Espanjan kielen oppiminen

Tästä asiasta olen keskustellut syntyperäisen espanjan kielen opettajan kanssa. Hänen mielestään yksikään britti ei opi lausumaan espanjaa oikein, koska he eivät tajua, että sana voidaan lausua kuten kirjoitetaan. Siinä meillä suomalaisilla on etulyönti. Yleisesti ottaen suomalaiset puhuvat hänen mukaansa espanjaa kauniisti mutta varovaisesti. Kunnon luterilaisina me opetella jyskytämme kielioppia, vaikka espanjalaisetkin puhuvat vähän sinnepäin, mutta puhuvat paljon. Eli asenteella sekaan vain ja kovalla äänellä, niin kohta sinuakin kehutaan hyvästä espanjan taidostasi.

Tämän postauksen olisin voinut suunnata yhtä hyvin tuonne kiukuttelu-topikkiin, mutta menköön nyt tänne kielikulmaan.

Hot tuossa edellisessä postauksessä käsitteli mielestäni kokolailla samoja tuntemuksia/kokemuksia, mutta koska minua ottaa päähän joten avaudun huolella, kuten espanjalainen autolija kanssa autoilijalle liikenneympyrässä.

Minua sapettaa kun en opi espanjaa, mielestäni ”normaalisti”.
Olen vuosia lukenut, kuunnellut ja kädettömästi kirjoittanut sekä aina mahdollisuuksien äärirajoja myöden puhunut espanjaa, mutta kieliopin salat avautuvat kiusallisen hitaasti, eritoten verbien muodot ja käyttötavat.

Sain aikoinaan hyvän vinkin loistavasti kieltä osaavalta suomalaisneidolta juuri espanjankielisen musiikin tiimoilta ja ahkerasti olen tuota neuvoa noudattanutkin.
Manán teksteihin pohjautuva rakkauteen räytymisen ilmaiseminen on suht hyvässä jamassa, mutta se supernopea arkiasioiden hoitaminen…vielä vähän kökkää.
No osaan toki siirtää sanoja ja muotoja arkeenkin, mutta harmittavan hankalaa on käyttää ja oppia muistamaan aikamuotojen käyttöä sekä poikkeuksia.
Sidesanojenkaan käyttö ei mielestäni ole liian yksinkertaista: aqui, alli, ahi, mitäs ne taas nopeasti tarkoittivatkaan. Onko alto vai bajo? Vaikka sanaa olisin käyttänyt lukuisia kertoja saattaa tarkoitus unohtua.

Tilannetta ei helpota, että mies tahtoo parantaa valencialaisille niin tyypillisen huonoa lontoonkielen taitoaan kanssani. Toisaalta kätevä parisuhdeapu on ollut se, että kumpikaan ei kommunikoi tunteistaan omalla äidinkielellään, kumpikaan ei näin jää altavastaajaksi, mutta minä en myöskään opi kieltä.
Mieheni hoitaa mielellään kaikki asiat joissa vaaditaan erinomaista kielitaitoa, tiedättehän sellaisella latinomiehelle ominaisella tavalla, enkä opi kieltä. Valenciassa ei muuten yleisesti ottaen vieläkään oikein enkulla pärjää, enkä silti opi kieltä.

Puhumien, nopeastikaan ei ole ongelma, kunhan vaan tiedän mitä pitää sanoa, itsevarmuutta ja latinotemperamenttia ei puutu.
Usein kuullostan varmasti aika huvittavalta kun puhun espanjalaisella tempolla -kaikki muodot väärin. Onneksi ihmiset ovat ymmärtäväisiä ja ystävällisiä, ani harvoin tulee tilanteita että tarvitsee ottaa kynä ja paperia esiin ja piirtää mitä tarkoittaa. Autotallin oven erikoinen avaamisjärjestelmä meinasi tuottaa harmaita hapsia -vuorossa olleelle talkkarille.

