Uusimmat › Keskustelu › Yleistä › Yleiset pulinat › Allergiat ja meren elävät….
- Tämä aihe sisältää 7 vastaukset, 5 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 10 vuotta, 10 kuukautta sitten
mimma toimesta.
- JulkaisijaArtikkelit
Sattuuko täällä pyörimään muita, jotka ovat allergisia katkaravuille?
Itse olen hyvinkin allerginen niille, mutta monesti on tehnyt mieli maistella jotain muita meren ”örkkejä”, mutta rohkeus onpi loppunut lyhyeen… Herkuttelun halua kyllä löytyy, mutta se kurkku turvoksissa kuoleminen ei oikein houkuta… 😉
No, simpukoita pystyn syömään ilman pelkoa, mutta valtavat ”merelliset herkkutiskit” houkuttaisivat kokeilemaan muutakin… Mutta kun ei ole varma, että pitäisikö tilata ambulanssi jo ennen ruokailua vai ottaa ruokailukaveriksi joku sairaanhoitotaitoinen…
Uskaltaako/pystyykö katkarapuallergikko syömään esim. muita rapuja ja äyriäisiä?
Oletko ottanut selvää, että mikä niissä katkaravuissa on se allergisoiva aineosa ja että onko se yleistä kaikissa äyriäisissä? Simpukkahan ei käsittääkseni ole eläntieteellisesti ’äyriäinen’ vaikka sitä toisinaan sellaisena myydäänkin.
Onko allergia kuinkakin voimakas? Siedätys saattaisi olla jonkinlainen konsti yrittää hankkia toleranssia.
Vaan jos kieli ja kurkku turpoaa jo yhdestä pienen pienestä hännästä tai katkaravun haistelemisesta, niin en sitten kyllä sano mitn.Zyrteciä mukaan, enivei, jos kokeilla aikoo.
Joo, eipä ole sen tarkemmin tutkittu, että mikä sen allergisen reaktion aikaan saa, mutta ei vaan pysty syömään, kun heti rupeaa ns kurkku turpoamaan… Ja, jos meidän kissoille laittaa katkiksia, niin kädet kihelmöi punaiseksi heti, jos/kun niihin paljain käsin koskee…
Ja, vaikka Zyzal/Zyrtec mukana, ei ole oikein uskaltanut silti mennä kokeilemaan (kun pelottaa, että jos ei vaikka kerkeäkään vaikuttamaan tarpeeksi nopeasti…) Kateellisena ja kuola suupielestä valuen katselen, kun muut nauttivat suurella sydämellä iiiihanan tuoksuisia herkkuja…
Mutta onneksi ainakin tähän asti kaikkea kalaa olen voinut syödä ihan rauhallisin mielin.
Parin vuoden takainen tutkimuksentynkä antaa ymmärtää jotain sellaista, että siedätyksellä voisi katkarapuallergia helpottua.
http://www.jacionline.org/article/S0091-6749(10)00509-9/abstract
Perustuu lähinnä siihen, että lapsena voimakkaasti katka-allergisia olleet, ovat aikuisena kokeneet allergian jossain määrin helpottavan.
Mutta takuulla asiasta on viisainta keskustella lääkärin kanssa ja tehdä ensimmäiset kokeilut valvotussa ympäristössä, vaikka terveyskeskuksessa; ei kesämökillä, in the middle of the nowhere.
😕P.S. Http-osoite ei jostain syystä kopioitunut ’preveaw’iin hyperlinkkinä. Jos ei kopoidu ketjuunkaan, niin leikkaa ja liimaa.
antaa ymmartaa etta tallaisesta siedattamisesta ei ole suurta apua kun kyse on ayriaisista.
http://www.sgaic.org/reportajes18.htm
Huomaa ero myos naissa;
Ésta puede tener una intensidad variable e ir desde el síndrome de alergia oral (picor en boca y garganta), hasta el shock anafiláctico (erupción cutánea generalizada, hinchazón, ahogo en el pecho o garganta y mareo con posible pérdida del conocimiento por bajón de la presión arterial). Entre estas dos situaciones extremas hay grados variables de enfermedad, a veces sólo ronchas y/o hinchazón (urticaria y/o angioedema agudo) , afectación de piel más ahogo (broncoespasmo o edema de glotis) y raras veces sólo problemas digestivos en forma de náuseas, vómitos, dolor abdominal o diarrea los cuales normalmente, si aparecen, acompañan al resto de los síntomas.
