Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 30 vastaukset, 21 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 10 vuotta, 9 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Eilistä emme voi muuttaa, huomisesta emme tiedä. Eläkäämme siis tätä päivää!
Menneitä murehtien ja huomisesta huolehtimalla pilaa vain tämän.
Hyviä viisauksia ja paikkansa pitäviä. Jotenkin monet ihmiset tavoittelevat aina jotain parempaa, tuntuu tyhjältä aina kun elämä on ”normaalia arkipäivää”.
Loppujen lopuksi kun elämä muodostuu hyvin pienistä arkisista asioista joihin jotkin merkittävät tapahtumat tuovat lisämaustetta. Myös huolet ja murheet kuuluvat elämää.
Joskus masentaa tai ketuttaa mutta kun muistaa, että se tunne menee ohi jossain vaiheessa niin sen kestää. Antaa tunteiden tulla ja mennä eikä anna niiden tehdä pesää.
Kyllä se elämä voi olla hyvää missä tahansa, itse me teemme siitä sellaisen kuin se on, ei paikkakunta tai muu, kuten tuossa joku aikaisemmin jo totesi.
Tehdään tästäkin hyvä kesä!Heti alkuun: en kuulu ihmisiin jolla on 50 lähintä ystävää enkä tiedota Facebookissa joka kerta kun takapuoleni tuolista nostan. Mutta muutamia suomalaisia ystäviä on säilynyt.
On ollut tapana käydä kesällä Suomessa – vuosi vuodelta yhä pikaisemmin mutta käydään kuitenkin. Ja missä suomalaisen kesällä tapaa ellei kesämökillä. Rituaali tapaa olla aina samanlainen joka mökillä; grillipihvit, saunominen, saunan löylyjen kehuminen ja jälkiruoat muodossa tai toisessa. Sitten vieraat nukkumaan hyttysiä inisevään puunhajuiseen pihamökkiin. Siinä tarpeeksi rangaistusta kesärauhan häiritsijöille.
Kuulumiset ovat yhtä rituaalinomaisia; kuka on ostanut uuden auton, kenen suvusta on kuoltu. Siinä ne suurimmat uutiset tavallisen perheen elämässä.Poikkeilemme harvakseen myös muissa Euroopan kaupungeissa, jonne on vuosikymmenten aikana syntynyt ystävyyssuhteita. Melkein etukäteen arvaa sikäläisetkin kuulumiset;, puutarhassa on uutta kivetystä, uusi sukupolvi laatii kummallisia lakeja ja EU:n laajentaminen vie kohta leivän suusta. Ollaan puolin ja toisin tyytyväisiä, että vieraat ovat ymmärtäneet majoittua hotelliin. Mutta hienoa oli taas tavata, nähdään taas parin vuoden päästä.
Eli ei muissa maissa perusperheitten elämä sen raflaavampaa ole kuin Suomessa tai Espanjassa. Elämä on enemmän kestävyyslaji kuin extremenäytös.
Ritacasanueva kirjoitti:Totutut rooliit joskus saa meidat ihmiset kahleisiin ja elamaan monesti aika kurjaa elamaa jota ei monesti itse ole paatetty elaa vaan se vaan jotenkin meni nain?
”Elama ei mene niin kuin on suunniteltu, vaan se menee niin kuin se menee.”
ajattele nain fatalistisesti vaan paremminkin luulen etta kaikki me olemme oman laivamme kapteeneja ja kaikki paatokset, oikeat ja vaarat, on meidan itse tehtava ja niin vaikuttaa oman elaman kulkuun.
Olen ansainnut parhaan mahdollisen elaman ja silla matkalla minun mukana matkaa vain yksi henkilo; mina.
Porque nadie puede saber por ti. Nadie puede crecer por ti. Nadie puede buscar por ti. Nadie puede hacer por ti lo que tú mismo debes hacer. La existencia no admite representantes.
Kukaan ei voi elaa eika paattaa puolestamme luovuttamatta heille valtaa.
Hay personas con mentalidad de preso y presos que se sienten libres.
Soy el amo de mi destino:
Soy el capitán de mi alma.Otetaan nyt esimerkki helpommasta päästä. Vähänhän siihen on voinut itse vaikuttaa millään tasolla jos on esimerkiksi synnynnäisesti sairas.
Kyllä se on muualla päätetty ja omat hyvät valinnat ei auta mitään.olekaan sanonut etta elama on helppoa,
”Otetaan nyt esimerkki helpommasta päästä.”
Miksi laitat esimerkkina sairauden?
Kuullostaa tekosyyn keksimiselta,ei hyvalta keskustelun alulta.
