Espanja.org Elämyksiä espanjasta
- Tämä aihe sisältää 83 vastaukset, 19 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 14 vuotta, 3 kuukautta sitten
toimesta.
- Artikkelit
Elämä on yllätyksiä täynnä, kuuluu vanha klishee, mutta niin tosiaan on!
Espanjassa asuva ystävättäreni soitti ja kysyi, mitä tykkään Santiagosta./ Meinaatko Santiago de Chileä?/ Ei kun sitä Caminoa! Oletko koskaan edes harkinnut lähteä?/ Juu, harkinnut olen ja luin juuri sen Kerkelingin matkaselostuksen, mutta aikaa ei oikein löydy ja oikeastaan minua pelottaakin./ Minä haluan lähteä, tarvitsen selvyyttä elämääni. Tule mukaan!/ Okei, milloinkas lähdetään?/ Syyskuussa./ No, mennään sitten.
Näin me naiset päätämme asiat… Niinpä niin. Mutta olemme ihan tosissamme.
Etenkin ystävättäreni elämäntilanne on huolestuttava. Myös hänen terveytensä. Mutta hän uskoo kykenevänsä tallustamaan ainakin 20 km per päivä. Minä olen lenkkeilijä, joten tuollainen vaellus ei ole ongelma. En vain haluaisi yöpyä niissä refugiumeissa.
Kysymys 1) Onko matkan varrella tarpeeksi majataloja? Pitäisikö varata huone jo etukäteen?
Vaelluksestamme tulee tietenkin vain light-versio… Harkitsemme vaeltavamme Leónista Santiago de Compostelaan, siitä kertyy siis vain 300 km.
Miehet ja perheet jäävät kotiin.
Kysymys 2) Voiko lentokoneessa kuljettaa niitä kävelysauvoja? Vai kehtaako niitä edes ottaa mukaan, tarvitseeko niitä?
No, varmaan kysymyksilleni naureskellaan, mutta ehkäpä joku viitsii vastata.
Netistä ja matkaopaskirjoista olemme jo hankkineet monia käytännön neuvoja, mutta vaelluskengistä tarvitsisin vielä tietoa. Osaako joku suositella?
Kiitos jo etukäteen hyödyllisistä vastauksista.
Olen miettinyt usein mahdollisuutta lähteä Caminolle. Arastelen lähteä yksin, mutta ehkäpä kaveri vielä löytyy.
Oletko lukenut Susanna Linnan kirjan Simpukankuorelta kotiin?
Hei, ottakaa tuo Selma mukaan!
Selma tuntuu kivalta ja olisi varmaan miellyttävä matkaseuralainen lomareissulla, mutta tuollainen pyhiinvaellus taitaa sujua vain uskottujen ystävien kanssa: Voi vaieta, jos ei huvita jutella; voi kelata vanhoja juttuja, jos haluaa muistella; voi rakentaa pilvilinnoja, kertoa unelmistaan; voi itkeä ja nauraa; voi valittaa, jos väsyttää; voi lohduttaa jne.
Siis se reissu lienee koetus jopa pitkälle ystävyydelle. Minä tiedän joutuvani harjoittelemaan etenkin kärsivällisyyttä. Se olisikin hyvä vihdoin oppia.
Minäkin haluan mukaan. Olen tosi hiljainen 🙂
Nonniin, siis Ivanka Selman kanssa Caminolle!
Kirjoitin tänne kuukausi pari sitten Caminosta, nimenomaan Leon – Santiago osuudesta, löytyy varmaan haulla. Vastaan silti esittämiisi kysymyksiin.
