11 syytä rakastaa Suomea

Hei orkkilaiset hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika! Hei orkkilaiset hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika! Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä. Elämän ei tarvitsisi olla synkkää ja ikävää. Nautitaan elostamme täällä. Nauttikaa myös siellä Suomessa.

Mäntypistiäisen (tjsp) toukka on koiralle tai kissalle hengenvaarallinen. Kunnan olisi pidettävä huolta, että sen hallitsemilla alueilla männyt ovat ruiskutettuja jo tuossa loka-marraskuun aikana.

Toukkia voi keräillä suojatuin käsin vaikka maalipurkkiin ja polttaa siinä bensatilkassa.

Suomessa asuessani pidin perhekotia ja takoudessamme vieraili tukiperhepalkkiolla myös viikonloppulapsia. Nyt olen eläkkeellä ja nautin Suomesta joka kuukausi tililleni tupsahtavasta eläkkeestä. Moni on kysynyt: ”Miksi teit noin raskasta työtä.”

Vastaan aina rehellisesti:” Tein työtä rakkaudesta…. rakkaudesta rahaan.”

En valita. Olen saanut enemmän kuin tarvitsen. Suomi hyvä maa tehdä työtä. Eläköityä kannattaa Espanjassa.  Nyt olen hiprakassa. Pahoittelen.

Kukkulankuninkaan kanssa samoilla linjoilla.

Suomi on tarjonnut minulle mahdollisuuden elää Espanjassa eläkeläisenä. Totta kai jokaisessa valtiossa on hyvät ja huonot puolet, myös Espanjassa.
Meillä Espanjassa asuvilla eläkeläisillä  on ollut mahdollisuus kerätä rusinat pullasta monessa mielessä,  joten en ole katkeroitunut Suomelle  missään muodossa.  Päinvastoin, olen saanut koulutuksen ja sen myötä ammatin joka on aikanaan mahdollistanut asumisen eläkeläisenä pääsääntöisesti siinä valtiossa joka miellyttää.
Oletan näin tapahtuneen pääsäätöisesti jokaisen suomalaisen eläkeläisen kohdalla? Hän / he joiden kohdalla näin ei ole tapahtunut, voivat halutessaan kertoa oman / omat kuviot.

Jos jatkuvasti / päivittäin nostetaan joku mitätön(kin) epäkohta tai kielteinen asia  Suomen tilanteesta ”tapetille,” täytynee nostajalla olla erityinen syy miksi?  Syyt voi olla mitä moninaisemmat. ( tyytymättömyys oman elämän laatuun, pettymys, nuoruuden pettymykset,yms…) Joka tapauksessa asioilla tahtoo vain aina olla syy ja seuraus.

Olen erittäin iloinen kaikkien niiden pettyneiden puolesta jotka ovat päässeet pois muuttamaan  Suomesta Espanjaan. Kun tarpeeksi kauan kirjoittaa tai puhuu kaikista Suomesta kokemistaan pettymyksistä, pitäisi psygologian mukaan pettymysten jossain vaiheessa helpottaa ja muuttua voimavaraksi.

Tosiasiassa suurin osa ”pysyvästi” Espanjassa asuvista palaa synnyinmaahan, tässä tapauksessa Suomeen kun ”iltaruskon aika koittaa.” Lyhyesti, viimeiselle kuuluisalle matkalle jonne me jokainen joudumme.Kuoleman synneistä ylpeys on ensimmäisenä. Ylpeyden joutuu nielemään vaiheessa kun on aikansa moittinut Suomea ja on vain menolippu Suomeen odottamaan kun” iltarusko heittää viimeisen säteen ennen katoamista horisontiin.”

Me kaikki suomalaiset olemme aivan erioikeutettuja rahallisesti, verrattuna kymmeniin eri kansallisuuksiin jotka takuu ovat saapuneet ”kultaa vuolemaan ” Espanjaan. Tässä suhteessa Suomi on kattanut pöydän valmiiksi meille jokaiselle suomalaiselle, mahdollistaen muuton mm, Espanjaan.

