Caminolle…

Uusimmat Keskustelu Espanja.org Jeesinkinurkka Caminolle…

Esillä 15 viestiä, 16 - 30 (kaikkiaan 84)
  • Julkaisija
    Viestit
  • LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Ivanka
    Ivanka Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 14.07.2006
    Kirjoituksia: 46
    Vastauksia: 854

    Posliini on hyvä valinta 🙂
    Muovipaikat eivät kestä.
    Minulla on suu täynä amalgaamia, mutta ei niistä ainakaan minulle ole ollut mitään terveydellistä haittaa.
    Olen oikea terveyden perikuva, mitä nyt isopyörä heittää välillä jonninjoutavaa. 🙂

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä ronkeli
    ronkeli Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.01.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 809

    Nonniin, caminomme ajankohta on nyt lyöty lukkoon. Starttaamme 3.10., lennot buukkasin juuri.
    Kyllä tämä netti on ihme kapistus!

    Ostin jo uudet lenkkarit, otan myös vanhat mukaan. Hankin yli-innossani myös trekking-kengät, mutta niiden korkeat varret hankaavat, enkä varmaan viitsi lampsia niitä pehmeämmiksi.

    Rinkka löytyi ullakolta, sillä siippa oli vuosia sitten Sarekissa patikoimassa. Retkivaatteitakin on nyt joka säälle.
    Kirjatietoa olemme ystävättäreni kanssa oikein ahmimalla ahmineet ja olemme kävelleet caminoa virtuaalisesti erään tv-ohjelman mukana. (Arte näytti.) Nyt vain odotamme todellisen tiemme alkua!

    Kieltämättä minua pelottaa hieman, sillä jos meidän kävelynopeutemme eroavat toisistaan huomattavasti, voi tosiaan syntyä ongelmia. Tai jos toinen puhua pulpattaa ja toinen haluaisi olla hiljaa. Tai jos vaikka mitä.
    Mutta ystävättäreni on ihana ihminen. Minä en aina. (Oikeastaan vain ihan harvoin.) Mutta omaan pieneen salaiseen camino-ohjelmaani kuuluu opetella myös kärsivällisyyttä.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä La Cruizer
    La Cruizer Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 13.03.2007
    Kirjoituksia: 2
    Vastauksia: 238

    Kuulostaa hyvältä! Saanko vielä suositella, että ennen matkaa punnitset rinkan täytteineen, ja sitten kovalla kädellä tiputat pois tavaraa kunnes paino on siinä 10 kilon kieppeillä… 🙂

    Kuten arvelit, niin kyllä siinä kävellessä saattaa kitkaa syntyä ihmisten välille. Minusta se on silti normaalia, että jos kaksi ihmistä jotka eivät ole tottuneet asumaan yhdessä, vaikkakin ovat hyviä ystäviä, viettävät yhtäkkiä 24 tuntia vuorokaudessa toistensa seurassa, niin ei kaikki voi olla pelkästään onnea ja harmoniaa. Kyllä siinä sitten paljastuu jokunen huonokin puoli ihmisissä, mutta sellaista se toisen tunteminen on. Omalla Caminolla oli välillä hermot kireänä (taisi suurimmaksi osaksi olla omaa syytäni), mutta edelleen ollaan ystäviä ja matkustellaan yhdessä.

    Kirjoittelepa lisää valmistautumisesta kun viitsit!

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Herne nenässä
    Herne nenässä Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.07.2007
    Kirjoituksia: 5
    Vastauksia: 35

    Heips,

    allekirjoittanut on kävellyt Caminolla kahdesti, v. 2005 Roncesvallesista Santiagoon ja tänä vuonna Roncesvallesista Leoniin, jalka hajosi kesken reissun. 🙁

    Vaikka täällä on jo esitetty paljon ohjeita, en malta olla kommentoimatta muutamia asioita.

    1) Kengät

    Lenkkarit on hyvä valinta, mutta kannattaa kiinnitää huomiota siihen, että jalkapohjan holvikaarelle tulee tarpeeksi tukea, varsinkin, jos on taipuvaisuutta sen sortin vaivoille. Kevyet retkeilykengät ovat minun suositus. Lenkkarit + synteettiset sukat -yhdistelmällä (2005) tuli sen tsiljoona rakkoa jalkapohjiin ja varpaisiin, vaelluskengät + villasukat -yhdistelmällä (2007) ei yhtään.