Ihan ensimmäinen kommenttini on se, että peruskunnolla pärjää ihan hyvin, jos ei yritä mitään yli-inhimillisiä päiväetappeja. Minäkin olen lenkkeilijä, mutta en kokenut sitä Caminolla ratkaisevaksi. Kun kävelee tasaista tahtia, niin ei siinä mitään huippu-urheilijan lihaksia tarvita. Vain parilla osuudella oli kovia nousuja, joissa joutui vähän kärsimään. Sen sijaan jo ensimmäisenä päivänä jalkapohjat olivat kovilla, ja toisena päivänä jouduin vaihtamaan kahden kenkäparini välillä joka toinen tunti, niin että saatoin jatkaa kävelemistä (kengän vaihto helpotti aina hetkeksi kipua…). Neljäntenä päivänä jalkapohjat alkoivat tottua. Eli tähän liittyvä vinkkini on se, että jos haluaa valmistautua etukäteen, niin kannattaa jo nyt ostaa hyvät kengät ja alkaa kävelemään säännöllisesti. Ja millaiset on hyvät kengät? Caminolla joutuu kävelemään aika paljon asfaltilla, eli huomasin, että metsävaeltamiseen tehdyt vaelluskengät eivät ole näillä osuuksilla mitenkään paras valinta (ne antavat kyllä nilkalle ja jalalle tukea, mutta eivät pehmusta jalkapohjia, koska pehmeä alusta ei sitä vaadi). Jos ja kun lähden uudestaan, niin aion käydä urheilukaupassa ja ostaa mahdollisimman hyvin pehmustetut lenkkarit tai kevytvaelluskengät (turhaa painoa on syytä välttää, ja maasto ei ole niin vaativaa että siellä tarvitsee kaikkein tukevimpia malleja). Lisäksi urheilusandaalit, jotka sopivat kuumille päiville, hepoille maastoille ja vapaa-ajan kengiksi. Molemmat on hyvä ottaa käyttöön ennen matkaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Lisäksi mukaan reissuun reipas satsi Compeed-hiertymälaastareita kaiken varalla. Ne ovat korvaamattomat jos jalkaan tulee rakko – ne suojaavat ihoa uusilta hiertymiltä, poistavat kivun ja parantavat hiertymän. Eli voit jatkaa kävelemistä saman tien. Hoitamaton hiertymä voi pahimmassa tapauksessa pilata koko reissun, jos ei voi kävellä ja aikataulu on tiukka.
Sitten vielä painovaroitus: Caminolle ei lähdetä täyspakkauksen kanssa, vaan kannattaa asettaa ehdottomaksi ylärajaksi 10 kg:n kantamukset. Vähemmällä jaksaa paremmin. Mukaan siis aivan minimi: pari T-paitaa ja alusvaatekerrastoa; vähän pesuainetta mukaan niin että iltaisin voi pyykätä likaiset vaatteet ja kuivattaa ne yön yli tai seuraavana päivänä repun päällä. Jotain pitkähihaista, ja jonkinlainen sadesuoja (esim. viitta, joka samalla peittää repun, on kätevä). Kahdet kengät. Pyyhe. Aurinkorasva. Minimaaliset hygieniatuotteet. Kartta ja/tai opaskirjanen, kännykkä, laturi. Rahaa ja henkkarit. Tärkeimmät lääkekaapin tuotteet: päänsärkytabletteja, ripulilääkettä, kyypakkaus ja sidemateriaalia. Sakset/veitsi. Kamera. Juomapullo ja urheilujuomajauhetta.
