Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 11 vastaukset, 8 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 16 vuotta, 6 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Tietääkö kukaan Hovawartien tilanteesta Espanjassa? Olen itse saanut käsityksen, että ne ovat todella harvinaisia, eikä kasvattajia ole (lähes) ollenkaan..
Matkustaako näyttelyihin hoffeja toisista maista, vai ravaako niitä Espanjan näyttelykehissä ollenkaan? Tunteeko espanjalaiset tuomarit Hovawarteja?
Tietämättömyyteni karvaturreista suotakoon anteeksi, mutta kysymys kuuluu: ”Mikä on hovawart?” 😀
ainakin tuollainen linkki löytyi http://www.elestribo.com/razas/es/HOVAWART/index.htm
Luuppi kysyy, mahtaako sinulla olla jo tuon koirarodun edustaja? Tai suunnitteletko sen ostoa?
Kaikille koiran ostoa suunnitteleville sanon samaa:
älkää ostako kalliita rotukoiria. Espanjasta saa ilmaiseksi ihania koiria, niitä hyljätään satoja tuhansia vuodessa!On monia järjestöjä, jotka toimittavat rokotettuja ja mikrosirutettuja koiruja lentoteitse Suomeen ja minne vaan, kunhan muodolliset pikkumaksut maksetaan.
Maksut ovat murto-osa rotukoiran hinnasta, ja ajatelkaa mikä onni koiralle! Pentujakin löytyy. Hau ja hei 🙂Heh, enpä huomannut hieman selventää omaa kysymystäni.. 😉
Eli siis; Hovawart on suurehko saksalainen käyttökoirarotu. Nimi Hovawart tulee – kuten tuulae hienosti tiesikin – sanoista ”hova” = piha ja ”wart” vartija.
Hovawart on hyvin monipuolinen käyttökoira, ja mainio seura-, vahti-, suojelu-, pelastus- ja jälkikoira.
Hovawart on hyvin yleinen koirarotu Saksassa, ja Suomi tulee hienosti toisena, mutta Espanjassa se taitaa vielä olla todella harvinainen..(?)
Kiitos Don Bavarontti linkistä, itsekin olen selaillessani päässyt kyseiselle sivulle. Sieltä löytyy muutama kuva, ja linkkejä, joista voisi kuvitella löytävänsä mm. kasvattajien tietoja, mutta yhtään kasvattajaa ei löydy.
Jospa vielä joskus Hovawart yleistyisi Espanjassakin..Luuppi, en omista kyseisen rotuista koiraa, mutta jos ja kun joskus hamassa tulevaisuudessa kotiini uusi koira astuu, on hyvin todennäköistä sen olevan hovawart.
Olet ihan oikeassa, että Espanjasta löytyy paljon kodittomia, hylättyjä koiria – kuten Suomestakin. Kuitenkin tällaista koiraa ottaessa ei voi paljoa tietää millaisen koiran tulee saamaan. Nämä ovat asioita, joita jokaisen koiranottajan tulisi miettiä ja tietää etukäteen – ennen kuin uusi perheenjäsen astuu kuvioihin. Siitä kuitenkin on tulossa kaveri toivottavasti vähintään 10 vuodeksi, joten eikö ole jokaisen etujen mukaista, että koira ja omistaja sopivat toisilleen.
Kasvaako siitä pieni, keskikokoinen vai iso – Millainen se on luonteeltaan – Mitä odottaa sen käytökseltä – Mikä on paras tapa kouluttaa koira; onko se kova vai pehmeä – Minkä näköinen siitä tulee, onko karva helposti hoidettavissa; tarvitseeko trimmausta entä harjausta…?
jnejne, voisin jatkaa listaa loputtomiin 🙂Rotukoiralla on paperit, tiedät sen taustat, tiedät millaisia sen vanhemmat, isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat – osaat jo pentua hankkiessasi sanoa millaisen koiran tulet saamaan. Tiedät terveystilanteen – tiedät millaisella todennäköisyydellä saat terveen koiran – tiedät, että ainakin suku on terve ja tiedät myös jos suvussa on mahdollisesti ollut sairauksia.
Sekarotuinen ei saa käydä näyttelyissä eikä osallistua virallisiin kilpailuihin. Tottakai harrastaminen on mahdollista ilman papereitakin, mutta jos tähtäät pidemmälle ei se ole mahdollista sekarotuisten kanssa.
Huom! Myös paperiton (rekisteröimätön) puhdasrotuinen koira on virallisesti sekarotuinen!En missään nimessä sano, että olisi väärin ottaa koditon koira ja pelastaa sen tulevaisuus, mutta jokaiselle se ei sovi. Nostan hattua niille, jotka niin tekevät. Tällaisessa koirassa saattaa olla moninkertaisesti työtä verrattuna johonkin muuhun. Tarkoitan tällä, että varsinkin aikuisella hylätyllä koiralla saattaa olla jo valmiiksi opittuja pahoja tapoja, joita on vaikea saada pois tai sitä saattaa olla pahoinpidelty, joka saattaa aiheuttaa pelkopuremista, joka varsinkin lapsiperheessä on mahdoton yhtälö. Myös pentukoirilla saattaa olla huonoja kokemuksia esimerkiksi ihmisistä, tai vaikka jätesäkeistä, joka voi aiheuttaa todella paljon ongelmia tulevaisuudessa.
