Uusimmat › Keskustelu › Opiskelu, työnteko ja yrittäminen › Yleistä opiskelusta, työnteosta ja harjoittelusta › Au-pairiksi aikovat…
- Tämä aihe sisältää 21 vastaukset, 12 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 16 vuotta, 7 kuukautta sitten pol toimesta.
- JulkaisijaArtikkelit
Lähdin Espanjaan (Malaga)suomalaiseen perheeseen aupairiksi. Perheeni oli alkuun ookoo, mutta jonkin ajan kuluttua huomasin että olin erittäin ihmeellisessä perheessä missä aupairia pidettiin jonkinlaisena työjuhtana.
Perhe huusi mitä kummallisimmista asioista ja minulle luvattuja asioita en nähnytkään..oli kielikurssia ja jotain muuta..
Harmikseni perheekseni osui tällainen paikka, jossa oli erittäin ikävä asua. Perheen toisetkin aupairit mahtanevat olla samaa mieltä.
Tykkäsin paikasta muuten ja olisin siellä varmaan vieläkin mutta harmikseni minun kohdalle osui tällainen sattuma.
Te jotka haette Espanjasta tai muualtakin aupair perhettä: Kysykää edellisen aupairin numeroa (jota minä en tullut tehneeksi) jotta voitte kysellä perheestä, koska jos perheessä on ollut aupaireja enemmänkin lyhyen ajan sisällä, varmaan kannattaa miettiä minkä takia ne ovat vaihtuneet tiheään. Aina asiat eivät ole aupairista kiinni.
Ajattelin että etsin toisen perheen sieltä mutta päälle on jäänyt pikkuinen kammo että jos taas käykin niin ikävästi. Ja toinen neuvo on etsiä suomalaisia ystäviä sieltä niin jos joudut yhtä mahdottomaan tilanteeseen että perhe on ikävä niin saat kaverin tueksi etsimään uutta perhettä.Toivottavasti tämä auttaa aupairiksi aikovia etsimään luotettava perhe, jossa ei tarvi tuntea oloaan vieraaksi!!!
Ja te perheet, jotka aupairin haluatte: osaattehan asettua aupairin asemaan, joka tulee vieraaseen maahan, ei tunne sieltä ketään eikä osaa kieltä täydellisesti, varmaan olo on aluksi turvaton..Joten koittakaa olla aupairille sellainen perhe että hän viihtyy teillä ja voitte antaa uudelle aupairille hänen puhelinnumeronsa!
Tosi harmi että siulla sattui tuollanen kokemus aupairina, mutta ei siitä kannata masentua. Kaikki perheet eivät voi olla samanlaisia eivätkä varmasti olekkaan.
Todella hyvä kun kerroit myös tämänlaisesta kokemuksesta. Itse nuorempana mietin myös tuota aupairiksi lähtöä, mutta en sitten koskaan lähtenyt. Perheiden, joihin tulee aupairi, pitäisi pitää omista lupauksistaan myös kiinni. Varsinkin tuo siun ohjeistus perheille oli hyvä. Jos aiot vielä aupairina niin kerrothan kuinka kävi.
Onnea uuden aupair-perheen löytämiseen 🙂
Yksi tuttavaperhe lähti Dallasiin 2 vuoden ”komennukselle”. He päättivät ottaa aupairin täältä Suomesta mukaan. Laittoivat ilmoituksen johon moni vastasi. Päättyivät sitten yhteen ”kunnolliseen” tyttöön maalta. Tämä tyttö käyttäytyi niinkuin olis päästänyt vasikan laitumelle keväällä. Alusta lähtien se bailaaminen oli se tärkein hänelle. Ei hoitanut töitään,eli 3 lasta ja hiukan kotihommia siihen lisäksi. Meni ihan mahottomaksi koko homma kun aupairtyttö rupes jopa haukkumaan isäntäväkee vanhuksiksi jotka vaan istuu illat kotona eikä ikinä lähde bailaamaan,he olivat alle 40 v. 🙂 Niin kävi lopuksi että he ei voinut enään muuta tehdä kun lähettää tyttö takaisin Suomeen ja hankkia luotettavampi tilalle.
Eli onhan näitä esimerkkejä monenlaisia.
Rakas kiltti Elämästä utelias! Nuo sinun hyppivät ukkelisi häiritsevät lukemista näin silmävammaisella. Olisiko mahdollista pysäyttää ne?
Onpas energinen hymiö aikaseen aamulla!
Tosi hyvä tyyppi 😉 😉 !!!Mistä sä nuita löydät! (Laita vaan lisää..)
Selma kirjoitti:hyppivät ukkelisi häiritsevät .. mahdollista pysäyttää ne?
No, kohta viestien myötä nousevat elämästä uteliaan upeat ukkelit sivun ylälaidan ohi!
Meillä on ollut viisi au-aupair- tyttöä viitenä vuotena kukin vuoden kerrallaan.
Kaikinpuolinen tyytyväisyys on tärkeää, eikä au-pair ole piika. Hän on kuin perheenjäsen. Mutta jolla kuitenkin on velvollisuuksia. Kuten myös perheellä tyttöä kohtaan.
Jo alusta lähtien on työ- tai tehtäväjaon oltava selvä, myös kielikurssit. Eikä au-pair ole yksinään vastuussa lapsista ja huushollista, vaan tukena.Meillä oli kai onnea, sillä tytöt olivat ihania. Mitä nyt yksi teetätti salaa tattoon ja sai sen tulehduksesta pitkän riesan. Mutta sellaista sattuu joka perheessä. Eihän nuoret aikuiset koskaan usko vanhempiaan.