Vahan niin kun; en voi, en osaa, en pysty, en uskalla,jne.
Sitä vaan , ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia. Vaikka kuinka olisi hyvää yritystä ja tahtoa.
En mä nyt ala tästä jauhamaan. Täähän on yksi ikuisuuskysymyksistä ja tätä voi pyöritellä miten päin vaan , eikä loppua tule.Paljon hyviä kirjoituksia ja rehellisiä näkökohtia! Näitä ei tule useinkaan kuultua/luettua eikä kai itsekään sanottua.
Monen mainitsema kielitaito on kyllä varmaan avain kaikkeen. Jos voi seurustella vain muiden juurettomien kanssa ja ”leikkiä Suomea” lasten kotileikkien tapaan, elämä väkisinkin jää suppeaksi. Samoin jää olemaan toisten armoilla; entä jos se rakas ystävä pettääkin ja palaa Suomeen?
Itse koimme Fuengirolan ilmapiirin kovin lajittelevana. Kun aikanaan 90-luvulla nuorena lapsiperheenä vietimme talvia Fuengirolassa, jouduimme jatkuvasti kuulusteluihin, kun muut suomalaiset eivät saaneet meitä mahtumaan mihinkään valmiiseen lokeroon, joihin tulokkaat sievästi lajitellaan. Jatkuvasti saimme kuulla myös, mitä meistä oli takanapäin spekuloitu.
Nyt kun tarkoituksena olisi ”paluu Espanjaan”, olemme tietoisesti valinneet paikan, jossa emme juurikaan ole tekemisissä muiden suomalaisten kanssa tätä orkkia lukuunottamatta. Tällä palstalla saa niskaansa tarpeeksi ilkeilyä, mutta koneen voi aina sammuttaa tai siirtyä toiselle sivustolle. Sen sijaan kadulla on kurja kulkea, jos saa aina varautua tilittämään valintoihinsa, etenkin työhönsä ja rahankäyttöönsä liittyviä yksityiskohtia muille suomalaisille, jotka kyllä tietävät, kuinka asiat pitäisi hoitaa.
Useimmille ”Espanjan ystäville” Espanja on sama kuin aurinkoinen sää. Jotta Espanjassa voisi viihtyä, pitää varmaan nähdä ja hyväksyä sen muutkin puolet ja kiinnostua niistä. Voin vain kuvitella, kuinka itse inhoaisin esim venäläis- tai amerikkalaisturisteja, jotka vain tulisivat Suomeen esim puhtaan luonnon takia, mutta muuten pysyttelisivät vain omiensa keskuudessa ja eläisivät täysin niinkuin kotimaassaan ja vain arvostelisivat ja vertailisivat, kuinka Suomien ”pojat” asiat hoitaa omaan erinomaiseen maahan verrattuna. En ehkä kovin innokkaasti hieroisi tuttavuutta heidän kanssaan ja kutsuisi kotiini.
Fuengirolassa usein katselimme rakennustyömaan reunalla parveilevia suomalaismiehiä, jotka tuntitolkulla seurasivat töiden edistymistä (tai sen hitautta) ja puistelivat päätään; voi voi, nyt kyllä laittaa poika niin ja niin. Miltä suomalaisesta rakennusmiehestä tuntuisi, kun amerikkalainen tai venäläinen ”asiantuntija” kävisi puistelemassa päätään ja naureskelemassa hänen työpaikallaan?
Ritacasanueva kirjoitti:…luulen etta kaikki me olemme oman laivamme kapteeneja ja kaikki paatokset, oikeat ja vaarat, on meidan itse tehtava ja niin vaikuttaa oman elaman kulkuun.
Tokihan on myös näin, että voimme yrittää itse viedä elämäämme eteenpäin siltä pohjalta, mitä meille on annettu, mutta ymmärsin Santiagon tuossa lähinnä vihjanneen siihen suuntaan, että jos on saanut sangen kehnon pohjan joidenkin tiettyjen asioiden toteuttamiseen, niin siinä kohdassa elämä itse on se joka vie, ei suinkaan ihminen.
Sairaus on elävä esimerkki siksi, että josko kuinkakin suuresti sielussaan haaveilisi jo lapsesta vaikkapa mäkihyppääjän urasta ja olisi valmis tekemään sen eteen kaikkensa, niin se kyllä taitaisi siltikin jäädä silkaksi haaveeksi, jos olisi vaikkapa syntynyt ns. kääpiökasvuisena.
Juu… tottahan toki sitä on olemassa kaikenlaisia paraolympialaisiakin, mutta ymmärtänet mitä tuolla sairausvertauksella ajetaan takaa.
