan siitä, että joku niin kaukaa ja erilaisesta maasta puhuu niin hyvin ja paljon -enkä minä ole mielestäni edes huippuosaaja.
• Ei kirjautuneenaLiittynyt: 01.01.1970
Kirjoituksia: 232
Vastauksia: 2467kiva lukea teidän kokemuksistanne :).
Minustakin tuo iloinen kalkatus ja kilkatus on positiivista elämän ääntä.
Se meluisuus, joka meikähissukkaa haastaa on (joidenkin) paikallisten mieletön desibelien käyttö musiikin suhteen. Myös lapset ja vesileikit tuntuvat saavan joidenkin aikuisten äänivarat moninkertaistumaan.Naapurien perheneuvottelut on joskus myös kovin ISOKIRJAIMISIA. Mutta, kuten sanottu, kärsivällisyyden kasvattaminen kannattaa ;).
Viihdymme silti hyvin. Emme me Suomessakaan kovin ”integroituneita” olleet.
pintorA kirjoitti:Naapurien perheneuvottelut on joskus myös kovin ISOKIRJAIMISIA. Mutta, kuten sanottu, kärsivällisyyden kasvattaminen kannattaa ;).
Viihdymme silti hyvin. Emme me Suomessakaan kovin ”integroituneita” olleet.
No kun oikein tikulla kaivelin, niin yksi juttu on jonka olen pannut merkille…häiritseekö se, no sé…
Yläpuolella asuvat siirtelevät alwariinsa huonekaluja…usein yöllä klo 03.00 aikaankin.
Muut meillä nukkuvat ja minua ei oikeastaan mikään ulkopuolinen tekijä estä nukkumasta (paisti discomovil jonku vuoksi laitoin korvatulpat)olen hereillä muuten, joten sen kun siirtelevät…minä pesen sitten vastavuoroon pyykkiä yöllä.Tuohon PintorAn tokaisuus ”Emme me Suomessakaan kovin ”integroituneita” olleet tartun tiukasti.
Mä en ole koskaan ollut kovin integroitunut Suomeen…mä en pääsääntöisesti edes yritäkään.
-Ovat täällä niin outoja, enemmän Espanjassa olen ihmisten kansssa tekemisissä ja enemmän minulla on lähiseudulla ystäviä siellä.Suomessa on paljon helpompi olla integroitumatt, kukaan ei tule soittaan sun ovikelloa, eikä kukaan koskaan juttele sulle, ei tervehdi tms…ei siis vaadi kovin suuria ponnisteluita olla omissa oloissaan. -Asumismuoto ja paikka oma valinta ja hyvä!
Valenciassa mä näen ihmisiä päivittäin, naapurit (yms) huutelee käytävältä, soittaa ovikelloa, juttelevat hississä, portaikossa, pihassa…kadulla.
Raya kirjoitti:Suomessa on paljon helpompi olla integroitumatt, kukaan ei tule soittaan sun ovikelloa, eikä kukaan koskaan juttele sulle, ei tervehdi tms…ei siis vaadi kovin suuria ponnisteluita olla omissa oloissaan. -Asumismuoto ja paikka oma valinta ja hyvä!
Valenciassa mä näen ihmisiä päivittäin, naapurit (yms) huutelee käytävältä, soittaa ovikelloa, juttelevat hississä, portaikossa, pihassa…kadulla.
Ylempi siis Rayan kirjoitusta ! (mix muuten toi ”lainaus” ei toimi enaa? )
Meilla ainakin Hesassa asuessani tervehdittiin ja vaihdettiin ”lahiopiirin” kanssa kuulumisia,seka soitettiin ovikelloja joko ”pikavisiitin” tai jonkun muun asian takia.Mulla olikin siella Maailman Parhaat Naapurit,joita edelleen kayn moikaamassa joka kerta Hesassa lomaillessani,ja joskus myos heille ”pirautan” taalta ja kyselen uutisia.
Tosin ei mulla ole valittamista naista taalla olevistakaan Venezuelalaisista naapureistani,ihan mukava nuori perhe.Muutkin on ihan ok porukkaa…kait siel joku ”outo tapauskin” mukana on.
Aikaisempi ”alakertalainen” piti joskus myos metelia…..vastaiskuni oli sit kopistella puukengat jalassa laattalattialla..tai sitten menin ja soitin ovikelloa ja VALITIN metelista (isanta joskus ”paukutteli” ja innostu kuuntelee Juanito Vallderamaa taysilla !)Noh, ne on nyt pois muuttaneet…ja ainakin toistaiseksi talon ”sisapuolella” on rauha……ulkona sitten sitakin kovempi meteli oisin,varsinkin nain kesaaikaan.
tervehditä!
Eikä edes ystäville voi mennä pikavisiitille.Ei edes tuttuja saati sitten hississä, vessassa tms.
Nyssekuskitkaat ei enää vastaa tervehdykseen, paitse he jotka ovat tulleet muista maista ja kulttuureista.
Meill oli töissä ennen sellaien tapa(tai ”laki”), että jokaista vastaantulijaa tervehditään, näin olikin…nykyisn hyvin monet kääntävät päänsä pois kun heitä tervehtii…mä olen vanha jäärä ja tervehdin kaikkia.Helsingistä en tiedä kun en ole siellä asunut sitten 80-luvun.
Siellä tervehdittiin kyllä siinä korttelissa, jossa asuin Annankadun ja Iso-Roban kulmassaTosin mua ei vähääkään häiritse, olla integroitumatta täällä Tampereella, perhe ja muutama hyvä ystävä – tot el que necessito!
tervehditä!