Minulla on kokemusta piikomisesta Ruotsissa kauan sitten hamassa nuoruudessa. Onneksi pääsin hyvään perheeseen, mutta tutustuin myös toiseen suomalaiseen, jonka isäntä rupesi meikäläistä iskemään. Se oli tosi noloa, enkä voinut käydä siellä kylässä enää sen jälkeen. Muuten vuosi meni mukavasti ilman pettymyksiä, vaikka koti-ikävä vaivasi ensin alkuun.
Muistan, että sain useampia vastauksia ilmoitukseeni, mutta lopulta valitsin sen perheen, jota isäni aikuisen kokemuksella piti parhaana.Sitten kopioit ne ja laitat omaan kansioon. Sieltä sit tarvittaessa voit ottaa ne käyttöön 🙂
Kerron sitten taas jos pääsen täältä Suomesta jonnekin lähtemään aupairiksi !:)
Ja nimimerkille ”elämästä utelias” : sekin on mahdollista että aupair perheet kärsivät taas aupairista ja siksi itsekin lähdin myöhemmällä iällä (+20) että tiedän vastuuni perheessä ja sen että bailaaminen ei tule pääasiaksi, vaikka kyllähän sitä joskus senkin kävi katsomassa millaista on vieraassa maassa yöelämä mutta kohtuuden rajoissa!!
Ajattelin kysäistä, että minkä lainen tämä perhe oli?LAsten iät yms. Kun itse olen lähdössä helmikuussa Malagaan au-pairiksi suomalaiseen perheeseen ettei vain sattuisi sama perhe minun kohdalle…:)
On hyvä huomata, että Orkin voi toimia kanavana myös tämän kaltaisen tiedon välittämisesä.
Erityisesti sydäntäni lämmittää nämä nuoret, jotka tosissaan haluavat tulla hakemaan työkokemusta ulkomailta ja samalla auttavat täällä asuvia perheitä.
Myös minun toiminnan kautta on kyseistä työtä kyselty, sekä perheiden, että hakijoiden puolelta.
Yksin ulkomaille lähtevä nuori on todellakin aika turvattomassa asemassa, kuten myös perhe, jolla työntekijä valinta on osoittautunut vääräksi.Olen nyt ottanut ”siipieni suojaan” myös au pair-välitystoiminnan Costa del Solin alueella.
Omalla toiminnallani täten sitoudun, myös tukemaan palvelun kauttani hakeneita perheitä ja tänne töihin tulleita nuoria, mikäli ongelmia ilmenee tai muuten halutaan keskustella pelisäännöistä.On tärkeää, että molemmat osapuolet voivat olla tyytyväisiä palveluihin ja näin saada arvokasta kokemusta elämäänsä.
Tinttura kirjoitti:Olen nyt ottanut ”siipieni suojaan” myös au pair-välitystoiminnan Costa del Solin alueella.
Omalla toiminnallani täten sitoudun, myös tukemaan palvelun kauttani hakeneita perheitä ja tänne töihin tulleita nuoria, mikäli ongelmia ilmenee tai muuten halutaan keskustella pelisäännöistä.Hieno asia sekä nuorille että perheille – ja uskoisinpa että eritoten nuorille, jotka saattavat tuntea olonsa todella onnettomaksi vieraalla maalla uusissa olosuhteissa, jos kemiat eivät perheen kanssa kohtaa.
Molemmat saattavat silti olla hyviä, vaan eivät toisilleen ja silloin voi välittäjä mahdollisesti löytää sopuisan ratkaisun, ehkäpä vaihdon toiseen. Eikä edes mikä tahansa välittäjä vaan ihmissuhteiden ammattilainen.
Tinttura – julkista yhteystietosi täällä samantien, niin että halukkaat myös löytävät sinut!
O.C, kiitos vinkistä.
😉
We Caren mainokset löytyvät lehdistä ja minuun saa yhteyttä myös Orkin kautta.
Yritysesittelyyn Orkin sivustoilla voin toki laittaa tiedot palvelusta ja sen sisällöstä.
Oikein mukaavaa Pikku Joulu kautta kaikille
🙂
ja hyvää joulumieltä!
Tinttura kirjoitti:O.C, kiitos vinkistä.
😉
We Caren mainokset löytyvät lehdistä ja minuun saa yhteyttä myös Orkin kautta.
🙂
ja hyvää joulumieltä!
Laita nyt hyvä ihminen ne yhteystiedot kunnolla näkyviin, vaikka tuohon signatureen, ks. alla omani.
Ymmärtäisin jos sinulla olisi perässäsi väkivaltainen exä, ulosottomies tai Viron mafia, mutta rohkenen veikata, ettei mikään niistä.
Sen sijaan olet virittelemässä yritystoimintaa ja sinulle on tärkeää saada kontakteja, asiakkaisiin, potentiaalisiin työntekijöihin ja muihinkin yhteistyötahoihin.
Mikä helvetti tähän maailmaan on mennyt! Muistaako kukaan sellaista aikaa joskus ennen Rooman paloa, että oli oikein painettuja puhelunluetteloita? Siellä luki selvääkin selvemmin, että Konttinen Kalle veturinkuljettaja Junatie 5 B 23 puh 345 345 Ja voitteko kuvitella, sellaisia sai haltuunsa ihan kuka vaan, ilman Valtioneuvoston ja arkkipiispan lupaakin. Itse asiassa ne jaettiin ilmaiseksi jokaiseen huusholliin.
Kaukana ei ole se aika että kirjeen päälle ei enää laiteta osoitetta. Kun joku postin toimihenkilöhän voisi sen siinä nähdä.
- JulkaisijaArtikkelit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.