Ja vaikka meidän tuleekin pyrkiä olemaan ”oman laivamme kapteeneja”, niin uskallanpa väittää, että miljoonat työttömäksi jääneet espanjalaiset ovat joutuneet tuuliajoon kiville aivan ilman omaa sytään.
Ovatpa vain sokeasti luottaneet hallitusten antamiin ”merikorteeihin” ja ”viittohin”, tietämättä, että heitä neuvovat ”luotsit” ovat talouden valtameren myrkyissä pelkkiä ”maarapuja”, joille vain on soviteltu liian suuri ”satama-amiraalin” hattu päähän.
Selvähän se, että elämässä joskus täytyy yrittää sinnikkäästikin, mutta ei auta vaikka kiskoisi touvista kuinka apinan raivolla tahansa, jos oma elämän laiva on hallitsijoiden luotsausohjeiden takia tiukasti karilla ja pohjalaudat säpäleinä.
kojo kirjoitti:Heti alkuun: en kuulu ihmisiin jolla on 50 lähintä ystävää enkä tiedota Facebookissa joka kerta kun takapuoleni tuolista nostan. Mutta muutamia suomalaisia ystäviä on säilynyt.
On ollut tapana käydä kesällä Suomessa – vuosi vuodelta yhä pikaisemmin mutta käydään kuitenkin. Ja missä suomalaisen kesällä tapaa ellei kesämökillä. Rituaali tapaa olla aina samanlainen joka mökillä; grillipihvit, saunominen, saunan löylyjen kehuminen ja jälkiruoat muodossa tai toisessa. Sitten vieraat nukkumaan hyttysiä inisevään puunhajuiseen pihamökkiin. Siinä tarpeeksi rangaistusta kesärauhan häiritsijöille.
Kuulumiset ovat yhtä rituaalinomaisia; kuka on ostanut uuden auton, kenen suvusta on kuoltu. Siinä ne suurimmat uutiset tavallisen perheen elämässä.Poikkeilemme harvakseen myös muissa Euroopan kaupungeissa, jonne on vuosikymmenten aikana syntynyt ystävyyssuhteita. Melkein etukäteen arvaa sikäläisetkin kuulumiset;, puutarhassa on uutta kivetystä, uusi sukupolvi laatii kummallisia lakeja ja EU:n laajentaminen vie kohta leivän suusta. Ollaan puolin ja toisin tyytyväisiä, että vieraat ovat ymmärtäneet majoittua hotelliin. Mutta hienoa oli taas tavata, nähdään taas parin vuoden päästä.
Eli ei muissa maissa perusperheitten elämä sen raflaavampaa ole kuin Suomessa tai Espanjassa. Elämä on enemmän kestävyyslaji kuin extremenäytös.
olet niin oikeassa ja asian & elon ytimessä. Oleellisista on kuitenkin oma perhe, ja kourallinen tuttuja, jopa hyvässä tapauksessa ystäviä.
Ja perhe tulee monesti entistä tärkeämmäksi kun ikää karttuu ja aktiivityöelämä vähenee ja saattaa jäädä aikaa muuhun.
Hieno keskusteluketju. Parasta laatua vuosiin! Hurraa!!! 🙂
Helmikuussa, kun tulimme Suomeen, tuntui, että nyt tämä Fuengirola on nähty.
Kas kummaa! Ihmeellinen on ihmisen mieli! Taas on lennot varattu Malagaan 08.01. Tosin vain kolmeksi viikoksi. Kortteeri puuttuu. Pitäisiköhän hankkia asunto vaihteeksi Malagan itäpuolelta.
😉
Olipa asiallinen mielipiteiden ja kokemusten vaihto liian vähän puhutusta aiheesta! Kiitos! Laitoin siitä linkin omalle blogisivulle, jossa sieltäkin aiheen ksittely on jäänyt liian vähälle. http://tapanim.blogspot.fi/2012/09/kannattaako-etelaan-lahtea-talveksi.html#more
Eihän tässä ole kyse kuin siitä että toinen tykkää punasesta ja toinen sinisestä. Ei kaikille voi olla tyydyttävää elämä täällä, vaikka olisi minkälaiset meiningit päällä koko ajan.
Me tultiin tänne suoraan arkeen. Viikko taisi olla aikaa katsella paikkoja, ja sitten alkoi miehen työt. Olisi saaneet alkaa aikaisemminkin, kun rahat meni vähän tiukalle 😉
En odottanutkaan että mun arkiset päiväni olisivat maagisesti muuttuneet joksikin muuksi.
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.