Harakanpesä

Kapina synnytti maailmaan kaksi ihmistä, joiden nahassa oli savun sävyjä. Kapina oli vallinnut tuon mustaksi värjätyn harakanpesän alla kymmenennestä ikävuodesta alkaen, jolloin hän veti ensimmäiset kännit. Pari vuotta myöhemmin eräs mustalainen tunki valtavan kalunsa hänen koskemattomaan jalkoväliin ja vei pissiksemme neitsyyden. Tiukkaakin tiukemmat farkut, luonnottoman mustaksi värjätty tukka ja suttuinen meikki. Häneen oli piintynyt Itäkeskuksen metroaseman löyhkä, eikä se lähtenyt pesemälläkään. Kapinallisuus ei ollut merkki luovuudesta ja älykkyydestä. Päinvastoin. Hänen älykkyyden puutteestaan juonsi myös kyvyttömyys toimia aikuisena. Kiitos älykääpiöäidin, kaksi pientä savunahkaa olivat mielisairaimmilta vaikuttavat ihmistoukat, mitä maailmassa oli milloinkaan nähty. Erityisen vaikutuksen tämä konkkaronkka teki karjan tavoin matkustajia kuljettavassa, ahtailla penkeillä varustetussa norjalaisessa lentokoneessa matkalla Malagaan. Kun äiti otti toukalta kengät jalasta, alkoi se rääkymään niin, että se kuultiin koneen takariviä myöten. Sirkkelin ääntäkin pahempi meteli olisi ollut mahdollista lopettaa antamalla häiriintyneelle pennulle kengät takaisin, mutta se taas ei sopinut impulsiivisesti ja irrationaalisesti käyttäytyvälle äidille. Sen sijaan, että hän olisi pätkääkään ajatellut kanssamatkustajia, päätti hän kouluttaa ansiostaan vinksahtanutta jälkeläistään. Ja muut matkustajat nauttivat. Oli kiva seurata tuota metelöivää toukkakaksikkoa. Samoin kuin oli hauskaa antaa vartin välein tilaa mustatukkaisen luuskan läskille poikaystävälle, jonka hän oli tavannut Tinderissä…

tuttavaperheen kanssa samalla lennolla olleet voivat jatkaa tarinaa…