Kaikkihan sen kuitenkin tietää, ettei koiranostoon kannalta lähteä suinpäin; eli jokainen oman harkintansa mukaan tekee kuten parhaaksi näkee.
Noh, nämä ovat minun mielipiteitäni – ja ne sallittakoon! 8)
Onko kukaan hovawartin omistaja matkustanut Suomesta, tai muusta maasta, käymään Espanjassa näyttelyissä?
Soitin siskolleni Suomeen. Kysäisin joko heidän tietokone pelittää. Juu, eilen oli tullut kuntoon. Tänään koira oli purrut kaapelit poikki. Se siitä chattailusta.
Mitä tämä liittyy Espanjaan ? Koira on n.2 kk vanha espanjan vesikoira rodultaan 🙂
Laitan tähän vähän tietoa, kuinka (useimmissa vastuuntuntoisissa) löytöeläinkodeissa toimitaan, kun joku tulee kysymään lemmikkiä (poikkeuksia aina löytyy, ja niistä pitäisi ilmoittaa), jotta ei tarvitse arvailla.
Kenelle tahansa ei anneta mitä tahansa eläintä. Centroon tulleista eläimistä kyllä huomaa sen *vähintään* 20 päivän aikana, jotka ne ovat meillä, millainen niiden perusluonne on. Oleskelun pitkittyessä tutustumme koiriin hyvin ja kyllä aika hyvin pystyy sanomaan, millainen koira on kyseessä.
Pennuista näkee kyllä aika hyvin, esim. minkä kokoinen siitä tulee, millainen karva sillä on.
Aikuisista huomaa kyllä aika äkkiä, ovatko ne helposti vai vaikeasti koulutettavia.
Tietyillä roduilla on tietyt geneettiset taipumukset sairastua tiettyihin sairauksiin. Kasvattajilta saa tiedon, että vanhemmat ovat terveitä ja että *mitä todennäköisemmin* pentu ei sairastu, mutta se riski on olemassa, vaikkakin pieni. En tiedä, maksaako kasvattaja siinä tapauksessa korvausta?
Centrosta lähtevät eläimet, ainakin meillä, on rokotettu, sirutettu, eläinlääkärin tarkistamia, leishmania-testi tehtynä. Hintaan sisältyy myös sterilointi, joka koiran iästä riippuen tehdään joko ennen koiran uuteen kotiin menemistä, tai uudet isännät tuovat sen myöhemmin operoitavaksi. Jos jo varatulla koiralla on esim. ripuli, sitä ei anneta viedä uuteen kotiin, ennen kuin syy on selvitetty ja ripulista päästy eroon.
Sitten koiran/uuden omistajan sovittaminen:
Meillä on tietyt peruskysymykset, jotka esitämme jokaiselle potentiaaliselle koiranomistajalle.
1. Tuleeko koira asuntoon vai taloon (jos joku haluaa vaikka rotweilerin Madridin keskustan kaksioon, tietää kyllä, että tämä henkilö ei ole juuri ajatellut koiran hankkimista, tai ottanut selvää asioista)?
2. Mihin tarkoitukseen koira tulee (ihmisten vastauksista ja tavasta, jolla he vastaavat, saa paljon selville. Myös, jos he haluavat em. rotweilerin omakotitaloon, koska lapset haluavat kivan lemmikin, voidaan tästäkin tehdä jotain päätelmiä)?
3. Onko muita koiria? Jos on, millaisia ne ovat luonteeltaan, mikä sukupuoli?
4. Millaiset työajat kyselijällä on (joutuuko koira olemaan paljon yksin, jne)?Tässä peruskysymykset, joiden perusteella joko aletaan etsiä sopivaa lemmikkiä/vahtikoiraa kullekin hakijalle, tai sitten sanotaan kohteliaasti, että valitettavasti tällä hetkellä ei ole mitään sopivaa.
Lisäksi ainakin me syynäämme aika tarkasti ihmiset, jos he vaikuttavat huolimattomilta hällä-väliä tyypeiltä, tai machoilta, jotka haluavat mahdollisimman ison ja pelottavannäköisen koiran egonkohotukseksi, tms. sen kyllä huomaa aika helposti. Ensimmäiseltä istumalta ei kukaan vie koiraa kotiinsa.
Koirista kyllä näkee, onko niitä lyöty (väistävät kättä, jne).
Todella pelokasta koiraa ei anneta ainakaan vanhuksille eikä lapsiperheisiin (juuri mahdollisten pelkoaggressiivisten reaktioiden takia).