Ei edes tuttuja saati sitten hississä, vessassa tms.
Nyssekuskitkaat ei enää vastaa tervehdykseen, paitse he jotka ovat tulleet muista maista ja kulttuureista.
Meill oli töissä ennen sellaien tapa(tai ”laki”), että jokaista vastaantulijaa tervehditään, näin olikin…nykyisn hyvin monet kääntävät päänsä pois kun heitä tervehtii…mä olen vanha jäärä ja tervehdin kaikkia.Eikä edes ystäville voi mennä pikavisiitille, tapaamiset pitää sopia hyvissä ajoin etukäteen.
Helsingistä en tiedä kun en ole siellä asunut sitten 80-luvun.
Siellä tervehdittiin kyllä siinä korttelissa, jossa asuin Annankadun ja Iso-Roban kulmassaTosin mua ei vähääkään häiritse, olla integroitumatta täällä Tampereella, perhe ja muutama hyvä ystävä – tot el que necessito!
”
Arnold kirjoitti:Niin… Voiko suomalainen, tai pohjoiseurooppalainen noin yleensä, espanjalaistua?
Onko kellään kokemuksia siitä, millä tavoin espanjalaiset suhtautuvat muiden eurooppalaisten maahanmuuttajien integroitumispyrkimyksiin? Vai onko niin, että esimerkiksi suomalaiset eivät edes halua ns. espanjalaistua?Kulttuurierojahan on, mutta kuinka voimakkaasti ne ilmenevät jokapäiväisessä kanssakäymisessä? Esimerkiksi espanjalaisissa hautajaisissa tai muistotilaisuuksissa taputetaan tietyissä kohdin kuin konsertissa tai muussa esityksessä konsanaan, mutta hautajaiset eivät ole niitä jokapäiväisiä elämäntilanteita.
Kielen oppiminenhan on ensisijainen avain kulttuuriin kuin kulttuuriin, mutta sitähän ei opi riittävästi, jos seurustelee vain muiden emigranttien kanssa.
Kuinka sitten taas seurustella alkuperäisväestön kanssa, kun kielitaito on sitä mitä se valtaosalla maahanmuuttajista on? Ja seurustelulla todella tarkoitan laajakirjoista kommunikaatiota; en jotain intiimisuhdetta, jossa siinäkin varmaan määrätty sanasto tulee tutuksi.
Vai onko kenties niin, että espanjalaiset eivät hyväksy omiin rientoihinsa muita kuin paisánoja (espanjalaisia), vai eivätkö muut vain uskalla tai kehtaa pistää niihin nokkaansa? Esimerkiksi ravintolatkin näyttävät asiakaskuntansa puolesta jakautuvan pääosin kansallisuuksien mukaan.
”
Aika mielenkiintoinen kysymys tama integroituminen? Tassa on ollut puhetta melusta ja sen sietamisesta, mutta eiko integroituminen ole paljon laajempi ja syvallisempi asia kuin pelkastaan toisten ihmisten ja heidan tapojensa sietamista. Espanjalainen yhteiskunta haluaa siirtolaistensa integroituvan; se tarkoittaa, etta heidän toivotaan elavan ja kayttaytyvan espanjalaisittain lakeja ja saantoja kunnioittaen. Espanjalainen yhteiskunta tekee taman mahdolliseksi kaikin puolin ja odottaa meidan ulkomaalaisten tekevan oman osuutemme; lasten tulee menna kouluun, aikuisten maksaa veroja ja elaa ihmisiksi. Espanjalaiset toivoisivat ulkomaalaisten asuvan siella missa hekin asuvat, kunkin kansallisuuden omien gettojen syntyminen ei ole suotavaa eika toivottavaa.Tietenkin toivotaan ulkomaalaisten oppivan edes hiukan espanjaa, sen verran, etta he voisivat hoitaa paivittaiset asiansa ja ymmartaisivat tiedotusvalineissa annetun informaation. Ja lasten luonnollisesti pitaisi oppia kielta niin hyvin, etta he voivat suorittaa pakollisen peruskoulun oppimaaran.
Eiko tama ole aivan samoin kuin meilla suomessa – haluamme somalien ja turkkilaisten oppivan suomea ja elavan niinkuin mekin elamme. Emme halua somalikylia tai turkkilaiskylia omaan maahamme, ulkomaalaistaustaisen lasten on kaytava suomalainen koulu ja opittava tavoille. Ja meidan maamme, Suomi, antaa siihen kaikki mahdolisuudet, ulkomaalaisten tarvitsee vain sopeutua ja ottaa vastaan mita tarjotaan.
Jotenkin on ristiriitaista, etta suomeen tulevilta ulkomaalaisilta integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan vaativat suomalaiset ovat itse luoneet oman suomi-gettonsa Espanjaan – milla muulla sanalla voisi kuvata Los Bolichesin suomalaisasutusta?Asutaan yhdessa, kaytetaan omia suomalaisia palveluja, oikein liikekeskuskin on perustettu, ja puhutaan suomea toisten suomalaisten kanssa. Puheenaiheena usein espanjalaiset ja heidan omituiset tapansa ja valitettavan monesti puhutaan siita, mita kaikkea kiusaa ne espanjalaiset suomalaille ovatkaan tehneet; varastaneet, hairinnet, petkuttaneet. Haiskahtaa aika rasistiselta monta kertaa eikä kovin integroituneelta. Ja tämä on talla palstallakin tullut esiin useammin kuin yhden kerran…
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.