Gibraltarin kävelyreitit

Oikea vastaus on: Mediterranean steps eli Välimeren rappuset.

Lähtöpaikka on Jews gaten eli jutkuportin vieressä. Meet bussilla kohti Europe pointia ja jäät jossain sopivassa kohtaa veke ja kävelet ylös kohti Jews gatea. Tän paremmin en osaa bussimatkaa selostaa 🙂 Sen jälkeen se ei olekkaan kuin kävellä polkua aina ylös asti. Se on kyllä viitoitettu/merkattu tarpellisessa määrin pitkin reittiä ja loppupäässä ei juuri polulta erehtymisen vaaraa ole kun ei ole kuin yksi vaihtoehto mistä valita 🙂

Pistän vielä sulle tarkan linkin lähtöpaikasta. Sun pitää siis pesueen kanssa hommautua jotenkin tähän kohtaan Gibistä. Huomannet, että street viewssä istuu yksi ukkeleista katukiveyksellä. Viistosti ylös hänen takanaan lähtee polku ”Välimeren raput” joka vie ylös huipulle asti. Kyllä noi porttivahdit tarvittaessa vaikka neuvoo kädestä pitäen jos ette meinaa löytää polun alkua.

Välimeren portaat johtaa vanhan linnoituspatterin juurelle ylös huipulle. Siitä on semmoinen 800 metriä kävellä vanhaa sotilastietä liinaradan yläasemalle, jos haluatte sillä mennä takaisin alas. Vuoren toisella puolella on kyllä vaihtoehtoisiakin reittejä tulla alas. Eräs mahdollisuus on esim. kävellä kohti WW2 luolastoja Kiven pohjoispäässä (sotilashautausmaasta ylärinteeseen päin).

Välimeren portaat jos mikä on historiallinen tapa nousta Gibiksen huipulle. Suosittelen ja jää varmasti kokemuksena mieleen.

Kunnostanne riippuen varatkaa aikaa nyt ainakin semmoinen 2,5-3 tuntia ylösnousuun – ehkä enemmänkin. Paras aika nousta on mielestäni iltapäivällä koska silloin Aurinko ei paista rinteeseen. On vähän viileämpää. Tai sitten aikainen aamukin voi olla hyvä (tarkista porttien aukioloajat!)

Mediterranean reitti voi tuntua huimalta tai vaaralliseltakin ajoittain, mutta minkäänsortin vuorikiipeilijän taitoja sillä ei tarvita. Eikä se oikeasti ole vaarallinen, jos on tavallisen liikkumiskykyinen kansalainen (kaikki neljä raajaa skulaa jotenkuten, ainakin ne jalat….) Jos osaa nostaa jalkaa toisensa eteen (nousta rappusia ylöspäin), niin reitistä selviää normaalikuntoinen ihminen. Sen kun tassuttelee omaan tahtiin eteenpäin polkua eikä sen kummemmin asiaa ihmettele. Reitin kulkemisen suurin ongelma voi olla psyykkisellä puolella, ”pää ei kestä” – tosin veikkaan että rappusia nouseminen on helpompaa kuin laskeutuminen. Itse menin laskeutumalla ja pelkään korkeita paikkoja…elikkäs välillä piti aina vähän ”istahtaa” ja rauhoitella hermoja…enempi siis psyykkinen juttu kuin mikään todellinen vaara – mutta kun keskittyy siihen tehtävään eli ”vuorennousuun” ja sulkee muut ajatukset pois mielestä, niin kyllä se sujuu.

Ei liity varsinaisesti kävelyreitteihin – tai miksei. Autohan kannattaa jättää sitten La Linean puolelle. Ei ole MITÄÄN järkeä lähteä Gibikseen autolla! La Lineasta kävelee 10 minuutissa ripeillä askelilla Gibiksen ”keskusaukiolle/bussiasemalle”. Automatkalijoita syynätään pirullisesti, mutta jalkamies pääsee passin kannen vilautuksella rajamuodollisuuksien läpi. Bonuksena, jos hyvä tuuri käy, niin joutuu todistamaan liikennevaloja lentokentällä. Elikkäs jos Gibikseen tulee/lähtee kone, niin liikenne pistetään seis ja jalankulkijakin joutuu odottamaan vuoroaan. Harvassa paikassa maailmassa sitä jalankulkija pääseekään tassuttelemaan kiitoradan poikki. Joidenkin mielestä Gibis on tylsä paikka, mutta niinhän se onkin jos ei ota näistä vinkeistä vähän eloa elämäään.