Hyvää alkanutta Uutta Vuotta kaikille foorumilaisille!!

Pentti 52:lle.

Ehkäpä monilla ”vakituisella” Espanjan asukkailla, viittaan suomalaisiin lienee syy  se että lähtiessään Suomesta Espanjaan, vannonut pysyvänsä Espanjassa loppuelämän. Ajanoloon huomaa ettei tämä maa olekaan sellainen paratiisi kun suurin valtakunnan  ”vaihtohumala” on kääntynyt krapulan puolelle.  Mutta kun kerran on vannottu pysyminen Espanjassa, ei siitä ole vara lipsua ettei menetä kasvojaan ja ennen kaikkea onhan se häpeällistä kun joutuisi nielemään ylpeytensä sukulaisten ja entisten naapurien silmien edessä. Palata häntä koipien välissä takaisin…Esim, edellisen johdosta voidaan alkaa ”haukkua” Suomea, mutta ei muisteta sitä, että Suomi on mahdollistanut rusinoiden keräämisen pullasta, eli mahdollistanut eläkepäivät Euroopan ykkösmaassa Espanjassa. Kiittämättömyys on maailman palkka, näin sanotaan jossain…

Kirjoitit, ”Siten on mukava ”leveillä” Espanjassa asumisella ja sillä kuinka rahat riittää.” Tämäkin pitää paikkansa. Kun on kerätty jälleen rusinat pullasta, on hyvä pullistella esim, heikompi osaisille ja samalla ”pönkittää” omaa heikkoa itsetuntoa.

Näiden asioiden tarkistaminen on hyvin yksinkertaista kun astelee suomalaisten kantapaikkaan jossa ”bisse” maistuu ja seinät ovat tuuman verran leveämmällä jokaisen ”bissen” jälkeen. Ennen sulkemisaikaa voit kuulla jonkun itkunsekaisen esityksen edesmenneen laulajan Eino Valtasen kappaleen ”elämän valttikortit.

Palaillaan…

Kyllä niinkin pieneen kansaan kuin suomalaiset mahtuu mielipiteiltään ja asenteiltaan täysin vastakkaisia luonteita. Joku kantaa huolta mätäneekö kuoleman jälkeen haudassa vai nichossa.  Ei luulisi asianosaista enää siinä vaiheessa vähempää kiinnostavan.  Jos se on kynnyskysymys että mätänee sinne takahikiän multiin niin kannattaa tehdä viimeinen tahto selväksi omaisille jos sellaisia on.  Finnair huolehtii suomalaisista vauvasta vaariin, melkein kuin kela tai sossun tätisetä, eihän mikään olisi sen juhlallisempaa kuin lentää sinkkiarkussa sinivalkoisin siivin mätänemään Suomeen.

Mulla on toisenlainen tahto. Kun mut on poltettu täällä, otetaan tuhkat mukaan  kremiksestä johonkin purkkiin ja  levitetään tonne meidän takana olevaan pinjametsikköön ja jos sihti osuu kohdalleen , niin siellä on pikku joki tai puro mistä osa menee ehkä Välimereen asti.

Penan horinat luiden tsekkaamisista taitaa olla omalaatuista huumoria. Täällähän ostetaan  nicho tai vuokrataan se määräajaksi ja kun aika loppuu nicho tyhjennetään ja luut haudataan muualle . Ihan samoin kuin Suomessa , ainakin Stadissa, hautausmailla haudan vuokra-ajan päättyessä luut ja muut jämät kaivetaan ylös ja kipataan vähän sivummalle. Ainakin Malmilla kyseinen multa ja luukasa on ihan jokaisen nähtävissä . Tai ainakin oli kun mä vielä Stadissa asuin.