Sepa que esta alergia a diferencia de otros alimentos no tiende a desaparecer con el tiempo por lo que deberá observar las medidas de evitación de por vida. Existen otros tipos de alergia al marisco como la dermatitis de contacto proteínica y la urticaria de contacto, que se producen al manipular el alimento y se manifiestan con eczema (picor, enrojecimiento, descamación y pequeñas ampollas) o ronchas y de predominio en manos.
Tassa mainitaan tama ”dermatitis de contacto” jonka Pirpex manitsee oireeksi.
Tossa ylempänä on taas pohdittu sitä ja tätä. Mutta kikka kolmonen, mikä oikeasti auttaa äkilliseen allergiakohtaukseen ja mitä leguritkin , jos joutuu sairaalaan , käyttävät. Kortisooni. Sairaalassa sen saa ruiskeena, mutta kortisoonitabletit ajavat saman asian ja vaikuttavat hyvin nopeasti. Ja voihan sen ottaa etukäteenkin jos vaikka tietää syövänsä katkarapuja.
Tuotenimi on apteekissa Prednison. Täällä niitä saa ilman reseptiä. Suomessa , tietenkin , vain reseptillä. Vahvuuksissa löytyy, mutta mulla jeesaa jo 5 mg.
Hinta siinä pari euroa paketti.
Mulla on aina matkoilla kaiken varalta pari tabua mukana taskussa.
En ole tosin reissuilla tarvinnut niitä , mutta se on aika fitti tunne kun kurkku turpoaa niin , ettei saa henkeä.http://alergomurcia.com/pdf/CURSO_PRIMARIA_2007_24.pdf
Huomioi kohdassa Diagnóstico Diferencial;
Sindrome de Restaurante Chino por Glutamanato Monosódico,
Kiinalaisen Ravintolan Oireyhtyma johtuen tuon
Mononatriumglutamaatin suuresta (sanoisin liiallista)kaytosta.Espanjassa kansankielella sanotaa useasti SAL CHINA.
Useasti kuulee ihmisten valittavan huonoa oloa juuri kiinalaisessa ruokailun jalkeen ajatellen etta ruoan laatu ei ole ollut hyva (aika usein pitaa paikkansa)
ja oireet voivat johtua tuosta SAL CHINASTA.Itse tulin ravuille allergiseksi raskausaikana ja tulin niistä niin pahoinvoivaksi, että pidin varmaan kymmenen vuoden paussin ennenkuin uskalsin kokeilla aluksi yhdellä sitten useammalla.
Ennen raskautta katkaravut aiheuttivat voimakkaita kipuoireita vatsaan. Niitäkin aloittelin varovaisesti uudelleen.
Hummeri on aina mennyt maukkaasti.
Nykyään voin syödä kaikkia äyriäisiä vapaasti, ainakin niin luulen.
Kuitenkin tuo kurkun turpoaminen on niin vakava oire, että kannattaisi varmaan testata itsensä, vaikka aika lailla tuo sietokyky vaihteleekin pelkästään eri äyriäisten välillä.
Epipen-pistoskynää (adrenaliinia) kannattaisi varmaan allergisten miettiä kantaa mukanaan. Niin tein minäkin yli 10 v. Kun ei kuitenkaan koskaan tullut niin vakavaa paikkaa eteen, että olisin pistosta tarvinnut, niin nykyään minulla on sellainen yöpöydän laatikossa, jolloin siitä tietenkin olisi suuri apu, jos sitä sattuisi maailmalla tarvitsemaan.
Ainoa vakava paikka on ollut sienistä aiheutunut tukehtumiskohtaus, jolloin olin erään sairaalan lähellä, mutta ilman lääkkeitä. Paikka ei ollut päivystyssairaala, joten olisin ehtinyt tukehtua muutamaan kertaan, kun eivät saaneet happi- ym. laitteita toimimaan pariinkymmeneen minuuttiin. Onneksi olin älynnyt pyytää vettä, jota kulauttelemalla kohtaus oli liki aisoissa siihen mennessä, kun saatiin lääkitys ja hoitotoimenpiteet aloitetuksi.
- JulkaisijaArtikkelit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.