Yltiöoptimisti

LINKKI

Raya
Ei kirjautuneena
Liittynyt: 30.12.2006
Kirjoituksia: 24
Vastauksia: 1011

Tintturan aloittama topikki koskettaa minua ja elämääni erittäin läheltä, minulla on paha tapa nähdä hyvää kaikessa, en jaksa takertua vastoinkäymisiin tai mässäillä niillä. ”Mikä ei tapa se vahvistaa” on toinen mottoni, ensimmäinen on ”On vain kahdenlaista tuuria, hyvää ja vielä parempaa” .
Elämäni on pääsääntöisesti ollut hyvää ja kaunista niin Suomessa, Britanniassa sekä Espanjassa, hyvyys ja kauneus löytyvät usein sieltä mistä niitä ei osaa etsiä, vaikeuksien ja harmien takataskuista.
Viis läheisten kuolemista, lasten vakavista sairastumisista, vammautumisista, oman terveyden hauraudesta, kun niistä selviää edes osittain tervepäisenä, ei enää huvita nipottaa pienistä.

Joka sortin negatiivisyys kuuluu suomalaiseen ”tautiperimään”, katajainen kansa ei uskalla kurkottaa kuuseen ja jos uskaltaakin, on siinä juurella murheväkeä todistelemassa, kuinka tuo yritys on tuhoon tuomittu. Toisaalta asiallista keskustelua negatiivien ympärillä on vaikeaa löytää, tunteet nousevat pintaan, aletaan käsitellä ”henkilökohtaisuuksia”.
Jokaisella on oikeutensa kertoa epäkohdista sekä huonoista, jos joku välttää hankaluudet toisen ihmisen neuvojen ansiosta, niin hyvä, mutta myös ruusunpunalasien kantajia pitäisi ymmärtää (meistä kyllä usein kirjoitetaan hieman…).
Toron kirjoitukset ovat paikallaan ja täyttä asiaa, eikä rautalankaa toivottavasti tarvita.

Ehkäpä minäkin luovun positiivisyyden viitasta ja käyn tilittämässä p…aa elämää vaikka pulinaboxissa, sillä onhan minullakin jo sellainen.