Siinäkin Pena erehtyy että täällä olisi kulttuuritarjonta vähäistä.  Sitä lienee hyvin paljon ja monimuotoisesti tarjolla. En nyt viitsi alkaa luettelemaan eritellymmin. Sehän ei tässä olekaan asian ydin. Vaan se , että Pena ummikkona tarkoitti ettei Espanjassa ole suomalaista kulttuuria tarjolla. Siitä ovat luonnollisesti vastuussa suomalaiset taiteilijat ja kulttuurihenkilöt, eivät espanjalaiset. Toisaalta siinäkin Pena on osittain väärässä . Madridissa on Suomen kulttuuri-instituutti . Missä lienee tarjolla ns. virallista taidetta. Voisi olettaa , parasta mitä Suomesta löytyy? Ja sitten lähemmäksi maata sieltä Madridin sfääreistä.  Fugessa , joka on vähintäänkin Madridin tasoinen kulttuuripääkaupunki , on Sofiaopistossa  tarjolla paljon kaikenlaista. Itse taitavat pitää  toimintaansa kulttuurina. Riippuen loppuasiakkaasta ja siitä kuinka hienostunut maku hänellä on , se on sitä tai sitten ei. Ja koska suomalaisista , synnynnäisistä yhdistysihmisistä on kysymys, on vastaavia puuhasteluyhdistyksiä joka puolella Costaa. Benassa, Torressa , taitaa Fugessakin olla  useampia.  Ja koska kuolemanjälkeiset asiat ovat niin lähellä sydäntä , on suomalainen seurakunta lähellä, siellä voi varmaan pohtia näitä kuolemanjälkeisen elämän asioita. Vaikkapa sitä olenko onnellisempi jos ruumis mätänee Suomessa vai Espanjassa.  Ja taso ja tarjonta on kova. Siellä on hyvä pappi ja ahne pappi. Voi valita kumpi on lähempänä omia taipumuksia.

Siinä Pena on sitten ihan oikeassa , että jos täällä haluaa asua huonosti ja luultavasti siihen liittyen halvalla, niin sehän onnistuu. Kylmiä kämppiä on tarjolla pilvin pimein. Pientä vaivaa pitää tietenkin nähdä asian eteen. Niitä harva mainostaa juuri kylmyydellä. Sitä pitää muistaa kysyä erikseen , että saa varmasti palella talvella.

Ja koska me olemme Penan kanssa ihmisinä aivan erilaisia minä en pidä palelemisesta . En täällä , enkä pitänyt Suomessakaan. Siksi  asun lämpimässä asunnossa  . Sivumennen sanoen löhöän illat tossa valkoisella nahkasohvalla t-paidassa ja collegehousut jalassa. Katsoen jotain vaikka yli 20 espanjalaisen tv-kanavan tarjonnasta. Espanjaksi tai jos tulee englanninkielinen leffa , englanniksi. Ja jos  siltä tuntuu tv-kaista tarjoaa suomalaisen vaihtoehdon. Nyt kun tiedän  olevani huono ihminen poimiessani ns. rusinat pullasta , en ehkä nauti suomiohjelmista entisellä tavalla. Suomipuritaanit ovat julistaneet monikulttuurisuuden synniksi ja paheeksi. Tähän asti mä olin luullut , että mun asiat on hienosti kun asun täällä ja olen suomalainen  ja pystyn nauttimaan molempien kulttuurien ja maiden parhaista puolista. No , aina oppii uutta. Suomalaisena pitäisi muistaa , että kaikki kiva on syntiä ja siksi kiellettyä.    Tänään muuten , tammikuun neljäntenä armon vuonna 2015 jouduin riipaisemaan paidan pois kun tein kotoisia askareitani pihalla ja tessulla. Mittari huiteli 30asteessa , auringossa tosin. Minkähän mittaluokan synti sekin on?

Se ero täällä on Suomeen , että koska olen herkkä ihminen , sekä sielultani että ruumiiltani, en kärsi täällä keskuslämmityksen kuivaaman ilman aihettamista , välillä melko ikävistäkin iho-oireista. Rusinoita pullasta, siis syntiä.

Pentti, ehkä huumorimielessä , kyseli tai ihmetteli , miksi Espanjassa asuva suomalainen kirjoittaa täällä asuessaan äidinkielellään suomella.