Kannan Suomessa aina mukanani espanjan epäsäännöllisten verbien kirjaa sekä kielioppia, eli käytän suuren osan ns joutoajastani näiden opusten pläräämiseen, minisanakirja pitäisi vielä ostaa.

Luulin nuorempana omaavani hyvän kielipään, lontoota olen puhunut viisivuotiaasta, saksan opin mielestäni helposti eikä ruotsin kanssa ollut vaikeuksia. Ensimmäiset viitteet kielellisistä ongelmistani sain aloitettuani venäjän opinnot lukiossa, ei ne kirjaimet vaan aikamuodot jne.
Sitten kauppisaikoina menein Kalliolaan lukemaan epsanjaa, mutta ryydyin hitaaseen tahtiin.
Nyt olen yrittänyt Don Quiotea, mutta minnekään oikeille tunneille en ole elämäntilanteestani johtuen joutanut.
Eikä tuo keskittymiskyky tahdo oikein riittää, luulisinkin ongelmani olevan siitä johtuvaa, minulla kun on älyttömän huono keskittymiskyky.
Olisin tahtonut mennä espanjankielisille joogatunneille (joo-o Tampereella on sellaisiakin) mutta yksinkertaisesti on mahdoton yhtälö ehtiä aamutunneille jotka alkavat klo 8 kun pääsee töistä klo 7 ja pitää ajaa kotiin hoitamaan aamurutiineita 17 km ja sitten vielä takaisin keskustaan. Iltatunneista en voi edes haaveilla.
Lähiopiston päivä tunnit eivät toteutuneet -osaanottajia ei tullut tarpeeksi.

Orkissa en kehtaa espanjaksi kirjoittaa, kaikki muut kun osaavat kieltä hyvin (ja olisi noloa kirjoittaa kuten kirjoitan) ja latinoiden keskustelupalstoilla jutskailu on sellaista ”hieman” kepeää tyyliin ”kee lindoo chikas, muxas grax a tii” ”Bessitos”, opi siinä sitten jotain. Kuten te jotka olette esim. Univision.com forumeilla vierailleet tiedätte.

ARGH, ahistaa!

”hablamos español”osastoon vaan kirjoittelemaan ja ÄKKIÄ!=hyvaa treenia!
taalla ”satavuotta”olleena puhun espanjaa sen mita normaali paivarutiinissa tarvitsen,eli on paljon outoja ”juttuja”,ja monesti saan pyytaa apua ”isannaltani”.

en siis puhu,enka tule puhumaan taydellisesti espanjaa(sama asia koskee suomenkielen kanssa)yleensakin vieroksun sanaa Taydellinen,siina ei jaa sitten paljon ”tunaroimisen varaa”
,tanne tullessani ei ollut ”hajuakaan” verbien muodoista,ja kummasti niita vain alkoi tarttumaan paahan pikkuhiljaa ”isannan”korjauksen avulla.
tv,musa,lehdet on olleet myos hyvia ”opettajia”

sitten kun takalaiset paasee siihen ”konekivaari”puhe-nopeuteensa on vaan parasta sanoa etta vahan hitaammin kiitos.

