Hernesoppaa

Tottakai ikävöin monia suomalaisia ruokia ja arvostankin niitä ihan eri tavalla kuin ennen. Ja monestihan täälläkin olen kysellyt reseptejä ja vinkkejä. Mielestäni tämä ei ole mikään vastakkainasettelun paikka, itse ainakin otan parhaat asiat molemmista kulttuureista. 🙂 Eli syön esimerkiksi täällä paljon hedelmiä ja vihanneksia, koska ne ovat niin paljon halvempia. Sekä erilaisia kaloja syön myös paljon, kun meren lähellä asutaan. Mutta itse taas olen saanut vain hyväksyvää palautetta siitä, että viitsin valmistaa suomalaisia ruokia ja tarjoilla niitä mieheni ystäville ja perheelle, sillä he tykkäävät kokeilla kaikkea uutta. Pulla, Runebergin tortut, uunilohi, porkkanalaatikko, rosolli, pinaattikeitto yms. ovat saaneet vain hyvää palautetta ja ihmiset ovat pyytäneet reseptejä. Onneksi olen sellaisessa paikassa töissä, että liikennettä Suomen ja Espanjan välillä on ainakin kerran kahdessa kuukaudessa, joten ruokapaketit kulkevat. 🙂 Itse näen kuitenkin tuon ruoan tänne tuomisen lähinnä ”caprichona”, eihän sitä nyt elääkseen tarvitse. Mutta alkoi tänäänkin aamu mukavasti, kun laitin voimariinia leivän päälle. 🙂 Ja onhan kaikki ulkosuomalaisten foorumit täynnä niitä asioita, mitä Suomesta kaipaa tai tuo siellä käydessään, eipähän tuo nyt kovin ihmeellistä ole.

Onko niitä herneitä kukaan löytänyt? Itsekin ole yrittänyt kaikki kaupat koluta mutta turhaan. Itse en ole mikään suurin hernekeiton ystävä, mutta kun muutama vuosi sitten tajusin, että itse keitetty keitto maistuu aivan erilaiselta ja huomattavasti paremmalta kuin se kaupan purkkihernari, niin siitä lähtien olen aina laskiaisena keiton keittänyt. Kyse on kuitenkin ehkä enemmän siitä, että rakastan vanhoja perinteitä ja haluan säilyttää ne.

ja sitten vielä sellainen huomio, ettei se suomalainen hernekeitto niin kummallinen ruoka ole. Anoppi keittää täällä ainakin hyvin samantyylistä linssikeittoa, jonka resepti tuntuu myös olevan vuodelta yks ja kaks.

Tosin puolitettuja, mutta haitanneeko tuo? Barcelonassa Santsin kaupunginosassa C/Berlillä on joku aasialainen market, josta työkaveri kävi yllätyksekseni mulle herneet tänään hakemassa. Tarkempaa osoitetta en tullut kysyneeksi, kun oli jo kotiinlähdön aika ja kaikenlaista hässäkkää.

Minäkään en Reissu-Lassin tavoin ole kovasti suomalaisia perinneruokia kaivannut, mutta ei kai se niin vaarallista, jos kerran vuodessa syö hernekeittoa?

Alkaa mennä meikäläiselläkin hermo. Keittiöni on muuttunut höyryhuoneeksi, kun yön yli liotetut herneet on kiehuneet jo reilu kolmisen tuntia. Vettä olen vain välillä lisäillyt, mutta mitään ei tapahdu. Osasta on kuoret vähän irronneet, mutta ei muuta. Hernaria olen keittänyt aiemminkin Suomessa ja hyvin on onnistunut, joten näissä herneissä on oltava joku vika. Maistoin muutaman herneen, eikä ne ihan kovia enää ole, mutta ne eivät vain soseudu samalla lailla keitettäessä kuin Suomesta ostetut herneet. Makukin on jotenkin erilainen. Pitäisiköhän keittoa vähän soseuttaa sauvasekoittimella?

Suomesta saa hakea tällaisia linssi- ja papuvalikoimia kuin täältä löytyy jokaisen
Mercadon hyllyltä. Niitä kun aikansa keittelee, vastaa täysin hernesoppaa, ja on
paljon parempaakin. Voithan sinä siihen heittää läskinkimpaleen sitä
nötköttiä vastaamaan. Vakuutan, on ainakin yhtä hyvää.
Siis ihan kuivatettujakin papuja löytyy, jos tuntuu kotoisammalta niitä pari päivää
liotella, ja sitten vasta keitellä. Ei sitten muuta kuin se sinappi sekaan.