    2) Sukat

    Sukkien(kin) suhteen on olemassa ainakin kaksi koulukuntaa. Toiset vannovat synteettisten sukkien nimeen, toiset taas villaisten. Itse olen taipunut villaisten kannalle. Tämän vuoden reissulle ostin villapohjasukat (itse sukat ovat jotain synteettistä materiaalia, mutta pohjassa on villaa) ja ne osoittautuivat aivan kymppiostokseksi. Kuten jo mainitsin, ei yhtään rakkoa koko reissulla, tosin mulla oli kengissä muotoillut geelipohjalliset tuomassa lisätukea holvikaarelle.

    Etukäteisharjoittelusta ei ole haittaa 🙂 ja siinä kannattaa kokeilla erilaisia kenkä/sukka -yhdistelmiä.

    3) Reppu

    Repun painon minimointia ei voi koskaan painottaa liikaa. Vaikka joku kilon-parin ero repun painossa saattaa kotona tuntua mitättömältä, se ei ole sitä kolmenkymmenen kilometrin tuolla puolen. Jo itse (tyhjän) repun painossa saattaa olla useiden kilojen ero (kevyt n. 60 litran reppu vs. Lapin retkeilyyn suunniteltu rinkka). Netissä konsensusohje tuntuu olevan, että pakattu reppu ei saisi painaa yli 10 prosenttia omasta painosta, eikä koskaan yli 8 kiloa. Kannattaa ottaa tämä ohje tosissaan, ihan oikeesti. Aikuisten oikeesti. 🙂
    Tähän liittyen, oma vaatimaton mielipiteeni on, että kaksia kenkiä ei kannata kantaa mukana (sandaaleita ei lasketa kengiksi) 🙂

    4) Refugiot

    Kannattaa ainakin kokeilla. Vaatii tiettyä asennetta ja ehkä vähän totuttelua, mutta siinä myös oppii paljon itsestään ja muista. Yksi Caminon suurista viehätyksistä on siellä olevat muut ihmiset ja heihin tutustuu parhaiten juuri refugioissa, kun joutuu olemaan aika läheisessä kanssakäymisessä.
    Joitakin refugioita matkan varrella kannattaa välttää, tosin ne pitää tietää etukäteen jo siitäkin syystä, että osaa suunnitella päivän etapin, mutta myös siksi, että yleensä refugioissa ei ole mahdollisuutta nähdä majoitustiloja ennen kuin on jo maksanut majoituksen. Ehkä tarkoituksella. 🙂

    5) Hyvvee matkoo!

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä ronkeli
    ronkeli Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.01.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 809

    Kiva kun La Cruizerin lisäksi Sinäkin olet caminoinut!

    Sukista olemme jo ystävättäreni kanssa jutelleet, täytyy tosiaan käydä ihan urheilukaupassa ostamassa kyseiset villasukat, joissa vain varret sekoitusta.

    Itseasiassa ystävättäreni mainitessa villasukat, pelkäsin kyseessä olevan pässinpökkimät kunnon villasukat, joita äitini kutoo ja lähettää kaikille joulupaketissa. Talvella ne ovat kivat kotitossut, mutta caminolla?…

    Niin, ne refugiumit ovat varmaan kiinnostavia, mutta-mutta…

    Ystävättäreni tulee ensi viikonlopulla miehineen Espanjasta tänne viileämpään Keski-Eurooppaan, joten aiomme verrata varustelistaamme ja karsia turhat kamat pois. Kysymys lienee vain, MIKÄ on turhaa kenenkin mielestä. No, perästä kuuluu:-)

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Herne nenässä
    Herne nenässä Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.07.2007
    Kirjoituksia: 5
    Vastauksia: 35
    ronkeli kirjoitti:

    Itseasiassa ystävättäreni mainitessa villasukat, pelkäsin kyseessä olevan pässinpökkimät kunnon villasukat, joita äitini kutoo ja lähettää kaikille joulupaketissa. Talvella ne ovat kivat kotitossut, mutta caminolla?…

    Vanhan kansanviisauden mukaan: ”mikä pitää kylmän, pitää myös lämpimän”. Ymmärrän tämän siten, että kuumissakin oloissa villa toimii eristeenä, ei lämmikkeenä. Kuumassa Ahrikassa paikalliset usein pitävät villapipoa päässä, olet varmaan huomannut?
    Uskon, että ihan perinteisetkin villasukat toimivat hyvin, mikäli ovat hyvin istuvat. Vanha keino on usein parempi kuin pussillinen uusia. 🙂

    ronkeli kirjoitti:

    Niin, ne refugiumit ovat varmaan kiinnostavia, mutta-mutta…

    Taidat olla nimimerkkisi veroinen? 🙂

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä ronkeli
    ronkeli Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.01.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 809

    Kun alkukesällä lupauduin mukaan caminolle, en aavistanutkaan, kuinka tärkeä se tulee olemaan minullekin, sillä 17-vuotiaan kuopuksemme ikuinen inttäminen ja keskustelu saa vähitellen hermoni riekaleiksi. Poika väittää olevansa aikuinen, mikä taas selvästi todistaa, ettei hän sitä ole.