Rohkeasti vain kirjoittelemaan. Minä taidan olla se, joka on eniten viime aikoina kirjoitellut tuonne ”Hablamos español”-viestiketjuun ja minä en tosiaankaan osaa vielä kieltä. Aloitin tutustumisen espanjan kieleen viime pääsiäisenä ja aivan ensiksi selailin läpi kielioppikirjan. Syksyllä ollessani Kanarian saarilla pyrin käyttämään espanjaa niin paljon kuin mahdollista ja espanjalaiset ottivat sen vastaan pelkästään positiivisesti ja olivat yleensä valmiita jopa auttamaan ”vaikeissa kohdissa”. Yksi tarjoilija oli aivan ihmeissään, kun aloin tehdä tilausta espanjan kielellä ja sen jälkeen meillä olikin tosi hauskaa. Hän ei ollut kuullut vastaa turistin suusta. Yleensähän siellä tankataan puolin ja toisin englanniksi.
ronkeli mainitsi ettei ole olemassa ns. kielipäätä ja olen samaa mieltä. Luin itse asiassa jokin aika sitten yhden kielitieteilijän kirjoittaman kirjan ja hän kirjoitti samasta asiasta. Aikuisopiskelijana olen oppinut pari asiaa opiskelusta ja oppimisesta. Motivaatio on kaikkein tärkeintä. Ihmisen kalloon on vaikea tunkea tietoa, jos hän itse ei ole motivoitunut vastaanottamaan sitä. Usein kuulee lasten suusta – ja nyt aikuisopiskelijana kuulen sitä myös aikuisten suusta – ”mä en osaa” tai ”mä en opi tätä ikinään”. Jos tällaisia lauseita hokee, niin tuskin oppiikaan.
Minä opiskelen saman aikaisesti myös kahta muuta kieltä: englantia ja ruotsia. Käytän koulukirjoja kieltenopiskelussa, mutta opiskelen erittäin paljon myös omalla tyylilläni. Kuuntelen vieraskielisiä äänikirjoja, katselen ”tele”:stä vieraskielisiä tv-ohjelmia. Kirjoittelen mahdollisimman paljon vierailla kielillä. Luen kirjoja ja sanomalehtiä ja netti on pullollakaan kaikkea hyödyllistä. Tännekin org:iinkin kirjoittelen vain espanjan kielellä, paitsi jos suomeksi kirjoitettu aihe sivuaa espanjan kielen opiskelua tai liittyy siihen jollakin muulla tavoin.
Noista verbeistä olen kirjoittanut kahden arkin pituisen ohjeen itselleni. Se sisältää verbien säännölliset päätteet ja sen lisäksi epäsäännölliset muodot. Voisin sen periaatteessa lähettää sinulle sähköpostina, jos siitä olisi sinulle apua. Se on vielä hieman kesken(ei sisällä subjunktiiviä), mutta pidän sitä aina lähettyvilläni kun teen jotain espanjan kieleen liittyvää.
Raya olen kateellinen sinulle, koska sinulla on keskustelukaveri, jonka kanssa voit puhua kieltä. Olen kovasti miettinyt miten sellaisen löytäisin täältä suomesta. Pari kertaa viikossakin kun pääsisi tunnin kaksi hablamaan espanjaa, niin kyllä kielen oppisi paljon nopeammin. No, kesällä matkustan Espanjaan viideksi viikoksi ja toivonkin, että oppisin sinä aikana paljon lisää.
Tuosta espanjan kielen ääntämisestä sen verran, että kun opettelee muutaman pääasian niin sen avulla pääsee jo pitkälle: h ei äänny, j ääntyy h:na, kaksi ällää äännetään kuin j, que/qui/gue/gui ei äännetä lainkaan u:ta, ñ on nj (niin kuin españa=espanja) ja ch äännetään tsh. Näillä pääsee aluksi jo melko pitkälle. Suomalaisille tuppaa tuo englannin ääntämien olemaan vaikeata, ennen kuin opettelee kunnolla nuo kielen ääntämissäännöt. Näin ensi tuntuma espanjan kielestä on, että sen ääntämisen oppiminen on suomalaiselle helppoa.