Jos hotellissa pitää yöpyä, niin La Lineassa sekin hoituu halvemmalla/helpommalla.

Asur Campo de Gibraltar on ihan kävelymatkan päässä rajasta. Vinkki2: jätä auto parkkiin kyseisen hotellin maanalaiseen/turvalliseen parkkiin. Oma ekakeikkani Gibikselle: ajelin alas pitkin rannikkoa. Yövyin CdG-hotellissa. Jätin auton parkkiin (se oli yön yli ensin siellä). En maksanut mitään extraa päivän parkista eikä kukaan kysellyt perään. Hotellilta kävelee 5 minuutissa rajalle.

Hotellista on muikeat maisemat kohti auringonlaskua ja Gibis-vuorta. Vinkki3: kannattaa varata 6. kerroksesta läheltä kulmaa huone. Perivät siitä vissiin extraa jonkun 10 egeä. Kannattaa maksaa se extra ja ihailla yön saapumista apinakivelle ja Algeciraksen lahdelle (paljon satamia, laivoja ym. seurattavaa).

Hotellin aamupalakin on ihan asiallinen espanjalaiseksi ja huoneet sänkyjä myöden tavanomaista standardia paremmat. Halvimmillaan hotskassa asuu noin 50-60 eurolla yö kun varaa netistä kyseisen ketjun omasta nettibuukkauksesta. Ei ole kallis tasoon nähden.

Vinkki4: jos mahdollista, varaa rahaksi mukaan Englannin puntia. Gibiksellä UK-punta käy, mutta heillä on oma Gibis-puntakin – mikä ei sitten kelpaa missään muualla maailmassa – ei edes Englannissa.

Eikä Gibiksellä luottokorttimaksu aina meinaa onnistua eli ovat huolellisesti pitäneet huolta siitä,että turisti joutuu vaihtamaan itselleen paikallista apinarahaa….ellei taskussa ole puntia 😉 Vaihtarahaksi saa tietysti sitten apinarahaa – useimmiten – mutta kannattaa yrittää pyytää saada brittipuntia. Joskus saa, joskus ei…

Niin, ja La Linea de la Concepción on sitten hieman inha paikka. Köyhä, likainen, hieman rikollinenkin. Siellä kannattaa hieman katsoa mitä tekee (ts. ei jätä autoonsa kovin arvokasta tavaraa näkyviin tai kulje pörsi perstaskusta töröttäen ympärikännissä). Ei siellä nyt pelätä varsinaisesti tarvitse, mutta maalaisjärkeä käyttää. Gibis ei ole aivan yhtä heikkotasoinen paikka – merkillistä silti, että monet reissaajat morkkaavat nimenomaan Gibistä ”likaiseksi” paikaksi vaikka rajakaupunki La Lineahan sen tittelin ansaitsee. Hiven tyyriihkö Gibis toki on – halpana sitä ei voi pitää – mutta erikoista että sitä pidetään mielenkiinnottomana. Ilmeisesti jengi ei paljoa ympärilleen katsele tai paikan eriskummallinen historia ei sitten kiinnosta….

Gibiksellä on sitten paljon rajan yli pendlaavia työläisiä töissä – eikä heidän enklantinsa aina niin perfektiä ole. Toki kivellä on englantiakin erinomaisesti osaavia – ja paikallisilla on sitten vahvasti espanjansta vaikuteitta saanut oma apinakielensä, jota he innokkaasti käyttävät keskinäiseen kommunikointiin.

No, röökiostoskaupassa toki käy se luottokortti – ja kasinolla. Kaikkialle muualle tarvitset sitten käshiä, bussi ja taksi mukaanlukien.

Tuo Burger King on kyllä hupaisa juttu, siellä ei tosiana kortti käy vaikka luulisi 🙂 Varmaan jokainen Gibiksen kävijä testannut ton asian

Pubeissakin on monesti minimiostosraja eli jos haluat vain yhden pitkän, niin ei onnaa kortilla.

Se ei ole ”voi” vaan ON. Eikä ihan hieman olekkaan. Käytännössä tulee halvemmaksi hommata sitä apinarahaa ja maksaa sillä, ihan vinkkinä vaan!