    Mutta kukapa murkkuikäinen tiedostaisikaan olevansa sanan varsinaisessa merkityksessä MURROSkaudessa, jolloin aivot ovat uudessa rakennusvaiheessa, eivätkä hermojen impulssit pysty löytämään niihin oikeaa kytkentää. Väärään kytkimeen tulee väärä impulssi, tästä seuraa tunnekaaos. Murkuilta puuttuu tässä vaiheessa kyky olla oikeasti onnellinen. Siksi he kokoontuvat samanikäisten seuraan, sillä vain siellä he tuntevat tulevansa ymmärretyiksi.

    Omat vanhemmat ovat murkun mielestä hänen luonnollisia vihollisiaan, jotka vain yrittävät pilata murkun elämää. Rajoja ja sääntöjä on ihan pakko yrittää murtaa.

    Meitä metusalem-vanhempiaan oma murkkumme yrittää provosoida, mutta juuri elämänkokemuksemme johdosta ei meitä helposti hätkäytä edes hänen dread-lock- kampauksensa tai risaiset farkut.

    Mutta hänen ylimielinen käytöksensä, oman huoneen sanoinkuvaamaton siivottomuus ja se alituinen lauma murkkukavereita – jotka toisaalta ovat sydäntähellyttävän söpöjä kaikessa kauheudessaan, ja monet tunnen jo vuosien takaa, kun he tulivat meille leikkimään ja askartelemaan – ovat saaneet ainakin minut vakuuttuneeksi siitä, että caminolle ja mahdollisimman heti!

    3.10. lähden siis tuulettamaan pääpolostani. Siippa vakuuttaa tulevansa toimeen kummankin murkkumme kanssa (keskimmäinen on onneksi jo 19), joten luultavasti täällä kotona kaikki sujuu hyvin. Ehkä jopa paremmin, kuin jos olisin paikalla. Siippani kun on kärsivällinen ja lepsumpi kuin minä. Hän sanookin luottavansa siihen, että rumastakin kotelosta (kuopuksen huoneesta) vielä jonain päivänä kuoriutuu kaunis perhonen. Juu, siippa on kaunosielu, minä taas realisti.

    No, perästäpä kuuluu, ja pikkasen salaa toivon murkkukuopuksenkin kaipaavan äitimuoriaan, vaikka ei hän sitä varmaan myönnä. Ainiin, hän kyllä ilmaisi olevansa huolestunut minusta siellä caminolla: ”Hei, kai sä sitten kans soitat joka päivä kotiin, missä ootte? Se on sentään korvessa ja te ootte vain kaksi raihnaista naista.” (Tuossa tilanteessa annoin mielessäni anteeksi sanan ”raihnainen”, sillä murkunhan pitää aina näyttää olevansa cooli.)

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä 123
    123 Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.07.2006
    Kirjoituksia: 734
    Vastauksia: 1553

    Lähestyy lähestyy 🙂 Teille tulee varmasti ihana reissu!

    Minä mielellään ainakin kuulisin sitten ajatuksia ja kertomuksia matkan varrelta. 🙂

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Old Chap
    Old Chap Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 13.07.2006
    Kirjoituksia: 106
    Vastauksia: 2386

    Murkun onni että mutsi bonjaa eikä purista muottiin. Joskus se vielä sua kiittelee.

    Mutta sitten dalsimaan, pitkää tietä mietiskellen. Toivottavasti vielä niin, etei sun tarvitse edes soitella muulloin kuin silloin, jos itselle tulee semmoinen mieli. Vapaana ja irrallaan.

    Kuulostaa laiskurille kauhealta urakalta, kun olen itse tottunut järjestelemään vastaavat tuokiot itselleni istuma-asennossa. Mutta kyllä kiinnostaa niin paljon, että totisesti toivon avointa matkaraporttia.