Joo se on aika mielenkiintoinen juttu tuo kielipää. Minäkin usein ihmettelen niitä, jotka sanovat ymmärtävänsä hyvin jonkun vieraskielistä puhetta, mutta itse eivät osaa sanoa mitään. Hieman sellainen epäilyttää ainakin minua. Onkohan se kuitenkin niin, että tuollainen henkilö vain luulee ymmärtävänsä? En tiedä.
Omasta mielestäni osaan sanoa lauseen vieraalla kielellä hyvinkin helposti. Tosin en väitä sen olevan ääntämyksellisesti tai kieliopillisesti ollenkaan oikein, mutta vasta puoli kuitenkin ymmärtää mitä tarkoitan. Sitten toisaalta en ymmärrä puoliakaan hänen puheestaan. en edes erota sanoja toisistaan ja nekin sanat jotka erottuvat ovat tietysti tuntemattomia. Ja kun kaikki tulee yhtenä pötkynä, niin jää koko ajatuskin asiasta täysin vieraaksi.

Kirjoitettuna kaikki on kuitenkin jokseenkin selvää ja luetusta pääsee kärryille ainakin sen verran, että tajuaa mistä siinä on kysymys.

Kuulostaa sangen lohduttavalta, ei siis pidä vaatia kohtuuttomia vaikka voikin aina vähän enemmän vaatia itseltään.
Muistelin juuri ystäviäni ja duunituttuja jotka ovat asuneet Suomessa 15-25 vuotta ja havaitsin, ettei heilläkään sijamuodot vielä taivu oikein.
Miksi siis minulla pitäisi olla kieli 100 hallussa, en edes asu vakituisesti Espanjassa, no ainakaan vielä.

Minulla oli tuo hitaammin kiitos ensimmäisiä ulkoa opeteltuja lauseita, miksiköhän?

Kirjoittelin taas tänään runontynkää mielessäni, ylipäätään käytän paljon hiljaisia hetkiä kehitelläkseni tarinoita espanjaksi. Osaan kertoa tosi paljon itsestäni, perheestäni, kiinnostuksen kohteistani ja jopa työstäni juuri ajatusharjoitteiden vuoksi.
Espanjaa on ihana puhua, rakastan ääntämyksellisiä kikkailuja, välillä kuten valenciassa toisinaan kutein Ameriikan mantereella, oih miten kaunis kieli espanja onkaan.

Jos vain menet seudulle jossa minkään muun kielen käytöllä et pääse eteenpäin opit varmasti.
Itse olen ollut max kuukauden kerrallaan Valenciassa ja se on ihan hyvä aika.

Minulle ainakin ääntäminen on ollut äärimmäisen helppoa.
Mies on minusta suorastaan ylpeä, silloin kun juttelen hänen ystäviensä kanssa espanjaksi. Tosin hänen ystävänsäkin haluavat oppia enkkua joten arvatkaapa onko kielitaidollani kysyntää, olen ilmeisesti seutukunnan paras lontoonkielen opettaja, noh ainakin aika suosittu.

Totta tuo alussa sanottu pointti, että espanjan ääntäminen on suomalaisille helppoa. On se sitä ainakin vokaalien osalta. Mulla on ymmärretyksi tulemisessa aiheuttanut ongelmia intonaatio.

Viime kesänä kun olin Espanjassa harjottelussa yhdessä turisti-infossa, niin piti joka ikiseltä asiakkaalta kysyä, että mistä se on kotoisin tilastointia varten. De donde viene usted?/De donde son? kymmeniä kertoja päivässä. Ihan tarpeeksi kovalla äänellä tuon aina kysyin, mutta todella usein jouduin toistamaan. Sitten kysyin työkaverilta, että miks ne ei ymmärrä… Työkaveri sanoi, että pitää sanoa se näin: De donde VIENE usted?

Sen jälkeen olen tuohon intonaatioon yrittänyt kiinnittää enemmän huomiota.. Välillä kyllä tuntuu, että se aksentointi menee ihan väärään paikkaan ja puhe kuulostaa kummalliselta 😀

Muuten kielen opiskelussa on kompastuskiviä aiheuttaneet tietysti ne ihanat verbit. Joten alku on hankalaa.

Kunhan oppii ensin olla verbien käytön ja sen jälkeen imperfektin ja preteritin, niin siinä vaiheessa pystyy jo ihan kunnon keskusteluja käymään.