Sitten majoituksesta. Minä kyllä ehdottomasti suosittelen noita refugioita! Yöpyminen on halpaa/ilmaista, ja hommaan tulee ihan oma tuntumansa, kun pitkän kävelypäivän jälkeen jakaa yösijan muiden kävelijöliden kanssa. Osa refugioista koostuu erillisisitä huoneista, ja osa isommista saleista. Tietenkin joskus voi ottaa päähän, jos vieressä nukkuu kuorsaaja tai suihkuun joutuu jonottamaan, mutta kävelijöiden välillä vallitseva yhteisymmärryksen tunne korvaa sen äkkiä. Lisäksi refugioita on tasaisin välimatkoin, eli aina pääsee yöksi perille. Jos valitsette refugioyöpymisen, niin lisää mukaan otettavien listaan kevyt makuupussi. Jos refugioissa huolestuttaa avoimus, ts. tavarasi ovat kaikkien ulottuvilla, niin voin sanoa että meiltä ei ainakaan viety tai pengottu yhtään mitään matkan aikana. Mitään arvokasta ei tietenkään reppussa säilytetä, jos sen jättää vartioimatta, vaan rahat ja passi pidetään aina mukana, mutta kyllä ne helpon rahan toivossa olevat ovat keksineet paremman keinon, kuin lähteä Caminolle toisten reppuja varastelemaan… Majataloista en osaa sanoa ihan varmasti, jokaisesta vähänkin isommasta kylästä sellainen löytynee, mutten tiedä miten täynnä ne mahtavat olla. Voithan yrittää niitä varata, mutta semmoinenkin saattaa käydä, että suunnitelmat muuttuvat kävellessä. Meillä oli suht tarkat päiväsuunnitelmat, mutta silti tehtiin niihin muutoksia: jos huomattiin että sää oli ihanteellinen ja kaikilla hyvä jaksaminen niin saatettiin tehdä suunniteltua pidempi etappi. Päinvastoin, jos jonain päivänä jalat särkivät eikä eteneminen maittanut, niin tyydyttiin vähempään. Pääasia oli säilyttää hyvä fiilis, sekä pitää kiinni kokonaisaikataulusta (jos yhtenä päivänä mentiin vähemmän, niin seuraavana enemmän). Jos haluat jotain osviittaa, niin me kävelimme keskimäärin 25 km päivässä, kaikilla hyvä peruskunto. Enempään en lähtisi tähtäämään, sillä tarkoitushan ei ole rääkätä itseään hengiltä, vaan kokea jotain henkistäkin.
Kyselit kävelysauvoista. Kyllä kai ne saa lentokoneeseen, ruuman. Jos ne ovat teleskooppimallia, niin ehkä saat ne mahtumaan repun sisään, mikä onkin paras vaihtoehto. Leoniin jos lennät, niin joudut vaihtamaan konetta ainakin kerran, jolloin tuommoiset hukkuvat helposti jos menevät ruumassa irrallaan. Eivät ne kepit haitaksi ole siellä Caminolla. Tosiaan on päiviä jolloin maasto on liiankin tasaista, mutta on siellä jokunen kiipeämispäivä, jolloin kepit ovat mukavat varsinkin alamäessä, ylläpitämään hallitun liikkeen, kun lihakset alkavat väsyä, jolloin vaarana on liiallinen vauhti ja polvivammat tms. Itse ei ollut sauvoja, mutta voisin kyllä seuraavalle kerralle niitä harkita. Caminon varrella kyllä myös myydään paimensauvojen tyyppisiä puisia vaelluskeppejä.
Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä. Kertoilepa vaikka miten suunnitelmat/valmistelut etenevät.
Tuhat kiitosta tiedoista, löysin myös raporttisi täältä. Hieno juttu! Täytyypä neuvotella tuon refugium-majoituksen johdosta matkakaverini kanssa. Ehkä voi tehdä niin, että ensin katsoo, millainen se yöpaikka on, ja jos se liian täysi tai hm… epämääräinen, niin sitten majataloon tms. Ja kenkäneuvot ovat myös apuun. Hyvä, ettei tarvitse raskaita retkikenkiä.
Ja vielä yksi juttu: Pelkäsittekö villejä koiria? Niistä on ollut juttua netissäkin. En ole arkalasta, mutta kysyn nyt kuitenkin.Hyvä jos vastauksestani oli jotain apua. Tosiaan tuo kenkäjuttu on sellainen, että me lähdettiin aikanaan matkaan kunnon vaelluskengät jalassa ja huomattiin sitten reissun edetessä, ettei maasto ollutkaan mitenkään vaativaa.
