Ainutlaatuisen Espanjan viinimatkan matkakertomus ja valokuvat

Ainutlaatuisen Espanjan viinimatkan matkakertomus ja valokuvat

Reitti: Madrid – Valladolid – Peñafiel – Burgos – Haro – Elciego – Zaragoza – Sant Sadurni d’Anoia – Barcelona
Viinialueet: Ribera del Duero – Rioja – Penedes
Viinitilat: Protos – Condado del Haza – C.V.N.E – Marqués del Riscal – Freixenet – Cordoníu

Tämän matkan tein lokakuussa 2009 testatessani ravintoloiden menut ja hotellin laadun.

Matkan alkaessa Suomessa keli oli normaalin syksyinen eli vettä oli satanut noin kaksi viikkoa. Olin unohtanut, että aurinko oli vielä olemassa. Tai olinhan auringon nähnyt kuluneen kuukauden aikana sentään muutaman kerran tv:ssä.

Lentokentältä suuntasin kohti Madridin ”pilvenpiirtäjä” aluetta ja hotelliani Eurostars Toweria. Hotelli Eurostars Tower on moderni ja laadukas viiden tähden hotelli Madridin keskustassa. Palvelu pelasi hyvin ja modernista huoneestani oli hienot näkymät yli koko Madridin kaupungin.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Maittavan aamiaisen nautittuani matkasin luotijunalla Valladolidiin noin tunnin matkan. Juna-asema Madridin päässä on aivan hotellin vieressä. Tasaista ja nopeaa kyytiä. Näin junamatkailun tulisi pelata myös Helsinki-Kouvola reitillä!

Valladolidin kaupunkiin päästyäni majoituin ja tutustuin historiallisesta munkkiluostarista entisöityyn hotelli Palacio de Santa Anaan. Hotellin historia ulottuu aina 1700-luvulle saakka. Sisäpiha oli sitten luostari ajan saanut upean lasikaton ja vanha kaivo oli jätetty ikään kuin keskipisteeksi keskelle sisäpihaa. Tämä Pisuerga joen viereen entisöity Los Jerónimos-luostari sai ajan pysähtymään. Millaistahan elämä oli luostaritoiminnan aikana, mitähän tämä rakennus on nähnyt? Hiljentyminen luostarin ilmapiirissä toimi mainiona siltana siirtyä viinitilojen maailmaan. Seuraavaksi nimittäin oli vuorossa perehtyminen viinien maistamisen taitoon viinikurssin muodossa. Opettelimme tuoksuja ja taitoja, joilla saisin viineistä enemmän irti. Välillä ajatukseni harhailivat luostarin seiniä katsellessa, mutta kolmen tunnin jälkeen tunsin olevani valmis kohtaamaan viinien salat.

Lounaan jälkeen oli vielä aikaa tutustua Valladolidin viehättävään vanhaan kaupunkiin. Tuntuu, että kaupungit eroavat toisistaan täällä Espanjassa enemmän kuin Suomessa.

Myöhään iltapäivällä matkasin kohti Peñafielin idyllistä kylää ja Protosin viinitilaa. Peñafielin kylän ”tunnus” on vanha linna ylhäällä kukkulalla. Aivan ihania kapeita teitä, vanhuksia pelaamassa ja nauttimassa viiniä kylän sydämessä, joki virtaamassa kylän keskellä. Suosittelen vierailemaan kylässä ja ihastelemaan sen pysähtynyttä tunnelmaa ja katsomaan silmin kantamattomiin ulottuvia viiniköynnösviljelmiä. Itse Protosin viinitila on yksi Ribera del Dueron arvostetuimmista. Ensimmäiset viininvalmistamiseen liittyvät palkinnot se on saanut jo Barcelonassa vuonna 1929. Se on sekoitus vanhaa ja uutta. Vanhat tilat ovat edelleen käytössä viinien varastoinnissa. Kontrastina vanhalle toimii moderni rakennus, jonka on suunnitellut kuuluisa englantilainen arkkitehti Richard Rogers. Nimi Protos tulee kreikankielestä ja tarkoittaa ensimmäinen. Se näkyy monessa. Mm. kellarien ilmanvaihdossa on otettu käyttöön freoniton ja kompressiton kuivausjärjestelmä.
Viinitilaan tutustumisen jälkeen oli vuorossa viinien maistelu. Itselläni jäi mieleen Protos Gran Reserva vuodelta 2004, jonka täyteläisyys ja tanniinien tasapaino saa vertaistaan hakea.
Illallisen nautimme viinitilan uuden rakennuksen edustustilassa, josta avautui mahtava näkymä iltavalaistuun Peñafielin linnaan. Tuli mieleen, että ryhmämatkalla on etunsa; vastaavanlainen illallinen näillä näkymillä ja viinitilan tunnelmasta nauttien ei ole mahdollista tilojen yksityisen luonteen vuoksi.
Erinomaisen illallisen jälkeen(viineistä puhumattakaan) uni maittoi luostarin kiviseinien suojassa.