Meillä on itsellämme puolivuotias centrosta otettu pentu, joka oli niin pelokas, ettei lähestynyt ketään muuta kuin minua, muilta se yritti piileskellä häkissään, tai ulkoillessaan pysyi hyvin kaukana. Häkkiä siivoamaan mennessä koira oli niin peloissaan, että pissasi ja meni nurkkaan.
Tätä koiraa ei olisi melkein kukaan adoptoinut, kun se ei ollut sosiaalinen pallero, joka tuli aina katsomaan, kuka siellä aidan takana oli, ja koska se vaatii todella paljon työtä. Tälläiset koirat annetaan vain ihmisille, jotka osoittavat, että voivat uhrata aikaa ja vaivaa koiran kouluttamiseen ja hoitoon ja sosiaalistamiseen (me painumme pitkin kyliä ja kaupunkeja ja kyselemme ihmisiltä, josko he haluaisivat antaa koirallemme nakinpalasen. Usein meitä katsotaan kuin hulluja, mutta se on paras tapa saada koira odottamaan ihmisiltä hyviä asioita).
Jos koira on aggressiivinen, sitä ei anneta kenellekään.
Jos koira on aggressiivinen muille koirille mutta muuten kiltti, sitä ei anneta perheeseen, jossa on muita koiria, mutta sen voi antaa vastuuntuntoiselle koirattomalle perheelle, joka mieluiten vie sen koirakouluun, ja kouluttaa sen kunnolla, ei lepsuille ja ujoille ihmisille.
Jne. Vaatii paljon kokemusta ja ”psykologista silmää” yhdistää koirat uusien isäntien kanssa. Joskus on, myönnän sen, sorruttu siihen, että joku ihminen ei ole saanut koiraa, koska emme ole jostain epämääräisestä syystä pitäneet hänestä. Ja pari kertaa joku todella mukavalta ja vastuuntuntoiselta vaikuttanut ihminen onkin sitten osoittautunut joksikin muuksi. Mutta yleisesti ottaen hyvin on mennyt.
http://www.espanjankoirat.com/galleria_saaneet.htm
Kun käy katsomassa nämä sivut, ei ole epäilystäkään siitä ettei hylätystä koirasta voisi tulla ”normaalia” kumppania.
Kuten Vier sanoikin ei koiratarhoistakaan kuka tahansa saa koiraa mukaansa, kyseiset hoitajat kysyvät tarkkaan elämäntilanteen onko lapsia, missä ja miten asut, kuinka paljon aikaa voit kayttää kouluttamiseen…etc.
Usein koirat viettävät kuukausia, joskus vuosiakin tarhoilla ja hoitajilla on jo käsitys siitä minkälainen luonne koiralla on (säikky, alistuva, torjuva, uhkaileva..) ja näin osaavat neuvoa mikä koira sopisi juuri sinulle. Toisaalta taas usein tarhoille tuodaan myös ihan vastasyntyneitä pentuja jotka vielä eivät ole saaneet ”vaikutteita”.
Ei rotukoiristakaan ihan varmasti voi koskaan tietää mitä tosiasiassa ostaa…vai?
Voin oman lähipiirini kokemuksesta sanoa, että useat hylätyt koirat voivat olla paljon oppivaisempia, kiitollisempia, rakkautta kaipaavia kuin rotukoitat ja osittavat kiintymystään ja kiitollisuuttaan ”pelastajalleen” päivittäin…
Tässä lisää Andaluciassa sijaitsevia koiratarhoja:
Hyviä kommentteja koiratarhoista, niistähän voisi laittaa myös ihan oman keskustelun, että joku joka etsii niistä tietoa myöhemminkin löytää ne helposti!
(Jos joku teistä on mukana tällaisessa toiminnassa, niin kirjoittakaa ihmeessä myös esittely tuonne ”Pienyrittäjien esittelyt ja palvelut”!)Hyvä, että tulee esille myös faktatietoja näiden koiratarhojen toiminnasta, sitä nimittäin ei aina ole saatavilla.
Haluan vielä korostaa, että minä en missään nimessä siis ole vastaan koiratarhojen toimintaa tai sieltä otettavia koiria – nostan hattua ja kumarran syvään heille ketkä näiden koirien puolesta taistelevat.titi kirjoitti:Ei rotukoiristakaan ihan varmasti voi koskaan tietää mitä tosiasiassa ostaa…vai?
Ei tietenkään koskaan voi tietää mitään varmaksi 🙂 Kyse onkin siitä, että tietää kaikki rodulle ominaiset luonteenpiirteet, tietää millaisia vanhemmat ovat ja millaisia käytösmalleja pennut heiltä oppivat ja perivät. Johon päälle lisätään vielä pentuja seuraamalla saadut käsitykset tulevaisuuden luonteesta. Hyvällä varmuudella siis tietää mitä sieltä on odotettavissa 🙂
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.