No on tähän ainakin yksi syy, ehkä useampiakin.  Ja se yksi syy, tässä mun tapauksessani one se , että haluan vaihtaa ajatuksia juuri Penan kanssa , asioista jotka näemme niin eri tavalla. Ja jos kirjoittaisin tämän espanjaksi, mikä olisi tietysti kohteliasta uutta kotimaatani kohtaan, ei Pena ymmärtäisi höykäsen pölähdystä siitä mitä haluan sanoa. Sanottakoon siis vielä , ettei totuus unohdu kaiken muun asian alle. Osaan puhua ja kirjoittaa ihan ymärrettävää castellanoa.

Vasta täällä olen  päässyt , sanoisinko, urani huipulle. Olen presidentti. Tosin vain meidän asuntoyhteisömme.  Näin saan käyttää eri kieliä melkein päivittäin . Itse koen sen rikkautena, en rasitteena. Mielenkiintoisena huomiona  se , että vaikka puhun kolmea kieltä, suomea , espanjaa ja englantia niin olisi hyvä osata vielä saksaa, ranskaa  ja venäjää.

On meidän talossa norskejakin ja puolalainen , tosin vain vuokralla, mutta heidän kanssaan luonnollisesti pärjää englannilla.

Eli ihan samoin kuin Penan kanssa kommunikoin suomeksi, kommunikoin eri henkilöiden kanssa jollakin tarkoituksenmukaisella kielellä. Silloin kun se on oikea vaihtoehto, espanjaksikin.

Oikalta voisi kysyä kannattaako tulla Espanjaan asti harrastamaan suomikaraokea ja muutakin suomalaista  keskarikulttuuria. Voihan sen tarve olla tietenkin hyvinkin syvässä, toisilla.  Eli miksei. Siellähän on kielitaidottoman hyvä olla omiensa joukossa tekemässä tuttuja asioita . Ja sen minkä matkarahoissa häviää , sen sitten juomien hinnoissa voitaa.              Tässähän on win-win tilanne . Pääsee Espanjaan mutta on kuitenkin melkein kuin Suomessa.

”Oikalta voisi kysyä kannattaako tulla Espanjaan asti harrastamaan suomikaraokea ja muutakin suomalaista keskarikulttuuria. Voihan sen tarve olla tietenkin hyvinkin syvässä, toisilla. Eli miksei. Siellähän on kielitaidottoman hyvä olla omiensa joukossa tekemässä tuttuja asioita . Ja sen minkä matkarahoissa häviää , sen sitten juomien hinnoissa voitaa. Tässähän on win-win tilanne . Pääsee Espanjaan mutta on kuitenkin melkein kuin Suomessa.”

Tarkennetaan hieman: Oikka on muutaman kerran ”eksynyt”  suomalaiseen ”kantakapakkaan” kahville.  Lisäksi Oikka ei harrasta missään muodossa laulua, ei edes karaokea. Oikka ei ole koskaan  ”pataroinut” suomalaisissa yhteisöissä ulkomailla muuta kuin joskus sen ”vapaa ehtoisen pakon.”                                                                                                         Ollessani vielä työelämässä, sain  aivan tarpeeksi kuunnella jatkuvaa valitusta kuinka huonosti olivat itse kenenkin asiat.                                                                                                    Sama ”laulu” täällä Fugessa ne harvat kerrat mitä olen ollut ”vapaaehtoisella” pakolla tekemisissä suomalaisten kanssa.                                                                                                       ”On kylmää, sähkö on kallista, mistä saa lentoliput edullisimmin, siellä maksaa kahvi 10 centtiä enemmän, poljin koiran p**k**n, lääkäri ei ymmärrä sairauttani, tulkki ”rokotti” liian paljon tulkkauksesta…..jne.”  Tällaista se on kun ei ole sovussa oman itsensä kanssa. Surullista ja valitettavaa.

Lopuksi: Santis lienee ”trimmannut” lämpömittarinsa mustan muovikelmun päälle aurinkoon. Vois kilauttaa seuraavan kerran saunakaverilleen ja pyytää katsomaan joko lämmitetyssä saunassa on  + 80 astetta ”lasissa” ja välittää tiedon tänne.     Kaikki on tietenkin suhteellista.