Nooh, Kivihän on JUURI se poikkeus: siellä maksaminen järkevästi eli kortilla useimmiten hiukka tökkii – varsinkin näin turistin näkökulmasta. Minään erityisen hyvänä diamanddi tms. ostopaikkana en em. mestaa pidä, joten eipä ole tullut tartuttua paljaskullisten tarjouksiin.

Muualla maailmassa kyllä luottokortit pelittää eikä sitä käteistä tule useinkaan hommattua pikku visiitin vuoksi. Gibiksestä sanoisin, että kandee varautua. UK-punta on aika hyvä veto, koska sen saa koska tahansa sitten vaihdettua euroiksi missä päin vain.

Se ”apinapunta” eli Gibiksen oma punta ei sitten vaihdukkaan järkeviksi valuutoiksi muualla kuin tuolla hemmetin KIVELLÄ!

Ja ellei joku (Santis?) vielä ole tajunnut kupletin juonta, niin tekemällä tuota omaa apinarahaa kyseinen kivimini”valtio” osaltaan pitää itteänsä leivässä ja bissessä. Elikkäs tienaamisen muotohan se tuo kuppainen oma raha on.

Jokainen turisti jos vaihtaa sikakurssilla (maksaa euroilla) tai unohtaa taskun pohjalle pari apinapuntaa. Se on aika kiva lisätienesti em. pikkuautonomian hallinnon kassaan!

http://noticias.es.msn.com/espana-promete-mano-dura-en-gibraltar

Eli Gibbiksen visiittiä kannattaa nyt miettiä tarkkaan.

Olimme ystäviemme kanssa tutustumassa Gibralttariin. Seurueeseemme kuului mm. lonkkaviasta kärsivä eläkeläismies. Halusimme nousta vuorelle näköalahissillä ja tulla samaisella hissillä alas, mutta alemmasta pysähdyspaikasta. Ajattelimme, ettemme jaksa kävellä sinne niitä sotaluolia ja tykkejä ihmettelemään, vaan meille riittäisi hyvin huima näköalapaikka, apinat ja sitten se tippukiviluola. Lipunmyyjä puhui englantia ja vaikutti ymmärtävän mitä halusimme. Maksoimme lipuista 28e/hlö. Kallista lystiä.

Kun pääsimme viimeisillä voimillamme sinne alemmalle hissistopille, ilmoitti hissipoika, että meillä on vain yhdensuuntainen lippu, jonka käytimme ylös tullessamme! Olimme kuulemma ostaneet liput kaikkiin nähtävyyksiin eikä tykkiluolista kannata enää tulla hissillä alas vaan kävellä. Koitimme selittää, ettemme halunneet nähdä luolia koska emme pysty kävelemään (lonkkavikaisia matkassa). Hissipoika vain sanoi, että sorry, ette pääse kyytiin. Sanoin, että ottakaa nyt herran jestas meidät kyytiin, niin maksamme paluumatkan sitten alhaalla. Hissipoika kuittasi vain, että niinhän ne kaikki sanoo! Kerroin, että mikäli emme pääse kyytiin, voitte saman tien soittaa ambulanssin. Lonkkavikainen eläkeläinen ei pysty kulkemaan jyrkkää alamäkeä vielä 1½ reittiä pitkin alaspäin.
Eivät suostuneet ottamaan kyytiin. Lonkkavikainen, joka ei paljoa englantia puhu, huusi FUCK YOU ja näytti kansainvälisiä käsimerkkejä. Matkatessamme kävellen kiukkua puhkuen alaspäin, sai hissipoika puhelun esimieheltään, joka ilmoitti, että lonkkavikainen ja lapsi saa tulla hissiin, muu väki vävelköön. Muuhun väkeen kuului eläkeläisnaisia, joilla ei myöskään kunto olisi riittänyt kävelyyn. Onneksi lapsi alkoi itkeä äitiään vaunussa, ja hissipoika joutui taas antamaan periksi, ja kutsui koko seurueemme hissiin. Pääsimme onnellisesti alas, mutta hissipojan silmissä olimme rikollisia.

Olkaahan tarkkoina mitä lippuja ostatte, ellette halua kävellä koko matkaa. Jos vuorella alkaa väsyttää, ei paluulippua saa ylhäältä enää ostettua. Jos haluaa nähdä tippukiviluolat, joutuu ostamaan koko vuoren ”nähtävyyspaketin”. Tippukiviluolanähtävyyttä ei voi ostaa erikseen.