Vuoroin vieraissa

Meillä on kokemusta toisin päin, miehen veli ja (ex-) duunikaveri ovat käyneet meillä Suomessa.
On pakko tunnustaa, että vaikka joskus olen kipakasti sanaillut miehen veljen kanssa on ihanaa kun hän tulee perheineen. Heille ei ole vaikeaa asettua kotiimme taloksi, eikä se ole minullekaan vaikeaa näin päin.
Jotenkin heistä on tullut minulle niitä rakkaita sukulaisia joita ilman olen jäänyt.
Minä olen luonnostani ehkä vähän liiankin joustava ja periksiantava joten minua ei häiritse jos joku kokkaa ja siivoa kotonani.
Kun ollaan läheisiä niin jotenkin tuntuu, että kaikki toimii.

Miehen paras kaveri ja duunikaveri viipyi koko lomansa morsiamineen joulunaikaan ja täytyy sanoa, että tämä oli yksi ihanimmista jouluista elämässäni!

Jostain syystä en kovasti Espanjassa ollessani ole ollut tai aio olla tekemisissä perheen ulkopuolisten suomalaisten kanssa, eipä siihen oikein tarjoudu tilaisuuksiakaan.
Espanjalaisten sukulaisten ja ystävien kanssa olemme Espanjassa tekemisissä, mutta asumme aina loma-asunnossa.

Ja sitten joskus kun raahaan luuni (ja läskini) Espanjaan ei minun tarvitse sittenkään tapailla suomalaisia, kun minulla ei ole sukulaisia joiden kanssa olisin tekemisissä.
-Ystävät ovat eri asia heidät olen ihan itse valinnut (tai he minut) he ovat tervetulleita jos niin sovitaan.

No nyt ei pidä luulla, että jotenkin haluaisia vesittää Harrisonin tunteman ketutuksen, en tosiaankaan!
Itse tulisin hulluksi jos esim oma serkkuni tulisi perheineen käymään, joten tajuan miten kurjaa on jos ”kemiat” eivät kohtaa ja silti on siedettävä…uhh!