vielä koirien tilanteesta ja sen parantamisesta

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä rekku
rekku Ei kirjautuneena
Liittynyt: 01.10.2006
Kirjoituksia: 4
Vastauksia: 5

Hei,

tämä ”kulkukoirien” auttaminen on aika monitahoinen asia ja herättää erilaisia mielipiteitä. Näinhän yleensä onkin useimpien asioiden suhteen ja hyvä niin. Ehkä on silti tarpeen jakaa tällä foorumillakin vähän lisää tietoa aiheesta ja itse ongelmasta.

Noin 15 kilometrin päässä Fuengirolasta on yksi alueen kunnallisista koiratarhoista El Paraiso, jossa kodittomia koiria lopetetaan noin kolmekymmentä joka viikko. Koirat tulevat tarhalle rankkurin kerääminä kaduilta tai suoraan kodeista. Sääntö on, että koiraa pidetään tarhalla kymmenen päivää. Jos koiralla on omistaja, annetaan hänelle tuo aika etsiä kadonnut koiransa tarhalta ja hakea se kotiin. Jos koira tulee tarhalle suoraan kodista omistajan tuomana, sen ainoa mahdollisuus selvitä hengissä tarhalta on, että sille löytyy jostain nopeasti uusi koti.

El Paraison lisäksi Aurinkorannikolla on lukuisia muita kunnallisia ja yksityisiä koiratarhoja ja näillä tarhoilla on yhteensä noin 3000 koiraa. Yhteensä kunnallisilla tarhoilla lopetetaan noin 100 koiraa viikossa. Tästä on helppo laskea, että koiria lopetetaan vuodessa enemmän kuin niitä mahtuu kerralla tarhoille. Jos koirien lopettaminen poistaisi ongelman, sitä ei enää pitäisi olla ainakaan nykyisessä laajuudessa. Valitettavasti kodittomia koiria ilmaantuu lisää niin, että niitä joudutaan jatkossakin lopettamaan.

Ongelman syyt ovat syvemmällä ihmisten asenteissa ja tavassa kohdella eläimiä. Eläinten kannalta huonoa käytöstä on monenlaista ja siihen syyllistyvät niin espanjalaiset kuin alueella asuvat ulkomaalaisetkin. On metsästäjiä, jotka hylkäävät tai tappavat koiran, joka ei ole hyvä metsästäjä. Koiria tuodaan tarhoille paljon suoraan kodeista, kun koiran omistaja jostain syystä ei enää voi tai halua enää pitää koiraa itsellään. Asenteista kertoo myös espanjalainen tapa ostaa lahjaksi ’mascoteja’, eli koiranpentuja, joista usein halutaan pian eroon kun ne kasvavat isommiksi.

Yksityisten yhdistysten vapaaehtoisvoimin ylläpitämien koiratarhojen toimintaperiaatteet ovat erilaiset kuin kunnallisilla tarhoilla. Yksityisillä tarhoilla koira lopetetaan vain, jos sen katsotaan olevan ainoa inhimillinen vaihtoehto kyseisen eläimen kohdalla. Lopettamisperuste on yleensä vakava sairaus, jota ei voida hoitaa kuntoon. Yksityiset tarhat pyrkivät löytämään kodittomille koirille uuden, pysyvän kodin, mikäli se vain on mahdollista. Koteja löytyy Espanjasta, mutta kiitos paikallisten ja ulkomaisten yhdistysten myös kauempaa kuten Saksasta, Hollannista, Ruotsista ja Suomesta.

Uusien kotien etsiminen koirille on yksi tapa parantaa koirien tilannetta Espanjassa. Aiemminkin tuli todettua, että se ei ole ainoa tapa eikä se yksin poista ongelmaa. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että yhdistyksemme toiminta edistää asiaa. Paitsi että löydämme yksittäisille koirille uusia, hyviä koteja, lisäämme myös ihmisten tietoisuutta ongelmasta ja tavoista auttaa. Onneksemme myös tiedotusvälineet Suomessa ja Espanjassa ovat olleet kiinnostuneita asiasta ja yhdistyksemme toiminnasta on ollut vuoden aikana jo kymmenkunta haastattelua televisiossa, lehdissä ja radiossa. Positiivinen julkisuus helpottaa vapaaehtoistyön tekemistä.

Koiran adoptointi on sopiva tapa auttaa vain sellaiselle kodille, joka on muutenkin aikeissa ottaa itselleen uuden koiran. Uuden omistajan on oltava valmis ylimääräiseen työhön, jota koiran ’kotiuttaminen’ vaatii. Yhdistyksemme ei anna koiraa jokaiselle kyselijälle, vaan edellytykset ja soveltuvuus pyritään selvittämään tarkasti etukäteen. Usein koiran adoptointi koetaan vaihtoehdoksi koiranpennun ottamiselle Suomesta. Jos koira otetaan lemmikiksi ja perheenjäseneksi on monen mielestä kyseenalaista ottaa Suomessa ’teetetty’ koiranpentu, jos jo valmiiksi kodittomia koiriakin on olemassa. Nykyisessä maailmassa, missä ihmiset matkustavat paljon ja asuvatkin ulkomailla, ei espanjalainen koira ole enää niin ’kaukaa haettu’ vaihtoehto.

On mahdotonta sanoa tarkasti, kuinka paljon toimintamme parantaa koirien tilannetta. Toiminnan jatkamisen kannalta oleellisempaa on kuitenkin uskoa siihen, että pystymme auttamaan edes vähän. Jos me ja muut eläinten ystävät emme tekisi mitään, tilanne olisi varmasti huonompi nyt ja tulevaisuudessa. Laajempi asennemuutos tietysti tarvitaan, ennen kuin ongelman voidaan sanoa merkittävästi vähentyneen, mutta isokin muutos alkaa aina jostain. Jos tehokkaampia tapoja parantaa koirien ja yleensäkin eläinten tilannetta rannikolla joku keksii, varmasti olemme mukana niitä toteuttamassa!

Ystävällisin terveisin,

Miia Marjamäki, Espanjan koirat