Aamulla lähdimme kohti Riojaa. Matkan varrella ensimmäinen vierailukohteemme oli Pesquera-ryhmään kuuluva viinitila nimeltään Condado de Haza, joka sijaitsee laadukkaista viineistään tunnetulla Ribera del Dueron viinialueella. Jo saapuminen tilalle oli kokemus. Kapea tie, ympärillä silmän kantamattomiin viiniköynnöksiä vääränään kypsien viinirypäleiden painosta. Ikään kuin olisi saapunut ”kotiin”. Täällä olin turvassa maailman välillä niin kiireiseltä rytmiltä. Viinitilan omistaja selosti pitkät tarinat viinien viljelystä. Tällä tilalla asioita tehdään eri tavoin kuin muualla. Suuri osa rypäleistä (jopa 50%) jätetään keräämättä ja ne jäävät ”ruokkimaan” sinällään erittäin kuivaa maaperää. Isännän mukaan rypäleiden laatu paranee ja siten osaltaan vaikuttaa niistä tehtävän viinin laatuun ja makuun. En voi hänen väittää olevan väärässä, sillä sinänsä itselleni ennestään tuntemattoman tilan viinit olivat kerrassaan erinomaisia. Toki tyypillisiä Ribera del Dueron viinejä, mikä johtuu pitkälti maaperästä ja mikroilmastosta, joka on vallitsee alueella.

Lounaan nautimme yhdessä Espanjan parhaimmista ravintoloista Landa Palacessa, joka sijaitsee Burgosin viehättävän kaupungin välittömässä läheisyydessä. Nykyään Landa Palace on myös hotelli. Tarina kertoo, että aikoinaan ihmiset vaativat hotellin perustamista ravintolan yhteyteen, sillä he olivat liian täysinäisiä erinomaisen ruoan jälkeen matkaamaan koteihinsa. Lounaan nautittuani olin noiden ihmisten kanssa täysin samaa mieltä!

Burgos kaupunkina on mahtava. Kapeita kujia, tapas-ravintoloita, vanhoja rakennuksia ja pienen kaupungin rauhallista ilmapiiriä henkivä tunnelma. Tuntui, että tänne voisin jäädä asumaan pitemmäksikin aikaa. Aina välillä kadussa näkyi simpukkakuvio, joka muuten viestii tien johtavan pyhiinvaelluskaupunki Santiago de Compostelaan.

Matkan oli kuitenkin jatkuttava ja illalla saavuimme Haron kylään, Rioja viinin kehtoon., jossa majoittaudumme hotelli Los Agustinos:een. Hotellin historia on moninainen ja ulottuu aina 1300-luvulle saakka. Vuonna 1373 rakennus toimi luostarina ja sen jälkeen mm. sotilassairaalana ja vankilana. Tässä kylässä haikarat ovat vierailleet useasti… Ainakin päätellen kaikista haikaran pesistä, joita oli usean rakennuksen katoilla. Oli jotenkin turvallista majoittautua hotelliin, jota vartioi haikara. Illallinen hotellin upealla patiolla kruunasi koko tapahtumarikkaan päivän. Voin kertoa, että harvoin tulee nukuttua yhtä hyvin!

Hotellien aamiaiset eivät toisistaan paljoa poikkea, mutta nyt se jäi mieleen. Olisikohan syynä ollut se, että taas oli nälkä!? Vatsalaukku taitaa olla jo hieman tottunut liian hyvään ruokaan tämän matkan tiimoilta ja odottaa jatkuvasti uusia makuelämyksiä! Onneksi Suomessa on sitten aikaa ”paastoamiseen”.
C.V.N.E:n viinitila sijaitsee Harossa aivan hotellin läheisyydessä. Tämä tuttavallisesti Cuneksi kusuttavaa viinitilaa voisi kutsua myös kuninkaalliseksi viinitilaksi, sillä se on toimittanut viinit useisiin kuniinkaallisiin hääjuhliin. Lisäksi jokainen vuosi Espanjan kuningas saa oman osansa tilan loistavista viineistä. Kyllä viinit minullekin kelpasivat ☺.

”Cunen” vierailun jälkeen matkamme jatkui kohti viinimuseo Villa Luciaa. Kiinnostava opastettu tutustuminen museossa opetti minulle paljon uutta viineistä ja niiden valmistamisesta. Viinituoksupelin kanssa oli hauskaa arvailla tuoksuja. Tämä on todella käymisen arvoinen paikka, joka ainakin minut yllätti sen käytännönläheisyydellään ja kekseliäisyydellään. Harvoin museot ovat näin kiinnostavia.

