Yksinäisyys!!

Yksinäisyys on isällenikin varmaan vaikea asia, olivat äidin kanssa yli 50 vuotta kuin paita ja peppu!

Vaikka me lapset olemme hänen kanssaan ja seurana, niin emme pysty korvaamaan niitä vanhoja tuttuja ja ystäviä , emmehän edes monesti tiedä kenestä ja mistä hän puhuu, kun alkaa kertomaan vanhoista asioistaan.

Tosi tietysti meilläkin on , että työssä olijat eivät pysty käymään päivittäin tai edes viikoittain hänen luonaan, ja apua hänen on helpompi pyytää lapsenlapsilta, pääasia , että pyytää, esim. saunaseuraksi,

Isällä on käsi paketissa, kaatui 6.12 Americansissa, ja nyt vielä enemmän tuntee itsensä ”kahlituksi” .

Olen lapsistaan ainoa tytär ja jotenkin ne hoitohommat on langenneet minulle, eikä siinä mitään, kyllähän ne asiat yleensä menee putkeen, mutta sitten välillä putkahtaa asioita, että en tiedä onko tämä totta vai tarua!!!!
Ja isämme on aika itsepäinen ja voimakastahtoinen henkilö, varmaankin hänellä on aika kova sopeutuminen vanhenemiseen ja pikkuhiljaa enemmän ja vähemmän luovutettaviin asioihin.!!!

Onneksi meillä kellään ei ole rahaa enemmän kuin toisella, niin sen perässä emme toisiamme kiusaa.