    Vielä on aikaa, muista ottaa mukaan kynä ja paperia.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Herne nenässä
    Herne nenässä Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 17.07.2007
    Kirjoituksia: 5
    Vastauksia: 35
    ronkeli kirjoitti:

    Ainiin, hän kyllä ilmaisi olevansa huolestunut minusta siellä caminolla: ”Hei, kai sä sitten kans soitat joka päivä kotiin, missä ootte? Se on sentään korvessa ja te ootte vain kaksi raihnaista naista.”

    Kuvauksesi perusteella lienee ihan oikein (hänelle), että kuvittelee sen olevan korvessa. 🙂

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä ronkeli
    ronkeli Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.01.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 809

    Just niin, Herne Nenässä 🙂

    Mutta vaikka nuo murkut ovat ulkonaisesti cooleja, uhkarohkeita ja muka kauhean itsenäisiä, niin sisimmältään ainakin tuo oma murkku on ihan varmasti yhä se pieni, söpö ja kiltti poju kuin ennen puberteettiään. Tuo irtautumisvaihe kaikkine murroksineen lienee vaikea hänellekin.

    Hurja ja dominantti testosteroni-hormoni se noita nuorukaisia villiinnyttää. Tasapainoon päässevät vasta parikymppisinä…

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä ronkeli
    ronkeli Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.01.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 809

    Tätä konetta on renkutettu poissaollessani niin, että koko ajan ilmestyy ruutuun ilmoitus, ettei muka serveriä löydy. Mutta aloitan nyt ainakin kuvaukseni caminostamme. Ehkä teksti pysyy ruudulla.

    La Cruizerilla on muuten erinomainen reittipäiväkirja täällä orkissa, joten minä vain kerron sivuasioista, vaikka ovatpa nekin tärkeitä.

    Me yövyimme aina yksityis-majataloissa tai hotellissa (Santiagossa), sillä kun eka päivänä käväisimme alberque-opaskirjasen suosittelemassa refugiossa, jossa oli vain kolme kerrossänkyä per huone, saimme jo hajusta ja siitä kosteasta lemusta tarpeeksi. Yhdellä sängyllä istui mies, joka kaiveli likaisia varpaitaan! Suihkua tai vessaa emme edes uskaltaneet vilkaista.
    Ei kiitos, käännyimme jo ovelta takaisin raikkaaseen ilmaan.

    Aamuisin heräsimme jo kukonlaulun aikaan kello 6:30 – juu, oikeiden kukkojen kieuntaan -, mutta vaellukselle lähdimme vasta noin puoli yhdeksän, jolloin aamu alkoi sarastaa sumun läpi. Keltaiset nuolet ja simpukka-maamerkit oli helppo huomata jopa hämärässä. Keskipäivän tienoilla aurinko porotti tavallisesti täysin pilvettömältä taivaalta.
    Koko aikana ei satanut yhtään. Majatalojen telkoista kylläkin nähtiin mm. Valencian tulvasateet.

    Reitti oli aika helppokulkuinen ja ihanan vaihteleva: läpi muhkeiden tammikkojen, avarien peltojen ja niittyjen, vanhanaikaisten maalaiskylien ja eukalyptusmetsikköjen. Idyllistä!

    Alamäet tosin rassasivat polvia, mutta ostin sitten kevyen bambukävelysauvan, jossa oli metallipiikki. Ja onneksi mukanani oli nahkahanskat, etten saanut rakkoja käsiin. Varpaisiin sain hiertymiä juuri ala- ja ylämäkien takia, mutta compeed-laastarit ovat tehokkaita.

    Vaelluksemme alussa me kai säteilimme intoa ja iloa, joten seuraamme änkesi moni pitkämatkalainen, jolla oli selvästi suuri halu puhua ja purkautua. Lopulta kyllästyimme olemaan kivoja, sillä vieraiden ihmisten oudot elämänkerrat ja tunteenpurskaukset alkoivat kyllästyttää. Ja vähän pelottaakin. Matkalla näytti olevan monta loppuunajettua ihmispolosta, jotka tuntuivat odottavan ihmeitä.

    Lenkkarit riittivät vaelluskengiksi. Rinkkani keveni huomattavasti, kun vaihdoin makuupussini ja retkipatjani kahteen punaviinipulloon erään jo kauan matkalla olleen vaeltajan kanssa. Hän heitti omat kyseiset likaiset kamansa roskiin. Toiset varakengätkin olivat liikaa, mutta niistä en luopunut. Meille olisi tosiaan riittänyt ihan tavallinen selkäreppu.