Sitten oli vuorossa suuresti odottamani Marques de Riscalin viinitila Elciegossa. Marques de Riscal on tullut tunnetuksi viinien lisäksi Frank Gehryn suunnittelemasta modernista rakennuksestaan. Tarina kertoo, että aluksi kuuluisa arkkitehti ei ollut kiinnostunut suunnittelemaan rakennusta. Hänen oli kuitenkin saatu houkuteltua vierailulle, jonka yhteydessä oli nautittu tilan vanhoja korvaamattoman arvokkaita viinejä. Yllättäen arkkitehdin mieli oli illan aikana muuttunut ja hän oli allekirjoittanut suunnittelusopimuksen.

Tilalla on mahdollista nähdä kolmelta eri vuosisadalta peräisin olevia rakennuksia. Päärakennus, josta alun perin piti tulla toimistorakennus, on mahtava sen monimuotoisuudesta johtuen. Onneksi se suunnitelmien edetessä muutettiin hotelli ja ravintolakäyttöön. Jokainen huone on muuten erilainen. Saatan vain kuvitella paljonko ikkunat ovat maksaneet tähän rakennukseen, sillä itse en aikakaan nähnyt yhtään samanmuotoista ikkunaa. Rakennus on myös ensimmäinen johon herra Gehry on suunnitellut myös sisustuksen lamppuja ja jopa ruoka-astioita myöten. Lounaan nautimme päärakennuksen gourmet-ravintolassa, joka sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa. Ravintolasta avautuu mahtavat näkymät kylän linnoitukseen sekä yli viiniköynösmeren. Tämä Michelin tähdenkin saanut ravintola oli kerrassaan mainio. Erityisesti mieleeni jäi ”Rape con almejas” eli merikorttia simpukoiden kanssa. Viiniksi nautimme tilan viiniä Baron de Chirel Reserva 2003. Pakko sanoa, että olen joskus syönyt huonommankin lounaan.

Lounaan jälkeen olikin mainio hetki levätä hieman matkalla kohti Zaragozaa. Jotta matkaa voisi kutsua viinimatkan ohella myös ruokamatkaksi pitää syödä hyvin ja ainutlaatuisesti. Sen vuoksi illallinen olikin ravintola el Chalet:ssa, joka on yksi Zaragozan parhaimmista ravintoloista. Ravintolan kokkia on kuvattu mm. Norjan tv:hen. Ravintola on suhteellisen pieni, vanha asuintalo, joka henkii lämmintä tunnelmaa. Kokki kävi useasti jututtamassa meitä ja kyselemässä ruoasta. Oli ilo katsella, kuin hän loiti pöytämme vieressä suussa sulavan tartar-pihvin. Onneksi kokki on viihtynyt nykyisessä ravintolassaan parikymmentä vuotta, sillä ruoka-annokset olivat vertaansa vailla. Huomaa, ettei henkilö ole ”vain töissä” vaan antaumuksella ja ammattitaidolla antaa itsestään kaiken.

Aamulla matkamme jatkui Barcelonaan lähelle, Sant Sadurni d’Anoian kylään, Cavan kehtoon. Ensimmäisenä oli vuorossa Freixenetin kuohuviinitila. Tuntuikin hyvältä vaihteeksi maistella täyteläisten punaviinien jälkeen jotain hieman kevyempää. Freixenetin tilan varastoissa oli tuolloin n. 130 miljoona pulloa varastossa. Ei ihan heti pääse kuohuviinit loppumaan.
Lounaan nautimme ravintola Cal Blay:ssä, joka on kylän moderni kulinaarinen ravintola. Ei uskoisi, että pienessä kyläpahasessa voisi olla maailmanluokan ravintola. Menu oli tasapainoinen ja hyvin yhdistetty paikallisiin kuohuviineihin.

Lounaan jälkeisin ”hilpein” tunnelmin vierailimme seuraavaksi Cordorniun ihastuttavalla kuohuviinitilalla sen tuotteisiin tutustuen. Tila on todella iso ja hieno. Sen vierailukäynti on ammattimaisesti junamatkoineen ja maisteluineen. Sääkin suosi meitä, sillä ulkolämpötila hipoi 30 astetta, joka oli poikkeuksellista lokakuun loppupuolella.

Illaksi siirryimme Barcelonaan, jossa yövyimme hotelli Gran Central Barcelonassa, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa.

Seuraavana aamuna ja päivänä oli hyvää aikaa kierrellä kaupungissa, ihastella ihmisvilinää ja ostaa pakolliset tuliaiset lapsille. Illalla nautimme vielä viimeisen illallisen katsellen samalla kaupungin parasta flamenco-esitystä.

Mikko

Samanlaisen matkan maaliskuussa 2010 järjestää Uniquetour.
Mikäli olet viinin ja hyvän ruoan ystävä ja haluat kokea ja nähdä paljon, on matka unelmien täyttymys!

Tietoa kirjoittajasta:
Mikko Niemi on kokenut Espanjan kävijä, joka järjestää yrityksensä kautta ainutlaatuisia elämysmatkoja Espanjaan. Lisätietoa: http://www.uniquetour.fi