En muista nähneeni villejä koiria Caminolla. Olen kyllä niitä tavannut muuten täällä Espanjassa, ja ovat vaikuttaneet aika aroilta. Villillä koiralla tarkoitan sellaista joka majailee jossain kaupungin ulkopuolella omissa, pienissä ryhmissään – en näitä omistajallisia, jotka kuljeksivat päivisin omilla teillään etsimässä lisäravintoa tai seuraa. Kun olen omaa koiraa ulkoiluttanut ”villikoirien” lähistöllä, niin ovat haukkuneet, mutteivät ole lähestyneet ollenkaan. Caminolla mieleen jäivät lähinnä lammaskoirat. Itse asiassa suurin osa näistä ei paimenna, vaan toimivat lampaiden vartijoina. Kerran kun edettiin hiekkatietä jota ympäröivät valtavat heinäpellot, niin vastaan tuli melkoinen lammaslauma. Lauman edellä, keskellä tietä asteli kolme isoa koiraa, jotka eivät tehneet elettäkään väistääkseen meitä… Kun lampaiden/koirien omistajaa ei näkynyt, niin me sitten kiltisti annoimme tietä… Tuskin ne vaarallisia ovat, mutta tosiaan, ne eivät ole paimenkoiria vaan vahtikoiria…
Ja taas uusi kysymys: Pyhiinvaeltajan passi on edellytyksenä voida yöpyä refugioissa. (Emme luultavasti tee niin, mutta kysyn kaiken varalta.) Siis mistä hankitte passin? Vai voiko sen saada Caminon keskivaiheiltakin siellä Leónissa? Netissä on tarjolla passeja – saks. luostarista lähettäisivät – mutta jos ei tarvitse hommata etukäteen, niin hankkisimme ne Leónista.
Hakusanalla Jaakontien ystävät löytyy tietoa ja passin hakuohjeet
Me teimme niin, että suuntasimme Leonin lentokentältä kävellen kohti keskustaa. Sieltä etsittiin refugio, josta yritettiin tämmöinen pyhiinvaeltajan passi saada. Ei onnistunut, en nyt muista olivatko passit loppu vai eikö ko. refugio niitä jakanut yleensäkään, mutta refugion pitäjä kirjoitti paperille nimemme ja laittoi refugion leiman siihen viereen todistamaan että Leonista oltiin lähdetty matkaan. Kun samana iltana pääsimme seuraavaan refugioon (Villadangos) yritimme taas hankkia passia, tuloksetta. Paperiin sitten uusi leima. Seuraavan illan refugiossa (Astorga) passeja oli saatavilla. Eli jos haluatte varmistaa, että passiin tulee leima jo ensimmäisestä refugiosta, niin ehkä semmoisen voi yrittää etukäteen hankkia. Näyttäisi onnistuvan tuolta Jaakontien Ystävien kautta.
Kiitos taas uusista tiedoista! Hankin sen passin sitten jo täältä kotikunnailta.
Kävi tänään juuri Caminon takia hammaslääkärillä tarkastuksessa ja samalla kertaa neuvottelin hänen kanssaan viimeisen amalgaamipaikkani vaihdosta. Ja eikös se setä löytänytkin kunnon ongelman ja teki röntgenkuvankin, koska kyseessä on hyvin vanha amalgaamipaikka. Siis melkein sattumalta löytyi ”tikittävä aikapommi”, joka olisi voinut syttyä vaikka juuri siellä Caminolla.
Luojan lykky, kun menin tarpeeksi aikaisin sinne. Kipuja ei ole ollut, mutta hammaslääkärin mukaan kyseinen tulehdus, joka on sen amalgaamin alla, on leviämässä ienluuhun. Mutta tässä vaiheessa sen saa hoidettua hyvin ilman leikkaustakin.Miksi kuvailen näin intiimejä asioita, saattaa joku kysyä. Siksi, että todella kannattaa mennä ne kaksi kertaa vuodessa hampilääkärille.
Ronkeli, mihin sä vaihdat ne amalgaanipaikat ja miksi ?
Amalgaamipaikkojen vaihto saattaa olla vain joukkohysteerinen reaktio, mutta kun ne alkavat lohkeilla, olen ottanut posliinipaikat, vaikka niistä on pulitettava 50-60% omasta kukkarosta. Suomessa varmaan enemmän. En tiedä.
Jotkut hammastieteilijät sanovat, ettei amalgaami olekaan niin myrkyllistä, ja kun niitä aletaan veistää irti, on juuri se ruljanssi vaarallinen. Mutta minunhan olisi joka tapauksessa ollut pakko antaa uusia vanhat tai lohkeilevat takahammaspaikat, joten valitsin posliinin.
0
0
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.