    Santiagoon saavuimme jo puolenpäivän tienolla, sillä yövyimme läheisessä kylässä nimeltä Vilamaior. Katedraalissa oli juuri menossa messu Jaakontien vaeltajille. Mahtava kokemus! Etenin ihmisten keskellä alttarille päin ja eräs monista papeista ojensi ehtoollisoblaatin ja siunasi minut. (Kannatan ekumeniaa, joten kaikki ok. Ja jos ei, niin ei sitten.)

    Katedraalin aukiolla meitä odotti ystävättäreni mies, joka korkkasi perillesaapumisemme kunniaksi pullon cavaa.

    Seuraavana päivänä hän kuskasi meidät vielä Finisterreen, jonne toki voi myös valtaa nuolien ja simpukoiden ohjaamina, mutta me körötimme mieluummin autossa sinne. Tuo autossaistuminen oli muuten paljon rasittavampaa kuin vaellus.

    2-viikkoinen minicamino oli juuri sopiva meille. Voin suositella sellaista jokaiselle.

    Henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti erittäin antoisa pyhiinvaellus. Ystävättäreni suunnittelee jo toista caminojaksoa. Tällä kertaa Pyreneitten läpi… No, katsotaan nyt.

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Kari
    Kari Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 01.07.2006
    Kirjoituksia: 175
    Vastauksia: 1456

    Onneksi olkoon Ronkeli, kivalta vaikutti kokemuksesi! Jotenkin kivalla tavalla tällaiset kertomukset herättävät myös tällaisen puoliboheemin extreemarin ajatuksia, ainakin muistoja. On nimittäin aikoinaan nuorena miehenä tullut itsekin liikuttua kovastikin luonnon helmassa. Onko Ronkeli kuvia? 😉

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä ronkeli
    ronkeli Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 03.01.2007
    Kirjoituksia: 9
    Vastauksia: 809

    Jess, kuvia on melkein sata, mutta en suinkaan tuhlaa orkin tilaa siten, että laittaisin kaikki näkyviin. Kunhan ennätän, valkkaan parhaimmat tai caminolle tyypillisimmät tänne.

    Ja vielä yksi juttu, jonka haluaisin kertoa vaikka Ivankalle ihan vain meidän tyttöjen kesken.

    Kerran seuraamme tuli jonkun kyläpahasen camino-lepopaikan rähjäisessä kahvilassa eräs saks. pitkämatkalaisvaeltaja. Hän kertoi sitten omistavansa suklaa- ja teepuodin, vaikka emme siinä vaiheessa jaksaneet kysellä keneltäkään yhtään mitään. Mutta koska tykkään sekä suklaasta että teestä, jatkoin aiheesta juttelua hänen kanssaan.

    Miespolonen ilostui kiinnostuksestani niin paljon, että lähti perässämme taas caminoimaan. Ja hehkutti putiikkiaan. Sieltä saa jopa luomusuklaata. Luomuteetä ei muuten ole olemassakaan, hän kertoi, sillä aina jossain vaikka Himalajan kupeella on saasteita ilmassa, joten pienikin määrä pilaa koko teesatsin.

    Niinpä.

    Jo tunnin päästä tämä herra kosi minua! (Ei varmaan tosissaan, mutta silti selkäpiitäni karmi.) Naurahdin, että mieheni ja piltit eivät varmaan pidä ehdotuksesta, vaikka toisaalta suklaapuoti voisi olla hyvä valtti, hahaha.

    Siis nyt kaikki vapaat naiset caminolle, sillä tuo herra ei varmaan ole ainoa, joka haluaa muutoksia elämäänsä. Tai jotain sellaista.

    Santiagossa tarkistin ystävättäreni kanssa uteliaisuudesta tämän miehen kotisivun, ja hänellä tosiaan on kuin onkin söpö tee- ja suklaapuoti ja jopa 14 alaista siellä töissä. Ja Ivankahan voisi laittaa siihen vielä sen luxusparfyymiosaston!

    LINKKI
    Profiilikuva käyttäjästä Ivanka
    Ivanka Ei kirjautuneena
    Liittynyt: 14.07.2006
    Kirjoituksia: 46
    Vastauksia: 854

    Et viitsisi millään laittaa sitä suklaapuodin osoitetta meiliini 🙂 Miehestä viis mutta rakastan suklaata 😉

    Onnittelen myös matkastasi. Odotan myös kuvia ja tuonne blogipuolelle, kiitos.

    Piditkö matkapäiväkirjaa ?

Esillä 15 viestiä, 16 - 30 (kaikkiaan 84)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.